”Finlands sak är vår”

Torstaina 12.5. julkaisemani blogin piti olla viimeinen puheenvuoroni keskusteluun Suomen Nato-jäsenyydestä. Sinä päivänä oli varmistunut, että jäsenyyttä haetaan.

Kirjoitin:

”On vakava historiallinen virhe, että Suomi ilman pätevää syytä luopuu asemastaan sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana ja samalla siitä vakauspolitiikasta, jolla olemme turvanneet rauhalliset olot koko Pohjois-Euroopassa.

Olen tehnyt parhaani sen puolesta, että päätös olisi lykätty rauhallisempaan ajankohtaan, jolloin tästä ratkaisusta olisi kyetty käymään perusteellinen keskustelu ja jolloin päätöksenteossa olisi voitu kunnioittaa kansanvallan periaatteita ja noudattaa tarkkaan maamme perustuslakia.

Valitettavasti en tässä onnistunut.

Kannanottoni ovat luettavissa kotisivuni blogiarkistosta. Niihin ei ole tässä vaiheessa mitään lisättävää, eikä niissä ole mitään pois otettavaa.”

Eiliset uutiset Ruotsista ja Turkista antoivat aiheen tarttua asiaan uudelleen.

x x x

Ruotsissa käyty Nato-keskustelu tuo mieleen otsikkoon kirjaamani talvisodan aikaisen iskulauseen ”Suomen asia on meidän”. Sillä Ruotsissa vauhditettiin Suomen tueksi toteutettua keräystä.

Tässä hengessä Nato-keskustelua on Ruotsissa näköjään käyty.

Mahdollista jäsenyyshakemusta on perusteltu Suomen tasavallan presidentin ja pääministerin vetoomuksilla. On syntynyt mielikuva, että Suomi on vakavassa vaarassa. Meitä halutaan auttaa.

Ruotsin ja Suomen Nato-keskustelu tuo mieleen 1990-luvun alun tapahtumat, jolloin neuvoteltiin ja päätettiin molempien maiden liittymisestä Euroopan unioniin.

Prosessi käynnistyi, kun Ruotsi lokakuun lopulla 1990 päätti hakea jäsenyyttä Euroopan yhteisöissä. Tästä ei ennakkoon kerrottu Suomen hallitukselle.

Päätöksen teki Ingvar Carlssonin johtama sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus. Se liittyi talouskriisiin, jonka keskellä pyrittiin lisäämään talouselämän ja kansalaisten luottamusta hallitukseen.

Sosialidemokraatit kuitenkin hävisivät seuraavat vaalit, ja EY-neuvottelut vei loppuun Carl Bildtin johtama porvarillinen hallitus.

Keväällä 1994 kehitettiin pohjoismainen domino-peli, jolla pyrittiin varmistamaan niiden jäsenyys. Syksyllä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa käytiin kansanäänestykset.

Kun jäsenyyden vastustus oli alhaisinta Suomessa, meidät pantiin äänestämään ensimmäiseksi. Seuraavana vuorossa oli Ruotsi ja viimeisenä Norja, jossa vastarinta oli voimakkainta. Suomen piti vetää muut perässään EU:n jäseniksi.

x x x

Ruotsissa enemmistö vastusti maansa jäsenyyttä. Tähän vaikutti se, että osa ay-liikkeestä oli vahvasti vastustavalla kannalla.

Ruotsissakin käytiin vakavaa keskustelua pysyttäytymisestä Euroopan talousalueessa (ETA), jonka kautta oli jo päästy EU:n sisämarkkinoille. Keskusteltiin myös Pohjolan yhteisön muodostamisesta.

Sielläkin luettiin Nordisk kontakt -lehteen kirjoittamaani artikkelia ”Euroopan unioniin vain Pohjolan yhteisöön?”.

Syksyn 1994 vaalien kautta Ingvar Carlsson oli palannut pääministeriksi.

Kuvaava oli hänen TV:ssa nähty kommenttinsa Suomen kansanäänestystuloksesta: ”nyt voidaan lopettaa keskustelut Pohjolan yhteisöstä”.

Suomen hallitus pyrki antamaan Ruotsille vetoapua hyväksyttämällä Suomen jäsenyyssopimuksen ennen Ruotsin kansanäänestystä.

Eduskunnan jarrutuskeskustelulla tämä estettiin. Ruotsalaisille ei kuitenkaan kerrottu, että Suomessa odotettiin heidän ratkaisuaan.

Tilapäinen ruotsalaisten enemmistö hyväksyi maansa jäsenyyden. Tämä ratkaisi Suomenkin jäsenyyden.

Carlssonin seuraajaksi noussut Göran Persson kommentoi vuonna 2000 ratkaisua Euroopan parlamentin liberaaliryhmän johdolle toteamalla, ettei Ruotsin oikeastaan tulisi kuulua unioniin. Ruotsalaisten enemmistö oli sekä ennen kansanäänestystä että sen jälkeen jäsenyyttä vastustanut.

Persson muuten kannatti unionin kehittämistä itsenäisten valtioiden liittona. Hän muun muassa ehdotti komission lakkauttamista ja sen tehtävien siirtämistä ministerineuvoston sihteeristölle.

Myöhemmin Suomi vietiin perustuslakia rikkoen ilman kansanäänestystä euroalueeseen. Ruotsissa järjestettiin kansanäänestys, jossa kansan enemmistö hylkäsi yhtenäisvaluutta euroon siirtymisen.

Jos Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon, vauhdittuu EU:n kehittyminen sotilasliitoksi ja liittovaltioksi.

x x x

Palautin mieleen nämä 1990-luvun ratkaisut sen vuoksi, että nyt ollaan toistamassa samoja virheitä, joita silloin tehtiin.

EU-ratkaisun yhteydessä jäsenyyksiä kannattanut eliitti pelasi domino-peliä ja manipuloi julkisuutta. Samaa on koettu nyt.

Suomesta käsin on harhautettu Ruotsin poliittista ja valtiollista johtoa vetoamalla Suomen haavoittuvaan asemaan Venäjän naapurina.

Ruotsissa sosialidemokraatit harkitsevat luopumista vakaasta linjastaan, sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, jolla maa on pysyttäytynyt jo kahden vuosisadan ajan sotien ulkopuolella.

Kysymys on ruotsalaisten kansallisesta identiteetistä.

Tätä vakavaa askelta harkitaan sen vuoksi, että sisarpuolueen johto on heihin vedonnut.

Tosiasia kuitenkin on, ettei perusteita linjan muuttamiseen ole.

Pohjolan turvallisuuspoliittinen tilanne on säilynyt rauhallisena ja vakaana nimenomaan Ruotsin ja Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden ansiosta. Suomeenkaan ei kohdistu mitään sotilaallista uhkaa.

Molemmissa maissa poliittinen oikeisto on ideologisista ja poliittisista syistä vuosikausien ajan kannattanut maansa Nato-jäsenyyttä.

Sauli Niinistö on jo puoluepoliitikkona kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä ja ryhtynyt sitä nyt myös presidenttinä ajamaan, minkä viimeksi uusimmassa blogissani ja siihen liitetyissä linkeissä jälleen osoitin.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa pääministeri Sanna Marin kertoo, että hän on ollut jo vuosikausia Nato-jäsenyyden kannattaja.

Kysymys ei siis ole Venäjän hyökkäyksen aiheuttamasta hädästä, jolla ruotsalaisia puoluetovereita on maaniteltu tukemaan molempien maiden Nato-jäsenyyttä!

Päätöksenteon muuttuneet aikataulut avaavat vielä mahdollisuuden ikkunan.

Jos järki voittaisi, Ruotsin sosialidemokraatit päättäisivät huomenna ottaa aikalisän ja lykätä päätöksentekoa. Tällöin molemmissa maissa avautuisi mahdollisuus käydä Nato-jäsenyydestä kunnollinen keskustelu.

Tuskinpa eduskunta kiirehtisi lyömään lukkoon Suomen päätöksen hakea jäsenyyttä, jos Ruotsin kanta jäisi toistaiseksi avoimeksi.

x x x

Kuinka sitten uutiset Turkista asiaan vaikuttavat?

Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin eilistä lausuntoa on vähätelty ja jopa pilkattu. On puhuttu ”basaarikauppiaasta”, joka aikoo kiristää etuja omalle maalleen.

Huomiota ei ole lainkaan kiinnitetty Ukrainassa riehuvaan sotaan.

Turkki on Mustanmeren rantavaltio. Sillä on ehkä avainrooli rauhan aikaansaamiseksi Venäjän ja Ukrainan välille.

Turkin kantaan saattaa ratkaisevalla tavalla vaikuttaa se, kuinka Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden arvioidaan vaikuttavan sotaan ja mahdollisuuksiin saada se pian päättymään.

Turkin eilinen kannanotto osoittaa, että on olemassa todellinen riski siihen, että Suomen ja Ruotsin hakemus johtaisi ”kelvottomaan yritykseen”. Muitakin kompastuskiviä Nato-tielle voi ilmaantua.

Tätä on tasavallan presidentti Sauli Niinistökin pitänyt pahimpana vaihtoehtona.

Vielä on mahdollisuus perääntyä. Kasvojen menettämiseltä voisi välttyä lykkäämällä hakemuksen jättämistä.