Biokaasun tankkausasema Pohjanporttiin, tuulivoimaa Itämeren hapettamiseen?

Keväällä haastattelin MTK:n puheenjohtajaa Juha Marttilaa kolmelle videolle, jotka esitettiin Polaris-TV:n kanavalla. Viimeisestä niistä kerroin 26.4. julkaisemassani blogikirjoituksessa ”Järkipuhetta ilmastosta ja kestävästä kehityksestä”.  

Haastattelussa Juha Marttila perusteli vakuuttavalla tavalla sitä, että maantieliikenteessä olisi suosittava biokaasun käyttämistä. Se on järkevä vaihtoehto sähkölle, jonka käyttöä valtiovalta nyt voimakkaasti edistää.

Marttila puhui siitä, että Suomen keskimäärin varsin iäkäs autokanta saataisiin pienillä investoinneilla muunnetuksi myös biokaasua käyttäväksi. Kun käytettyjen autojen hinnat pyörivät 3000 euron tienoilla, niihin olisi mahdollista saada parilla tuhannella eurolla vuosikausiksi eteenpäin edullisia päästöttömiä kilometrejä.

Tätä valtiovallan olisi järkevää tukea, sanoi Marttila.

x  x  x

Juha Marttilan haastattelun jälkeen ryhdyin selvittämään, voisimmeko mekin Vuokon kanssa siirtyä biokaasun käyttäjiksi.

Kävi ilmi, että kahden asuntomme – Helsingin ja Tuusulan kotien – läheisyydessä kaasuauton voi tankata. Kemin seudulla tankkausasemaa ei ole. Pohjoisimmat asemat sijaitsevat nyt Oulun ympäristössä.

Seuraavaksi ryhdyin selvittämään mahdollisuutta, että saisimme tankkausaseman Keminmaalle. Meillähän on siellä tontti, johon kaasun tankkausaseman voisi ehkä rakentaa.

Viime vuonna Jäämerentien varteen valmistui Pohjanranta Oy:n omistama Pohjanportti. Se on opastuskeskus sekä kylpylä-hotelli Pohjanrantaan että Peräpohjolaan. Pohjanportin perustamisesta ja Peräpohjolan historiasta kerroin 18.6.2020 julkaisemassani blogissa ”Ei Länsi-Pohja, vaan Peräpohjola”.

Pohjanportissa on nykyaikainen kahvila ja näyttely, jossa esitellään Peräpohjolan maakunnan ja Pohjanrannan tilan historiaa. Laajalle piha-alueelle on vedetty kestopäällyste. Erinomainen valmis paikka biokaasun tankkausasemalle!

Nyt on edetty jo niin pitkälle, että tankkausaseman perustamista suunnitellaan.

Avainasemassa on riittävän asiakaskunnan saaminen. Alkuvaiheessa tankkaajiksi tarvitaan melkoinen määrä sekä kuorma-autoja että linja-autoja – sekä paikallisten yrittäjien omistamia että Jäämerentietä käyttävän kaukoliikenteen ajoneuvoja.

Kun asema saadaan avatuksi, tankkaajiksi saadaan varmasti nopeasti henkilö- ja pakettiautoja – sekä ammattiautoilijoiden että yksityisten autonkäyttäjien omistamia. Peräpohjolassa asuu valistunutta väkeä.

x  x  x

Seuraava oma automme on joka tapauksessa kaasukäyttöinen.

Tähän mennessä olemme käyttäneet sähköautoa, ladattavaa hybridiä.

Siirtymisellemme sähköautosta biokaasua käyttävään ajoneuvoon on sekä henkilökohtaisia että ”yleisiä syitä”.

Hankimme ladattavan hybridin runsaat kaksi vuotta sitten. Se tuntui sopivan meille hyvin, kun pääsemme hyvissä olosuhteissa ajamaan yhdellä latauksella Helsingin kotimme ja Tuusulan talomme välisen matkan. Auto oli kallis, mutta käyttö halpaa.

Ajattelimme myös ympäristöä. Säästimme fossiilista bensiiniä.

Käännekohdan muodosti viime talvi.

Kun meillä oli tavanomainen talvisää, akku ei latautunut täyteen. Talvirenkaiden ja kylmien ilmojen vuoksi sähkön kulutus oli runsasta, eikä akku riittänyt Tuusulan ja Helsingin väliseen matkaan. Sitten tuli runsaan 10 asteen pakkanen, jolloin sähköä ei voinut lainkaan käyttää.

Toinen käännekohta oli se, että pudotin latauskaapelin pään lumeen. Sen puhdistaminen, sulattaminen ja kuivaaminen oli hankalaa ja se vei pitkän ajan. Jo tätä ennenkin olin alkanut kyllästyä latauskaapeleiden käyttöön.

Näiden kokemusten jälkeen olimme päätymässä biodieseliä käyttävän auton hankintaan. Sekin on järkevä ja ympäristöystävällinen vaihtoehto, mutta biokaasu on sitäkin parempi.

x  x   x

”Yleiset syyt” liittyvät Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan järjettömyyteen.

Suomessa on henkeä kohden laskien suuremmat uusiutuvat luonnonvarat kuin missään muussa EU:n jäsenmaassa. Me voisimme helposti hoitaa koko maantieliikenteemme uusiutuvilla polttoaineilla – biokaasulla, biodieselillä ja bioetanolilla.

Kuitenkin meidän liikennettämme ollaan voimakkaalla valtion tuella sähköistämässä. Kysymys ei ole vain tuesta sähköautojen ja jopa sähköpyörien hankintaan ja käyttöön. Lisäksi latausverkoston rakentamista tuetaan. Taloyhtiöissä rakennetaan latauspaikkoja, ja pian ne varmaankin säädetään pakollisiksi.

Sähköistämistä edistetään myös lämmittämisessä. Lämpöä ei saisi tuottaa polttamalla edes uusiutuvia polttoaineita – turvetta ja puuta. Kaupungitkin pitäisi lämmittää lämpöpumpuilla eli sähköllä. Järjetöntä!

Sähkön laajamittainen tuottaminen ja siirtäminen aiheuttaa suuria kustannuksia ja haittoja.

Kun kirjoitin lauantaina julkaisemaani blogia, avautui eteen Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan koko mielettömyys.

Juha Sipilän johdolla Suomen puolueet sitoutuivat vuoden 2018 lopulla toteuttamaan maailman kunnianhimoisinta ilmastopolitiikkaa. Sitä on ajettu myös EU:n puitteissa.

Samaan aikaan on hyväksytty sellainen hiilipäästöjen ja -nielujen laskentatapa, joka jättää huomiotta sen, että Suomi on jo nyt hiilineutraali – itse asiassa olemme merkittävä hiilinielu.

Toinen tähän liittyvä järjettömyys on se, että Suomi ei saisi edes kompensoida päästöjään hyödyntämällä täysin kestävällä tavalla uusiutuvia luonnonvarojaan.

Tästä aihepiiristä kirjoitin 17.3.2020 julkaisemassani blogissa ”Vaatiiko Suomen hiilineutraalisuus päästöjemme lisäämistä?”. Kerroin siinä professori Kari Mielikäisen haastattelusta Polaris-TV:ssa.

x  x  x

Sähkön käyttämiseksi liikenteessä on parempi vaihtoehto kuin laajamittainen siirtyminen sähköautoihin. Akkujen valmistus ja käyttäminen aiheuttavat mittavia ympäristöongelmia.

Sähköenergiaa voidaan ”varastoida” järkevämmin hajottamalla sen avulla vettä hapeksi ja vedyksi. Vetyä voidaan käyttää liikenteen polttoaineena sellaisenaan. Toinen vaihtoehto on valmistaa synteettistä polttoainetta yhdistämällä vetyä ja hiilidioksidia.

Tuulivoimaa ollaan nyt rakentamassa liikaa. Tähän houkutellaan myös maanomistajia ja kuntia, jotka laskevat saavansa suuria vuokratuottoja ja verotuloja. Kaikki ei tunnu olevan realistisella pohjalla.

Kun tätä kirjoitin, mieleeni muistui ajatus, jota selvittelin vuonna 2009 toimiessani ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä. Asiasta uutisoi Yle, mutta lähteenä oli kirjoitukseni Maaseudun Tulevaisuudessa: ”Väyrynen kohentaisi Itämerta tuulivoimalla”.

Kirjoitukseni lähtökohtana oli kaksi julkisuudessa ollutta uutista.

Yksi oli uutinen Saksassa rakennettavasta tuulivoimalasta, jonka avulla vettä hajotetaan vedyksi ja hapeksi silloin, kun sähköstä on ylitarjontaa. Tuulettomana kautena vetyä poltetaan ja sillä tuotetaan sähköä.

Toinen oli uutinen Pohjanmerellä käytetystä öljyn- ja kaasunporaustekniikasta. Norjalaiset olivat kehittäneet Condeep-konseptiin perustuvia lauttoja, joissa on valtava meren pohjassa lepäävä betonista rakennettu jalusta. Jalustaan on sijoitettu suuria säiliöitä öljyn ja kaasun välivarastointia varten.

”Väyrysen mukaan nämä kaksi teknistä ratkaisua on mahdollista yhdistää. Condeep-alustoille voidaan sijoittaa tuulivoimaloita ja hajottaa niiden avulla vettä vedyksi ja hapeksi.

Vety ja happi voitaisiin tarvittaessa sijoittaa vedenalaisiin säiliöihin varastointia tai jatkokäsittelyä varten. Väyrynen uskoo, että asiantuntijat löytävät toimivan ratkaisun hapen sekoittamiseksi ja levittämiseksi pohjavesiin.

Väyrysen vision mukaan Itämereen tuotettaisiin neljä miljoonaa tonnia happea. Sivutuotteena saataisiin puoli miljoonaa tonnia vetyä. Näin suurten kaasumäärien tuottamiseen tarvittaisiin sähköä, joka puolestaan saataisiin tuulivoimasta. Tähän riittäisi Väyrysen mukaan noin 750-1500 viiden megawatin tehoista tuulivoimayksikköä.

Investointikustannukset olisivat Väyrysen mukaan useita miljardeja euroja. Niitä pitäisi verrata muiden Itämeren tilaa parantavien sijoitusten kustannus-hyötysuhteeseen.

Vetypolttoaineen tuotanto parantaisi merkittävällä tavalla hankkeen kannattavuutta. Hapen tuottamisen ohella syntyisi vetyä, joka riittäisi Väyrysen arvion mukaan jopa kahden ja puolen miljoonan auton vuotuiseen polttoainetarpeeseen.”

Tämä ajatus kaatui aikanaan siihen, että vedylle ei ollut riittävästi kysyntää ja sen hinta oli alhainen. Olisikohan tilanne muuttumassa siten, että se voisi toteutua?

x  x  x

Kirjoituksessa mainitut Juha Marttilan ja Kari Mielikäisen haastattelut ovat katsottavissa Pohjantähti-lehden kautta.

Halutessanne voitte tulla Polaris-TV:n tilaajiksi. Se ei maksa teille mitään. Videoiden alapuolella oikealla on punainen TILAA-painike, jota painamalla kanavan tilaajaksi pääsee.

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu