Annika jatkoon hallituksessa, Paavo Keskustan johtoon?
Me Keskustan puoluekokousedustajat kokoonnumme ensi viikonloppuna Lappeenrantaan hieman hämmentyneissä tunnelmissa.
Viimeisetkin mielipidemittaukset osoittavat, että Keskustan kannatus on 12 prosentin tasolla, noin kaksi prosenttiyksikköä alempana kuin vuoden 2019 romahdusvaaleissa saatu 13,8 prosentin lukema.
Kolme vuotta sitten Keskusta sai 31 kansanedustajaa. Nykyiset kannatusluvut johtaisivat jopa noin 10 eduskuntapaikan menetykseen. Viime vaaleissa Vihreät sai 11,5 prosentin kannatuksella 20 kansanedustajaa.
Keskustan kannattajat ovat tyytymättömiä puolueen linjaan ja toimintaan nykyisessä hallituksessa. Puolue on pari kertaa uhannut lähteä hallituksesta, mutta tiukan paikan tullen yhteistyötä on päätetty jatkaa.
Kun vaalit ovat jo lähellä, hallituksen hajottaminen tuskin parantaisi Keskustan kannatusta. Tarjolla olisi riski, että kannatusluvut painuisivatkin alaspäin.
Näissä oloissa monet puoluekokousedustajat ajattelevat, että on viisasta turvata hallitusyhteistyön jatkuminen ja valita nykyinen puheenjohtaja jatkokaudelle. Hän on selviytynyt vaikeasta tehtävästään kunnialla.
Tarjolla on toinenkin ehdokas. Hän on pelastanut puolueen pahoista ahdingoista aikaisemminkin. Hänen johdollaan Keskusta voisi ehkä nousta jälleen suurten puolueiden joukkoon.
On kysyttävä, voisimmeko valita molemmat vaihtoehdot.
Tämä olisi mahdollista, jos puolueen ja hallituspolitiikan johtaminen eriytettäisiin toisistaan. Niin on aikaisemminkin tehty.
x x x
Minulla on omakohtaista kokemusta tehtävien jakamisesta.
Vuoden 1982 presidentinvaalien jälkeen Mauno Koivisto, SDP ja KGB yksissä tuumin estivät minua jatkamasta ulkoministerinä. Minulle tarjottiin kauppa- ja teollisuusministerin salkkua.
Päätin jättäytyä sivuun hallitustyöstä ja keskittyä puolueen johtamiseen. Tämä oli muutoin hyvä päätös, mutta se avasi tien poliittisen murhan yritykselle.
Kun jäin sivuun hallituksesta, minulle ryhdyttiin maksamaan kansanedustajan päivärahaa. Tästä nousi kohu, joka vahvisti minun omaa kannatustani, mutta Keskustan vaalimenestystä se vahingoitti.
Keskusta menestyi kuitenkin vuoden 1983 vaaleissa niin hyvin, että palasin niiden jälkeen hoitamaan ulkoministerin virkaa.
Sittemminkin hallitus- ja puoluetehtävien eriyttämistä on muutaman kerran yritetty.
Kun Anneli Jäätteenmäki vuoden 2003 vaalien jälkeen joutui eroamaan pääministerin paikalta, hän halusi jatkaa puolueen puheenjohtajana. Tämän pääministeriksi valittu Matti Vanhanen tukijoineen esti.
Kun Matti Vanhanen vuoden 2009 lopulla ilmoitti luopuvansa puheenjohtajan paikalta, hän kertoi haluavansa jatkaa kautensa loppuun pääministerinä. Tämä ei toteutunut.
Kun Mari Kiviniemi oli valittu vuoden 2010 Lahden puoluekokouksessa puheenjohtajaksi, hän otti hoitaakseen myös pääministerin tehtävän.
Vuoden 2011 vaalitappion jälkeen Mari halusi jatkaa puheenjohtajana, mutta Rovaniemellä valittiin uusi puheenjohtaja, Juha Sipilä.
Kun Juha Sipilä oli vuoden 2019 vaalitappion jälkeen vienyt Keskustan Antti Rinteen johtamaan hallitukseen, hän luopui puheenjohtajan tehtävästä.
Tilalle syksyn 2019 ylimääräisessä puoluekokouksessa valittiin Katri Kulmuni.
Kun Kulmuni oli keväällä 2020 eronnut valtiovarainministerin tehtävästä, hän ilmoitti haluavansa jatkaa puheenjohtajana.
Tätä ei Annika Saarikko kuitenkaan hyväksynyt, ja syksyn puoluekokouksessa hän tukijoineen syrjäytti Katrin puheenjohtajan paikalta.
Nyt Keskustan kannatus on jopa alhaisempi kuin kaksi vuotta sitten.
x x x
Lappeenrannassa meille saattaisi olla tarjolla mahdollisuus erottaa onnistuneella tavalla toisistaan puolueen ja hallituspolitiikan johtaminen.
Jos minut valitaan puheenjohtajaksi, en halua enkä suostu ministeriksi nykyiseen hallitukseen. Annika jatkaisi Keskustan hallituspolitiikan johdossa.
Vaaleissa Keskustan on kyettävä tarjoamaan äänestäjille realistinen näkymä paremmasta tulevaisuudesta.
Jos minut valitaan puheenjohtajaksi, paneudun puolueen johtamiseen ja lupaan nostaa Keskustan ensi kevään eduskuntavaaleissa Suomen suurimmaksi puolueeksi.
Epäileekö joku, että tämä ei toteutuisi?
Juu, ja lehmät lentävät.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo ja todellisuus ovat erkaantuneet aika kauaksi toisistaan … 😂
Ilmoita asiaton viesti
Kun nyt olet NATO-hakemuspäätöksen yhteydessä useampaankin otteeseen perännyt vastuuta päätöksestä, niin minkälaisen vastuun ajattelit itse kantaa, jos et toteuta esittämääsi lupausta?
Ilmoita asiaton viesti
Voisin kuvitella, että aika moni epäilee.
X
Ilmoita asiaton viesti
”Epäileekö joku, että tämä ei toteutuisi?”
Uskooko joku, että se toteutuisi?
Ilmoita asiaton viesti
Paavo!
Ilmoita asiaton viesti
”Jos minut valitaan puheenjohtajaksi, paneudun puolueen johtamiseen ja lupaan nostaa Keskustan ensi kevään eduskuntavaaleissa Suomen suurimmaksi puolueeksi.
Epäileekö joku, että tämä ei toteutuisi?”
No eihän tuossa ole epäilylle minkäänlaista sijaa: Ei takuulla toteudu. Ei Keskusta sentään itsetuhoiseksi voi heittäytyä.
Ilmoita asiaton viesti
”Vuoden 1982 presidentinvaalien jälkeen Mauno Koivisto, SDP ja KGB yksissä tuumin estivät minua jatkamasta ulkoministerinä.”
Tätä olisi hyvä avata enemmän. Paavo Väyrysen yhteistyö KGB:n kanssa oli tiivistä vielä ennen presidentinvaalia 1982. Nyt Väyrynen väittää, että KGB olisi kääntynyt häntä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Novoje Vremja kuvaa Väyrystä Vladimirovin ”nuoreksi avustajaksi”
Valkonen Martti Veikko
26.5.1993 HS
”MOSKOVA-Paavo Väyrynen oli Viktor Vladimirovin ”nuori avustaja” Suomen 1981 presidentinvaalien Ahti Karjalaisen kampanjassa, jonka Moskova organisoi, kirjoittaa Novoje Vremja tiistaina ilmestyneessä numerossaan.
Moskovan tunnetuimpiin poliittisiin viikkolehtiin kuuluva Novoje Vremja toistaa kahteen kertaan luonnehdinnan Väyrysestä KGB-kenraali Vladimirovin nimenomaisena ”avustajana” ja ”apurina”. Vladimirov oli pitkään KGB:n operaatioiden johtaja Suomessa ja Neuvostoliitolle sellaisena suurlähettilästä tärkeämpi.”
Ilmoita asiaton viesti
Aika ajoi sinusta jo kauan sitten ohi ja sinua ei Keskusta varmasti halua johtajakseen, aivan turha moisesta edes haaveilla. Ei sinusta tule presidenttiäkään, vaikka varmaan sekin haave vielä elää, toivoisin kuitenkin realismia. Kepulle kuolinisku olisi sinun siirtyminen puoluejohtoon, ei suinkaan pelastus.
Ilmoita asiaton viesti
Älä nyt. Jahka Venäjä perustaa Suomeen ainoan tunnustamansa hallinnon, Keminmaan hallituksen, Hän on itseoikeutettu pääministeri.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrysen enemmistöhallitus (kesk., vas. ja VKK). Nato-hakemus peruutetan ja Venäjän kanssa solmitaan YYA-sopimus.
Ilmoita asiaton viesti
Konsultaatiot Suomen ja Venäjän ystävyyskansojen yhteisistä sotaharjoituksista aloitetaan Keminmaan hallituksen aloitteesta heti, vastuuministerinä puolustusministeri Turtiainen. Ulkoministeri Yrttiaho aloittaa valmistelevat toimet EU:sta irtautumiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan Jaakko Laaksoa puolustusministeriksi. Turtiainen sopisi paremmin sisäministeriksi, koska hänellä on läheiset suhteet poliisiin ja muihin viranomaisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Pääasia että Emma Kari on ympäristöministeri.
Vihreillehän käy kaikki kunhan saavat olla ympäristöministereitä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä. Kannatan myös Emma Karia ympäristö- ja oikeusministeriksi. Tehtäviä yhdistelemällä tehdään säästöjä.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo valitsee itsensä poikkeuslailla myös presidentiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Miksei valitsisi? Hänellähän on siihen Paavon jakamaton tuki.
Ilmoita asiaton viesti
Jotta Paavo voi ilmoittaa, että ilman mediapeliä hän olisi heti voittanut jo Mauno Koiviston.
Ilmoita asiaton viesti
Käy, jos Turtiainen saa vastapainoksi myös sosiaali- ja terveysministerin hommat.
Jos Ano olisi aikoinaan ollut terveysministerinä, meillä ei olisi mitään koronaepidemiaa koskaan ollutkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Onko meillä ollut koronaepidemia?
Kannatan joka tapauksessa ehdotustasi.
Ilmoita asiaton viesti
Oliko sellainen?
Siitähän ei pitänyt tehdä ”spektaakkelia”?
Ilmoita asiaton viesti
Tässä alkaa tarttua mihin oljenkorteen hyvänsä. Nimittäin tällä hallituksella ei ole minkäänlaista aikomustakaan jättää suomea pinnalle.
Davosin suunnasta Klaus-setä suitsuttaa että suomi on ykkömallioppilas agenda ID30 ja The Grea Resetin suhteen.
Sanna Marin kävi ottamassa Bilderberger ryhmältä kertauspreppauksen ja silmät palaen puhuva pää jatkaa hokemiaan.
EU-tekee meistä paimentolaisia. Syksyllä taas KörönäPlandemia ja Monkeyboxilla sulkuja päälle niin alkaa olla pienet ja keskusuuret lafkat kumossa.
Kyllä Anoa ja vastaavia kansallimielisiä tarvitaan.
Hurjaa meininkiä jota nämä eivät edes yritä peitellä.
Ilmarinen on tällännyt BlackRockille 1,25 miljardia eläkemasseja joilla hoidellaan tulipaloja karjan laidunmaille, pestään kokkelimasseja miljardeilla ja ostellaan tiloja sekä maajussien satoja tuhottavaksi. Sitten Bill Gates väittää että ilmastonmuutos&kuivuus vaikuttaa tulevaan nälänhätään.
Hallitus esitti verohelpotuksia plttoaineen hinnasta kärsiville jättäen työkoneet ja Taxit sivuun. Just näin, voiko enempää viestittää New World Orderia!
taavia kansallismielisiä tarvitaan tosi nopeasti’1
Ilmoita asiaton viesti
Sellaiset salaliittopsykoosit sitten. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Me EOI (Emma on Idolimme) -yhdistyksen ainaisjäsenet olemme kokoomusta äänestävän Korkmanin kanssa prikulleen samaa mieltä tässä asiassa.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaali- ja terveysministerinä Ano Turtiainen olisi omassa elementissään, tiesihän hän jo kauan sitten, että korona on pelkkä flunssa. Hänen sosiaalisista taidoistaan paras näyte lienee tyylikäs ja oivaltava Pink Floyd -vitsi, jolla hän alleviivasi sitä miten rattoisaa rasismi ja poliisiväkivalta onkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Terijoen hallitus -> Kemijoen hallitus
Ainoastaan kaksi konsonanttia menee vaihtoon.
Ilmoita asiaton viesti
Valtion raha-asiat Annika Saarikon käsissä, mutta Saarikkoa kontrolloiva puolue Paavo Väyrysen komennossa? Tuohonkin tilanteeseen löytyy kansallisesta aforistiikasta käypäinen tiivistelmä:
”Jos jonkin on oltava rempallaan, olkoon se sisäpolitiikka”, lausahti vanhempi valtiomies Urho Kekkonen.
Ilmoita asiaton viesti
Jep. Muista myös presidentin vaalit, etköhän saa siihenkin kerättyä jotain ”Bäckman mielisiä” ja kansa hurraa punaliput käsissään ….
Ilmoita asiaton viesti
Paavon johdolla Suomen keskustavoimat voitaisiin viimein yhdistää. Olisi valtakunnan menestyksen kannalta ensiarvoisen tärkeää että, Kansalaispuolue ja Seitsemän tähden liike yhdistyvät Keskustapuolueeseen.
Mikä voima voisi vastustaa kolmea Paavon johtamaa puoluetta niiden yhdistyttyä yhdeksi? Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Kenties, mutta heillekin se tekisi tiukkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä dokumentoitua tietoa vuoden 1982 hallitusratkaisusta ja muustakin:
https://www.paavovayrynen.fi/2022/01/21/stalinistista-menoa-mauno-koiviston-suomessa/
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa linkissä olevassa blogikirjoituksessa Paavo mainitsee seuraavaa: ”Tarkka julkaisi kirjassa Ahti Karjalaiselle syksyllä 1981 lähettämäni kirjeen, jossa kerroin keskustelustani ministerineuvos Viktor Vladimirovin kanssa. Kirjettä hän siteerasi valikoiden ja harhaanjohtavasti.”
Kukin tehköön johtopäätöksensä ihan itse siitä mitä Paavo KGB:n kenraali Vladimiroville ehdotti:
Suomen kuvalehti nro 40 6.10.1989
——————————————
Kotona 19.9.1981
Tohtori Ahti Karjalainen
Munkkiniemi
H.V.
Tapasin eilen illalla ministerineuvos Vladimirovin. Seuraavassa selostan lyhyesti keskustelumme.
Vladimirovin linja on muuttumaton. Hän tulee tekemään lujasti työtä Sinun valitsemisesi puolesta. Tällä kertaa Neuvostoliitto toimii kuitenkin selvästi varovaisemmin kuin vuonna 1956, jolloin Kekkosen vastaehdokkaana oli ”Neuvostoliittoon vihamielisesti suhtautuvan puolueen ehdokas”. Hän korosti sitä, että sosialidemokraatit nykyään kannattavat hyviä suhteita Neuvostoliiton kanssa ja puolue puheenjohtaja Sorsaa myöten tukee Koivistoa.
Henkilönä he asettavat Sinut selvästi Koiviston yläpuolelle ja katsovat, että keskustalainen presidentti on parempi vaihtoehto kuin sosalidemokraattinen presidentti. Vladimirov ja hänen ystävänsä tulevat vaikuttamaan erityisesti kommunisteihin, mutta myös muihin puolueisiin Sinun valintasi hyväksi.
Victor kysyi minulta, mitä Neuvostoliito voisi muutoin tehdä Karjalaisen valinnan hyväksi. Hän itse ajatteli, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa tulisi nyt olla hiljaisempi vaihe, jolloin Koivisto ei saisi sellaista julkisuutta, joka voitaisiin tulkita tueksi hänelle. Sen lisäksi hän ajatteli, että taloudellisessa yhteistyössä saattaisi olla jokin tilanne, jossa Sinun vaikutusvaltasi voisi korostua.
Minä esitin hänelle sen ajatuksen, että ensi vuoden tavaranvaihtopöytäkirjassa syntyvät vientiongelmat voisivat olla sopiva kohde, löytäisimme jonkin keinon, esim. öljyntuonnin lisäämisen, tämän ongelman hoitamiseen. Lupasin harkita tätä asiaa.
Tässä yhteydessä tuli jälleen esille minun mahdollinen vierailuni Neuvostoliittoon, joka, kuten tiedät, on ollut vireillä jo viime toukokuusta lähtien, jolloin presidentti Kekkonen päätti asiasta. Totesin Victorille uudelleen, että vierailun toteuttaminen olisi sopivaa tukea Karjalaisen presidentiksi valinnan puolesta.
Minulla tulisi olla puolueen puheenjohtajana riittävä arvovalta Sinun tukemiseksi, kun Koiviston puolestapuhujana on puheenjohtaja Sorsa, kaksinkertainen pää- ja ulkoministeri, joka on tehnyt virallisen vierailun Neuvostoliittoon molemmissa ominaisuuksissa.
Minä ollut jo yli neljä vuotta yhtä mittaa ulkoministerinä vierailematta kertaakaan tässä ominaisuudessa Moskovassa. Lisäksi olen yhteisten päätösten perusteella joutunut esiintymään keskusta-vasemmistoyhteistyön rikkojana, josta etenkin kommunistit pyrkivät vetämään yleispoliittisia johtopäätöksiä. Uskottavuus ei ole paras mahdollinen, kun minä näistä asemista käsin käyn ajamaan Sinun valintaasi nimenomaan ulkopolitiikan merkitystä korostaen.
Vladimirov esitti edelleen epäilyjä, mutta hyvin lieviä epäilyjä, sen suhteen, olisiko vierailu joka suhteessa tarkoituksenmukainen. Painavampana seikkana hän totesi, että asiasta olisi sovittava nyt presidentin sairastaessa vielä Sinun ja Uusitalon kanssa.
Kerroin Sinun tukevan vierailun toteuttamista.
Uusitalosta sanoin Victorille sen, minkä totean Sinullekin vasta tässä, etten oikein tiedä, missä Eino nyt liikkuu. Olet ehkä pannut merkille, ettei Eino ole ollut mukana useassa keskeisessä palaverissa, joissa presidenttiasiaa on käsitelty. Lisäksi hän oli merkillisen vaisu budjettiriihessä ja antoi minun taistella yksin. Minä suoraan sanoen suuresti ihmettelen, mitä Einon päässä liikkuu. Tämä ehdottomasti vain meidän kesken.
Toivon vakavasti, että ottaisit mitä pikimmin yhteyden Vladimiroviin ja kertoisit hänelle kantasi. Tapaan Gromykon torstaina, jolloin kutsu olisi luontevaa toteuttaa. Itse vierailu olisi mielestäni pyrittävä toteuttamaan – varmuuden vuoksi – jo lokakuussa tai viimeistään marraskuussa.
Lähden iltapäivällä New Yorkiin missä toivoakseni lauantaina tapaamme.
Parhain terveisin, Sinun
Paavo Väyrynen
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa todella lukea, samoin antamani linkki.
Tässä katkelma siitä:
Mauno Koiviston presidenttikauden ”vainon” kohtasin ensimmäisen kerran vuoden 1982 presidentinvaalien jälkeen.
Keskusta pyrki siihen, että presidentin vaihduttua sama hallitus olisi jatkanut Kalevi Sorsan johdolla. Minut kuitenkin pelattiin ulos ulkoministerin paikalta. Tilalle tuli Per Stenbäck.
Avainasemassa oli Kalevi Sorsa, joka ei hyväksynyt minua pää- eikä ulkoministeriksi. Itse hän ilmoitti pyrkivänsä ulkoministeriksi. Koivisto antoi Sorsalle täyden tukensa.
Juho Ovaskan teoksessa ”Mauno Koiviston idänkortti” on valokopio Koiviston arkistosta löytyneestä muistiosta, jossa Jaakko Kalela raportoi hänelle keskustelustaan KGB:n edustajan Valentin Kossovin kanssa. Siinä neuvoteltiin uuden hallituksen kokoonpanosta.
Minut Kossov torjui ehdottomasti pääministerin tehtävästä. Siihen olisivat sopineet Ahti Pekkala tai Eino Uusitalo, joilla oli hyvin läheiset suhteet NKP:n ja KGB:n kanssa.
Kossov piti tärkeänä, että Sorsa tulisi ulkoministeriksi. Tätä hän perusteli sillä, että tämä ”kolmio takaisi Koivistolle lujan aseman ja politiikalle varman jatkuvuuden”.
Samoihin aikoihin Kalevi Sorsa kävi Moskovassa samanlaisia keskusteluja NKP:n ylimpään johtoon kuuluneen Boris Ponomarevin kanssa. Hän kaavaili pääministeriksi Jan-Magnus Janssonia tai Esko Rekolaa, mutta sanoi SDP:nkin voivan ottaa tehtävän vastaan. Tästäkin keskustelusta kertova muistio on löytynyt Koiviston arkistosta.
Suomen hallitusratkaisusta käytiin siis yksityiskohtaisia keskusteluja NKP:n ja KGB:n edustajien kanssa. Sellaista ei tietääkseni Urho Kekkosen kaudella tapahtunut.
x x x
Idänkortilla pelattiin siis vuoden 1981 presidentinvaalien yhteydessä ja niiden jälkeen rajusti minua vastaan.
Stalinistiseen tyyliin uhrista pyrittiin tekemään syyllinen, kun minua ryhdyttiin vuosikymmenen lopulla jahtaamaan syytöksillä, että olisin silloin syyllistynyt maanpetokseen.
Syksyllä 1989 Jukka Tarkka julkaisi Ahti Karjalaisen elämäkertateoksen. Saman tien hän käynnisti Suomen Kuvalehdessä poliittisen ajojahdin, jossa minua syytettiin maanpetoksesta.
Tarkka julkaisi kirjassa Ahti Karjalaiselle syksyllä 1981 lähettämäni kirjeen, jossa kerroin keskustelustani ministerineuvos Viktor Vladimirovin kanssa. Kirjettä hän siteerasi valikoiden ja harhaanjohtavasti.
Kirjejupakka vietiin ministerivastuulain nojalla eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi. Päätös oli vapauttava.
Syksyllä 1989 asemaani vaikeutti kovasti se, että tasavallan presidentti Mauno Koivisto puuttui rajulla tavalla julkisuudessaan asiaan.
Koiviston arkistosta on löytynyt tietoja siitä, että hän oli tässä asiassa tiiviissä yhteistyössä KGB:n edustajana toimineen ministerineuvos Felix Karasevin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Voi vain ihmetellä, miksi vaikeasta alkoholiongelmasta kärsineestä Ahti Karjalaisesta yritettiin tehdä Neuvostoliiton tuella Suomen presidentti.
Oliko siinä valtakunnan etu ensimmäisenä mielessä?
Ilmoita asiaton viesti
Ahti Karjalaisen raittius kesti tuossa vaiheessa kaikkiaan
10 kk ja murtui vasta kuukausia sen jälkeen kun hän oli hävinnyt Johannes Virolaiselle äänestyksessä Keskustan presidenttiehdokkuuden.
Keskustan vaalitilaisuudessa Karjalainen tiesi jo häviävänsä Virolaiselle, jolloin hän vaalitilaisuudessa pitämässään puheessa ehdotti molempien ehdokkaiden luopumista kisasta puolueen yhtenäisyyden nimissä ja kaikkien äänien suuntaamista jollekin kolmannelle henkilölle.
Tämä kolmas henkilö oli luonnollisesti Paavo Väyrynen.
Tämä operaatio epäonnistui.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo hyvä,
On aivan turhaa ja tarpeetonta kaivella ja muistella mitä joku on sanonut joskus kymmeniä, jopa 50 vuotta sitten. Tai kuka mihinkin milloinki pyrki tai oli pyrkimättä.
Ei kukaan niitä muista, ei välitä niistä eikä niillä ole mitään merkitystä nykypäivän tapahtumiin.
Tämä ei ole enää edes koomista.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen, luepa tuo kirjeesi Karjalaiselle. Kerrot siinä selvästi tehneesi KGB-agenttina toimineen henkilön kanssa työtä, että Karjalainen valittaisiin Suomen presidentiksi.
Nyt yrität sitä peitellä ja kertoa, että niin toimivat kaikki muutkin. Se lienee aivan totta. Tuo kirjeesi ja todistuksesi Koivistosta kertovat siitä, kuinka maamme oli epäisänmaallisten henkilöiden ohjauksessa painunut totaaliseen neuvostovaltaan.
Ei se sinun toimintaasi pelasta, että samalla tavalla toimi joku toinenkin. Jotta olisit ollut isänmaallinen, sinun olisi pitänyt pidättäytyä tuollaisista keskusteluista ja pyrkiä viemään maatamme voimakkaasti ohjaavan naapurimme otteesta pois.
Ilmoita asiaton viesti
En ole kovin herkkämahainen mutta multa tulee kohta oksennus.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen otti itse esille tuon ajan tässä blogissaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on Paavon linja keskustalle?
Tulevaisuudesta et juuri ole kirjoittanut, joten aika hämärältä vaikuttaa.
Ulos EU:sta-linjako?
Ei NATOon-linja?
Kyllä yhteistyölle Venäjän kanssa-linja?
Ahti Karjalainen presidentiksi-linja?
Paavo Väyrynen presidentiksi-linja?
Presidentin valtaoikeuksia lisää-linja?
Presidentti Paavo Väyryselle lisää valtaoikeuksia-linja?
Ilmoita asiaton viesti
Täällä kommenttiketjussa ei selvästikään osata arvostaa kotimaan politiikan perinteitä ja sen syvintä olemusta.
Perinteitä on syytä vaalia muistellen menneitä ja muistaa samalla kansanedustaja, ex-ministeri, ex-eduskunnan puhemies Paula Risikon ( kok.) vaalislogan:
” Mahrotonta ei ookkaan.”
Ilmoita asiaton viesti
Valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen, eikö teillä ole minkäänlaista ”häpyä”. Te elätte menneisyyden muistoissa. Poimitte sieltä omalta kannaltanne ”hyviä” tapahtumia, mutta unohdatte autuaasti tapahtumat, jotka eivät ole teille suotuisia. Kaikista pahin ja tuorein unohdus on eroaminen Keskustasta ja kahden oman puolueen perustaminen. Niiden ainoa tarkoitus oli aiheuttaa sekasortoa keskustalaisissa ja puolueessa. Kun epäonnistuitte yrityksessänne palasitte Keskustaan kepulikonsteilla ja nyt sitten pyritte puolueen puheenjohtajaksi. Kuvitteletteko keskustalaisten unohtaneen myyrän työnne? Jos teissä on yhtään miestä, luopukaa unelmistanne ja lopettakaa puliveivaaminen. Teidän paikkanne on Keskustan ulkokehällä.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen toimii omassa kuplassaan – hän ei näe mitään moraalisesti arveluttavaa hakea tilanteessa kuin tilanteessa oman edun mukaisia argumentteja, olivatpa ne sitten osatotuuksia tai valikoitua totuutta. Tämä on tyypillistä Väyrysen psykologiselle profiilille. Hän ei syyttä ole väittelyn Suomen mestari (Lappeenranta vuosimallia 1990), eikä poliittinen eläin jolla on enemmän kuin 9 henkeä.
Politiikassa Väyrynen katsoo kaikkien keinojen olevan sallittuja, siis mitään hävettävää ei hänen näkökulmastaan voi olla toimissa oman ja puolueen edun tavoittelemisessa. Kun lukee yllä olevan Väyrysen kirjeen Karjalaiselle, ymmärtää että edes vieraan vallan agentin kanssa vehkeily oman presidenttiehdokkaan hyväksi ei Väyryselle ole muuta kuin ”normaalia poliittista toimintaa”.
”Maan tapa” on yksi viheliäisimmistä argumenteista. Jos kyseessä olisi normaali maan tapa, niin kaikki olisivat toimineet tuon moraalin mukaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Vuoden 1982 presidenttipelin ratkaisu oli Mauno Koiviston (sd.) pysyminen pääministerinä keväällä 1981 presidentti Kekkosen tahtoa uhmaten. Seurauksena oli toimiminen vt. presidenttinä ennen 1982 presidentinvaaleja. Näin Koivisto sai selkeän etulyöntiaseman.
Pääministeri Koivisto (sd.) oli jo eroamassa presidentti Kekkosen tahtoa noudattaen kun hän sai viestin ja neuvon omalta kotiryssältään eli KGB:n Viktor Vladimirovilta joka kehoitti Koivistoa tutustumaan Suomen perustuslakiin ja pysymään ehdottomasti pääministerinä.
Tästä kahden vuorokauden kuluttua konsultoituaan sitä ennen vielä sekä oikeuskansleria että eduskunnan puhemiestä Koivisto ilmoittikin Kekkoselle kieltäytyvänsä eroamasta.
Loppu onkin historiaa.
P.S. Täytyy muistaa, että Neuvostoliitto pelasi Suomen presidenttipeliä kaksilla korteilla (Karjalainen/Koivisto) ja Neuvostoliitosta Suomeen olivat auki sekä poliittinen linja että KGB-linja.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on seuraavan puolueen nimi?
Ilmoita asiaton viesti
”Paavo keskustan johtoon”. Jaha. Mielenkiintoinen ajatus. Tai siis ei niin, että asia mitenkään erityisemmin kiinnostaisi, mutta tuli mieleen joitakin Paavoja, joita voisi tietysti ajatella. Esimerkiksi vaikka Paavo Lipponen. Tai sen puoleen vaikka Paavo Arhinmäki. Tai oikeastaan likimain kuka tahansa Suomen lukemattomista Paavoista. Ei mitään väliä. Kunhan ei sentään Paavo Väyrynen. Kaikella sentään rajansa.
Hauskasti tulee näistä wanhojen aikojen kaiveluista mieleen, miten olin aikoinaan itsekin 40 vuotta sitten kaatamassa Ahti Karjalaista Virolaisen Jussilla. Joka oli sentään absolutisti ja muutenkin kaikin puolin hieno mies.
Olisi varmaan ollut ihan hyvä presidenttikin, mutta mitäs näillä menneillä asioilla enää mitään sen suurempaa merkitystä on…
Ilmoita asiaton viesti
”en halua enkä suostu ministeriksi nykyiseen hallitukseen”.
Montako työpäivää mahtaisi mennä puoluejohtaja Paavolta hallituksen kaatamiseen? Oma veikkaukseni on, että hallitus kaatuisi keskiviikkoon mennessä.
Ilmoita asiaton viesti
Jossittelu sikseen:
Viikon kuluttua täällä on Väyrysen kootut selitykset siitä miksi kärsi rökäletappion Saarikolle.
Ilmoita asiaton viesti
Ainoa syy, jonka itse keksisin estävän Paavon valinnan Keskustan puheenjohtajaksi, on kielikysymys.
Onko keskusta valmis valitsemaan ruotsinkielisen piirin puheenjohtajan puheenjohtajaksi?
Tulisiko Keskustasta eräänlainen köyhän miehen RKP?
Ilmoita asiaton viesti
Siitä keskustan ruotsinkielisestä piiristä on tainnut olla pelkkää riesaa, oli jokunen vuosi sitten otsikoissa. Muistaakseni joku taistelupari.
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/peter-alback-kertoo-eronneensa-keskustasta-kaksikielisen-piirin-perustajajasen-oli-vuosikausia-piikkina-puolueen-lihassa/
Mutta eihän Väyrysellä Saarikkoa vastaan mahdollisuuksia ole.
Ilmoita asiaton viesti
Ne äänestäjät, jotka kannattivat Väyrystä ja Keskustaa 1980 luvulla ovat kuolleet. Heitä ei enää ole.
Maaseutu autioituu Suomessa aivan kuten muuallakin maailmassa, eikä Kestustalle löydy enää kannatusta. Väyrysen prosentit Keskustan kannatuksesta ovat menneisyyttä, eivätkä ne liity siihen, kuka on puolueen puheenjohtaja.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti näyttää laittaneen jalkaansa ”kärpäskengät”. Niillä liikkuminen ei rajoitu pelkästään lattiaan. Entinen lehdistöavustaja Saarikko kelpuutetaan sentään hallitukseen.
Vanha kansanviisaus sanoo: ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.”
Ilmoita asiaton viesti
Vanha kansanviisaus sanoo: ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.”
Uusi kansanviisaus sanoo: ”Joka KGB:hen kurkottaa YYA-aikana, se FSB:hen napsahtaa ja toimii sen mukaisesti.”
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen jaksaa jakaa Sauli Niinistön ja Erkki Tuomiojan kanssa puolueväelle Mannerheimin muistona Edith Södergranin runoutta:
”Näin yöllä unta että Mannerheim syleili minua ja hänen hyväilynsä olivat kiihottavampia ja hullaannuttavampia kuin mikään maailmassa. Näin sen unen aivan hirvittävän elävästi ja hänen charminsa oli uskomaton. Jos hän todellisuudessa olisi sellainen kuin unessa, olisin häneen palavasti rakastunut.”
Naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät
Ilmoita asiaton viesti
Olen lukenut Edith Södergranin Samlade dikter eikä siellä kyllä tuollaista runoa ollut. Taisi olla Södergranin kirjeestä jota siteerattiin Haavikon postuumisti ilmestyneen Mannerheim-kirjan arvostelussa viikonlopun Hesarissa.
Ilmoita asiaton viesti
Painettu mikä painettu. Ilma sakenee uudesta, luin juuri Södergranista wikipediasta, keuhkotautisena häntä hoidettiin Röykän sairaalassa Nurmijärvellä, siinä samassa mitä julkkis Jasper Pääkkönen on ollut osakkaana ostamassa, kuten myös Tervasaaren ravintolaa Kruunuhaassa, Svenska Klubbenin lähellä.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, tuohon aikaa melkein kaikki runoilijat kuolivat tuberkuloosiin: Södergran, Kailas, Sarkia, Harmaja… Nykyään se on parannettavissa eikä aidsiinkaan enää kuole.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatusta on vieläkin liikaa, kun ottaa huomioon, että puolue on hallituksen korruptunein puolue. Jari Leppä lopetti ministerin hommat, mutta vielä ovat jäljellä Kaikkonen, Lintilä ja Kurvinen.Viidwstä kolme on liikaa. Viidestä nolla on hyvä. Se olisi Suomen etu. Matti Vanhanenkin on valittu kovasti korkeisiin tehtäviin.
Saarikosta on tullut ylimielinen ja puhuu mitä sattuu, eikä moni edes ymmärrä hänen puheitaan. Aina tuskin nainen edes itse. Petri Honkosesta saattaa tulla puolueen pelastaja.
Ilmoita asiaton viesti