Domino- ja mediapelit ratkaisivat Suomen EU-jäsenyyden

Tänään klo 11.15 TV1 esittää uusintana Politiikka-Suomen 9. jakson ”Kun Suomi livahti länteen”.

Ohjelman ennakkotietojen mukaan minä taktikoin ja muilta meni hermot.

Luopumiseeni ulkoministerin paikalta liittyi kieltämättä taktikointia, mutta ensi sijassa se oli kuitenkin tärkeä strateginen ratkaisu.

Luopumiseni paransi mahdollisuuksiani voittaa presidentinvaalit. Voitto puolestaan olisi antanut mahdollisuuden vaikuttaa ratkaisevalla tavalla Suomen EU-ratkaisuun.

Olin etenemässä kohti voittoa, mutta viime päivien mediapeli johti siihen, että presidentiksi valittiin Martti Ahtisaari. Tällä varmistettiin Suomen liittyminen Euroopan unioniin.

Tähän asiaan voi perehtyä katsomalla Alfa-TV:n Permannosta ”Dissidentin” jakson ”Mediapeli ratkaisi vuoden 1994 presidentinvaalit”.

x x x

Tänään uusintana nähtävä Politiikka-Suomen jakso antaa mielestäni totuudenmukaisen kuvan siitä prosessista, jolla Suomen liittyminen Euroopan unioniin toteutettiin. Kun aikaa oli käytettävissä vain tunnin verran, paljon jäi toki puuttumaan.

Yksi olennainen puute on se, että ohjelmassa ei käsitellä lainkaan Euroopan talousalueen (ETA) perustamista ja Suomen liittymistä siihen.

Euroopan komissio ei ollut aluksi innostunut EY:n laajentumisesta. Vuonna 1989 se ehdotti Euroopan talousalueen muodostamista Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenmaiden ja EY:n välille. Neuvottelut käytiin vuosina 1990-1992, ja sopimus astui voimaan vuoden 1994 alussa.

Sopimus oli näin ollen voimassa keväällä 1994, kun ratkaisevat neuvottelut Suomen liittymisestä Euroopan unioniin käytiin ja kun jäsenyydestä syksyllä päätettiin. ETA-sopimuksen kautta Suomi oli siis silloin jo mukana EU:n sisämarkkinoilla.

Kun Suomi on joutunut viime vuosina kärsimään monin tavoin maamme jäsenyydestä EU:ssa, liittymistä on perustelu sillä, että pääsimme sisämarkkinoille.

Jos olisimme tyytyneet jäsenyyteen ETA:ssa, olisimme kuuluneet sen puitteissa sisämarkkinoihin ja voineet tiivistää pohjoismaista yhteistyötä Pohjolan Yhteisöksi.

Olisimme säilyttäneet itsenäisyytemme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja kauppapolitiikassa. Olisimme säilyttäneet oman alue-, maatalous- ja ympäristöpolitiikkamme. Emme olisi liittyneet euroalueeseen, emmekä joutuneet mukaan ylikansalliseen päätöksentekoon.

Jäsenyys on tuottanut meille tappiota, ja se näyttää kaiken aikaa kasvavan, kun unionia kehitetään ylikansalliseksi liittovaltioksi.

x x x

Tämäniltaisessa Politiikka-Suomen jaksossa keskeisessä osassa ovat Brysselissä helmikuun lopulla 1994 käydyt jäsenyysneuvottelut.

On suorastaan järkyttävää nähdä, millaisissa kaoottisissa oloissa neuvotteluja käytiin. Loppuvaihe kesti yhtäjaksoisesti runsaan vuorokauden ajan. Neuvottelijat ja avustajat eivät saaneet tänä aikana nukkua, eikä heille toimitettu ruokaa. Voileipiä sentään yritettiin toimittaa, mutta neuvotteluja seuranneet toimittajat söivät ne suihinsa.

Maatalousneuvotteluja vetänyt ulkoministeri Heikki Haavisto oli katkeamispisteessä. Virkamiehenä niistä vastannut Esa Härmälä oli sitä mieltä, että neuvottelut olisi tullut keskeyttää, kuten Norja oli tehnyt. Jatkettava kuitenkin oli, kun hallitus Mauno Koiviston johdolla vaati, että sopimus pitää saada aikaan ennen hänen virkakauden päättymistä.

Ohjelmassa jää kertomatta, kuinka hallitus keväällä varmisteli sopimuksen hyväksymistä sopimalla mittavasta maatalouden kansallisesta tukipaketista ja kansanäänestyksen aikataulusta.

Tukipaketilla paikkailtiin kehnoa maatalouden liittymissopimusta.

Sen hyväksymisen yhteydessä sovittiin, että Suomessa kansanäänestys järjestetään ennen Ruotsia ja Norjaa. Tällä pyrittiin varmistamaan se, että Suomi joka tapauksessa liittyy. Samalla tällä ”dominopelillä” haluttiin antaa ”vetoapua” Ruotsille, jossa kansan enemmistö vastusti maansa jäsenyyttä.

Keskusta sai tukipaketin ja Kokoomus aikataulun. Jäsenyys toteutui, mutta seuraava sinipunahallitus leikkasi maatalouden tukipakettia kovalla kädellä.

x x x

Eduskunnassa käytyä jarrutuskeskustelua ei ohjelmassa käsitellä lainkaan. Sillä oli kuitenkin tärkeä osa jäsenyyskamppailussa.

Hallitus yritti hyväksyttää sopimuksen eduskunnassa kovalla kiireellä ennen Ruotsin kansanäänestystä. Ajatuksena oli, että Suomi liittyy unioniin siinäkin tapauksessa, että Ruotsi jää ulkopuolelle.

Tämän halusin ehdottomasti välttää. Olin hyväksynyt jäsenyyden hakemisen sillä perusteella, että Ruotsi oli sitä hakenut. Ajattelin, että meidän on vaikea jäädä ulkopuolelle, jos Ruotsi liittyy.

Sain mukaani kymmenkunta muuta kansanedustajaa, ja ryhdyimme jarruttamaan sopimuksen hyväksymistä. Meitä yritettiin nujertaa panemalla eduskunta istumaan yötä päivää neljän vuorokauden ajan. Pyhäinpäivänäkin eduskunta oli koolla, mutta Jumalanpalveluksen ajaksi istunto sentään keskeytettiin.

Onnistuimme. Lopullinen päätös siirtyi Ruotsin kansanäänestyksen yli.

Ruotsissa kansan enemmistö edelleen vastusti oman maansa liittymistä.

Ruotsissakin pelattiin mediapeliä. Siellä oli sitova kansanäänestys, joten äänestäjien suuri enemmistö luuli, että Suomessa asia oli jo ratkaistu.

Siellä ei kerrottu, että Suomessa oli ollut vain neuvoa-antava kansanäänestys ja että eduskunnassa odoteltiin heidän ratkaisuaan.

Niukka tilapäinen enemmistö hyväksyi Ruotsin jäsenyyden. Tämä sinetöi myös Suomen kohtalon.

Ylen Areenassa on tarjolla laaja paketti jarrutuskeskustelusta. Siihen kannattaa tutustua. (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/11/11/vayrysen-eu-jarrutus-vasytti-lopulta-uosukaisenkin)

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu