Cityvihreä ilmastopolitiikka vaarantaa tulevaisuutemme
Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalaksen haastattelu TV1:n Ykkösaamussa on herättänyt voimakasta arvostelua myös US:n Puheenvuorossa.
Kritiikki on kohdistunut ennen muuta siihen, kuinka Taalas perusteli oman järjestönsä ja IPCC:n virallista näkemystä ilmastonmuutoksesta ja politiikasta sen torjumiseksi. Tässä ei ollut mitään yllättävää.
Yhdyn suureen osaan tästä kritiikistä. Olen sitä itsekin esittänyt mm. kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme” ja useissa blogikirjoituksissani. Viimeisin niistä ”Uljas universumi” ja MOT sai runsaasti lukijoita ja hyväksyviä kommentteja.
x x x
Oma huomioni Petteri Taalaksen haastattelussa kohdistui kuitenkin ennen muuta siihen, että hän irtisanoutui joko suoraan tai epäsuorasti monista suomalaisen ilmastokeskustelun ylilyönneistä.
Haastattelija Seija Vaaherkumpu kysyi haastateltavan kantaa muun muassa eri puolilla Suomeakin, muun muassa Helsingissä, tehtyihin ilmastohätätilajulistuksiin. Taalas vastasi, ettei Suomea ja ihmiskuntaa nyt uhkaa hätätila. Sellainen saattaa hänen mukaansa olla käsillä tämän vuosisadan lopulla, ellemme muuta toimintatapojamme.
Suomen hiilineutraaliustavoitetta vuonna 2030 Taalas ei pidä realistisena. Hän piti tärkeänä sitä, että ilmastopolitiikkaa suunnitellaan eri alojen asiantuntijoiden yhteistyönä eikä vain joidenkin ”hyvin aatteellisten toimijoiden” kesken.
Haastattelu osoitti, että Petteri Taalas kytkee ilmastopolitiikan laajempaan kestävän kehityksen kokonaisuuteen. Hän otti esiin muun muassa väestönkasvun, joka lisää voimakkaasti kulutusta ja päästöjä. Tästä kirjoitin muun muassa 12.9.2019 julkaisemassani blogissa ”Kehityspolitiikka on vinoutumassa sekä Suomessa että EU:ssa”.
Kirjoituksessani arvostelin sitä, että ilmastopolitiikka on irrotettu kestävän kehityksen kokonaisuudesta. Se on kestämätöntä sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti, mutta myös ympäristöllisesti. Esimerkkeinä mainitsin väestöpolitiikan laiminlyömisen lisäksi pyrkimyksen edistää suurkaupunkien kasvua.
Petteri Taalas ei määritellyt, keitä hän tarkoitti puhuessaan ”hyvin aatteellisista toimijoista”. Omalta osaltani olen kutsunut heitä ”cityvihreiksi”.
x x x
Ilmasto- ja ympäristöpolitiikan näkemyseroissa on todellakin perimmiltään kysymys erilaisista aatteellisista vaihtoehdoista.
Perustavanlaatuiset näkemyserot voidaan havainnollistaa tarkastelemalla ympäristönsuojelun historiaa.
1970-luvun alussa ilmestynyt Rooman klubin raportti ”Kasvun rajat” toi laajalti tietoisuuteemme elinympäristömme rajat. Maailmassa oli tuolloin 3.5 miljardia ihmistä, ja väestön ennustettiin kasvavan seuraavina vuosikymmeninä yli kaksinkertaiseksi. Maapallon uusiutumattomat luonnonvarat ovat rajalliset, ja niiden hyödyntäminen uhkasi heikentää uusiutuvien luonnonvarojen tuottoa ja pilata ympäristömme elinkelvottomaksi.
Tämän tietoisuuden pohjalta ryhdyttiin kehittämään luonnontaloudellisesti kestävää yhteiskuntaa. Uusiutumattomia luonnonvaroja korvattiin uusiutuvilla muun muassa lisäämällä turpeen ja puun käyttöä energiantuotannossa. Elinympäristöä ryhdyttiin varjelemaan saastumiselta myös kierrättämällä sekä uusiutumattomia että uusiutuvia luonnonvaroja. Arvokkaita luontokohteita alettiin suojella luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Tämän ajattelun rinnalla alkoi vähitellen kehittyä cityvihreä ajattelu, jonka mukaan alkuperäisen luonnon suojelemista tulee voimakkaasti laajentaa korvaamalla uusiutuvien luonnonvarojen tuottamia hyödykkeitä uusiutumattomilla.
x x x
Vääristyneen ilmastonmuutospolitiikan vuoksi cityvihreä ajattelu on noussut kokonaan uusiin sfääreihin. Otan tästä kaksi esimerkkiä.
Suomen maantieliikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt pyritään korvaamaan muun muassa muuttamalla metsiä hiilivarastoiksi eli rajoittamalla uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä.
Toisaalta henkilöautoliikenne pyritään nopeasti sähköistämään. Tämä edellyttäisi uusiutumattomien luonnonvarojen laajamittaista käyttämistä akkujen valmistamiseen ja sähkön tuottamiseen. Tästä aiheutuisi suuria ympäristöongelmia. Sähköistämiseen tarvittaisiin valtavat julkiset investoinnit, ja se tulisi kalliiksi auton käyttäjille.
Kuitenkin meillä on suhteellisesti suuremmat uusiutuvat luonnonvarat kuin millään muulla EU-maalla. Voisimme siirtyä päästöttömään liikenteeseen tuottamalla nykyisiin polttomoottoriautoihin uusiutuvia polttoaineita, biokaasua, bioetanolia ja biodieseliä. Uudet autot olisivat sähköautoja halvempia.
Toinen esimerkki on päätös kieltää hiilen käyttö kaukolämpöä ja sähköä tuottavissa voimaloissa. Suunnitteilla on kivihiilen korvaaminen lämpöpumpuilla eli sähköllä, jota tuotettaisiin muun muassa tuulivoimalla. Tuulettomina pakkaspäivinä tarvittaisiin runsaasti varavoimaa.
Helsingin kaupunki on jo ryhtynyt investoimaan tuulivoimapuistoihin. Sähköä tarvittaisiin paljon senkin vuoksi, että kaukolämmön tuottamisen yhteydessä tuotettava sähkö jouduttaisiin korvaamaan muulla tuotannolla.
Järkevintä olisi jatkaa hiilen käyttöä, kun tiedämme, että hiiltä tullaan käyttämään muualla maailmassa ja myös Euroopassa vielä ainakin useiden vuosikymmenten ajan. Jos siitä halutaan luopua, se voitaisiin edullisesti korvata uusiutuvilla polttoaineilla eli turvepelleteillä ja puuhakkeella.
Näistä asioista kirjoitin laajemmin mm. blogissani ”Tehdään bensaa ja dieseliä turpeesta, Timo Harakka”.
x x x
Cityvihreyteen näyttää liittyvän teknologiauskovaisuus. Kun uusiutumattomien luonnonvarojen kasvava hyödyntäminen aiheuttaa ympäristöongelmia, ratkaisuksi tarjotaan aina teknologian kehittämistä.
Ajan oloon on kuitenkin mahdotonta, että kasvava määrä ihmisiä kuluttaa yhä enemmän tavaroita. Kulutusmahdollisuuksia on tasattava siten, että ihmiset voivat kaikkialla tyydyttää aineelliset perustarpeensa.
Tämä edellyttää sitä, että kaikkialla ryhdytään toteuttamaan YK:ssa yhdessä päätettyjä tavoitteita köyhyyden poistamiseksi ja ympäristöllisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen toteuttamiseksi.
Viime kädessä on kuitenkin välttämätöntä muuttaa elämän ja politiikan arvoja ja tavoitteita.
On omaksuttava nykyistä kestävämmät arvot. On luovuttava materialistisesta kulutuskulttuurista ja nojauduttava nykyistä enemmän henkisiin, hengellisiin ja yhteisöllisiin arvoihin.
Itse asiassa tarvitsemme uuden talous- ja yhteiskuntajärjestelmän.
Olen kirjoittanut näistä asioista laajemmin useissa blogeissani ja em. teoksessani ”Yhteinen vuosisatamme”. Ne ovat luettavissa kotisivuni blogi-arkistosta ja kirja-arkistosta. Kirjan voi hankkia myös kirjakaupan kautta tai Pohjanrannan verkkokaupasta.
Suomen pitäisi satsata tuotannon automatisoinnin asteen kohottamiseen, city-vihreän hienostelun sijasta.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ionmittler/suomen-pitaisi-satsata-robotisaatioon-city-vihrean-hienostelun-sijasta/
Ilmoita asiaton viesti
Kaiken huipuksi cityvihreät hännystelijöineen väittävät, että luonnon monimuotoisuus tuhoutuu fossiilisia polttamalla, vaikka todellisuudessa lunnon monimuotoisuus on pelastettu niitä käyttämällä. Suomenkin metsät olisi jo tuhottu, jos energiamme olisi tuotettu ilman hiiltä, öljyä ja kaasua.
Ilmoita asiaton viesti
Rooman klubin ennustukset menivät kaikki aivan pieleen. Se olisi hyvä pitää mielessä. Mikään ei loppunut, ei edes öljy.
Muutenkin, maapallolla missä kaikki kiertää, eivät asiat hevin lopu.
Aine on itse asiassa häviämätöntä, se olisi hyvä muistaa.
Paavon tilannekatsaus on suht järkevä, mutta: Painaako jatkossa joku kiväärinpiipun ohimolle ja kertoo miten pitää kuluttaa?
Ja ajatus siitä että YK:n toimilla ja kehitysavulla kehitysmaat ikinä nousisivat tilastaan on täydellinen virhe. Päinvastoin, kehitysapu varmistaa sen etteivät kehitysmaat ikinä voi nousta. Kaiken syydetyn kehitysavun jälkeen tilanne Afrikassa on vain tullut huonommaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kapea-alaisen ilmastopolitiikan rinnalla tarvitaan laajaa kehityspolitiikkaa. Kehitysyhteistyö on vain pieni osa siitä.
Suosittelen luettavaksi yllä mainitun blogini ”Kehityspolitiikka on vinoutumassa sekä Suomessa että EU:ssa”.
Laajempaa tietoa löytyy kirjastani ”Huonomminkin olisi voinut käydä” ss. 162-186. Teos on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo! Voisit kuunnella täältä, mitä mieltä asiaa tuntevat ovat kehitysavusta:
https://www.youtube.com/watch?v=aPEeiFBUwM4&feature=share&fbclid=IwAR3ZsDKbdigx2lY678QHg1uOI2FMzdfyky4px2DLV4c7fXxDfaKq2MRup2U
Ilmoita asiaton viesti
Tämä – kirjoittajana mm. EK:n Jyri Häkämies – ei suoraan koske Puheenvuoroa, koska Puheenvuorossa puhutaan (mm.) kaupunkien energian tuotannosta.
___________
Suomalainen elinkeinoelämä on vahvasti sitoutunut ilmaston pelastamiseen – EK esimerkiksi kannattaa EU:n päästötavoitteen kiristämistä vuodelle 2030. Yritysten aktiivisuuden ohella ilmastohaasteen taklaamiseen tarvitaan poliittista ohjausta.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006674671.html
Ilmoita asiaton viesti
Onhan se erikoista kun EK:n johtaja vaatii lisää poliittista ohjausta! Ei ihme, että metsäteollisuus on lähtenyt omille poluilleen.
Ilmoita asiaton viesti
EK:n kannanotto osoittaa oikeaksi sen, mitä kirjoitin blogissani ”Uljas universumi” ja MOT.
Talouselämä tukee nykyistä ilmastonmuutospolitiikkaa omien etujensa vuoksi. Mukana ovat myös rahoitussektorin yritykset, jotka haluavat vakaan ympäristön, jossa markkinoilla oleva löysä raha löytäisi investointikohteita.
Ympäristön kannalta nykyinen politiikka on monin tavoin vahingollista, kuten olen blogeissani osoittanut.
Ilmoita asiaton viesti
EK haluaa lisää rahaa veronmaksajilta, ei mitään muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri niin, mutta se haluaa myös vakaan investointiympäristön.
Teollisuus ja rahoitusyritykset ajavat ”kunnianhimoista” ilmastopolitiikkaa, koska sen toteuttamiseen tarvitaan paljon investointeja ja rahoitusta. Tavoitteet pyritään lyömään tiukasti lukkoon kansainvälisillä sopimuksilla ja jopa EU:n ja kansallisella lainsäädännöllä.
Toinen tavoite on valtioiden ja kansainvälisten instituutioiden varojen suuntaaminen investointien rahoittamiseen. Kaikki nämä rahavirrat ovat viime kädessä veronmaksajien varoja.
Kysymys näyttää olevan myös euron ja koko ylenpalttiselle velalle rakennetun kansainvälisen rahajärjestelmän suojelemisesta.
Valitettavasti tämä kaikki on vastoin kestävän kehityksen periaatteita. Se on kestämätöntä myös ja erityisesti ympäristöllisesti.
Tätä tukevat ja ajavat ne ”hyvin aatteelliset toimijat”, joista Taalas haastattelussaan puhui!
Ilmoita asiaton viesti
Rehelliset sielut pyrkivät Tamminiemen lastenkutsuilla strategisesti ohjaamaan suomalaisen nuorison ajattelua turpeeseen eteläeuroopan nuorten ironisoidessa etteikö kulttuuri, so. Jumala tai millä nimellä kukin ilmiötä kutsuukaan, olekin jotain joka luo mielihyvää antamalla elämään merkityssisältöjä.
Tamminiemen turpeeseen sidottiin mm. Claes Andersson, Paavo Lipponen, Erkki Tuomioja ja Pekka Herlin ym.ym
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kekkosen_lastenkutsut
Ilmoita asiaton viesti
Cityvihreä Osmo Soininvaara näyttää yläsavolaiselta, eikä ihmekään, olivathan hänen sekä isoisänsä että – äitinsä sieltä syntyisin. Harjaamalla hänestä on saatu esiin terävä numeropää stadilainen.
Ilmoita asiaton viesti