Helsingin valtuustosta on pitkä matka Kemin kuntapolitiikkaan

Kun lähdin syksyllä 1966 opiskelemaan Helsinkiin, junamatka Kemistä oli pitkä. Se kesti 14 tuntia. Nykyään nopeimmat junat suoriutuvat matkasta vajaassa seitsemässä tunnissa.

Korona-aikana olemme Vuokon kanssa käyttäneet näitä yhteyksiä. Olemme varanneet käyttöömme oman hytin, joten matkanteko on ollut täysin turvallista.

Vuonna 1966 matka Kemin maalaiskunnasta Helsinkiin oli pitkä myös henkisessä mielessä. Kemikin oli ollut vain koulukaupunkini. Helsingissä olin käynyt pari kertaa.

Syksystä 1966 alkaen elämäni oli ”kaksipaikkaista”. Opiskelijana ja vuodesta 1970 lähtien kansanedustajana kotipaikkani oli Keminmaalla vuoteen 1983 saakka, jolloin se siirrettiin poliittisen ajojahdin seurauksena Helsinkiin.

Sittemmin kotipaikkani on vaihtunut monta kertaa. Jo pitkään olen ollut ”monipaikkainen”.

x  x  x

Vuonna 1982 käynnistyi Suomen Kuvalehden kautta poliittinen ajojahti, jota olen kutsunut poliittisen murhan yritykseksi.

Murhayritys käynnistyi, kun minut oli vuoden 1982 presidentinvaalien jälkeen syrjäytetty ulkoministerin paikalta ja kun minulle oli ryhdytty jälleen maksamaan kansanedustajan päivärahoja.

Päivärahoja maksettiin maakuntien kansanedustajille, joiden kotipaikka oli maakunnan vaalipiirissä. Väestökirjalain 10§:n perusteella kansanedustajat olivat samassa asemassa kuin opiskelijat. Kotipaikka ei muuttunut, kun oleskelu Helsingissä oli tilapäistä ja kun se johtui opiskelusta tahi jäsenyydestä eduskunnassa tai valtioneuvostossa.

Avainasemassa tässä prosessissa oli populismiin sortunut oikeuskansleri Kai Korte, joka painosti viranomaisia lainvastaiseen toimintaan.

KHO teki päätöksen, joka oli ristiriidassa väestökirjalain kirjaimen kanssa. Ratkaisu oli muodollisesti yksimielinen, mutta yksi jäsenistä antoi lausuman, jonka mukaan hän olisi ollut eri mieltä, jos olisin toiminut vain kansanedustajana ja valtioneuvoston jäsenenä. Hän antoi ratkaisevan merkityksen sille, että toimin puolueeni puheenjohtajana!

Tähän erikoiseen oikeudelliseen ja poliittiseen tapaukseen voi perehtyä teoksestani ”On totuuden aika 2” (ss. 31-72).

Tämä murhayritys koitui voitokseni. Äänimääräni kevään eduskuntavaaleissa kasvoi.

Puolueen vaalitulosta tämä ajojahti ilmeisesti heikensi. Asemamme säilyivät kuitenkin vahvoina, ja palasin vaalien jälkeen ulkoministerin virkaan.

Kotipaikkajupakan seurauksena moni muu kansanedustaja menetti eduskuntapaikkansa. Heidän joukossaan olivat Lasse Lehtinen ja Johannes Virolainen.

x  x  x

Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Keskusta sai unelmatuloksen.

Jos kansanvaltaa olisi kunnioitettu ja parlamentarismin periaatteita noudatettu, Keskusta olisi noussut johtavaksi hallituspuolueeksi.

Vaalitulos kuitenkin mitätöitiin, kun SDP ja Mauno Koivisto veivät Harri Holkerin tuella Kokoomuksen hänen johtamaansa sinipunahallitukseen. Tällä varmistettiin Koiviston uudelleenvalinta vuoden 1988 presidentinvaaleissa.

Presidentinvaaleissa sain hyvitystä edellisen vuoden ”vallankaappauksesta” ja voitin Holkerin. Keskusta palasi kahden vuosikymmenen alennustilan jälkeen suurten puolueiden joukkoon.

Vuoden 1988 kuntavaaleissa olin ehdolla Helsingin valtuustoon. Olin ääniharava, ja Keskusta sai neljä valtuustopaikkaa.

Tämä valtuustokauteni jäi lyhyeksi, kun muutimme vuoden 1990 lopulla Tuusulaan. Seuraavan kevään eduskuntavaaleissa olin ehdolla Uudellamaalla, kun Johannes Virolainen ja Marjatta Väänänen päättivät pitkän eduskuntauransa.

Tuusulan kotimme valmistuttua meillä on ollut kolme kotia – Keminmaalla, Tuusulassa ja Helsingissä. Kun työskentelin Euroopan parlamentissa, meillä oli asunto myös Rovaniemellä ja Brysselissä. Siis kaikkiaan viisi kotia. Tämä oli todellista monipaikkaisuutta!

Vuosina 2004-2017 toimin Keminmaan valtuuston jäsenenä. Olisin mielelläni jatkanut työtäni Keskustan Keminmaan valtuustoryhmässä, mutta puolueen johto tämän esti.

Niinpä olin mukana Helsingin kuntavaaleissa sitoutumattomana ”Terve Helsinki” -liikkeen ehdokkaana. Tulin valituksi. Minulla oli oma ”Terve Helsinki” -valtuustoryhmä. Jouduin eroamaan valtuustosta, kun päätin asettua ehdolle Kemin kaupunginvaltuustoon.

Viime vuosina meillä on Vuokon kanssa ollut ”vain” kolme kotia. Kun päätin asettua ehdolle Kemin kuntavaaleissa, hankimme sieltäkin asunnon. Nyt niitä on neljä.

x  x  x

Pitkä on matka Helsingin kaupunginvaltuuston työstä Kemin kuntapolitiikkaan. Kuntatalouden kannalta katsoen nämä kaksi edustavat kaupunkien ääripäitä.

Helsingin talous on ollut ja on vahvasti ylijäämäinen. Veroprosentti on 18.

Helsinkiä suosii se, että kaupunki on opetuksen, hallinnon ja liike-elämän keskus. Koko maan rahavirrat ja verotulot suuntautuvat pääkaupunkiin. Kaupunki on voinut helposti täyttää lakisääteiset velvoitteensa ja tehdä enemmänkin.

Rahaa on riittänyt harkitsemattomiinkin investointeihin, joista monet ovat liittyneet pyrkimyksiin kasvattaa kaupunkiin sekä maakunnista että ulkomailta suuntautuvaa muuttoliikettä. Tästä on kärsinyt koko maa, mutta ennen muuta helsinkiläiset itse.

Tätä keskittävää metropolipolitiikkaa ”Terve Helsinki” -valtuustoryhmä on vastustanut.

Kuntavaalien lähestyessä ilmoitin, että olisin valmis vauhdittamaan Keskustan kuntavaalityötä ryhtymällä ehdolle Helsingin pormestariksi. Tällä olisi ollut arvioni mukaan myönteinen vaikutus koko maassa.

Minua ei kuitenkaan hyväksytty edes kuntavaaliehdokkaaksi, kun minulla oli kerrotun mukaan ”väärä linja”.

Jätin Helsingin valtuuston haikein mielin. Sieltä käsin oli mahdollisuus vaikuttaa koko Suomen tulevaisuuteen.

Siinä mielessä olen iloinen, että sain värvätyksi ehdokkaaksi Klaus Sallisen. Hän on piirihallituksen jäsen johtamassani Keskustan kaksikielisessä piirissä.

Klaus on aidosti kaksikielinen 6. polven helsinkiläinen. Hän on säveltäjä Aulis Sallisen pojanpoika ja elokuvaohjaaja Tuomas Sallisen poika.

Klaus Sallisen näkemyksiin Helsingin ja koko Suomen tulevaisuudesta voitte tutustua Facebook-tallenteesta, jonka teimme ”Terve Helsinki” -valtuustoryhmän 18.4. pitämästä avoimesta kokouksesta. Klausin oma Facebook-sivu löytyy tästä https://www.facebook.com/sallinenklaus.

x  x  x

Kun minua ei hyväksytty ehdokkaaksi Helsingissä, aioin aluksi jäädä kuntavaaleista kokonaan sivuun.

Lopulta suostuin kuitenkin ehdokkaaksi Kemissä. Kaupunki on monessa suhteessa Helsingin vastakohta. Näitä kaupunkeja yhdistää se, että molempien asukkaat kärsivät Helsingin johdolla toteutettavasta keskittämispolitiikasta.

Kemin kuntatalous on ollut vahvasti alijäämäinen. Veroprosentti 21,75.

Vaikka veroprosentti on korkea, kaupungilla on ollut vaikeuksia huolehtia edes lakisääteisistä velvoitteistaan.

Veitsiluodon tehtaiden sulkeminen aiheuttaa kovan iskun kaupungin työllisyydelle ja taloudelle. Se iskee koko seutukuntaan. Työttömiksi jäävistä suuri osaa asuu naapurikunnissa.

Valoa tulevaisuuteen tuo Metsä Groupin biotuotetehtaan rakentuminen. Sekin tuo kuitenkin huolia aluksi kuntapäättäjille, kun kaupunki joutuu kantamaan osansa infrainvestoinneista.

Julkaisen huomisessa Kotikulmilta-lehdessä vaaliliitteen, jossa perustelen ehdokkuuttani Kemin kuntavaaleissa. Liite on luettavissa kotisivultani.

Otan liitteessä kantaa myös menneisiin hallitus- ja eduskuntapolitiikan tapahtumiin.

Vasemmisto on vastuussa Veitsiluodon tehtaan sulkemisesta. Se kaatoi 1980-luvun puolivälissä Pohjolan Paperi -hankkeen, jonka kautta pohjoiseen olisi syntynyt kaksi vahvaa metsäteollisuusyritystä.

Toinen vasemmiston ”synti” on Suomen vieminen Paavo Lipposen johdolla euroalueeseen. Tämä johti raskaisiin virheisiin Stora Enson toiminnassa ja koviin saneerauksiin nimenomaan Suomessa. Ensin kannattavan Kemijärven sellutehtaan sulkemiseen ja nyt Veitsiluodon alasajoon.

Keskusta pelasti hallituskriisin uhalla Kemi Oy:n itsenäisyyden. Sen jatkona Kemiin nousee nyt mahtava biotuotetehdas.

Tästä kaikesta löytyy tietoa teoksestani ”On totuuden aika 2” (ss. 139-145).

Vasemmistolla on erityinen vastuu huolehtia hallituksessa siitä, että Kemin vaikeita työllisyys- ja talousongelmia tehokkaasti hoidetaan.

Kemin kuntapolitiikassakin vasemmisto on tehnyt pahoja virheitä.

Kuntavaaleissa suuntaa on muutettava, jotta kemiläiset voisivat jälleen sanoa: ”Kemistä oon ja kehtaan sanua”.

x  x  x

Kirjoituksessa mainittu teos ”On totuuden aika 2” on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Polaris-TV julkaisee tänään haastatteluni ”Kehitysaluepolitiikasta keskittävään metropolipolitiikkaan”. Se sopii puheenvuoroksi sekä Helsingissä että Kemissä käytävään kuntavaalikeskusteluun.

Halutessanne voitte tulla Polaris-TV:n tilaajiksi. Se ei maksa teille mitään. Videoiden alapuolella oikealla on punainen TILAA-painike, jota painamalla kanavan tilaajaksi pääsee.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu