Suomen metsätalous on pelastettava

Komissiossa valmistellaan parhaillaan ympäristöpolitiikkaan liittyvää päätöstä, joka uhkaa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen unionin pohjoisimmissa jäsenmaissa Suomessa ja Ruotsissa. Energiantuotannossa käytettävälle biomassalle ollaan määrittelemässä kestävyyskriteerit, joissa ei oteta huomioon sitä, että pohjoismainen metsätalous on kokonaisuudessaan ympäristöllisesti hyvin kestävää.

Jo aikaisemmin komissio osoitti ymmärtämättömyyttä pohjoista metsätaloutta kohtaan, kun se ilmastopolitiikkaan liittyvissä Lulucf-laskelmissaan päätyi tulkitsemaan Suomen metsät hiilipäästöjen lähteeksi, vaikka ne kasvavat enemmän kuin puuta käytetään. Metsien hiilivarasto siis koko ajan kasvaa.

Komission esityksillä on taipumus tulla hyväksytyiksi. Siksi niihin olisi pitänyt vaikuttaa vahvemmin jo valmistelun alkuvaiheessa.

Euroopan parlamentissa komission ehdotuksia on vaikea saada muutetuksi. Vain pieni osa jäsenistä tuntee pohjoista metsätaloutta. Poliittista voimaa meillä suomalaisilla on vähän, vain pari prosenttia jäsenten kokonaismäärästä. Parhaamme tietysti teemme.

Jäsenmaiden hallitusten edustajista kokoonpannussa ministerineuvostossa mahdollisuudet ovat paremmat. Siellä komission esityksiä käsitellään kuitenkin erityiskokoonpanoissa. Tästä syystä ministerineuvostossa on vaikea saada aikaan kokonaisnäkemystä, jossa otettaisiin huomioon mm. talouteen ja työllisyyteen liittyviä näkökohtia.

Tästä syystä olen jättänyt Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen.

Kirjoitin, että molemmissa edellä mainituissa asioissa on päästävä ympäristöllisesti kestävään, unionin kokonaisetua palvelevaan ja tasapuoliseen ratkaisuun.

Huomautin, että pohjoisissa jäsenmaissa Ruotsissa ja Suomessa on unionin runsaimmat uusiutuvat luonnonvarat ja niiden kestävä hyödyntäminen on elintärkeää niiden, mutta myös koko unionin, taloudelle ja työllisyydelle.   

Esitin, että Eurooppa-neuvoston tulee pitää huolta siitä, että komission ja erityiskokoonpanoissa kokoontuvan ministerineuvoston päätökset eivät johda tulokseen, joka on vastoin unionin kokonaisetua ja joka kohtelee yksittäisiä jäsenmaita kohtuuttomalla tavalla.

Kysyin, onko Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa tietoinen pohjoista metsätaloutta uhkaavista esityksistä ja suunnitelmista ja onko hän valmis vaikuttamaan siihen, että unionin kokonaisetu ja jäsenmaiden tasapuolinen kohtelu toteutuvat.

Kysymykset Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle ovat harvinaisia. Katsoin kuitenkin perustelluksi tehdä kysymyksen senkin vuoksi, että pohjoisille jäsenmaille kielteiset päätökset saattaisivat vaarantaa unionin yhtenäisyyttä. Kansalaisille on vaikea perustella jäsenyyttä unionissa, joka uhkaa murentaa maan talouden perustan.

Toisaalta kysymykseni nostaa esiin sen periaatteellisen ongelman, että ministerineuvoston toiminta on pirstoutunut eri kokoonpanoihin, eikä sen työssä tästä syystä päästä ratkaisujen kokonaisvaltaiseen tarkastelemiseen. Tämä puute voitaisiin korjata ainakin osittain kehittämällä Eurooppa-neuvoston ja sen puheenjohtajan toimintaa. 

Paavo Väyrynen