Mistä olen nyt oikeassa?

Monilla on se käsitys, että olen aina oikeassa. Aivan aina en ole, mutta useista koko kansakunnan kannalta tärkeistä asioista olen ollut.

Vastustin sitä ”vahvan markan” politiikkaa, jolla Suomi ajettiin Harri Holkerin ja Kalevi Sorsan johdolla 1990-luvun alussa sietämättömän korkeisiin korkoihin, pankkikriisiin ja syvään lamaan. Tällä politiikalla Suomea pyrittiin valmistelemaan osallistumaan yhtenäisvaluutta euroon. Kerron tästä muun muassa vuonna 1993 ilmestyneissä kirjoissani On totuuden aika 2 ja On muutoksen aika 2. Molemmat ovat luettavissa kotisivuni sähkökirja-arkistosta.

Olin oikeassa, kun vastustin Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Suomelle oli tarjolla parempi vaihtoehto.

Olimme jo päässeet Euroopan talousalueen (ETA) jäsenenä Euroopan unionin sisämarkkinoille. Jos Suomi ei olisi liittynyt unioniin, Ruotsikaan ei olisi. Olisimme voineet muodostaa ETA:n puitteisiin Pohjolan yhteisön. Olisimme säilyttäneet itsenäisen ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikan ja oman maatalous- ja aluepolitiikan, emmekä olisi joutuneet mukaan ylikansalliseen päätöksentekoon.

Olin oikeassa, kun vastustin vuonna 1995 Euroopan parlamentissa yhtenäisvaluutta euroon siirtymistä.

Hyväksyin euron käyttöönoton yhteisenä rahana, jonka rinnalla kansalliset valuutat olisivat säilyneet. Tämä on toinen niistä vaihtoehdoista, jotka professori Vesa Kanniaisen johtama työryhmä taannoin ehdotti epäonnistuneen euroalueen purkamiseksi.

Olin oikeassa, kun vastustin laajan euroalueen muodostamista. Kannatin mm. Wolfgang Schäublen esittämää mallia, jossa yhtenäisvaluuttaan olisi siirtynyt vain viisi ydin-Euroopan maata (Saksa, Ranska ja Benelux-maat), ja muut olisivat käyttäneet euron rinnalla kansallisia valuuttoja. Tämä on toinen Kanniaisen työryhmän ehdottamista malleista euroalueen hallituksi purkamiseksi.  

Olin oikeassa, kun vastustin sekä taloudellisista että poliittisista syistä Suomen siirtymistä markasta euroon.

Pidin Suomen jäsenyyttä euroalueessa taloudellisesti vahingollisena. Kokemukset vahvan markan politiikastakin sen osoittivat. Nykyään lähes kaikki ekonomistit ovat sitä mieltä, että Suomen jäsenyys euroalueessa on ollut kohtalokas virhe.

Vastustin Suomen liittymistä euroalueeseen myös sen vuoksi, että euroalueesta oltiin kehittämistä EU:n liittovaltioydintä, jonka osana Suomi menettäisi myös valtiollisen itsenäisyytensä. Nyt euroalueelle pyritään luomaan euron tueksi todellinen talousliitto – ja liittovaltio.

Suomen liittymistä Euroopan unioniin ja jäsenyyttä euroalueeseen käsiteltiin myös viisi vuotta sitten julkaisemallani videolla, jolla haastattelin itseäni. Haastattelu on pääosin täysin ajankohtainen. Voin käyttää videota nyt sellaisenaan senkin vuoksi, että ehdokasnumeroni on sama kuin silloin, 210.

Olin oikeassa, kun keväästä 2015 alkaen ehdotin, että muuttoliike Afrikasta ja Lähi-idästä pitää pysäyttää perustamalla EU:n ulkopuolelle pakolaisleirejä, joilla Eurooppaan pyrkivien oikeus turvapaikkaan selvitetään. Nyt tätä vaihtoehtoa pidetään yleisesti ainoana oikeana.

Olin oikeassa, kun esitin syksyllä 2015, että Suomen pitää palauttaa rajatarkastukset ja käännyttää rajalta Ruotsista Suomeen pyrkineet turvapaikanhakijat. Sanottiin, ettei tämä ole mahdollista. Kuitenkin muut Pohjoismaat myöhemmin palauttivat tarkastukset, ja Euroopan tuomioistuinkin on ehdottamani menettelyn hyväksynyt.

Vuoden 2015 maahanmuuttokriisiä käsittelen teoksessani Eihän tässä näin pitänyt käydä. Sekin on luettavissa sähkökirja-arkistostani.

Nyt julkaisemallani videolla (Onko Paavo aina oikeassa?) kehotan tutustumaan sekä Tähtiliikkeen vaaliohjelmaan että julkaisemiini kirjoituksiin ja selvittämään, mistä asioista olen nyt oikeassa.

Kehotan äänestämään ehdokasta, joka on oikeassa ja pyrkii kehittämään Suomea ja Eurooppaa oikeaan suuntaan.