Ei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä
Tapanani ei ole julkaista uudelleen aikaisempia kirjoituksiani, mutta nyt teen poikkeuksen.
Suomea pyritään jälleen Ukrainan kriisiin vedoten viemään kohti Nato-jäsenyyttä. Perusteluina käytetään virheellisiä tulkintoja kriisin taustoista, syntyvaiheista ja tapahtumien kulusta.
Näihin molempiin on nyt tartuttava julkaisemalla uudelleen yksi blogi ja palauttamalla mieliin muutamia muita.
Helmikuun 24. päivänä 2016 julkaisin kirjoituksen, jossa oli ylle merkitty otsikko. Julkaisen sen nyt uudelleen sellaisenaan. Blogi on edelleen täysin ajankohtainen. Geopolitiikan tosiasiat eivät ole muuttuneet eivätkä muutu.
Kirjoitus oli viimeinen useamman jutun sarjassa, jossa käsittelin vuosina 2014-2016 Ukrainan kriisin taustaa, tapahtumia ja sen vaikutuksia Suomen turvallisuuteen ja turvallisuuspolitiikkaan. Liitän tämän blogin loppuun linkkejä tärkeimpiin niistä. Ne kannattaa lukea.
Viisi vuotta sitten kirjoittamani blogin aloitin viittaamalla silloin käytyyn ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.
x x x
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa käsitteet ovat tärkeitä. Siksi Suomen Nato-jäsenyyden ajajat ovat mm. Alexander Stubbin johdolla tietoisesti hämärtäneet kielenkäyttöä. Kun käsitteet ovat epäselviä, hämärtyy helposti myös ajattelu, eikä toiminta ole johdonmukaista.
Nyt näyttää puolustusministeri Jussi Niinistökin menneen lankaan. Kaleva-lehdelle antamassaan haastattelussa hän sanoo, ettei Suomi ole puolueeton, vaan sotilaallisesti liittoutumaton maa.
Sana ”puolueeton” tulee kansainvälisestä oikeudesta ja sillä tarkoitetaan valtiota, joka on toisten valtioiden välisen sodan tai selkkauksen ulkopuolella.
Jotta maa voisi pysyttäytyä sotien ja selkkausten ulkopuolella, sen ei tule solmia rauhan aikana liittosuhteita, joiden vuoksi puolueettomuus sota- tai kriisitilanteessa voisi estyä.
Nykyään sotilaallisesti liittoutumattomia maita kutsutaan puolueettomiksi. Englannin ja venäjän kielissä niistä käytetään samaa sanaa.
Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, ilmoitimme, että jäsenyydenkin oloissa säilyy Suomen puolueettomuuden ydin eli sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava, itsenäinen puolustus.
Jäsenyytemme aikana tilanne ei ole muuttunut, sillä Euroopan unioni ei ole sotilasliitto – sen jäsenillä ei ole velvoitetta antaa sotilaallista apua toisille jäsenmaille.
x x x
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu pyörii sen kysymyksen ympärillä, mistä voisimme saada apua mahdollisesti syttyvässä sodassa. Tästä syystä pohditaan mahdollisuutta liittoutua joko EU:n puitteissa tai liittymällä suoraan sotilasliitto Natoon. Jotkut hellivät ajatusta sotilasliitosta edes Ruotsin kanssa.
Ensi sijassa meidän tulee tietysti pitää huolta siitä, ettei meidän lähialueellamme syttyisi aseellisia selkkauksia. Tähän tarvitaan aktiivista vakauspolitiikkaa.
Jotkut pitävät mahdottomana sitä, että Suomi ja Ruotsi voisivat pysyttäytyä lähialueellamme syttyvän sodan ulkopuolella. Miksi eivät voisi?
Ruotsi on kyennyt liittoutumattomuuspolitiikallaan pysymään ympärillä riehuneiden sotien ulkopuolella yli kahdensadan vuoden ajan. Suomelle tämä ei ollut toisen maailmansodan yhteydessä mahdollista, mutta mekin olemme kokeneet viisaan ulkopolitiikkamme ansiosta jo yli 70 vuoden mittaisen rauhan ajan.
Paasikivi sanoi joskus, ettei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä.
Monet ovat kuitenkin valmiit siihen, että Suomi ja Ruotsi Venäjän pelosta luopuisivat sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan. Tällä tavalla aiheuttaisimme epävakautta lähialueellamme ja tulisimme varmasti vedetyksi mukaan aseellisiin selkkauksiin, jos sellaisia syntyisi.
Venäjä kokisi meidät vakavimmaksi uhkaksi strategisesti tärkeimmille kohteilleen ja iskisi meihin ensimmäiseksi. Toisaalta: sotilaallisesti liittoutumattomiin ja vahvan oman puolustuksen omaaviin naapurimaihin sen ei kannattaisi sotilaallista voimaa käyttää.
x x x
Itämeren alueella on nyt vallalla pelon kierre. Baltian maat kokevat turvattomuutta ja koettavat lisätä Naton läsnäoloa alueellaan.
Kun eurooppalaiset Nato-maat ovat tähän haluttomia, Yhdysvallat on ryhtynyt kahdenvälisiin järjestelyihin näiden maiden kanssa. Venäjä saattaa kokea tämän uhkaksi omalle turvallisuudelleen ja lisätä omaa sotilaallista toimintaansa Itämeren alueella.
Yhdysvaltain ilma-, meri- ja maavoimien harjoitustoiminta Suomen alueella on sijoitettava tähän kehykseen. Se näyttäytyy osana Naton ja Yhdysvaltain laajempaa strategiaa ja voimannäyttönä Venäjän rajoilla. Se näyttää nykyaikaiselta reunavaltiopolitiikalta, johon Suomen ja Ruotsin ei pidä lähteä mukaan.
Nyt tarvitaan aktiivista vakauspolitiikkaa ja toimia, joilla lisätään luottamusta siihen, että Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikan perusratkaisut eivät ole muuttuneet eivätkä ole muuttumassa.
x x x
Ennen tätä kirjoitusta julkaisin useita blogeja, joilla pyrin vaikuttamaan Suomen poliitiikkaan Ukrainan kriisiin liittyen.
Seurasin Ukrainan tapahtumia tarkkaan senkin vuoksi, että olin laatinut vuonna 2001 Euroopan parlamentissa sitä koskevan raportin.
Raportissani ja 3.3.2014 julkaisemassani blogissa suosittelin, että sisäisten ristiriitojen repimän Ukrainan tulisi voida eheytyä ja ylläpitää hyviä suhteita sekä Venäjään että länsimaihin. Samankaltaisella kannalla oli ollut amerikkalainen turvallisuuspolitiikan huippuasiantuntija Zbigniew Brzezinski, minkä mainitsin blogissani. Samaan pyrki tahollaan myös Henry Kissinger. (Suomen linja Ukrainen kriisissä 3.3.2014)
Varoituksen sanoja ei kuunneltu. Ukrainan kriisi kärjistyi sisällissodaksi. Näköpiirissä oli sotilaallisten yhteenottojen laajeneminen myös muualle entisen Neuvostoliiton alueelle.
Vuoden lopulla julkaisin kirjoituksen, jossa ehdotin, että Suomen hallitus ryhtyisi edistämään liennytystä ETY-järjestön kautta. Hahmottelin aktiivista roolia myös Ilkka Kanervalle järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajana. (Syttyykö jäätyneistä konflikteista kuuma sota? 22.12.2014)
Vuodenvaihteen kirjoituksissani pyrin löytämään rauhanomaista ratkaisua Ukrainan kriisiin. . (Tosiasiat on tunnustettava, virheet on myönnettävä 29.12.2024; Poliittinen ratkaisu Ukrainan kriisiin 31.12.2014 ; Ukrainan kriisiin on löydettävä rauhanomainen ratkaisu 2.1.2015)
Ukrainan kriisin jatkuessa se ulotti vaikutuksensa myös Itämeren alueelle. Mitään merkittävää geopoliittista vaikutusta sillä ei meidän lähialueellemme ole ollut, mutta se on vaikuttanut joidenkin maiden poliittiseen käyttäytymiseen.
Suomessakin ryhdyttiin taas vaatimaan maamme liittymistä sotilasliitto Natoon. Siihen keskusteluun osallistuin edellä kokonaan lainaamallani blogilla, jonka julkaisin 24.2.2016.
x x x
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on käsitelty myös Polaris-TV:n videoilla. Suosittelen katsottaviksi 22.3.2021 julkaistun videon ”Sauli Niinistön erikoiset turvallisuuspoliittiset lausunnot” ja 5.4.2021 julkaistun ”Erkki Tuomiojan turvallisuuspoliittinen linja”. Pohjantähti-lehden arkistosta on löydettävissä oheisaineistoa.
Otsikosta luulin ensin, että kirjoitat koronanvastaisista toimenpiteistä. Mutta kun luin mistä oli kyse, niin ensimmäiseksi tuli mieleen, että kovinpa verenhimoisena tunnut itäistä naapuriamme pitävän, tämä kirjoitus huokuu suorastaan venäjävihamielistä asennetta.
Ilmoita asiaton viesti
Vakautta tälle seudulle luo se, että Nato-jäsenten kimppuun hyökkääminen ei ole mahdollista. Ruotsi liittyy joka tapauksessa Natoon ja Suomen on hyvä olla viimeistään siinä vaiheessa mukana sotilasliitossa.
Ilmoita asiaton viesti
Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg tuomitsi tänään Venäjän ”huomattavan” joukkojen keskityksen Ukrainassa ja sen rajoilla. Hän vaati Venäjää lopettamaan joukkojen keskittämisen, lopettamaan provokaatiot ja ryhtymään välittömästi jännitystä purkaviin toimiin.
Stoltenberg ilmaisi myös Naton ”horjumattoman” tuen Ukrainan suvereniteetille ja alueelliselle koskemattomuudelle. Stoltenberg puhui yhteisessä lehdistötilaisuudessa Brysselissä Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban kanssa.
Jos Venäjä hyökkää Ukrainassa, se hyökkää kaikkia Euroopan demokraattisia maita vastaan. Siksi Suomeltakin odotetaan nyt tuenilmaisua Ukrainalle. ”Puolueettomuudelle” ei tässä tilanteessa jää enää tilaa, se tulkittaisiin Venäjän mahdollisen hyökkäyksen hyväksymiseksi.
https://www.nato.int/cps/en/natohq/news_183008.htm
Ilmoita asiaton viesti
Stoltenberg ymmärtää käyttää oikeanlaista diplomaattista kieltä Venäjää kohtaan. Se on ainoa kieli, joka toimii. Todennäköisesti myös tässä tapauksessa. Vastaava tilanne, kun Neuvostoliitto oli tuomassa ohjuksia Kuubaan, niin Kennedy ilmoitti, että viette ne heti takaisin tai ”täältä pesee!”. Hrutshev totesi: ”Vot, viedään takaisin.”
Ilmoita asiaton viesti
Suomi NATO jäseneksi ASAP!
Ilmoita asiaton viesti
Olen mielestäni blogissani perustellut pätevästi sen, että Suomen tulee omien kansallisten etujensa vuoksi säilyttää asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana.
Voisiko joku toisin ajattelijoista ystävällisesti perustella, miksi olen hänen mielestään väärällä kannalla?
Vai onko kysymys siitä, että Suomen pitäisi luopua kansallisista eduistaan ja ryhtyä toteuttamaan ideologista ulkopolitiikkaa. Martti Ahtisaari taisi pukea tämän ajatuksen sanoiksi vaatimalla, että Suomen tulee kuulua kaikkiin lännen järjestöihin.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä menee juupas-eipäs väittelyksi hyvin helposti. Nato-mielisten argumentti on, että Venäjä voi milloin tahansa hyökätä Suomeen, kuten sen on hyökännyt Ukrainaan jne. Nato-maahan Venäjän ei kannata hyökätä. Jos tämä olisi koko totuus, niin Natoon liittyminen olisi järkevää.
Mutta yllä oleva tapaus ei ole koko totuus. On olemassa myös sellainen skenaario, että syttyy vakava kriisi tai aseellinen yhteenotto Venäjä vastaan Nato. Silloin Suomen asema on aivan erilainen, olemmeko Natossa vai ei. Puolueettomaan Suomeen Venäjän ei kannata hyökätä, koska Venäjän on tärkeää keskittää resurssejaan sinne, missä on päänäyttämö ja tässä tapauksessa se ei ole Suomi. Nato-Suomeen Venäjä iskee välittömästi eliminoimalla meidän sähkönsiirtoverkoston ja sen jälkeen tässä maassa keskitytään pysymään hengissä.
Kysymys on siitä, kumpi vaihtoehto on todennäköisempi: a) valloitushaluinen Venäjä, vai b) sota Venäjä-Nato. Hullujen diktaattorien aika on ohi, eikä Venäjällä ole enää varaa eikä halua lähteä sotimaan puolueetonta maata vastaan, jossa ei ole edes venäläisiä kuin kourallinen. Venäjällä on ihan tarpeeksi kädenvääntöä niiden naapurimaiden kanssa, joissa on merkittävät venäläisasutukset.
Ilmoita asiaton viesti
Höh. Molemmissa tapauksissa Venäjä hakee myös reittiä itämerelle.
Kuvitteletko oikeasti,että puolueeton Suomi säästyy,mikäli Nato ja Venäjä otattaa toisiaan vastaan.
Ei se puoluettomuus ollut hidaste viimeksikään.
Nato-Suomeenkaan ei tulla kuin hollitupaan
Ilmoita asiaton viesti
Pisteet höhhistä ja hollituvasta!
Ilmoita asiaton viesti
Venäjällähän on reitti Itämerelle, kahdessakin kohdassa. Mihin Venäjä luulee sotatilassa pääsevänsä Itämereltä? Kilpisjärvellekö?
Ilmoita asiaton viesti
”On olemassa myös sellainen skenaario, että syttyy vakava kriisi tai aseellinen yhteenotto Venäjä vastaan Nato”
Teoriassa kyllä, käytännössä ei. Eivät venäläiset aivan idiootteja ole, he kunnioittavat voimaa ja tässä tapauksessa moninkertaista ylivoimaa.
Täällä monet ”sotilasasiantuntijat” ovat kertoneet että Venäjä valloittaa Baltian maat ennenkuin Nato ehtii kissaa sanoa. Näitten ajatusten takana on viime maailmansodan sodankäyntitapa, joka perustui maavoimiin. Unohdetaan kokonaan ilmavoimat ja ohjukset ja erityisesti kauko-ohjatut täsmäaseet. Ilmaherruus ratkaisee.
Ilmoita asiaton viesti
Ideaalia olisi, jos voisimme varmistaa sen, että Suomi voisi aina pysyä puolueettomana maana. Mutta tuollainen toteuma kun ei ole meistä itsestämme kiinni. Jos emme valitse puolta, niin joku toinen valitsee sen puolen puolestamme, jossain vaiheessa …
Ilmoita asiaton viesti
Ei Suomeen erikseen kohdistu mitään sotilaallista uhkaa.
Turvallisuutemme voisi olla uhattuna vain sitä kautta, että lähialueillamme syntyisi sotilaallinen selkkaus, johon joutuisimme mukaan.
Selkkauksen syntymistä me voimme ehkäistä vakauspolitiikalla eli säilyttämällä asemamme sotilaallisesti liittoutumattomana maana ja ylläpitämällä vahvaa itsenäistä maanpuolustusta.
Jos aseellinen selkkaus kuitenkin syntyisi, meidän tulisi pyrkiä pysyttäytymään sen ulkopuolella. Tämä on mahdollista, jos emme ole liittoutumalla sitoutuneet osallistumaan muiden maiden välisiin selkkauksiin tai sotiin. Meidän tulee myös estää alueemme käyttäminen vihamielisiin tarkoituksiin muita maita vastaan.
Siltä varalta, että kaikesta huolimatta joutuisimme vedetyksi mukaan sotilaalliseen selkkaukseen, olemme varautuneet harjoittamaan yhteistyötä muiden maiden kanssa.
Eikö tämä ole viisas, kansallisten etujemme mukainen linja?
Ilmoita asiaton viesti
Ei tuo toiminut 30-luvun lopullakaan. Suomi ei ollut liittoutunut minkään maan kanssa eikä kiusannut ketään. Tänne vain hyökättiin. Jotain pitää historiasta oppia.
Suomi on nykyajan valtapoliittisissa kuvioissa ja asejärjestelmissä liian pieni maa puolustamaan itseään millään tavalla suurvallan määrätietoista aggressiota vastaan. Toki pitää omat puolustusvoimat olla, ne hidastavat toisen osapuolen toimintaa ja päätöksiä. Eikä Natoon liittymisen missään nimessä pidäkään tarkoittaa omien puolustusvoimien heikentämistä.
Baltian maat valitsivat liittymisen Natoon ilman, että spekuloivat omien puolustusvoimiensa kyvystä taata alueensa pitämistä koskemattomana. Mielestäni se jos mikä oli viisas päätös sellaisessa kansainvälisessä suhdanteessa, jossa se vielä oli helposti mahdollista tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Lähialueella tarkoittanet Baltian maita. Miten se kriisi siellä voi syntyä?
Viro, Latvia tai Liettua valmistelevat hyökkäystä Venäjän kimppuun yhdessä tai erikseen. Vai toisinpäin, Venäjä haluaa entiset tasavaltansa takaisin. Jos puhutaan ilman kiertelyä, ainoa mahdollisuus on, että Venäjä aloittaisi sen hyökkäyksen, mutta ei aloita koska… lue kommentti #3390636.
Mutta jos spekuloidaan, että Venäjä kuitenkin suunnittelisi Viron valtausta, on selvää, ettei se jättäisi sivustaa suojaamatta. Miten siis Paavo vastaisit, jos Venäjä pyytäisi vuokralle Suomen etelärannikolta sotilastukikohtia? Miten Venäjä estäisi sen, ettei Nato käyttäisi Suomen aluetta puolustaessaan Viroa? Puheet siitä, että Suomi voisi tuossa tilanteessa olla puolueeton, ovat vailla perusteita. Jos ”aktiivisella vakauspolitiikalla” tarkoitat sitä, ettei liitytä Natoon, sillä ei ole mitään merkitystä kuviteltuun Venäjän haluun vallata Viro. Oikeastaa aktiivista vakauspolitiikkaa olisi Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon. Itämeri olisi rauhanmeri. Kirjoitat ”säilyttämällä asemamme sotilaallisesti liittoutumattomana maana ja ylläpitämällä vahvaa itsenäistä maanpuolustusta” ikäänkuin sotilaallinen liittoutuminen heikentäisi vahvaa maanpuolustusta?.
Kaikki aggressiot on aiheuttanut Venäjä hyökkäämällä natottomia ja pienempiä maita vastaan. Montako sotaa Nato on aloittanut? Zero.
Ilmoita asiaton viesti
Entäs Mainilan laukaukset ?
Ilmoita asiaton viesti
Ideaalia olisi jos Suomi ja Norja voisivat vaihtaa paikkaa. Meillä ei olisi mitään tarvetta liittyä Natoon ja Norjahan siellä jo on.
Ilmoita asiaton viesti
Oliko se perustelu se, että Suomen jäsenyys puolustusliitossa ei ole Venäjän edun mukaista ja Venäjä estää sen?
Ilmoita asiaton viesti
Voidakseni ottaa kantaa siihen oletko oikeassa vai väärässä olisi hyvä tietää tarkkaan onko perustelusi liittoutumattomuuteen se, että Suomen liittyminen puolustusliitto Natoon ei ole Venäjän edun mukaista ja se voi aiheuttaa vastatoimia.
Ilmoita asiaton viesti
Kremliä lähellä olevassa Vzgljad- lehdessä on tänään pääkirjoitus otsikolla ” Uusi konflikti Donbassissa olisi vastoin Venäjän etuja.” ( vz.ru). Tämä on ensimmäinen merkki siitä, että Venäjän johto on luopumassa hyökkäysaikeistaan Ukrainassa. Lehti viittaa donbassilaisten inhimillisiin kärsimyksiin, sodan valtaviin kustannuksiin ja lännen mahdollisten ” superpakotteiden” tehoon.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tässä nähdään, että Naton suora puhe tehoaa. Koleerinen suurvalta menee kaikessa juuri niin pikälle kuin pystyy. Tietysti on mahdollista, ettei tuo artikkeli olekaan Venäjän kansalle tarkoitettu, vaan hämäykseksi ulkomaille.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Stoltenbergin puhe oli aika suoraa; vetäkää joukkonne Ukrainan rajalta välittömästi. Ainoa asia, joka jäi vielä puuttumaan oli ”tai …..”.
Suomen kannalta Naton esiintymisellä on merkitystä. Miten Nato toimisi, jos Ukrainan tilanne toistuisi Suomen rajalla.
Ilmoita asiaton viesti
Joko se Ukraina on PUOLUSTUSLIITTO NATOn jäsen? NATO seikkailee nykyään vähän liikaa alueensa ulkopuolella.
Ilmoita asiaton viesti
Pisteet siitä, että nimitit Naton oikein isoilla kirjaimilla puolustusliitoksi. Naton pääsihteerillä, niin kuin Suomen ulkoministerilläkin on oikeus ilmaista tukea Ukrainalle. Ei se vielä ole ”seikkailua” alueensa ulkopuolella.
Ilmoita asiaton viesti
Jopa rauhan tavoitteleminen on suhteellista. Aseidenkalistelun lopettaminen tai jopa pelkkä vähentäminen yritetään saada näyttämään sopuisalta pyrkimykseltä rauhaan ja yhteisymmärrykseen. ”Donbassilaisten inhimilliset kärsimykset” on vuonna 2021 tehdyksi johtopäätökseksi melko myöhäinen arvio sodan yleisistä vaikutuksista. Eipäs Kreml tullut ajatelleeksi vastaavaa vaikkapa syksyllä 1939 erään toisen länsinaapurin suhteen!
Ilmoita asiaton viesti
”Venäjä kokisi meidät vakavimmaksi uhkaksi strategisesti tärkeimmille kohteilleen ja iskisi meihin ensimmäiseksi”, ja
”Venäjä saattaa kokea tämän uhkaksi omalle turvallisuudelleen ja lisätä omaa sotilaallista toimintaansa Itämeren alueella.”
– Siinäpä lyhyt ja ytimekäs johdatus suomettumisen käsitteeseen! Sehän on tiivistettävissä kysymykseen ”mitä venäläisetkin siitä ajattelisivat?”
PS. Kuulun suomettuneistoon. Jos yhtäkkiä hakisimme Nato-jäsenyyttä, mitä venäläisetkin siitä ajattelisivat? Ei ne varmaankaan tykkäis, ja kuinkas sitten käviskään?
Ilmoita asiaton viesti
Talvi- ja jatkosodan aikana rintamalla sotilaat
tekivät kuolemanpelosta yhteensä 870 itsemurhaa.
En väheksyisi heidän uhriaan isänmaalle.
Ilmoita asiaton viesti
Siihen kysymykseen, että miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen, jos sitä ei Suomen suunnalta mitään uhkaa, ei oikein tule kunnollista vastausta. Täällä ei ole mitään sellaista hyödynnettävää, joka Venäjää kiinnostaisi. Eikä Suomi ole alueena strategisesti tärkeä varsinkin, kun on aiheellista odottaa voimakasta sissitoimintaa.
Tilanne muuttuu kokonaan toiseksi, jos täällä on vieraita joukkoja. Olisimme ensi iskun kohde. Mikä etu tässä olisi.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, eihän täällä koskaan ole ollut mitään tavoiteltavaa. Peruste on aina ollut jalo, vapauttaa kansa herrojen sorrosta.
”Tilanne muuttuu kokonaan toiseksi, jos täällä on vieraita joukkoja. Olisimme ensi iskun kohde. Mikä etu tässä olisi.”
Tämä on omituinen käsitys, mitähän vieraita joukkoja Suomessa olisi, jos olisimme Naton jäsenmaa? Ei mikään jäsenmaa lähetä armeijansa joukkoja tänne, paitsi sotaharjoituksiin. Tulisiko se ensi-isku juuri silloin harjoitusten aikana?
Ilmoita asiaton viesti
Noinhan se meni. Kommunismi piti levittää kaikkeen maailmaan. Tarkoitus oli tuossa vaiheessa, että myös Pohjois-Ruotsiin ja Norjaan. Päinvastaisella idealla, kun Vietnamissa torjuttiin kommunismia sitten myöhemmin.
Mutta tuosta on kulunut jo paljon aikaa. Mikä olisi tämän päivän tai tulevaisuuden motiivi kapitalistisen Venäjän hyökkäykselle. Kaipaisin kunnollista vastausta.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko kuullut mitä mieltä herra Zirinovski on Suomen suuriruhtinaskuntannasta (Великое княжество Финляндское) tai mitä Vladimir Putin kutsui suureksi geopoliittiseksi katastrofiksi.
Toisaalta, puolustusliittoon pitää liittyä ennen kuin tankit ovat rajoilla. Jos mikään ei uhkaa, niin ei siitä haittaan ole.
Ilmoita asiaton viesti
Erkki, sota ei milloinkaan ole ollut ideologian lapsi, vaikka se sellaiseksi on usein naamioitu. Sota on aina valtapolitiikan lapsi.
Ilmoita asiaton viesti
Noin se on ollut, eikä ihmisiä ole tavattu puolustaa. Voidaankin kysyä, että mitä amerikkalaiset täältä hakee.
Ilmoita asiaton viesti
”Monet ovat kuitenkin valmiit siihen, että Suomi ja Ruotsi Venäjän pelosta luopuisivat sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan. Tällä tavalla aiheuttaisimme epävakautta lähialueellamme ja tulisimme varmasti vedetyksi mukaan aseellisiin selkkauksiin, jos sellaisia syntyisi. ”
Epävakauden aiheuttisivat siis Suomi ja Ruotsi. Tarkoittaako Väyrynen sitä, että Suomen ja Ruotsin ulkopolitiikka Venäjän suhteen muuttuisi vihamieliseksi Natojäsenyyden myötä. Aika epätodennäköistä.
*******
”Venäjä kokisi meidät vakavimmaksi uhkaksi strategisesti tärkeimmille kohteilleen ja iskisi meihin ensimmäiseksi.”
Natojäsenä olemme uhka Venäjälle vain silloin kun maahamme on hyökätty. Kannattaa lukea vielä Naton peruskirja ja erityisesti kaksi ensimmäistä artiklaa.
*****
”Toisaalta: sotilaallisesti liittoutumattomiin ja vahvan oman puolustuksen omaaviin naapurimaihin sen ei kannattaisi sotilaallista voimaa käyttää.”
Oma puolustus ei näköjään ole ollut riittävän vahva Georgiassa, Moldovassa ja Ukrainassa.
******
”Nyt tarvitaan aktiivista vakauspolitiikkaa ja toimia, joilla lisätään luottamusta siihen, että Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikan perusratkaisut eivät ole muuttuneet eivätkä ole muuttumassa ”
Sekä Ruotsi että Suomi ovat Naton rauhankumppaneita joten turvallisuuspolitiikan perusratkaisut muuttuisivat jos rauhankumppanuudesta luovuttaisiin. Jäsenyyden hakeminen ei muuta perusratkaisua. Toisaalta kummankaan maan ulkopolitiikka Venäjän suhteen ei muuttuisi.
Ilmoita asiaton viesti