Ilkka Kanervaa olisi juuri nyt erityisesti tarvittu

Ystäväni ja työtoverini Ilkka Kanerva on siirtynyt ajasta iäisyyteen.

Yhteistyömme alkoi syksyllä 1975, jolloin Ilkka aloitti pitkän eduskuntauransa ja jolloin minä puolestani siirryin kolmannelle eduskuntakaudelleni.

Viimeinen henkilökohtainen yhteys meidän välillämme oli puolisen vuotta sitten 2.9.2021, jolloin täytin 75 vuotta.

Sain tekstiviestillä Ilkan onnittelut:

Isot veljelliset Onnittelut Sinulle hyvä matkakaveri!

Maileja on kummallekin kertynyt isänmaan palveluksessa. Aina välillä mietin, tullaankohan tekemään vielä yhteisiä ponnistuksia ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan merkeissä. Maailma kun ei taida olla ihan mallillaan.

Kaikkea hyvää Sinulle ja parhaat Onnittelut.

Kanervan Ilkka”

Kiitin.

En tiedä, mitä Ilkka tarkoitti mahdollisilla yhteisillä ponnistuksillamme. Uskon kuitenkin, että hän tarkoitti lähinnä jo silloin huolestuttavasti kärjistynyttä Ukrainan tilannetta.

x x x

Julkaisin huhti-toukokuussa 2021 useita kirjoituksia Ukrainan kriisistä. Silloin tilanne oli kärjistynyt Venäjän suurten sotaharjoitusten vuoksi.

Kirjoituksiini sisällytin linkkejä aikaisemmin julkaisemiini. Yksi niistä oli 22.12.2014 kirjoittamani blogi ”Syttyykö jäätyneistä konflikteista kuuma sota?”.

Kirjoitin silloin:

Nyt puhutaan jopa kylmästä sodasta idän ja lännen välillä. Tulevaisuuden näköala on pelottava. Kielenkäyttö kovenee, uusia pakotteita asetetaan ja suunnitellaan. Jäätyneet konfliktit saattavat jännityksen kasvaessa kärjistyä ja uusia saattaa syntyä. Erityisen vaaralliseksi tilanteen tekee se, että ulkovallat ovat sitoutuneet vahvasti konfliktien osapuoliin. Pahimmillaan ne voivat johtaa lopulta laajempaan kuumaan sotaan.

Olen esittänyt, että ETY-järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja Ilkka Kanerva pyrkisi saamaan aikaan kansainvälisen konferenssin, jossa voitaisiin kokonaisvaltaisesti käsitellä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän etelärajoille syntyneittä konflikteja ja jännitteitä.

Suomikin voisi ja Suomen pitäisi toimia. Ensi kesänä tulee kuluneeksi 40 vuotta Helsingissä järjestetystä ETYKin huippukokouksesta. ETYKin päätösasiakirja tähtäsi sotien jälkeen syntyneen Euroopan kahtiajaon lieventämiseen, ja se johti lopulta Saksan yhdistymiseen ja sekä Varsovan liiton että Neuvostoliiton hajoamiseen.

Vuoden 1990 lopulla Pariisin huippukokouksessa allekirjoitettiin Uuden Euroopan peruskirja. Nyt ETY-järjestöä tarvitaan niiden jännitteiden purkamiseen, jotka uutta Eurooppaa ovat kohdanneet.

Ehkäpä Suomi ja Ranska voisivat toimia nyt yhdessä Euroopan rauhan ja turvallisuuden vahvistamiseksi.”

x x x

Viime vuoden kevään mittaan julkaisin kaikkiaan neljä Ukrainan kriisiin liittynyttä blogia:

Ei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä”, ”Venäjän pelko ei ole aina viisauden alku”, ”Suomikin on osavastuussa Ukrainan kriisistä” ja ”Leikkiä punaisilla viivoilla”.

Suosittelen niiden kaikkien lukemista. Linkkeineen ne antavat melko kattavan kokonaiskuvan Ukrainan kriisin synnystä ja sen kehityksestä kohti sitä kuumaa sotaa, jonka keskellä nyt eletään.

Blogiarkistostani on luettavissa kirjoituksia, joissa olen käsitellyt Ukrainan kriisiä tämän vuoden helmikuusta lähtien.

Vielä viime hetkellä – 23.2.2022 – pyrin etsimään ratkaisua, jolla sota olisi voitu välttää. Muistutin siitä, että ”Ukrainalla on oikeus myös puolueettomuuteen”. Sittemmin olen pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että sota voitaisiin saada mahdollisimman pian loppumaan.

Toisaalta olen pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että Ukrainan kriisiä ei käytettäisi verukkeena ja välineenä Suomen turvallisuuspoliittisen linjan hätiköityyn muuttamiseen. Olen kirjoittanut siitä, että ”Suomen Nato-jäsenyydessä ei olisi mitään järkeä” ja että ”Nato-jäsenyyden hakemiseen liittyisi suuria riskejä”.

x x x

Työtoveruuteni Ilkka Kanervan kanssa huipentui siihen, että meidät nimitettiin 19.4.2007 johtamaan ulkoministeriötä Matti Vanhasen kakkoshallituksessa.

Ilkasta tuli ulkoasiainministeri ja minusta ulkomaankauppa- ja kehitysministeri.

Yhteistyö Ilkka Kanervan kanssa sujui hyvin. Olen kertonut siitä teoksessani ”Huonomminkin olisi voinut käydä”. Kirja on luettavissa ja kuunneltavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Ilkka Kanerva joutui luopumaan ulkoministerin tehtävästä tekstiviesteistä syntyneen kohun vuoksi.

Jyrki Katainen teki mielestäni väärin, kun hän erotti Ilkan. Kohu oli silloin jo laantumassa.

Kanerva joutui Kokoomuksen raa´an sisäisen valtataistelun uhriksi.

Ilkan ura oli ollut vahvassa nousussa. Huomiota herättivät erityisesti hänen 60-vuotispäivänsä merkeissä tammikuussa 2008 järjestetyt juhlat. Ne saivat suorastaan presidentilliset puitteet ja mittasuhteet.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Ilkka erotettiin ulkoministerin tehtävästä.

Tämä sopi hyvin Sauli Niinistölle, joka oli kokeillut siipiään vuoden 2006 presidentinvaaleissa ja joka valmistautui uuteen koitokseen. Hän oli itse pyrkinyt ulkoministeriksi, hävinnyt kilvan Kanervalle ja joutunut tyytymään puhemiehen tehtävään.

Tämä sopi hyvin Alexander Stubbille, joka oli ollut mukana laatimassa Vanhasen hallituksen ulkopoliittista ohjelmaa ja joka odotti mahdollisuutta nousta vallankäytön keskiöön.

Raskaasta vastoinkäymisestä huolimatta Ilkka Kanerva säilytti arvostetun asemansa eduskuntatyössä ja ETY-järjestön luottamustehtävissä.

Juuri nyt Ilkka Kanervaa olisi erityisesti tarvittu. ”Yhteisiä ponnistuksia ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan merkeissä” meille kahdelle olisi ollut tarjolla.

Jäin kaipaamaan hyvää ystävää ja arvostettua yhteistyökumppania.

 

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu