Esa Härmälä: ”Väyrynen ei ole minun miehiä”

Tänä iltana klo 19 TV1 esittää Politiikka-Suomen 9. jakson ”Kun Suomi livahti länteen”.

Tätä jaksoa on markkinoitu ennakkoon Esa Härmälän haastattelulla, jossa hän moittii minua värikkäin sanankääntein siitä, että luovuin keväällä 1993 ulkoministerin paikalta valmistautuakseni presidentinvaaleihin. Hän sanoo silloin päättäneensä, ettei Väyrynen ole hänen miehiään.

En ymmärrä, mitä Härmälä tarkoitti. On vaikea uskoa, että hän olisi pitänyt omalta kannaltaan heikennyksenä sitä, että maatalousneuvotteluja vetämään tuli minun sijaani MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto.

Härmälän kommentti saattoi liittyä presidentinvaaleihin siinä mielessä, että Esko Aho oli Keskustan puheenjohtajaksi ja pääministeriksi tultuaan alkanut havitella myös puolueen presidenttiehdokkuutta. Härmälä oli ehkä mukana tässä hankkeessa.

Tästä kysymyksestä keskustelimme Susanna Junttilan kanssa ”Dissidentin” kahdessa viimeisessä jaksossa. Viimeinen esitetään Alfa-TV:ssa tänään klo 15.

Minulle ulkoministerin paikalta luopuminen oli tärkeä strateginen ratkaisu. Voitto olisi antanut mahdollisuuden vaikuttaa ratkaisevalla tavalla Suomen EU-ratkaisuun.

Kun minut pelattiin mediapelillä ulos, presidentiksi valittiin Martti Ahtisaari, joka kaikin voimin tuki Suomen EU-jäsenyyttä. Tämä antoi vahvan tuen Mauno Koivistolle, joka kiirehti EU-neuvottelujen loppuunsaattamista omalla presidenttikaudellaan.

x x x

Tämän illan Politiikka-Suomen jakso antaa mielestäni totuudenmukaisen kuvan siitä prosessista, jolla Suomen liittyminen Euroopan unioniin toteutettiin. Kun aikaa oli käytettävissä vain tunnin verran, paljon jäi toki puuttumaan.

Yksi olennainen puute on se, että ohjelmassa ei käsitellä lainkaan Euroopan talousalueen (ETA) perustamista ja Suomen liittymistä siihen.

Euroopan komissio ei ollut aluksi innostunut EY:n laajentumisesta. Vuonna 1989 se ehdotti Euroopan talousalueen muodostamista Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenmaiden ja EY:n välille. Neuvottelut käytiin vuosina 1990-1992, ja sopimus astui voimaan vuoden 1994 alussa.

Sopimus oli näin ollen voimassa keväällä 1994, jolloin ratkaisevat neuvottelut Suomen liittymisestä Euroopan unioniin käytiin. ETA-sopimuksen kautta Suomi oli siis silloin jo mukana EU:n sisämarkkinoilla.

Monille jäsenyyden kannattajille kysymys olikin halusta päästä osaksi sitä poliittista unionia, jota koskeva Maastrichtin sopimus oli juuri astunut voimaan. Siihen kuuluivat ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö, entistä ylikansallisempi päätöksenteon järjestelmä ja jäsenyys talous- ja rahaliitossa. Maastrichtissa sovittiin EU:n vaiheittaisesta kehittämisestä ylikansalliseksi liittovaltioksi.

Suomi haki jäsenyyttä Euroopan Yhteisössä, mutta liittyi Euroopan unioniin.

Suomen kansalle tätä ei kansanäänestyksen yhteydessä kerrottu.

x x x

Tämäniltaisessa Politiikka-Suomen jaksossa keskeisessä osassa ovat Brysselissä helmikuun lopulla 1994 käydyt jäsenyysneuvottelut.

On suorastaan järkyttävää nähdä, millaisissa kaoottisissa oloissa neuvotteluja käytiin. Loppuvaihe kesti yhtäjaksoisesti runsaan vuorokauden ajan. Neuvottelijat ja avustajat eivät saaneet tänä aikana nukkua, eikä heille toimitettu ruokaa. Voileipiä sentään yritettiin toimittaa, mutta neuvotteluja seuranneet toimittajat söivät ne suihinsa.

Maatalousneuvotteluja vetänyt ulkoministeri Heikki Haavisto oli katkeamispisteessä. Virkamiehenä niistä vastannut Esa Härmälä oli sitä mieltä, että neuvottelut olisi tullut keskeyttää, kuten Norja oli tehnyt. Jatkettava kuitenkin oli, kun hallitus Mauno Koiviston johdolla vaati, että sopimus pitää saada aikaan Koiviston virkakauden päättymistä.

Ohjelmassa jää kertomatta, kuinka hallitus keväällä varmisteli sopimuksen hyväksymistä sopimalla mittavasta maatalouden kansallisesta tukipaketista ja kansanäänestyksen aikataulusta.

Tukipaketin hyväksymisen yhteydessä sovittiin, että Suomessa kansanäänestys järjestetään ennen Ruotsia ja Norjaa. Tällä pyrittiin varmistamaan se, että Suomi joka tapauksessa liittyy. Samalla haluttiin antaa ”vetoapua” Ruotsille, jossa kansan enemmistö vastusti maansa jäsenyyttä.

Keskusta sai tukipaketin ja Kokoomus aikataulun. Jäsenyys toteutui, mutta seuraava sinipunahallitus leikkasi maatalouden tukipakettia kovalla kädellä.

x x x

Eduskunnassa käytyä jarrutuskeskustelua ei ohjelmassa käsitellä lainkaan. Sillä oli kuitenkin tärkeä osa jäsenyyskamppailussa.

Hallitus yritti hyväksyttää sopimuksen eduskunnassa kovalla kiireellä ennen Ruotsin kansanäänestystä. Ajatuksena oli, että Suomi liittyy unioniin siinäkin tapauksessa, että Ruotsi jää ulkopuolelle.

Tämän halusin ehdottomasti välttää. Olin hyväksynyt jäsenyyden hakemisen sillä perusteella, että Ruotsi oli sitä hakenut. Ajattelin, että meidän on vaikea jäädä ulkopuolelle, jos Ruotsi liittyy.

Sain mukaani kymmenkunta muuta kansanedustajaa, ja ryhdyimme jarruttamaan sopimuksen hyväksymistä. Meitä yritettiin nujertaa panemalla eduskunta istumaan yötä päivää neljän vuorokauden ajan. Pyhäinpäivänäkin eduskunta oli koolla, mutta Jumalanpalveluksen ajaksi istunto sentään keskeytettiin.

Onnistuimme. Lopullinen päätös siirtyi Ruotsin kansanäänestyksen yli.

Ruotsissa kansan enemmistö edelleen vastusti oman maansa liittymistä. Siellä oli sitova kansanäänestys, joten äänestäjien suuri enemmistö luuli, että Suomessa asia oli jo ratkaistu.

Ruotsalaisille ei kerrottu, että Suomessa oli ollut vain neuvoa-antava kansanäänestys ja että eduskunnassa odoteltiin heidän ratkaisuaan. Niukka tilapäinen enemmistö hyväksyi Ruotsin jäsenyyden. Tämä sinetöi myös Suomen kohtalon.

Ylen Areenassa on tarjolla laaja paketti jarrutuskeskustelusta. Siihen kannattaa tutustua (Väyrysen EU-jarrutus väsytti lopulta Uosukaisenkin 11.11.2011)

Politiikka-Suomen” jaksot ovat tarjolla Ylen Areenassa.

Dissidentin” jaksot ovat katsottavissa Alfa-TV:n Permannosta.

Tämän illan Politiikka-Suomen jaksoa pääsemme kommentoimaan vasta ensi vuoden puolella.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu