Joukkuepeliä
Ensimmäinen kommenttini nykyisen hallituksen muodostamisen jälkeen oli, että Juha Sipilällä oli vääränlainen joukkue ja huonot neuvonantajat. Tämä arvio on osoittautunut oikeaksi.
”Joukkueella” tarkoitin sekä hallituspohjaa että Keskustan ministeriryhmää. En pitänyt hyvänä sitä, että Alexander Stubbin johtama nyky-Kokoomus tuli hallitukseen. Keskustan ministeriryhmään taas tuli vain Kokoomusta lähellä olevia liberaaleja.
Joukkuepeli on tuottanut odotettuja tuloksia.
Valtioneuvoston tasolla Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja on muuttunut. Suhteita Venäjään on laiminlyöty, sotaharjoitusten luonne on muuttunut ja Suomi on innokkaimpien joukossa kehittämässä Euroopan unionin puolustusyhteistyötä. Muutoinkin Suomi on kuulunut federalistisimpien EU-maiden joukkoon.
Maahanmuuttopolitiikassa Suomi on ollut liberaaleimpien maiden joukossa. Suomi ei palauttanut syksyllä 2015 rajatarkastuksia, kuten Saksa ja Itävalta olivat jo tehneet. Vain neljään EU-maahan tuli suhteellisesti enemmän maahanmuuttajia kuin Suomeen. Lisäksi Suomi on ollut EU:n mallioppilas myös turvapaikanhakijoiden sisäisissä siirroissa.
Aluepolitiikassa on jatkettu ja tehostettu keskittävää metropolipolitiikkaa. Muuttoliikettä kasvukeskuksiin ja -alueille tuetaan mittavilla liikenneinvestoinneilla ja ylimitoitetulla asuntorahoituksella. Myös liikenneväylien yhtiöittäminen lisäisi alueellista keskittymistä.
Pahin on vielä edessä: maakunta- ja soteuudistus. Siinäkin näkyy se, että uudistusta on toteuttamassa vääränlainen joukkue.
Kun Keskusta osallistui oppositiosta käsin sote-neuvotteluihin, ehdotin Juha Sipilälle, että hän olisi antanut vastuun niistä Mauri Pekkariselle. Varoitin häntä erityisesti Juha Rehulasta ja Tapani Töllistä, joilla molemmilla oli vähemmän rohkaiseva menneisyys. Rehula ratkaisi eduskunnassa 1990-luvun alussa maakuntaläänien lakkauttamisen. Tölli puolestaan ajoi Kiviniemen hallituksen hallinto- ja kuntaministerinä innokkaasti Paras-hanketta.
Rehula ja Tölli kuitenkin nimettiin neuvottelijoiksi. Juha Rehula nimitettiin sittemmin ministeriksi uudistusta valmistelemaan. Maakuntauudistuksen osalta ohjat ovat olleet Anu Vehviläisen käsissä.
Hedelmistään puu tunnetaan. Tämän osoittaa joukkuepelin lopputulos, hallituksen sote- ja maakuntauudistus. Siinä on pahoja valuvikoja.
Maakuntauudistus pitäisi toteuttaa Ruotsissa hyvin toimineen aluekuntamallin pohjalta, kuten mm. Hannes Manninen ja Kimmo Sasi taannoisessa Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessaan esittivät (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002897116.html). SDP esittää osapuilleen samaa. Maakunnalla olisi ilman muuta verotusoikeus ja sen antama todellinen itsenäisyys.
Presidentti Mauno Koivistolla oli tapana sanoa, ettei pidä yrittää korjata sellaista mikä ei ole rikki. Suomessa on tälläkin hetkellä suhteellisen hyvin toimiva, pääasiassa julkinen, terveydenhuollon järjestelmä. Se on myös hyvin kustannustehokas. Huonosti harkitut uudistukset saattavat heikentää palveluja ja lisätä kustannuksia.
Terveyspalvelujen järjestämisvastuun tulee olla maakunnilla, jotka vastaisivat erikoissairaanhoidon osalta myös palvelujen tuottamisesta. Tällä tasolla ei ole järkevää toteuttaa esitettyä valinnanvapausmallia. Mikään ei estäisi yksityisiä toimijoita tuottamasta myös erikoistason palveluja omalla rahoituksellaan.
Kunnilla tulisi olla edelleen oikeus perusterveydenhuollon palvelujen tuottamiseen. Valinnanvapauden toteuttamiseksi kuntien tulisi yhtiöittää palvelutuotanto, jolloin perustasolla yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat olisivat samassa asemassa kunnallisten kanssa.
Sosiaalihuollon osalta järjestämisvastuu tulisi jakaa maakuntien ja kuntien kesken. Maakunnan vastuulla olisi vaativien erityistason palvelujen järjestäminen. Pääosa palvelujen järjestämisvastuusta olisi säilytettävä kuntatasolla, jolla palvelut tuottaisi kunta itse tai sen omistama yritys tahi yksityinen tai kolmannen sektorin palveluyritys.
Kun Keskustan eduskuntaryhmä valitsi äskettäin uutta elinkeinoministeriä, puheenjohtaja Sipilän esittämää ehdokasta perusteltiin sillä, että johtajan pitää voida valita joukkueensa.
Viime aikoina olen usein kysynyt, onko johtaja valinnut joukkueensa vai onko joukkue valinnut hänet. Valtaa puolueessa käyttää nyt sama joukko joka valitutti aikanaan Mari Kiviniemen puolueen johtoon.
Mauri Pekkarista ei valittu ministeriksi. Hän ei kuulunut ”joukkueeseen”.
Väyrynen, sinun jos kenenkä tulisi tietää, että dialogia myös kansan keskuudessa on käytävä. En ole koskaan nähnyt sinulta ainoatakaan kommenttia edes omissa julkaisuissasi.
Ilmoita asiaton viesti
”Monet some-keskustelut on tosi masentavia….”
Muun muassa noin sanoi Paavo Väyrynen Helsingin yliopiston tiedekulmassa 2.11.2016. Tässä tilaisuuden video:
https://www.helsinki.fi/fi/unitube/video/0e59d934-…
Somesta puhutaan noin minuuttien 31 – 34 kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
Paavoa masentaa. Hän tekee itselleen hallaa kirjoittamalla ilman kommentteja. Paavo, jätä sosiaalinen media.
Ilmoita asiaton viesti
”Monet some-keskustelut on tosi masentavia….”
Kyllä minä ainakin olen jättänyt näiden teidän kommenttien lukemisen Paavon blogien alla, koska niiden laatutaso on nolla. Vähän vilkaisin alkua taas tämän todetakseni.
Jos joku kirjoittaa poikkeuksellisesti jotain asiaa, niin olisi kiva, että tekisivät oman blogin, koska kuka näitä solvausviestejä viitsii lukea. Jotkut varmaankin luulevat, että ”luvallisten solvauskohteiden” solvaamisella saavuttavat jotain poliittisia tai muita tavoitteitaan. Ei kai ihmiset enää ihan niin tyhmiä ole.
Ilmoita asiaton viesti
Vai eikö vasen käsi tiedä mitä oikea tekee? Avustajat asialla?
Ilmoita asiaton viesti
” Mauri Pekkarista ei valittu ministeriksi ”
Olisko oikeasti pitänytkään valita, Paavo ? Vikkelä Mauri kun on jo ehtinyt hoitamaan omat ja sukunsa talousasiat kohdalleen.
http://www.iltasanomat.fi/vaalit2015/art-200000089…
Siltarumpujen katveesta kuuluu kuminaa nepotismista, tuskin puheet ihan tuulesta temmattuja ovat. Voidaan myös kysyä, sopiiko moinen touhustaminen hallitukseen. Keskustapuolueeseen se ehkä kuuluu.
Ilmoita asiaton viesti
Mauri taitaa olla Suomen historian kallein mies, mukana mm. Kemira Growhon tötöilyssä.
Tämän lisäksi hän on avoimesti kotiinpäinvetäjä.
Ei jatkoon.
Ilmoita asiaton viesti
”Kotiinpäinveto” on hupaisa käsite ja väite.
Eivätkö Helsingin, Espoon ja Tampereen poliitikot ole kotiinpäinvetäjiä, muutamaa kertaluokkaa suuremmassa mitassa.
Satoja miljoonia, jopa miljardeja on vaatimalla vaadittu pääkaupunkiseudun tai Tampereen siltarumpuihin, tunneleihin, rautapötköihin, ties mihin.
Eikö se ole kotiinpäinvetoa? Eikö?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä saa suositukseni siksi, että pohdiskelun taustalla on selvästi markkinaehtoisempi, eli luonnollisiin yhteisöihin perustuvan kysynnän ja tarjonnan muodostuminen.
Valtakunnan politiikan tasolla tällaiseen ohjaukseen ei pitäisi edes ryhtyä, vaan antaa kunnille ja maakunnille laaja itsenäinen päätösvalta tarvitsemiensa palveluiden järjestämiseen.
Sipilän ja sitä edeltävien hallitusten esittämät kartellimallit ovat olleet toinen toistaan huonompia. Nytkin käytännön tasolla huomaa, miten keskittäminen on ollut omiaan heikentämään palvelujen laatua entisestään. Siihen kun liittyy pitkälle viety erikoistuminen, missä potilaan kokonaisvaltainen terveydenhoito jää toissijaiseksi.
Toiminnallisella tehokkuudella ollaan siis korvaamassa tuloksellinen tehokkuus, missä ei tietenkään ole mitään järkeä ja kustannukset varmuudella kasvavat.
Pekkarinen saattaa olla poliittisessa mielessä hyvinkin kyvykäs, mutta perehdyttyäni hänen ministeriaikanaan laadittuun energiastrategiaan, myös hän lienee kuunnellut aivan vääriä asiantuntijoita.
Suomella ei ole missään tapauksessa enää varaa tukeutua tuulesta temmattuihin strategioihin, vaan niitten on perustuttava todellisiin, eikä kuviteltuihin vahvuuksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Väyrysellä on ilmeisen hyviä näkemyksiä tekstissään yllä:
– Mikä nykyisessä erikoissairaanhoidossa oikeasti on vialla?? Monilta osin se toiminee jopa esimerkillisen hyvin. Miten lie kuntayhtymähallinto (sairaanhoitopiirit), voisiko hallinto rakentua toisinkin? Mutta liekö tarvetta muutokseen tältäkään osin?
– Aluekuntamalli. Ties järkevä? Samaa esittävät demarit ja Väyrysen mainitsemat Manninen ja Sasi.
– Tavoiteltu maakuntamalli saattaa olla melkoinen fiasko. Alkaako maakunta hoitaa esimerkiksi alueensa tiestöä ja valita tiestön rakentamiskohteita? Vai kaappaako Berner / LVM?
– Tuskin menee pieleen myöskään Väyrysen arviot nykyisistä keskustaministereistä. Tiilikainen – voimaton, mielikuvitukseton. Berner – ärhäkkä mutta yhteiskunta-analyysinsä on lapsenomainen kuten myös Sipilällä (”mitä pahaa yhtiöissä”). Rehula – mielikuvitukseton, arkikuivakka. Vehviläinen – tiedä häntä. Rehn – Helsinkikorruptoitunut, jähmettynyt talousajattelu, perua talouskomissaarilta.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustan kunniapuheenjohtaja on näyttänyt jälleen kirjoituksellaan puolueen nykyjohdolle ”kaapin paikan.” Olisiko mahdollista, että hän siirtyisi kansanedustajan tehtäviin Eduskuntaan.
Käsitykseni mukaan meppinä oleminen Euroopan parlamentissa on hukkaan mennyttä aikaa. Euroopan parlamentissa on 751 edustajaa ja Väyrynen on yksi niistä. Tämä kertoo jo sen, että vaikutusvalta siellä on aika minimaalista. Kansalaispuolue saisi samalla heti yhden kansanedustajan eduskuntaan, jos Väyrynen aloittaisi kansanedustajana uusilla valtiopäivillä. Uskoisin, että moni puolueen asiantuntijajäsen olisi tästä varmasti hyvin tyytyväinen. Tätä kautta saataisiin myös alkiolaisuutta Eduskuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Luultavasti palaakin eduskuntaan varmistaen näin presidenttiehdokkuutensa,kun perustaa Kansalaispuolueenedukuntaryhmän.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin havaittu ja kirjoitettu. Itsekin kirjoitin maakuntauudistuksesta jopa Hesariin maakuntalehtiin. Tekipä Maaseudun Tulevaisuus asiastani toimitetun artikkelinkin. Viimeinen kirjoitukseni onkin sitten toista maata. Sote-uudistuksesta tulee suuri pettymys ja katastrofi. Tässä viimeiseksi jäänyt kirjoitukseni asiasta:
http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2193…
Maakuntahallinnosta tuleekin himmelien himmeli
Suomi on ainoa suuri maa Euroopassa, jossa ei ole maakuntahallintoa. Nyt sellainen piti tulla, mutta ei tullut. Suunnittelu tehtiin valtiovetoisesti ja tsaarinaikaa henkivä valtion keskushallinto pelasi vallan itselleen.
Miljardien eurojen synergiaedut valuvat lisääntyvään byrokratiaan ja valtion holhoukseen. Maakuntien sääntelyyn ja ohjaamiseen tehdyssä lakipaketissa on peräti 600 sivua!
Maakuntavaltuustoista tulee edunvalvontaelimiä, jotka kehittämisen sijaan pyrkivät maksimoimaan osuutensa jaettavasta kakusta. Kannattaako tällaista näennäisdemokratiaa varten järjestää edes maakuntavaaleja?
….
Kommenteissa totean:
Seuraava vaiheessa yritetään tehdä keskusjohtoinen simulointijärjestelmä, jolla maakuntien toimintaa voidaan hallinnoida, ohjata ja seurata.
Vertailun vuoksi HUS:n potilastietojärjelmä Apotti hankitaan amerikkalaiselta yritykseltä. Viimeisin hinta-arvio on 575 miljoonaa euroa. Maakuntien tietojärjestelmää jos tehdään samalla shapluunalla, niin hinnasta tulee tähtitieteellinen.
Ilmoita asiaton viesti
Valta, joka on kuin huumetta yllytyshulluille, on tehnyt perusussuomalaisista Dianapuiston seteliselkärankaisia jotka ovat valmiita menemään toisten mukavuusalueille, joten Väyrysen puolueella olisi tilaisuus taistella niiden puolesta joilla ei ole halua, tarvetta, eikä voimaa pyrkiä julkisuuden valokeilaan. Ja heitä on paljon.
Ilmoita asiaton viesti