Viestintätoimistot

Suomen poliittiseen järjestelmään on kehittynyt uusi kerrostuma, viestintätoimistot. Ne näyttävät käyttävän merkittävää vaikutusvaltaa ilman, että niillä olisi minkäänlaista poliittista vastuuta tai kansanvaltaista valvontaa.

Viestintätoimistot palkkaavat sekä tiedotuksen että poliittisen elämän asiantuntijoita. Moni nuorehko ja muutama vanhempikin poliitikko on saanut mukavan leipäpuun viestintätoimistoista. Media-alan mullistusten keskellä ne pystyvät palkkaaman päteviä toimittajia.

Viestintätoimistot näyttävät pystyvän uskomattomiin suorituksiin. Politiikan ammattilaisten verkko ulottuu kaikkiin puolueisiin. Viestinnän ammattilaiset puolestaan saavat valtamediat välittämään toimeksiantajan sanomaa. Ja poliitikot tietysti auliisti myötäilevät ratkaisuja, jotka ovat saaneet tuekseen myönteistä julkisuutta.

Nykyistä hallitusta muodostettaessa julkisuuteen tuli uskomaton tietopaketti Pisara-radasta. Se kuulemma palvelisi ensi sijassa maakuntien etuja. Tämä lobbaus ei vienyt siinä vaiheessa perille, mutta Pisara pääsi toki mukaan valtion ja kasvukuntien väliseen MAL-sopimukseen.

Vielä uskomattomampaa on ollut Helsingin ja Tallinnan välisen tunnelihankkeen markkinointi. Jopa jotkut pohjoisen kansanedustajat on saatu uskomaan, että tunnelin rakentaminen edesauttaisi rautatien rakentamista Jäämerelle. Tämäkin hanke sisältyy MAL-sopimukseen.

Viimeisin esimerkki on Guggenheim-museo. Vaikka hanke on useampaan kertaan haudattu, se nousee aina uudelleen esille. Markkinointi ja poliitikkojen taivuttelu on taitavaa. Nyt on saatu myydyksi ajatus, että Helsingin kaupungin osuus on vain 80 miljoonaa, vaikka loppu on miltei pelkästään kaupungin takaamaa laina-rahaa.

Valtiovalta on päättänyt, että se ei tue hanketta, mutta mukana on valtionyhtiöitä, ja siltä odotetaan rahoitusta käyttökustannuksiin. Lipputuloja koskevat laskelmat ovat huteralla pohjalla.

Tästä kaikesta hankkeen ajajat eivät välitä. He luottavat siihen, että kaupunki ja lopulta valtiokin maksavat tappiot.

Mihin viestintätoimistojen vaikutusvalta perustuu? Siihen, että ne kykenevät verkostojensa avulla toimimaan koordinoidusti eri medioiden ja poliittisten puolueiden suuntaan. Suhdetoimintaan on käytettävissä runsaasti varoja. Ei olisi ihme vaikka toimeksiantajat lupailisivat välikäsien kautta myös rahoitusta vaalitoimintaan.

Viestintätoimistot ja niiden toimeksiantajat tietysti kieltävät toimineensa mitenkään sopimattomasti. Tässä toiminnassa ei tietenkään olekaan mitään lainvastaista. Poliittisten päättäjien ja kansalaistenkin olisi kuitenkin hyvä tiedostaa, millaiset verkostot päätöksentekoa välillä pyörittelevät.

Päätösvallan tulisi olla niiden käsissä, jotka kansa on valinnut sitä käyttämään.