Älkäämme uskoko Sixten Korkmania
Tämän päivän Helsingin Sanomissa julkaistaan paraatipaikalla Sixten Korkmanin kolumni (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006449888.html), jossa hän antaa neuvoja hallitukselle. Korkman ehdottaa valtion velanoton rajua lisäämistä.
Korkman kiittelee hallituksen tähänastisia päätöksiä yritysten aseman helpottamiseksi, mutta toteaa, että pelkkä likviditeetin lisääminen ei riitä. ”Seuraavana askeleena julkisen vallan tulee jakaa kriisistä aiheutuvia yritysten tappioita laajemmin yhteiskuntaan.”
Hän vaatii myös perinteistä elvytystä. ”Kuntien tukeminen on melko suora ja tehokas keino kysynnän ylläpitämiseksi. Sitä on myös verotuksen tilapäinen keventäminen, mikä on helpoimmin tehtävissä arvonlisäveroa alentamalla.”
Lisämenoarvion 400 miljoonaa euroa Korkman pitää aivan liian vähäisenä. Sen tulisi olla ”kymmenkertainen, kenties tuntuvasti isompi”. Saksan paketin hän toteaa olevan Suomen oloissa kymmenen miljardia.
Sixten Korkman kirjoittaa, että ”taantuma johtaa julkisen velan rajuun kasvuun, jota talouden tuki- ja elvytystoimet jonkin verran lisäävät”.
Kun alijäämää ”jonkin verran lisäävät” tuki- ja elvytystoimet voisivat Korkmanin ehdotuksen mukaan lisätä alijäämää 10 miljardilla, taantuman aiheuttama ”julkisen velan raju kasvu” lienee hänen arvionsa mukaan moninkertainen.
Kolumnin alle on kirjoitettu, että kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.
Sitä Sixten Korkman totisesti on. Hän on vaikuttanut ratkaisevalla tavalla Suomen taloushistorian pahimpien virheiden syntymiseen. Kirjoitin niistä 14.3. julkaisemassani blogissa ”Väärää politiikkaa meillä ei ole varaa jatkaa” .
Korkman toimi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa valtiovarainministeriön kansantalousosaston osastopäällikkönä. Hän on siis keskeisessä vastuussa siitä ”vahvan markan” politiikasta, jolla Suomi syöstiin taloushistoriansa syvimpään lamaan. Vastuu koskee myös niitä pahoja virheitä, jotka lamasta noustaessa tehtiin. 1990-luvun alussa Suomen valtion velka nousi viidessä vuodessa 10 miljardista eurosta 60 miljardiin.
Korkman vaikutti keskeisellä tavalla siihen, että Suomi liittyi euroalueeseen. Tämän seurauksena koettu talouden ”menetetty vuosikymmen” nosti velan määrän kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaiseksi, vuoden 2008 runsaasta 50 miljardista eurosta yli sataan miljardiin euroon. Vuonna 2018 velkaa oli 105 miljardia euroa. Ennen kriisiä tehdyissä ennusteissa velan määräksi tälle vuodelle saatiin 109 miljardia.
Euroon liittymistä Sixten Korkman on myöhemmin katunut. Lokakuussa 2015 julkaisemassaan ”Väärää talouspolitiikkaa” -kirjassa hän myöntää, että Suomen eurojäsenyys oli vakava talouspoliittinen erehdys. (https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015102220545902)
Tämän virheen korjaamiseen oli mahdollisuus vuoden 2016 alussa, jolloin Kreikan kriisi koetteli euroaluetta, ja se oli hajoamisen partaalla. Keräsin tuolloin allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa.
Helsingin Sanomat julkaisi 11.2. Sixten Korkmanin kolumnin ”Miksi Paavo Väyrynen on väärässä”, jossa hän myönsi euron synnyttämät ongelmat, mutta esitti perusteluja sille, että euroalueesta ei voisi erota. Vastasin 12.2. blogissani ”Miksi meidän ei pidä uskoa Sixten Korkmania”.
Tuolloin komissiolla oli valmis suunnitelman Kreikan eroamiseksi, ja euroryhmässä lähes kaikki jäsenmaat kannattivat sen toteuttamista. Suomi oli yksi innokkaimmista.
Kirjoitin: ”Suomen eroaminen euroalueesta on tietysti sekä taloudellisessa mielessä että käytännössä monin verroin helpompaa kuin pahasti velkaantuneen Kreikan.”
Kerroin blogissani vierailustani edellisen vuoden lopulla Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan mukana Berliinissä. Tapasimme Saksan taloudellisen ja poliittisen eliitin edustajia.
Kirjoitin:
”Liittopäivien EU-valiokunnan tapaamisessa kävi ilmi, että Saksassa vahvat voimat toivovat euroalueen purkautuvan siten, että kriisimaat siitä eroaisivat. Sen jäsenet katsoivat, että euroalueesta eroaminen on oikeudellisesti mahdollista.
Jos Suomi ja eteläiset kriisimaat eroaisivat euroalueesta, lähestyttäisiin sitä tilannetta, jota mm. Wolfgang Schäuble aikoinaan tavoitteli.
Yhtenäisvaluutassa (single currency) olisivat keskenään samankaltaiset ydin-Euroopan maat, jotka muodostaisivat ns. optimaalisen valuutta-alueen. Muille euro olisi oman valuutan rinnalla käytettävä yhteinen raha (common currency).
Suomi vaikutti aikanaan siihen, että liian laaja euroalue toteutettiin. Nyt voisimme tehdä palveluksen koko Euroopalle helpottamalla sen hallittua purkamista. Rahaliiton osittainen purkautuminen vauhdittaisi talouskasvua ja lisäisi EU:n yhtenäisyyttä.”
Suomessa seurattiin kuitenkin Korkmanin neuvoa. Tämän vuoksi Suomi on talouslaman tullen jälleen huonommassa asemassa kuin Ruotsi. Kärsimme lamasta enemmän. Meitä uhkaa taas joutuminen euroalueen kriisimaiden tukijaksi ja nykyistäkin laajemman yhteisvastuun kantajaksi. Kun kysyntä maailmanmarkkinoilla laman vuoksi romahtaa, Ruotsi hyötyy jälleen itsenäisestä raha- ja valuuttakurssipolitiikastaan.
Sixten Korkman päättää tämänpäiväisen kolumninsa: ”On rohkeiden elvytyspäätösten aika, ettei varttumassa olisi uusi ”laman lapset” -sukupolvi”.
Jos Korkmanin neuvoja seurataan, käy päinvastoin: varttuu sukupolvi, joka kärsii vielä enemmän kuin edellisessä lamassa kasvanut.
Valtiontalouden voimakas velkaannuttaminen tässä ja nyt synnyttäisi tilanteen, jossa meillä olisi entistä vähemmän keinoja hoitaa sen syvän kansainvälisen laman vaikutuksia, johon olemme ajautumassa. Tämä virhe sysäisi kohtuuttoman taakan lastemme ja heidän lastensa kannettavaksi.
Tästä varoitin maaliskuun 18. päivänä julkaisemassani blogissa ”Lapset ja nuoret ovat talouskriisin riskiryhmä” .
Päätin blogini: ”Olisihan se ironista, jos nykyinen nuori poliitikkopolvi siirtäisi talouskriisin synnyttämän taakan oman sukupolvensa ja omien lastensa kannettavaksi”.
Koronakriisi mursi padon ja antoi (teko)syyn luistaa talouskurista. Nyt ei ole enää mitään pidäkkeitä ottaa ja jakaa velkarahaa sinne tänne. Jakovaraa löytyy. Medialle ja pääkaupunkilaisille läheiset yritystyypit kuten kahvilat, ravintolat, yökerhot ja viihdepalvelujen tuottajat tulee ainakin pelastaa. Koijarit odottavat jo vesikielellä avustusmiljardeja ja niiden jakoperusteisiin jääneitä porsaanreikiä. Kuka lopulta maksaa lystin, nekö veronmaksajat ja yrittäjät jotka olivat varautuneet pahan päivän varalle?
Ilmoita asiaton viesti
Paavo, syyttelyn sijasta nyt on keskityttävä etsimään yhdessä ratkaisuja koronakriisistä selviytymiseksi:
Kun etsitään näitä ratkaisuja ja keinoja koronan selättämiseksi, niin samalla aikaa toimitaan ihmisten terveyden säilyttämiseksi ja sitä kautta talouden paremman tasapainon ja yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi.
Paavo, mitkä ovat Sinun konstit koronan selättämiseksi? 😉
Ilmoita asiaton viesti
Lisää velkaa, eihän sitä kukaan tule enää maksamaan ikinä takaisin…
Ilmoita asiaton viesti
Oma valuutta tarjoaisi merkittävästi mahdollisuuksia tulevissa koettelemuksissa, kuten se olisi auttanut 2008 jälkeenkin. Vaan nyt ei taida olla muita keinoja kuin pudottaa kunnolla palkkoja ja ottaa lisää velkaa. Toivottavasti ei toteuteta samalla tavoin kuin viimeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Etkö Kirsi ole huomannut, ettei Paavo koskaan vaivaudu vastaamaan tällä palstalla. Kysymyksesi Paavolle jää varmaankin ”bittiavaruuteen”.
Ei Paavo noihin koronan kaltaisiin juttuihin ota kantaa kuin vasta myöhemmin, jälkiviisasteluna.
Sitäpaitsi Väyrysen teksti oli tarkoitettu pelkästään mollaamaan Sixsten Korkmania. Korkman oli hänen mukaansa vastuussa 90-luvun lamaan ja Euroon liittymiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä.
Arvonlisäveron alentaminen olisi hölmöä. Eiväthän koteihin eristetyt käy kaupoissa tai osta palveluja. Pikemmin alvia tulisi korottaa yhdellä prosenttiyksiköllä, jotta tukitoimia ei rahoitettaisi yksin velalla.
Nythän kotitalouksille sitä paitsi jää enemmän rahaa (kun jätetään tässä huomiotta lomautetut tai yrittäjät), kun ostetaan vähemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Euroalue on pörssipelureiden taivas. EKP pumppaa rahaa markkinoille, joka on valunut ja valuu edelleen osakemarkkinoille. Hallituksella on kovin vähän keinoja, vaikka olisi tahtoakin, huolehtia pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksesta niin, että ne vaurioitta selviytyisivät tulevan pudotuksen yli. Sitäkin tässä jää miettimään, kun nämä samat naamat, jotka nyt puhuvat rajattoman velkaantumisen puolesta, huusivat pää punaisena velanoton vahingollisuudesta ennen koronaa. Ei kai tässä muuta keinoa ole, kuin että otetaan lisää velkaa. Kyllä kansa maksaa viulut ja syö entistä kapeampaa leipää. Euro haluttiin saada ja nyt sitten nautimme sen hedelmistä. Esimakua saatiin 2008 jälkeen. Maku saa uuden aromin edessäpäin.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on mennyt. Euro on ollut maamme poliitikkojen suurin virhe ja siinä kohta Paavon (ja minun) ei tarvitse kääntää takkia. Korkman on tunnustanut virheen, mutta haluaa jatkaa samalla tiellä. EU ja euro ovat ajaneet Suomen kurjuuden tielle, jolla näköjään jatkamme hamaan loppun asti. Meillä ei ollut viisautta edes peesata Ruotsia, Tanskaa, Englantia, ja Islantia.
Onhan se erikoista, että Korkamanin näytöillä häntä pidetään edelleen talousmiesten ykkösenä. Se todistaa sen vanhan totuuden, että Suomeen mahtuu vain yksi totuus kerrallaan, vaikka täällä Puheenvuorossa muitakin totuuksia esitellään.
Yksi totuus näkyy nytkin tuolla kaupoissa. Ikäihmiset kulkevat siellä ilman suojaimia. Se on nyt yksi vallitseva suomalainen totuus.
Ilmoita asiaton viesti
Yllättäviä , hyviä paljastuksia professori Sixten Korkmannin talousvaikuttamisesta…vahvoine markkoineen Koiviston konklaavin kaudella! Samoin eurokannan muuttumisineen.
Analyysi: solidaarisuus Euroopan heikoin valuutta:
https://yle.fi/uutiset/3-11274235
Ilmoita asiaton viesti
Mietitäänpä tätä tilannetta hetki.
Ennen kriisiä liikenteessä oli tietty määrä rahaksi kutsuttuja velkapapereita. Kriisin alkaessa liikenteessä oli sama määrä velkapapereita. Nytkin liikenteessä on ainakin lähes sama määrä velkapapereita. Kohta hirveän lisävelkaantumisen takia liikkeellä on paljon enemmän ”rahaa”.
Mihin tuota rahhoo ollaan käyttämässä. Tyhjillään olevien liiketilojen ja niiden muiden kulujen maksamiseen. Palkkakulut saatiin alas melko nopeasti, mutta vuokrakuluja ei. Myytävää tavaraa ei tarvitse ostaa sisään, kun myyntikään ei käy, joten siitä ei kulut lisäänny.
Mitä tapahtui? Kulutus loppui kuin seinään, kun ihmisten liikkumista rajoitettiin ja kokoontumista samoin. Nyt kulutusta ollaan lisäämässä velkamäärää kasvattamalla ja maksamalla niillä rahoilla tuottamattomia liiketiloja. Valtio ottaa kontolleen palkkakuluja ja vuokrakuluja. Pitääkö yrittäjän varautua siihen, että valtio estää toimillaan elinkeinon harjoittamisen? Palkkoja saatiin nopeasti alas, mutta muu tuntuukin olevan mahdotonta.
Ketju menee näin. Yrittäjä maksaa vuokriaan myyntituloilla, joita ei nyt saada. Vuokraisäntä on voinut sijoittaa rahaansa vuokrattavaan kohteeseen joko aikaisemmista voitoistaan tai sitten hän on lainarahalla liikkeellä. Hänkin tarvitsee tuloja omien kulujensa maksuun. Pankki vaatii omat maksunsa ajallaan. Ehdotan, että nyt jokainen ”yritysketju” yrittäjästä pankkiin katsoo ketjua ja pyrkii löytämään kaikille sopivan ratkaisun, jolla selvitään 6 kuukautta eteenpäin joustoilla.
Aikaisempi koski enemmän pienempiä yrityksiä, mutta samaa suosittelen kaikille isommillekin yrityksille. Jokaisella ketjun osalla on mahdollisuuksia joustaa, kunhan vain halua löytyy. Rahasta asian ei pitäisi olla kiinni, vaan ennemminkin halusta.
Sitten se osa, joka säästää. Ehdotin jo aikaisemmin tiettyä menettelyä valtion menojen turvaamiseksi lyhyellä 5 vuoden jaksolla pankista lainaamisen sijaan. Ehdotus raakileena löytyy linkistä:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jariojala1-2/kerataan-yhdessa-varoja-pienille-ja-muillekin-pulassa-oleville-yrityksille/
EKP:n suora rahoituskin minulle sopii, kunhan kaikki euromaat ovat samalla viivalla.
Ilmoita asiaton viesti
Korkman ei mainitse sanallakaan sitä mitä Harkimo ehdottelee, että tappioita jaettaisiin yritysten, valtion ja pääomatulojen saajien kesken 33-33-33. Siinä sitä olisi tasoitusta.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten olen monta kertaa ehdottanut, Italian valtio pitäisi panna konkurssiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kreikka olisi pitänyt laittaa konkurssiin aikanaan, mutta Merkel päätti EU:n käytännön johtajana pelastaa saksalaiset pankit. Kreikka ja Italia ovat käytännössä konkurssissa. Joku on analysoinut tilannetta, että todellisuudessa valtiot eivät koskaan maksa velkojaan ja varsinkaan ei nykyisiä velkojaan. Tämä tarkoittaa, että nyt korona-aikana painetaan kaasu pohjaan ja luodaan tietokoneisiin lisää rahaa bittien avulla. Päätoimijana EKP. Maailma ajaa kaasu pohjassa seinään. Hyvinvointi syntyy työnteosta ja kun se on nyt kielletty, syntyy pahoinvointi. Kukaan ei näytä tietävän tietä ulos.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä se on tämä virtuaalitalous reaalitalouteen verrattuna. Pahaa bluffia ja huijausta.
Ilmoita asiaton viesti
Sakkoja 400-3000 € karanteenia rikkovalle Italiassa, jopa viisi vuotta vankeutta jos positiivseksi testattu poistuu tarkoituksella asunnosta johon on määrätty. Voimassa heinäkuun loppuun.
https://www.ansa.it/sito/notizie/politica/2020/03/24/coronavirus-cdm-alle-15-sul-tavolo-anche-il-decreto-per-inasprire-le-sanzioni-_f1162d5a-0307-48c4-881a-4b5b2bd1786e.html
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on vuorineuvos Elorannan tulokulma tänään HS:n mielipiteessä? Onko joku syöttänyt hänelle lapaan? Tolkku, jarru sa-intin slangilla. Näyttää tilaisuudelta tehdä varkaus. Korkman?
Kauan sitten ihmiskäden kirjoittamissa teksteissä vuoret järkkyvät ja kalliot halkeilevat, tiede on selittänyt nuo tsunamit sun muut järistykset .
Ilmoita asiaton viesti
Median lapaan 4.11.19 osuneista syötöistä olen merkinnyt blogiini:
”Taisto-nalleksi nuorena kutsuttu kulttuurin omistaja kävi meren takaa kylässä arvellen ettei Suomi uudistu ilman isoa rettelöintiä. HS haikaileekin jo ruumiiden käsittelykeskuksia Ylen uusiessa samaan aikaan talvisotaa.”
digi- HS oli kahteen kertaan uutisoinut puolustusvoimissa suunniteltavan ruumiiden käsittelykeskuksen perustamista. Arvelivat nykyaikaisessa sodassa jotain 20% joukoista kaatuvan.
Lämpimistä Kiina-suhteista lausui Koneen tj. Henrik Ehrnrooth niiden johtavan Suomen nopeaan kaupungistumiseen.
https://www.hs.fi/talous/art-2000002902431.html
Ilmoita asiaton viesti
Täsmennys: tokikaan Björn Wahlroos ei ole kulttuurinomistaja enempää kuin Paavo Väyrynen tai Jorma Eloranta, joskin ”kehittynyt ajattelijana virkamiehen pojasta melkein omistajien tasolle” kuten Niklas Herlin häntä kehui mainitsematta Korkmania ja muita Sitran piiriläisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kriisitilanteessa ei ensinnäkään pidä hötkyillä millään tavoin talouspolitiikassa. Mielestäni tarvittaisiin tervettä järkeä ja malttia. Tätä olisi kaikkien maksuaikojen pidentäminen ilman korkoa kuukaudella ja sittten ehdä vielä edelleenkin tarpeen mukaan. Toisin sanoen yhteiskunta ottaisi lainaa itseltään. Tätä pitäsi harkita. On tärkeintä turvata KANSALAISTEN RAHAN RIITTÄVYYS, jotta yhteiskunta voisi näissäkin oloissa toimia. En oikein jaksa luottaa ainakaan suuryrityksille annettavien tukien auttavan tilannetta Suomessa, koska ne paljolti valuisivat ulkomaisille sjoittajille.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo ja vahva markka.
Paavo oli ulkoministeri 1983-87 ja 1991-1993. Vuosina 1983-87 oli hallituksessa mukana toteuttamassa Koiviston ajamaa kovan markan politiikkaa, joka jo 1987 oli kypsä katastrofiin eli devalvaatioon. Vuosina 1991-1993 Paavo oli hallituksessa luomassa Arsenaalia ja auheuttamassa yli 50.000 yrittäjän omaisuuden menettämistä.
Ei Paavo tuolloin kritisoinut kovan markan politiikkaa. Korkmannilla ei virkamiehenä ollut paljonkaan sanomista mitä Manu ja pojat puuhasivat.
Paavon ennustajan lahjoja kuvaa Paavon 1988 julkaistu väitöskirja, jossa hän arvioi, että näkyvänä aikana Neuvostoliiton poliittisessa järjestelmässä ei ole odotettavissa muutoksia.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt on pöytä katettu elämänmuutokselle. Kuten Turun yliopiston maantieteen professori Jukka Käyhkö Turun Sanomissa 24.3.2020 kirjoitti: ”Globaali arvomaailma on ainakin hetken ollut eettinen. Olemme haavoittuvien puolella. Uskalletaanko ehdottaa, että poistetaan yhdessä tuumin köyhyyttä, jotta väestönkasvu ja siirtolaisuus taittuvat? Sovitaan hiilidioksidipäästöille oikea hinta. Vähennetään liikkumista pysyvästi, lisätään etäyhteyksiä. Pienennetään materiaalista kulutusta ja korvataan sitä kulttuurilla ja yhdessäololla. Tuotetaan ruokaa ekologisemmin ja eettisemmin – jo eläinperäisten virusten takia. Ajatellaan työnkuvat uudelleen.”
Ilmoita asiaton viesti
Uskokaamme mieluummin Sixten Korkmania kuin Suuria Muinaisia.
Ilmoita asiaton viesti