Ei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä

Tapanani ei ole julkaista uudelleen aikaisempia kirjoituksiani, mutta nyt teen poikkeuksen.

Suomea pyritään jälleen Ukrainan kriisiin vedoten viemään kohti Nato-jäsenyyttä. Perusteluina käytetään virheellisiä tulkintoja kriisin taustoista, syntyvaiheista ja tapahtumien kulusta.

Näihin molempiin on nyt tartuttava julkaisemalla uudelleen yksi blogi ja palauttamalla mieliin muutamia muita.

Helmikuun 24. päivänä 2016 julkaisin kirjoituksen, jossa oli ylle merkitty otsikko. Julkaisen sen nyt uudelleen sellaisenaan. Blogi on edelleen täysin ajankohtainen. Geopolitiikan tosiasiat eivät ole muuttuneet eivätkä muutu.

Kirjoitus oli viimeinen useamman jutun sarjassa, jossa käsittelin vuosina 2014-2016 Ukrainan kriisin taustaa, tapahtumia ja sen vaikutuksia Suomen turvallisuuteen ja turvallisuuspolitiikkaan. Liitän tämän blogin loppuun linkkejä tärkeimpiin niistä. Ne kannattaa lukea.

Viisi vuotta sitten kirjoittamani blogin aloitin viittaamalla silloin käytyyn ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.

x  x  x

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa käsitteet ovat tärkeitä. Siksi Suomen Nato-jäsenyyden ajajat ovat mm. Alexander Stubbin johdolla tietoisesti hämärtäneet kielenkäyttöä. Kun käsitteet ovat epäselviä, hämärtyy helposti myös ajattelu, eikä toiminta ole johdonmukaista.

Nyt näyttää puolustusministeri Jussi Niinistökin menneen lankaan. Kaleva-lehdelle antamassaan haastattelussa hän sanoo, ettei Suomi ole puolueeton, vaan sotilaallisesti liittoutumaton maa.

Sana ”puolueeton” tulee kansainvälisestä oikeudesta ja sillä tarkoitetaan valtiota, joka on toisten valtioiden välisen sodan tai selkkauksen ulkopuolella.

Jotta maa voisi pysyttäytyä sotien ja selkkausten ulkopuolella, sen ei tule solmia rauhan aikana liittosuhteita, joiden vuoksi puolueettomuus sota- tai kriisitilanteessa voisi estyä.

Nykyään sotilaallisesti liittoutumattomia maita kutsutaan puolueettomiksi. Englannin ja venäjän kielissä niistä käytetään samaa sanaa.

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, ilmoitimme, että jäsenyydenkin oloissa säilyy Suomen puolueettomuuden ydin eli sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava, itsenäinen puolustus.

Jäsenyytemme aikana tilanne ei ole muuttunut, sillä Euroopan unioni ei ole sotilasliitto – sen jäsenillä ei ole velvoitetta antaa sotilaallista apua toisille jäsenmaille.

x  x  x

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu pyörii sen kysymyksen ympärillä, mistä voisimme saada apua mahdollisesti syttyvässä sodassa. Tästä syystä pohditaan mahdollisuutta liittoutua joko EU:n puitteissa tai liittymällä suoraan sotilasliitto Natoon. Jotkut hellivät ajatusta sotilasliitosta edes Ruotsin kanssa.

Ensi sijassa meidän tulee tietysti pitää huolta siitä, ettei meidän lähialueellamme syttyisi aseellisia selkkauksia. Tähän tarvitaan aktiivista vakauspolitiikkaa.

Jotkut pitävät mahdottomana sitä, että Suomi ja Ruotsi voisivat pysyttäytyä lähialueellamme syttyvän sodan ulkopuolella. Miksi eivät voisi?

Ruotsi on kyennyt liittoutumattomuuspolitiikallaan pysymään ympärillä riehuneiden sotien ulkopuolella yli kahdensadan vuoden ajan. Suomelle tämä ei ollut toisen maailmansodan yhteydessä mahdollista, mutta mekin olemme kokeneet viisaan ulkopolitiikkamme ansiosta jo yli 70 vuoden mittaisen rauhan ajan.

Paasikivi sanoi joskus, ettei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä.

Monet ovat kuitenkin valmiit siihen, että Suomi ja Ruotsi Venäjän pelosta luopuisivat sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan. Tällä tavalla aiheuttaisimme epävakautta lähialueellamme ja tulisimme varmasti vedetyksi mukaan aseellisiin selkkauksiin, jos sellaisia syntyisi.

Venäjä kokisi meidät vakavimmaksi uhkaksi strategisesti tärkeimmille kohteilleen ja iskisi meihin ensimmäiseksi. Toisaalta: sotilaallisesti liittoutumattomiin ja vahvan oman puolustuksen omaaviin naapurimaihin sen ei kannattaisi sotilaallista voimaa käyttää.

x  x  x

Itämeren alueella on nyt vallalla pelon kierre. Baltian maat kokevat turvattomuutta ja koettavat lisätä Naton läsnäoloa alueellaan.

Kun eurooppalaiset Nato-maat ovat tähän haluttomia, Yhdysvallat on ryhtynyt kahdenvälisiin järjestelyihin näiden maiden kanssa. Venäjä saattaa kokea tämän uhkaksi omalle turvallisuudelleen ja lisätä omaa sotilaallista toimintaansa Itämeren alueella.

Yhdysvaltain ilma-, meri- ja maavoimien harjoitustoiminta Suomen alueella on sijoitettava tähän kehykseen. Se näyttäytyy osana Naton ja Yhdysvaltain laajempaa strategiaa ja voimannäyttönä Venäjän rajoilla. Se näyttää nykyaikaiselta reunavaltiopolitiikalta, johon Suomen ja Ruotsin ei pidä lähteä mukaan.

Nyt tarvitaan aktiivista vakauspolitiikkaa ja toimia, joilla lisätään luottamusta siihen, että Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikan perusratkaisut eivät ole muuttuneet eivätkä ole muuttumassa.

x  x  x

Ennen tätä kirjoitusta julkaisin useita blogeja, joilla pyrin vaikuttamaan Suomen poliitiikkaan Ukrainan kriisiin liittyen.

Seurasin Ukrainan tapahtumia tarkkaan senkin vuoksi, että olin laatinut vuonna 2001 Euroopan parlamentissa sitä koskevan raportin.

Raportissani ja 3.3.2014 julkaisemassani blogissa suosittelin, että sisäisten ristiriitojen repimän Ukrainan tulisi voida eheytyä ja ylläpitää hyviä suhteita sekä Venäjään että länsimaihin. Samankaltaisella kannalla oli ollut amerikkalainen turvallisuuspolitiikan huippuasiantuntija Zbigniew Brzezinski, minkä mainitsin blogissani. Samaan pyrki tahollaan myös Henry Kissinger. (Suomen linja Ukrainen kriisissä 3.3.2014)

Varoituksen sanoja ei kuunneltu. Ukrainan kriisi kärjistyi sisällissodaksi. Näköpiirissä oli sotilaallisten yhteenottojen laajeneminen myös muualle entisen Neuvostoliiton alueelle.

Vuoden lopulla julkaisin kirjoituksen, jossa ehdotin, että Suomen hallitus ryhtyisi edistämään liennytystä ETY-järjestön kautta. Hahmottelin aktiivista roolia myös Ilkka Kanervalle järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajana. (Syttyykö jäätyneistä konflikteista kuuma sota? 22.12.2014)

Vuodenvaihteen kirjoituksissani pyrin löytämään rauhanomaista ratkaisua Ukrainan kriisiin. . (Tosiasiat on tunnustettava, virheet on myönnettävä 29.12.2024; Poliittinen ratkaisu Ukrainan kriisiin 31.12.2014 ; Ukrainan kriisiin on löydettävä rauhanomainen ratkaisu 2.1.2015)

Ukrainan kriisin jatkuessa se ulotti vaikutuksensa myös Itämeren alueelle. Mitään merkittävää geopoliittista vaikutusta sillä ei meidän lähialueellemme ole ollut, mutta se on vaikuttanut joidenkin maiden poliittiseen käyttäytymiseen.

Suomessakin ryhdyttiin taas vaatimaan maamme liittymistä sotilasliitto Natoon. Siihen keskusteluun osallistuin edellä kokonaan lainaamallani blogilla, jonka julkaisin 24.2.2016.

x  x  x

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on käsitelty myös Polaris-TV:n videoilla. Suosittelen katsottaviksi 22.3.2021 julkaistun videon ”Sauli Niinistön erikoiset turvallisuuspoliittiset lausunnot” ja 5.4.2021 julkaistun ”Erkki Tuomiojan turvallisuuspoliittinen linja”. Pohjantähti-lehden arkistosta on löydettävissä oheisaineistoa.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu