Elämme vallankumouksellisia aikoja

Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos vahvistaa sitä käsitystä, että ihmiskunta on siirtymässä uuteen aikakauteen. Kylmän sodan kauden päätyttyä käynnistyi voimakas globalisaatio ja Euroopan unionia ryhdyttiin kehittämään ylikansalliseksi liittovaltioksi muun muassa siirtymällä yhtenäisvaluutta euroon. Markkinavoimille on annettu lisää valtaa ja päätöksentekoa on siirretty kansallisvaltioilta ylikansalliselle tasolle. 

Kun globalisaation ja ylikansallisen yhdentymisen kielteiset vaikutukset ovat nousseet esiin, kansat ovat ryhtyneet kapinoimaan.

Yhdysvalloissa Donald Trump nousi oman puolueensa eliittiä vastaan, kohosi vastoin kaikkia ennakko-odotuksia presidenttiehdokkaaksi ja lopulta presidentiksi. Sosialismin oppia julistanut Bernie Sanders olisi voittanut demokraattisen puolueen ehdokkuuden, ellei eliitin turvana olisi ollut superdelegaattien järjestelmää. 

Britannian kansanäänestyksessä enemmistö halusi maan eroavan Euroopan unionista. Euron vuoksi taloudelliseen kurimukseen joutuneissa jäsenmaissa on syntynyt vastavoimia, jotka ovat horjuttaneet valtaeliitin asemaa. Kriisimaita tukeneissa valtioissa on noussut protestiliikkeitä, joita hallitsematon maahanmuutto on entisestään vahvistanut. Uusissa jäsenmaissa protestoidaan sitä, että Euroopan komissio on puuttunut niiden sisäisiin asioihin.   

Suomessa eliitti elää vielä ruususen unta. Meillä ihmetellään muissa maissa koettuja mullistuksia ja valitellaan, kuinka populismi valtaa alaa. Ainoa huolen aihe näyttää olevan, että mielipidemittauksissa yli 40 prosenttia haastatelluista ei ilmoita, mitä puoluetta he aikovat äänestää.

Suomessakin eliitin ja kansalaisten välinen kuilu on ammottava.

Kansan keskuudessa on syvää tyytymättömyyttä. Ihmiset kamppailevat taloudellisten vaikeuksien kanssa. Työttömyys on ennätysmäisen korkealla tasolla. Valtio velkaantuu hurjaa vauhtia vaikka menoja karsitaan nimenomaan pienituloisimpien ihmisten etuja leikkaamalla. Tätä siedetään sen vuoksi, että uskotaan eliitin väitteet, joiden mukaan tälle politiikalle ei ole vaihtoehtoa.

Kansalle ei ole kerrottu, että vaikeutemme johtuvat jäsenyydestä euroalueessa. Kansalle ei ole kerrottu, että saamme taas taloutemme kasvuun ja pääsemme taas parempiin päiviin, kun eroamme euroalueesta. Enemmistö näyttää uskovan eliitin väitettä, että euroalueesta ei ole mahdollista erota, vaikka valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin rahamarkkinapolitiikan johtotehtävissä äskettäin toimineet huippuasiantuntijat ovat toista mieltä.

Kansan enemmistö haluaa, että Suomen jäsenyydestä euroalueessa järjestetään kansanäänestys. Jossakin tutkimuksessa jopa 40 prosenttia kannatti Suomen euroeroa. Yksikään puolue ei kuitenkaan ole ajanut euroeroa eikä edes kansanäänestystä. Tarvittiin kansalaisaloite, jonka avulla eduskunta saatiin käsittelemään asiaa.

Kansalaisaloitteen eduskuntakäsittely on ollut hupaisaa. Aluksi sitä aiottiin käsitellä vain perustuslakivaliokunnassa. Kovan väännön jälkeen päätettiin, että talousvaliokunnan tulee antaa siitä lausunto.

Valiokuntien kokoukset järjestettiin viime keväänä kovalla kiireellä. Perustuslakivaliokunta ei kutsunut minun lisäkseni kuultavaksi ainuttakaan euroeroa ja kansanäänestystä kannattavaa asiantuntijaa. Talousvaliokunnassa asiantuntijoiden kokoonpano oli tasapuolinen, mutta sen lausunnossa ei otettu lainkaan huomioon niiden asiantuntijoiden kannanottoja, jotka kannattivat aloitetta.

Kiireen ilmeisenä tarkoituksena oli, että eduskunta ehtisi käsitellä aloitteen ennen Brexit-kansanäänestystä. Sen mentyä kiireet loppuivat. Mietintöluonnos esiteltiin perustuslakivaliokunnalle vasta 13. lokakuuta, jolloin aloitettiin yleiskeskustelu. Sittemmin sitä ei ole jatkettu. Tällä hetkellä ei ole mitään tietoa siitä, milloin mietintö hyväksytään valiokunnassa ja milloin se käsitellään täysistunnossa.

Vallankumouksen henkeä ei voi kuitenkaan padota. Se tulee Suomeenkin. Muutoksen aikaansaamiselle avautuu kanava, kun Kansalaispuolue saadaan rekisteröidyksi. Viimeiset tarvittavat kannattajakortit kerätään lähiviikkojen aikana.