Gallupit johtavat harhaan – pian meno muuttuu

Kommenttina voisin toistaa lähes sellaisenaan 14.10. julkaisemani blogin ”Gallupit valehtelevat ja johtavat harhaan”.

Otsikko perustui siihen, että myöskään syksyllä 2011 ja 2017 julkaistut mielipidemittaukset eivät kertoneet juuri mitään seuraavan vuoden alussa käytyjen vaalien tuloksista.

Erityisesti omat tulokseni ovat poikenneet ratkaisevalla tavalla vaalin tuloksesta.

x  x  x

Vuoden 2012 presidentinvaalien edellä lokakuussa tehdyssä gallupissa sain Keskustan ehdokkaana vain 6 prosentin kannatuksen ja hävisin myös Paavo Lipposelle ja Timo Soinille.

Tammikuun vaaleissa sain 17,53 prosentin kannatuksen. Olin kolmas ja vähällä päästä toiselle kierrokselle. Sen olisin saattanut voittaa.

Vuoden 2018 presidentinvaalit olivat hyvin poikkeukselliset sen vuoksi, että Sauli Niinistö haki niissä jatkokautta.

Olin kansanliikkeen ehdokkaana.

Syksyllä 2017 tehdyissä mielipidemittauksissa kannatukseni ei näkynyt ollenkaan.

Ylen 12.10. julkaisemassa mielipidemittauksessa Sauli Niinistöllä oli 76 prosentin kannatus. Pekka Haavisto oli kakkosena 14 prosentin suosiollaan.

Laura Huhtasaaren kannatus oli 3 prosenttia, Merja Kyllösen ja Matti Vanhasen 2 prosenttia.

Heidän lisäkseen tuloksissa näkyi Tuula Haataisen ja Nils Torvaldsin 1 prosentin suuruinen kannatus.

Minun kannatustani ei näkynyt lainkaan.

Kuukautta myöhemmin 4.11. Helsingin Sanomien julkaisemassa mittauksessa luvut olivat osapuilleen samat.

Sauli Niinistön kannatus oli 67% ja Pekka Haaviston 13%.

Laura Huhtasaari ja Matti Vanhanen saivat 3 prosentin kannatuksen.

Merja Kyllösen ja Tuula Haataisen luku oli 2 prosenttia, Nils Torvaldsin 1 prosentti.

Minun kannatukseni ei siis näkynyt tässäkään mittauksessa.

Tammikuun vaaleissa sain yli 6 prosentin kannatuksen ja voitin puolueidensa ehdokkaina olleet Haataisen, Kyllösen, Torvaldsin ja Vanhasen.

Aikaisempien kokemusten perusteella uskon olevan mahdollista, että pääsen ensi vuoden vaaleissa ”kymppisakin” ohi kolmen kärkeen, samaan tapaan kuin vuoden 2012 vaaleissa.

Jälleen on hyvät mahdollisuudet päästä toiselle kierrokselle ja voittaa se.

x  x  x

Sekä vuoden 2018 vaaleissa että nyt ongelmana on ollut se, että en ole päässyt juuri lainkaan julkisuuteen.

Monet kannattajani ovat kysyneet, miksi minua ilmiselvästi syrjitään.

Syynä on ilmeisesti se, että en ole viime vuosina mukautunut vallankäytön ja julkisuuden valtavirtaan. Olen ollut toisin ajattelija ja oman tieni kulkija.

Kansan keskuudessa linjallani on ollut laajaa ja vahvaa kannatusta.

Suurin ero valtavirtaan nähden on ollut se, että en ole hyväksynyt ratkaisuja, joilla Suomen itsenäisyyttä on askel askeleelta kavennettu.

Itsenäisyyttämme murentaneet ratkaisut ovat johtaneet myös suuriin taloudellisiin menetyksiin. Niiden vuoksi elintaso on Suomessa verrokkimaita alhaisempi. Tästä syystä Suomen valtiontalous on vaarallisella tavalla velkaantunut, ja menoihin joudutaan tekemään kipeitä leikkauksia.

Näistä asioista kirjoitan uudessa kirjassani ”Vielä voimme pelastua – tie itsenäiseen ja eheytyvään Suomeen”. Se on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Presidenttigalluppien kärjessä ovat ehdokkaat, jotka ovat voimakkaimmin tukeneet itsenäisyyttämme kaventanutta aatteellista suuntausta, globalismia ja federalismia.

Ylenpalttinen julkisuus alkaa vähitellen syödä heidän suosiotaan.

Tilanne muuttuu olennaisesti, kun ehdokasjoukko täydentyy. Tästä kirjoitin 10.11. julkaisemassani blogissa ”Meno muuttuu, kun Jutta ja Paavo pääsevät kehiin”.

x  x  x

Valitsijayhdistykseni korttikeräykseen pitäisi saada nyt vauhtia. Tarvittavat 20 000 korttia olisi saatava kootuksi mahdollisimman pian, jotta minua ei voitaisi enää syrjiä.

Tähän voi jokainen suomalainen vaikuttaa. Ohjeet korttien täyttämiseen ja keräämiseen löytyvät kotisivultani.