Suomi tarvitsee vahvan presidentin

Kesäkuun 9. päivänä järjestämässäni tiedotustilaisuudessa kerroin, että aloitan presidentinvaalikampanjani heti kun uusi hallitus on saatu muodostetuksi. Totesin, että kampanja tähtää aluksi Keskustan jäsenvaalin voittoon ja ehdokkuuteen. Huomautin, että kaikki tässä vaiheessa tehtävä työ palvelee toisaalta myös menestymistä itse vaalissa.

Kerroin, että otan mahdollisuuksien mukaan vastaan kutsuja tilaisuuksiin, joissa voin tavata ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan Suomen, Euroopan ja koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. Lupasin kertoa ajatuksistani myös kirjoittamalla ja antamalla haastatteluja

Nyt uusi hallitus on saatu aikaan. On aika aloittaa kampanja. Käynnistän sen virittelemällä keskustelua tasavallan presidentin asemasta ja tehtävistä.

Kun olen toiminut yli 41 vuoden ajan parlamentaarikkona, saatan olla sopiva henkilö toteamaan, että Suomen perustuslain ja sen tulkintojen parlamentaarisuudessa on ehkä menty jo liian pitkälle. Tämä on käynyt ilmi muun muassa juuri käydyissä hallitusneuvotteluissa.

Perustuslain 61§:ssä säädetään valtioneuvoston muodostamisesta:
”Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.

Jos ehdokas ei saa vaadittavaa enemmistöä, asetetaan samassa järjestyksessä uusi pääministeriehdokas. Jollei uusikaan ehdokas saa yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan eduskunnassa avoimena äänestyksenä pääministerin vaali. Valituksi tulee tällöin eniten ääniä saanut ehdokas.”

Tätä perustuslain säädöstä on tulkittu eduskuntaryhmien sopimuksella siten, että suurimman eduskuntaryhmän puheenjohtaja aloittaa hallitustunnustelut. Nyt käydyissä neuvotteluissa syntyi tulkinta, jonka mukaan suurimman puolueen puheenjohtajalla on oikeus muodostaa millainen tahansa enemmistöhallitus, josta puolueiden kesken voidaan hänen johdollaan sopia.

Suurimman puolueen asemalle annettiin tällä tulkinnalla liian keskeinen merkitys. Kokoomuksella on vain kaksi eduskuntapaikkaa enemmän kuin SDP:lla, ja se oli paikoilla mitaten Keskustan jälkeen vaalien toiseksi suurin häviäjä.

Kun suurimman puolueen puheenjohtajalle annettiin valta muodostaa mikä tahansa kokoomusjohtoinen hallitus, neuvotteluissa jäi selvittämättä mahdollisuus koota SDP:n johdolla hallitus, jossa myös vaalien ainoa voittaja Perussuomalaiset olisi ollut mukana. Tämä olisi hyvinkin saattanut olla mahdollista.

Nyt syntyi hallitus joka edustaa monessa suhteessa poliittisen kentän äärilaitoja. Kokoomusjohtoisella hallituksella on vasemmistolainen linja. Julkisen talouden tasapainottamisessa jouduttiin tyytymään kestämättömään lopputulokseen, kun politiikan äärilaitoja edustavat puolueet torjuivat toistensa esittämät ratkaisut. Yhteisymmärrykseen puolueet pääsivät äärimmilleen viedystä keskittämispolitiikasta.

2000-luvun hallitusneuvotteluissa nykyinen perustuslaki toimi hyvin eikä sen tulkinnasta syntynyt ongelmia, kun vaalitulos osoitti suoralta kädeltä hallituspohjan. Nyt puolueiden sopima menettely johti hallitusratkaisuun, joka ei vastaa eduskuntavaalien tulosta.

Perustuslain tulkintaa tulisi kehittää siihen suuntaan, että tasavallan presidentti voisi puolueiden ulko- ja yläpuolella olevana valtioelimenä tarvittaessa edesauttaa eduskuntavaalien tuloksen toteutumista hallitusta muodostettaessa.

Tasavallan presidentin asemaa ja tehtäviä ajatellen nyt syntynyt hallitusratkaisu antaa myös muuta ajattelemisen aihetta.

Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Hallitusohjelman mukaan hallitus ylläpitää Suomen mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Seuraavan virkkeen mukaan hallitus ei valmistele jäsenyyden hakemista. Nämä kannanotot ovat ristiriidassa keskenään. Ensi vuoden alussa valittavan tasavallan presidentin tulee huolehtia siitä, ettei jäsenyyttä todellakaan haeta – ei nykyisen eikä seuraavankaan eduskunnan toimikaudella.    

Hallitusohjelman Eurooppa-politiikkaa käsittelevä osio on laaja ja hengeltään federalistinen. Uusi Eurooppa-ministeri on uhonnut vievänsä Suomen Euroopan ytimeen. Vaikka Eurooppa-politiikka kuuluu valtioneuvoston toimivaltaan, tasavallan presidentin on pidettävä käsissään sellaiset Eurooppa-politiikan ratkaisut, joilla on merkitystä Suomen itsenäisyyttä ja kansainvälistä asemaa ajatellen. Tätä johtajuutta saatetaan tarvita uuden presidentin toimikaudella.  

Sisäpolitiikan osalta tasavallan presidentin valtaoikeudet ovat hyvin rajalliset. Tasavallan presidentti on sidottu valtioneuvoston ratkaisuehdotuksiin, mutta hänellä on niihin palautusoikeus. Sitä olisi käytettävä etenkin tilanteissa, joissa valtioneuvoston ehdotus rikkoo kansalaisten tasavertaisuutta ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Sinipunahallituksen kaudella valtioneuvostolle saatetaan tarvita vastapainoa, joka huolehtii vallankäytön ulkopuolelle jääneiden oikeuksista. 

Eurooppa ja maailma ovat muuttuneet tavalla, joka pakottaa meitä punnitsemaan tarkkaan tasavallan presidentin asemaa maamme valtiollisessa johdossa. Suomen kansainvälinen asema on jatkuvasti vaakalaudalla ja meidänkin poliittisen järjestelmämme kestävyys on koetuksella. Näissä oloissa on syytä vielä harkita luopumista lepäämässä olevasta perustuslain muutoksesta. Toisaalta nykyisen perustuslain tulkintoja on arvioitava uudelleen.  

Lähimmät viikot aion käyttää tasavallan presidentin asemaa ja tehtäviä koskevaan keskusteluun. Sen tuloksena saattaa syntyä esseitä, ehkä kirjakin.