Äänekäs hiljaisuus

Kansalaispuoluetta on sen perustamisesta lähtien seurannut harhaanjohtava, vähättelevä ja jopa vihamielinen julkisuus. Nyt puoluetta on kohdannut vaikeneminen.

Kansalaispuolueen Taloustutkimus Oy:ltä tilaama mielipidetutkimus (http://kansalaispuolue.fi/upload/File/P%C3%A4%C3%A4ministeri_2017_pdf.pdf?767466) seuraavan hallituksen pääministeristä tuotti mielenkiintoista uutisoitavaa ja kommentoitavaa. Se jäi kuitenkin lähes kokonaan huomaamatta sekä julkisissa tiedotusvälineissä että sosiaalisessa mediassa. Epämiellyttäville tosiasioille ja tulevaisuuden näkymille ei näköjään haluta antaa huomiota eikä julkisuutta.

Kyselytutkimus osoittaa, että Kansalaispuolueella on hyvät mahdollisuudet nousta suurten puolueiden joukkoon ja hallituspuolueeksi.

Kansalaispuolueen puheenjohtajana sain yhtä suuren kannatuksen seuraavan hallituksen pääministeriksi kuin Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini. Helsingin ja Uudenmaan alueella suosioni oli suurempi kuin Soinin.

Meidän molempien saavuttamaa seitsemän prosentin kannatusta voidaan vähätellä. On kuitenkin muistettava, että olen lähtenyt kolme kertaa presidentinvaaleihin vain muutaman prosentin kannatusluvuista.

Vuoden 1988 vaaleissa sijoituin kakkoseksi ja palautin samalla Keskustan suurten puolueiden sarjaan siitä laaksonpohjasta, johon puolue oli vuoden 1970 eduskuntavaaleissa vajonnut. Vuoden 1994 vaaleissa olin vähällä selviytyä toiselle kierrokselle ja jopa voittoon, vaikka ääniä oli jakamassa kaksi muuta keskustalaista ehdokasta.

Myös 2012 vaaleihin käytäessä lähtökohdat olivat vaikeat. Edellisen vuoden eduskuntavaaleissa koetun murskatappion jälkeen Keskustan kannatus oli vain runsaat 12 prosenttia. Silloinen puoluejohto vastusti loppuun saakka ehdokkuuttani. Aluksi kannatukseni olikin vain 6 prosentin luokkaa, mutta sain silti nostetuksi Keskustan jälleen suurten puolueiden joukkoon. Voitin selvästi sekä Paavo Lipposen että Timo Soinin, viimeksi mainitun myös Uudellamaalla ja hänen kotikaupungissaan Espoossa.

Lähtökohdat seuraaviin eduskuntavaaleihin ovat erinomaiset, kun saan Kansalaispuolueen puheenjohtajana jo tässä vaiheessa pääministerikyselyssä näin hyvän kannatuksen.

Tiedän, että monet pitävät minua liian vanhana valtioneuvoston jäsenen tehtävään. Tämän ”tuomion” sain ikätovereitteni kanssa jo nykyistä hallitusta muodostettaessa. Kuluvan vaalikauden jälkeen kokemusta saatetaan kuitenkin Suomessakin taas arvostaa.

Minua kieltämättä kiehtoo ajatus palata vielä kerran valtioneuvoston jäseneksi. Mukana on myös annos urheiluhenkeä.

Jos ministeriys vielä avautuisi, tulisin toimineeksi valtioneuvoston jäsenenä kuudella eri vuosikymmenellä. Tämä taitaisi olla maailmanennätys, jota ei helposti rikottaisi. Tulisin myös rikkoneeksi Johannes Virolaisen hallussa olevan Suomen ennätyksen ministeripäivien määrässä.

Tärkeintä on kuitenkin se, että hallitukseen noustessaan Kansalaispuolue korjaa Suomen ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikan linjan. Myös aluepolitiikan suunta muuttuu: keskittävästä metropolipolitiikasta siirrytään koko maan tasapuoliseen kehittämiseen.

Kansalaispuolueen tilaama kysely seuraavan hallituksen pääministeristä on hiljentänyt ne, jotka ovat meitä parjanneet ja pilkanneet. Tämä hiljaisuus on äänekäs osoitus siitä, että tulevaisuutemme on valoisa.

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu