Alkiolaista allianssia rakentamaan

Keskustan entisenä puheenjohtajana ja nykyisenä kunniapuheenjohtajana ihmettelen sitä tapaa, jolla puheenjohtaja Juha Sipilä suhtautuu vastuuseensa puolueen ja samalla Suomen tulevaisuudesta.

Arvioni on, että Sipilä on johtamassa Keskustan väistämättömään raskaaseen vaalitappioon.

Jos näin käy, Juha sanoo olevansa valmis siihen, että pannaan ”ukko vaihtoon”. Kuten Juha IS:n haastattelussa itse totesi, korkealta hän ei tipahtaisi.

Mutta onko Sipilä ajatellut, kuinka alas puolue putoaisi?

                                                                             X X X

Omaa vastuutani puolueen kunniapuheenjohtajana olen kantanut monien mielestä liikaakin. Mutta tällainen minä olen.

Suhtauduin suurin toivein Juhan valintaan puolueen puheenjohtajaksi.

Vuonna 2014 julkaisemassani ”Suomen linja” –kirjassa totesin, että Sipilä saattaisit olla ensimmäinen seuraajistani, jonka poliittiseen linjaan voisin olla tyytyväinen. Uskoin, että puolue voisi hänen johdollaan yhtenäistyä perinteiselle linjalleen. Kirjoitin: ”Alkiolaisuudesta saattaa tulla taas puolueen pääsuunta, jota liberaalit voimat täydentävät”.

Kesän 2015 hallitusratkaisu oli raskas pettymys. Hallituksen kokoonpano osoitti, että sen politiikka tulisi olemaan tärkeimmissä ulko-, Eurooppa- ja sisäpolitiikan asioissa Keskustan periaatteiden vastaista. Kommentoin tuoreeltaan, että Juhalla oli ”vääränlainen joukkue ja huonot neuvonantajat”.

Enemmistö eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen jäsenistä halusi yhteistyötä sosialidemokraattien kanssa. Hallitukseen kuitenkin otettiin Kokoomus, joka pääsi avainasemaan, kun Keskustasta mukaan tuli vain sitä lähellä olevia liberaaleja. 

Syksyn mittaan yritin vaikuttaa puolueen ja hallituksen politiikkaan puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan kautta. Juhaan pidin lisäksi henkilökohtaista yhteyttä lähinnä sähköpostin välityksellä. Tämä kaikki osoittautui turhaksi. Sähköpostiyhteyskin katkesi marraskuulla.

                                                                            X X X

Olen ollut kaksi kertaa nostamassa Keskustaa kuilun partaalta.

Vuoden 1970 romahduksen jälkeen tarvittiin kahden vuosikymmen sinnikäs aatteellinen ja poliittinen työ, jolla Keskusta nousi taas suurimmaksi puolueeksi.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa koettiin vielä pahempi tappio. Siitä noustiin nopeasti, kun äänestäjien luottamus saatiin palautetuksi jo seuraavan vuoden presidentinvaalien yhteydessä.

Jos olisin ollut kymmenen vuotta nuorempi, olisin saattanut ajatella, että annan Juhan ajaa puolueen karille ja ryhdyn sitä sen jälkeen taas yhdessä muiden samanmielisten kanssa nostamaan. Toisaalta ajattelin, että liian paljon peruuttamatonta vahinkoa ehtii syntyä jo tämän vaalikauden  mittaan.

Yritin herättää puolueen johtoa ilmoittamalla tammikuussa 2016 julkisesti, että jättäydyn sivuun puolue-elinten työskentelystä. Tällä ei ollut mitään vaikutusta.

Kun vastakaikua ei tullut, perustin Kansalaispuolueen. Sen yhtenä tarkoituksena oli synnyttää kilpailua, joka saisi Keskustan palaamaan aatteellisille juurilleen.

Keskustassa toimivia kannattajiani kehotin pysymään puolueessa ja vaikuttamaan sen linjaan. Ryhdyin kokoamaan yhteen alkiolaisen aatteen kannattajia yli puoluerajojen ja sitoutumattomien suomalaisten keskuudesta.

Presidentinvaalit osoittivat, että alkiolaisella aatteella on laajaa kannatusta myös Keskustan ulkopuolella.

                                                                             X X X

Viime päivien haastatteluissaan Juha on kertonut uskovansa, että talouden ja työllisyyden kohentuminen nostavat vaaleihin käytäessä Keskustan kannatusta. Tämä toivo on turha.

Keskustan kannatus on hiipunut sen vuoksi, että puolueen ja keskustajohtoisen hallituksen poliittinen linja on ollut vieras suurimmalle osalle Keskustan kannattajakuntaa. Kysymys on politiikan suurista linjoista.

Keskustan johdolla Suomea on viety sotilaallisen liittoutumisen tielle ja on toteutettu itsenäisyyttämme kaventavaa Eurooppa-politiikkaa. On harjoitettu maaseutua ja maakuntia tyhjentävää keskittävää metropolipolitiikkaa. Köyhyyttä on pahennettu perusturvaa leikkaamalla. Maahanmuuttopolitiikka on ollut holtitonta. 

Jos Keskusta menee vaaleihin nykylinjaa toteuttaen, edessä on väistämätön rökäletappio. Ketkä sen jälkeen nostavat puolueen? Onko edessä Ruotsin ja Norjan Keskustapuolueiden tie pienpuolueeksi?

Puoluetta ei pelastaisi sekään, että Juha vetäytyisi ja hänen tilalleen tulisi joku muu hänen ”joukkueeseensa” lukeutuva nykylinjan kannattaja. Matti Vanhasen tapaus on varoittava osoitus tästä.  

Edes luontainen vaatimattomuuteni ei estä minua toteamasta, että taidan olla jälleen ainoa, joka voisi puolueen pelastaa.

Kysymys on puolueen linjasta. Jos palaisin puolueen johtoon, perinteisen kannattajakunnan luottamus palautuisi. Toisaalta presidentinvaalien kokemus osoittaa, että alkiolaista politiikkaa toteuttavan Keskustan ympärille voisi muodostua laajempi allianssi, joka voisi johdattaa Suomen kohti kestävää tulevaisuutta.

Tähän alkiolaiseen allianssiin voisimme saada mukaan myös ne voimat, jotka ovat tulleet aatteen kannattajiksi Kansalaispuolueen kautta.

                                                                             X X X

Keskustan Sotkamon puoluekokous lähestyy. Vieläkään minulla ei ole tietoa siitä, voinko olla ehdolla puolueen puheenjohtajaksi.

Kukaan puolueen johdosta ei ole ollut minuun minkäänlaisessa yhteydessä. Tieto on ollut ristiriitaista, ja se on kulkenut vain julkisuuden kautta.

Aluksi puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti olevansa valmis rehtiin kilpaan.

Sitten puoluehallitus päätti hankkimiensa asiantuntijalausuntojen nojalla, että en ole vaalikelpoinen. Tällä perusteella järjestöväelle annettiin ohjeet, ettei minua voida ottaa mukaan panelikeskusteluihin. Puheenjohtaja ilmoitti, että voisin olla ehdolla, jos eroaisin Kansalaispuolueesta.

Seuraavaksi myönnettiin, että vaalikelpoisuudesta voi päättää vain puoluekokous. Lisäksi tultiin siihen tulokseen, ettei vaalikelpoisuuttani voida evätä nykyisten sääntöjen perusteella. Tästä syystä puoluekokouksen käsiteltäväksi on valmisteltu sääntömuutos, jonka mukaan ehdolla voi olla vain henkilö, joka ei viimeksi kuluneen vuoden aikana ole kuulunut toiseen puolueeseen.

Viimeisin kannanotto on puheenjohtaja Sipilän ilmoitus MTV:n Uutisextrassa, että hän on valmis siihen, että puoluekokouksessa ”äänestää rätkäytetään”.

Tähän lupaukseen on kai nyt luottaminen.

                                                                            X X X

Puoluekokouksen asetelmia saattaa selkiyttää myös Kansalaispuolueessa syntynyt sisäinen valtataistelu.

Tällä hetkellä Kansalaispuolueella on kolme hallitusta, joista yksikään ei ole oikeustoimikelpoinen. Valtataistelu on johtanut oikeudenkäynteihin, jotka ovat halvaannuttaneet puolueen pitkäksi aikaa.

Tässä tilanteessa olen päättänyt erota Kansalaispuolueesta. Puoluehallituksen jäsen olen siihen saakka, kunnes saadaan aikaan laillisesti kokoon kutsuttu jäsenten yleinen kokous, joka valitsee uuden hallituksen.

Oikeudenkäynnit jatkuvat tämän jälkeenkin. Uskon, että laittomuuksiin ryhtyneet joutuvat vastuuseen toiminnastaan. Oikeudenkäynnit kestävät kuitenkin pitkään, ja puolue tuskin enää palaa ennalleen.

Erottuani Kansalaispuolueesta voin kai kiistatta osallistua puheenjohtajan vaaliin Sotkamon puoluekokouksessa.

Tähän olisi saatava pikimmiten täysi selvyys.

 

 

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu