Eläkerahastot elvytyksen välineiksi

Suomen talouspolitiikassa on ajauduttu vaihtoehdottomuuteen, joka tuottaa maallemme suurta vahinkoa.

Hallitus on yrittänyt palauttaa kansainvälisen kilpailukykymme sisäisen devalvaation avulla. Tässä on epäonnistuttu. Näköpiirissä on niin hidas kasvu, että työllisyys ei sanottavasti kohennu. Tästä syystä valtiovarainministeri Petteri Orpo on ilmoittanut, että valtiontalouteen on tehtävä miljardiluokan lisäleikkaukset. Ne puolestaan uhkaavat heikentää muutoinkin vähäistä talouskasvua.

Oppositio on sitoutunut samaan talouspolitiikan peruslinjaan kuin hallitus. Ainoa ero on siinä, että se säästäisi hieman vähemmän ja vähän eri tavalla. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on kuitenkin julkisuudessa vihjaillut, että puolue voisi harkita mittavaa velkaelvytystä. Tämä olisi vastuutonta tilanteessa, jossa jo nyt yli 10 prosenttia valtion menoista katetaan ottamalla lisää velkaa.

Tälle hallituksen ja opposition yhteiselle talouslinjalle on vaihtoehto, Suomen eroaminen euroalueesta. Jos palaisimme kansalliseen valuuttaan, kilpailukykymme palautuisi nopeasti, talous lähtisi vahvaan kasvuun, työllisyystilanne paranisi ja valtiontalous tasapainottuisi ilman lisäleikkauksia.

Euroerosta ei kuitenkaan suostuta edes keskustelemaan. Asiaa koskeva kansalaisaloitekin haudattiin perustuslakivaliokuntaan.

On mahdollista, että euroalue jo lähivuosina purkautuu siten, että kaikki euroalueen maat tai ainakin jotkut niistä ottavat euron rinnalla käyttöön kansalliset valuutat. Tähän Suomessakin pitää varautua.

Kun euroero ei kuitenkaan voi ainakaan kovin nopeasti toteutua, olen pohtinut, olisiko sittenkin löydettävissä keinoja, joilla Suomen talous voitaisiin saada nopeasti kasvuun. Katseeni on kääntynyt eläkerahastoihin.

Eläkerahastot ovat olleet viime aikoina esillä sen vuoksi, että SDP:n entisen kansanedustajan Kimmo Kiljusen kansalaisaloite työeläkeindeksin muuttamiseksi on jätetty eduskunnan käsiteltäväksi. Kiljusen mukaan eläkerahastot antaisivat mahdollisuuden ansioeläkkeiden korottamiseen palkkatasoindeksin mukaan.

En pidä Kiljusen aloitetta realistisena. Kun ihmiset elävät entistä pidempään, rahastot tarvitaan eläkkeiden maksun turvaamiseksi. Sitä paitsi heikko talouskasvu vaikuttaa kielteisesti myös eläkerahastoihin. Taitetun indeksin suhdetta palkkataso- ja elintasoindeksin kesken voitaisiin toki muuttaa.

Sen sijaan eläkerahastojen tarjoamaa liikkumavaraa voitaisiin käyttää talouskasvun käynnistämiseen muuttamalla eläkemaksuja paljon rohkeammin kuin mitä kilpailukykysopimuksessa on tehty. Nythän on sovittu vain siitä, että pieni osa työnantajien eläkemaksusta siirretään palkansaajien maksettavaksi.

Ajatukseni on, että sekä työnantajien että palkansaajien eläkemaksuja alennettaisiin muutamien vuosien ajaksi tuntuvasti. Tätä kautta kilpailukykyymme saataisiin nopea parannus, jonka ansiosta vienti, teollisuustuotanto ja koko kansantalous alkaisivat kasvaa. Määräaikaisen maksualennuksen yhteydessä tulisi luoda mm. SAK:n esittämä palkkamalli, joka koostuisi peruspalkasta ja joustavasta lisäosasta.

Talouskasvu ja työllisyysasteen nopea nousu kartuttaisivat eläkehastoja. Muulta osin eläkerahoitukseen syntyvä vaje voitaisiin kuroa umpeen vuosien ja vuosikymmenten mittaan.

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu