”Ihmisyys ja sen kehitystarve”

Olin vieraana kuluneen viikon Perjantai-ohjelmassa. ( https://areena.yle.fi/1-4247862 )

Taas minulta kysyttiin, miksi en siirry eläkkeelle. Jälleen vastasin, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on minulle elämäntehtävä, joka jatkuu niin kauan kuin on elämää, niin kauan kuin terveyttä ja kannatusta riittää.

Politiikka on parhaimmillaan luovaa toimintaa. Yhteiskunnan kehittämisen tulee perustua kestäviin arvoihin ja ihanteisiin. Niiden pohjalta on löydettävä luovia ratkaisuja, joilla kohdataan myös uusia haasteita ja ongelmia.

Luovat poliitikot ovat samankaltaisia kuin kirjailijat, kuvataiteilijat, säveltäjät ja muut luovien alojen edustajat. Heiltä ei yleensä edes kysytä, milloin he aikovat lopettaa luomistyönsä ja lakata toteuttamasta kutsumustaan.

Oma maailmankuvani ja arvomaailmani rakentuivat 1970-luvun alussa, jolloin paneuduin ympäristöongelmiin ja luin mm. Rooman klubin raportin ”Kasvun rajat”. Samaan aikaan perehdyin aatteellisiin kysymyksiin ja filosofiaan.

Tietoisuus luonnontalouden asettamista rajoista vahvisti sitä ajatusta, että on nojauduttava alkiolaiseen ihmisyysaatteeseen. ”Ihmisyys ja sen kehitystarve” on asetettava kaiken yhteiskunnallisen toiminnan perustaksi. On hylättävä materialistinen arvomaailma, joka rikkoo ihmisen ja tuhoaa luonnon. On nojauduttava henkisiin, hengellisiin ja yhteisöllisiin arvoihin.       

Vuoden 1972 puoluekokouksessa tulin valituksi Keskustapuolueen varapuheenjohtajaksi. Seuraavan vuoden lopulla uhkasin erota puolueen johdosta, ellei puolue palaa aatteellisille juurilleen. Oman aatteellisen ja yhteiskunnallisen ohjelmani esitin maaliskuussa 1974 julkaisemassani kirjassa ”On muutoksen aika”.

Vuoden 1994 presidentinvaalien jälkeen, 20 vuotta myöhemmin, julkaisin tämän teoksen uusintapainoksena (On muutoksen aika 1) ja liitin siihen laajan esipuheen. Vuonna 2014, 40 vuotta myöhemmin, ilmestyneellä teoksellani ”Suomen linja” yritin vaikuttaa Juha Sipilän johtaman Keskustan politiikkaan. Epäonnistumisestani kerroin vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassani ”Eihän tässä näin pitänyt käydä”.

Kaikki nämä teokset ovat ladattavissa sähköisinä ilmaiseksi kotisivultani paavovayrynen.fi. ”Suomen linja” on tarjolla myös ruotsinkielisenä (Finlands linje).

Näistä teoksista ilmenevän arvomaailman ja aatteellisen perustan kestävyys on käynyt ajan myötä yhä selvemmäksi.

Toimittaja Rosa Kettumäki vähätteli nykyistä vaikutusvaltaani, kun minulla on vain yhden jäsenen eduskuntaryhmä. Vastasin, että seuraavassa eduskunnassa istun taas eturivissä, kun saamme jokaisesta manner-Suomen vaalipiiristä vähintään yhden kansanedustajan.

Minulta kysyttiin myös, aionko olla tai voisinko olla ehdolla vuoden 2024 presidentinvaaleissa.

Vastasin, että olen ajatellut olla mukana eduskuntatyössä ainakin parin vaalikauden ajan, jos terveyttä ja kannatusta riittää. Kokemukseni perusteella uskon, että puolueeni nousee ensi kevään eduskuntavaaleissa keskisuurten puolueiden joukkoon. Viimeistään viiden vuoden kuluttua tavoittelisin suurimman eduskuntapuolueen johtajana pääministerin paikkaa.

Toimittaja ihmetteli vastaustani, kun olen ollut ehdolla presidentiksi jo neljä kertaa. Eikö tehtävä enää kiinnostakaan?

Vastasin, että viimeinen perustuslakiuudistus muutti presidentin aseman seremonialliseksi, presidentistä tuli ”representatiivinen figuuri”.

Nykyisen perustuslain mukaan sisäpolitiikka ja Eurooppa-politiikka kuuluvat yksinomaan pääministerin ja valtioneuvoston toimivaltaan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa toimivalta on jaettu, mutta tiukan paikan tullen eduskunta ja sen luottamusta nauttiva valtioneuvosto määräävät linjan.

Viime vuosina ylimpien valtioelinten toimivaltasuhteista on syntynyt virheellinen käsitys. Pääministerin johtama valtioneuvosto ei ole ottanut sille kuuluvaa asemaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitamisessa, eikä johtajuutta Eurooppa-politiikassa. Tasavallan presidentti on täyttänyt syntynyttä valtatyhjiötä ja puuttunut myös sisäpolitiikkaan, jonka tulisi olla valtioneuvoston ja eduskunnan yksinomaisessa toimivallassa.

Ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen valtioneuvoston on otettava perustuslain mukainen paikkansa Suomen valtiollisen elämän johtamisessa.

 

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu