Kansalaispuolue on koko Suomen uudistusliike

Aamulla luin Seinäjoen puoluekokouksesta viime yönä saamani nimettömän sähköpostiviestin: ”Kyllä me Sinua sinne odotettiin. Pettyneitä sali täynnä.”

Voin vastata, että kyllä minäkin teitä kaikkia kovasti kaipasin. Kokousta seurasin verkon välityksellä tarkemmin kuin olisin voinut paikan päällä tehdä.

Vuodesta 1970 lähtien olen ollut mukana kaikissa Keskustan puoluekokouksissa.

Mikkelissä vuonna 1970 järjestetyssä puoluekokouksessa olin kokousedustajien toivomuksesta ehdolla puoluesihteeriksi tietoisena siitä, että en tulisi valituksi. Ahti Karjalainen oli jo pyytänyt minua sihteerikseen alkamassa olleisiin hallitusneuvotteluihin.

Vuoden 1972 Jyväskylän puoluekokouksessa olin ehdolla puheenjohtajan vaalissa ja tulin valituksi varapuheenjohtajaksi. Petyin mahdollisuuksiini vaikuttaa puolueen politiikkaan. Syksyn 1973 puoluevaltuuskunnan kokouksessa uhkasin erota varapuheenjohtajan tehtävästä, ellei meno muutu.

Eduskunnan talviloman aikana kirjoitin kirjan ”On muutoksen aika”. Sen esipuheeseen kirjoitin:

”Yksimielisyyttä pidetään puolueissa itseisarvona; yksimielisyys on voimaa, sanotaan. Yksimielisyys on helppo saavuttaa ja säilyttää, jos kiistakysymyksiä kartetaan ja annetaan enemmistömielipiteen tai kuvitellun enemmistömielipiteen johtaa puoluetta. Tulevaisuuttaan ajattelevat luottamushenkilöt koettavat aavistaa enemmistön suuntaa ja asettua sen kärkeen. Menestyvän poliitikon piirteisiin kuuluu pyöreys ja varovaisuus. On turvallista vesittää omat mielipiteet ja olla mahdollisimman monen kanssa samaa mieltä.

Yksimielisyys yksimielisyyden vuoksi on puolueelle vaarallista. Linja samenee, profiili hämärtyy, politiikasta puuttuu tehokas määrätietoisuus. Näennäisen yksimielisyyden pinnan alle kertyy tyytymättömiä, jotka yksimielisyyden vaatimuksilla vaiennetaan. Tyytymättömät jättävät puolueen ja yksimielisyys on entistäkin helpompi saavuttaa.

Minun tarkoitukseni ei ole hajottaa Keskustapuoluetta, kun olen vaatinut keskustelua puolueen tavoitteista. En myöskään aio luopua puolueesta, jos ajatuksiani ei hyväksytä. Minunkin mielestäni puolueen on syytä olla yhtenäinen. Tahtoisin vain, että me selvittäisimme itsellemme, mistä olemme yhtä mieltä. Ellemme me sitä itse tiedä, emme voi politiikallamme myöskään muita vakuuttaa.”

Viimeksi kuluneen vuoden aikana jouduin toteamaan saman kuin syksyllä 1973: en pystynyt enää vaikuttamaan Keskustan linjaan ja politiikkaan. Silloin olin puolueen varapuheenjohtaja, nyt kunniapuheenjohtaja. Lisäksi olen nyt ollut puoluevaltuuston, puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan jäsen.

Lopulliset johtopäätökset vedin sen jälkeen, kun olin tavannut tammikuun puolivälissä puheenjohtaja Juha Sipilän.

Tammikuun 25. päivänä ilmoitin jättäytyväni sivuun puolue-elinten työstä. Lyhyet perustelut kerroin julkaisemassani blogissa (http://www.paavovayrynen.fi/2016/01/25/uusi-alku/) ja laajemmat kirjassani ”Eihän tässä näin pitänyt käydä”. Tuolloin en vielä tiennyt, mihin ilmoitukseni käytännössä johtaisi.

Tiedotustilaisuuden jälkeen puolueen johto ei ottanut mitään yhteyttä. Sen sijaan sain valtavan määrän viestejä, joissa minua kehotettiin perustamaan uusi puolue.

Helmikuun 4. päivänä julkaisin blogin (http://kansalaispuolue.fi/blogi/6/ 4.2. Vapaus valita), jossa kerroin Kansalaispuolueen perustamisesta. Sen jälkeen Juha Sipilä soitti. Lyhyessä puhelinkeskustelussa oli puhetta, että voitaisiin joskus keskustella.

Helmikuun alun jälkeen yhteyksiä ei kuitenkaan ole ollut. Julkisuuden kautta olen saanut kehotuksia erota Keskustan jäsenyydestä.

Näissä oloissa en pitänyt sopivana osallistua puoluekokoukseen. En halunnut häiritä kokouksen kulkua.

Kansalaispuolue ei ole poliittinen puolue sanan tavanomaisessa merkityksessä. Sen toimintaan ovat tervetulleita myös muiden puolueiden jäsenet.

Olen ilmoittanut, että haluan omalta osaltani jatkaa jäsenyyttäni Keskustassa ja osallistua sen kautta kuntapolitiikkaan. Lisäksi kuulun puolueen sääntöjen perusteella Keskustan valtuuskuntaan Euroopan parlamentissa.

Suomessa on syvä edustuksellisen kansanvallan kriisi. Puolueet ovat kehittyneet ylhäältä päin johdetuiksi koneistoiksi, joiden kautta Suomen linjaan on mahdotonta vaikuttaa.

Kansan keskuudessa on laajaa kannatusta monilla tavoitteilla, joista poliittisten puolueiden toimielimissä ei edes keskustella. Tärkein niistä on Suomen eroaminen euroalueesta.

Suomen jäsenyys euroalueessa vaikuttaa ratkaisevalla tavalla maamme ja kansamme tulevaisuuteen.

Jäsenyys on aiheuttanut ja aiheuttaa meille suurta taloudellista ja yhteiskunnallista vahinkoa. Suurtyöttömyys ja julkisen talouden leikkaukset ulottavat kielteiset vaikutuksensa kauas tulevaisuuteen.

Euroalueen jäsenenä olemme menettämässä lopullisesti taloudellisen ja myös valtiollisen itsenäisyytemme. Professori Antti Tanskanen on kiteyttänyt Suomen vaihtoehdot: euro ja liittovaltio tai markka ja itsenäisyys.

Nykyiselle politiikalle on vaihtoehto. Jos Suomi eroaa euroalueesta, kilpailukykymme palautuu nopeasti ja taloutemme lähtee vahvaan kasvuun.

Yli neljäsosa nykyisistä kansanedustajista oli ennen eduskuntavaaleja sitä mieltä, että Suomen olisi parempi olla euroalueen ulkopuolella. Keskusta aikanaan vastusti Suomen jäsenyyttä euroalueessa – ja oli oikeassa.

Eduskunnassa euroerosta ei ole kuitenkaan edes keskusteltu. Oli tehtävä kansalaisaloite, jonka avulla asia saatiin eduskunnan käsiteltäväksi.

Keskustan puoluekokouksessa Suomen jäsenyydestä euroalueessa ei keskusteltu lainkaan.

Kansalaispuolue pyrkii kokoamaan yhteen niitä sitoutumattomia ja eri puolueisiin lukeutuvia suomalaisia, joita yhdistävät kansakunnan tulevaisuuden kannalta elintärkeät tavoitteet: Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden turvaaminen, järkevä maahanmuuttopolitiikka ja koko maan tasapuolinen kehittäminen.

En näe mitään syytä siihen, että Keskusta suhtautuisi toimintaani vihamielisesti. Olen kehottanut omia kannattajiani jatkamaan työtään Keskustassa ja vaikuttamaan sen linjaan. Toivon, että Keskusta palaa juurilleen ja menestyy. Omalta osaltani pyrin nyt saamaan laajempaa tukea niille tavoitteille, joiden toteuttamista pidän Suomen tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeimpinä.

Kansalaispuolue on koko Suomen uudistusliike. Se pyrkii uudistamaan ja tervehdyttämään Suomen poliittista järjestelmää avaamalla kaikille kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa suoraan Suomen linjaan ja tulevaisuuteen.

Rohkeneeko Keskusta ottaa haasteen vastaan?