Ilkka Suominen oli kansanvallan sankari
Eilen saimme vastaanottaa suru-uutisen Ilkka Suomisen siirtymisestä ajasta iäisyyteen.
Lehtien otsikot muistuttavat mieliin Ilkan uran tärkeimpiä käänteitä. Esillä on jälleen tarina ”kassakaappisopimuksesta”. Se esitetään kielteisessä valossa ja Ilkka yhtenä näytelmän pääkonnana.
Tosiasiassa hän oli kansanvallan sankari.
Vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen Suomessa toteutettiin vallankaappaus.
Kalevi Sorsan johtamat sosialidemokraatit olivat sopineet hyvissä ajoin ennen vaaleja Harri Holkerin kanssa sinipunahallituksen muodostamisesta. Se toteutettiin, vaikka SDP koki vaaleissa murskatappion.
Tämän hankkeen torjumiseksi Keskustan, Kokoomuksen ja RKP:n puheenjohtajat sopivat, että vaalien jälkeen pyritään muodostamaan keskustajohtoinen hallitus. Siihen pyrittäisiin saamaan mukaan myös SDP, mutta jos tämä ei olisi mahdollista syntyisi keskiryhmien ja Kokoomuksen enemmistöhallitus.
Laajoja valtaoikeuksiaan käyttäen Mauno Koivisto runnasi maahan sinipunahallituksen, jonka avulla SDP säilytti mahtiasemansa hallituspolitiikassa ja jolla hänen presidenttikautensa jatko turvattiin.
Sosialidemokraattien 1980-luvulla toteuttamaan stalinistiseen tapaan uhrista tehtiin syyllinen. Syy sinipunahallituksen syntymisestä sysättiin niille, jotka yrittivät sen torjua. Syntyi tarina ”kassakaappisopimuksesta”.
x x x
Hallituksen muodostamiseen liittyneen valtapelin pääkohde olivat Keskusta ja puolueen johto. Valtamedia suuntasi koko tulivoimansa meitä vastaan.
Myöhemmin saimme hyvityksen vuoden 1988 presidentinvaaleissa ja vuoden 1991 eduskuntavaaleissa.
Ikävin oli Ilkka Suomisen kohtalo. Siitä kerrottiin vuoden 2020 lopulla ilmestyneessä Riku Keski-Rauskan kirjoittamassa Ilkka Suomisen elämäkertateoksessa ”Sinä osaat, sinä pystyt”.
Elämäkertateos osoittaa Ilkka Suomisen olleen johdonmukainen vuoden 1987 eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa ja niiden jälkeen käydyissä hallitusneuvotteluissa.
Sosialidemokraateilla oli 1980-luvulla ylivalta-asema Suomen politiikassa. Tasavallan presidentiksi vuoden 1982 vaaleissa valittu Mauno Koivisto oli puoluemies, ja hän käytti hanakasti laajoja valtaoikeuksiaan. SDP oli johtava hallituspuolue, ja se määräsi ay-liikkeen tuella talouspolitiikan linjan.
Meillä oli Ilkan kanssa yhteinen tavoite: talouspolitiikan suunnan muuttaminen. Tämä edellytti, että eduskunnan keskustaoikeistolainen enemmistö pääsee vaikuttamaan koko painollaan hallitus- ja eduskuntapolitiikkaan.
Ilkka oli tietoinen puolueen piirissä olleista pyrkimyksistä liittoutua SDP:n kanssa Keskustaa vastaan, mutta ei niihin taipunut.
Suominen taisteli loppuun yhteisen tavoitteemme puolesta, vaikka näki Holkerin vievän väkisin puolueen sinipunahallitukseen.
Tappiosta en ole koskaan Ilkkaa syyttänyt. Asemansa heikkouden vuoksi hän sen koki.
Tosin Ilkka on itsekin katunut sitä, ettei hyväksynyt ehdotustani sopimuksemme julkaisemisesta heti vaalien jälkeen. Sitä emme voi tietää, olisiko lopputulos ollut toinen, jos näin olisi tehty.
Uutta minulle elämäkertateoksessa oli ennen muuta sen taistelun kovuus, jota Kokoomuksen sisällä 1980-luvulla käytiin. Harri Holkeri kohteli Ilkka Suomista kerta kaikkiaan ruokottomasti.
Harri Holkeri varasti Ilkka Suomisen puolueelleen hankkiman komean vaalivoiton ja häpäisi hänet.
Ilkka ei päässyt kokemaan vaalituloksen ja hallitusneuvottelujen tuottamaa onnistumisen iloa. Hän joutui riviministeriksi hallitukseen, jonka poliittista linjaa hän ei pitänyt oikeana.
x x x
Olisi kohtuullista, että Ilkka Suominen saisi edes jälkikäteen oikeutta toiminnalleen vuoden 1987 hallitusratkaisun yhteydessä. Hänet olisi siirrettävä konnan roolista sankarin osaan.
Holkerin hallituksen muodostamisen jälkeen jouduin oppositiojohtajana kovin sanoin arvostelemaan etenkin sen harjoittamaa ”vahvan markan” politiikkaa.
Yhteistyöhön Ilkan kanssa pääsimme taas Euroopan parlamentin jäseninä vuosina 1999-2004.
Vaikka kova valtapeli erotti meitä toisistamme, suhteemme säilyivät hyvinä, joskin hieman etäisinä.
Ilkka Suominen oli hyvä ihminen ja kelpo kansalainen, isänmaan parhaimmistoa.
Kiitos Paavo!
”Kalevi Sorsan johtamat sosialidemokraatit olivat sopineet hyvissä ajoin ennen vaaleja Harri Holkerin kanssa sinipunahallituksen muodostamisesta. Se toteutettiin, vaikka SDP koki vaaleissa murskatappion.”
Sinipunan esileikeistä – jo syksystä 1985 lähtien – kannattaa lukea kirjasta Kauko Holopainen: Harri Holkeri kahden presidentin mies.
Jotkut kokoomuslaiset toimivat sini-punan puolesta törkeästi puheenjohtaja Suomisen tietämättä.
Presidentti Koivisto kertoo muistelmakirjassaan, että kutsui jo ennen eduskuntavaaleja Holkerin luokseen ja sanoi tämän olevan mahdollinen pääministeriehdokas.
Jälkeenpäin yhteydenotot tehtäisiin puhelimitse, ettei tapaaminen herätä huomiota.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä Koiviston yhteydenotto Holkeriin tapahtui vasta sen jälkeen, kun hän oli saanut vihiä siitä mitä peliä Väyrynen, Taxell ja Suominen hänen selkänsä takana pelasivat.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, Koivistohan ei parlamentarismia kovin paljoa arvostanut.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö? Sinulla Niemeläinen on kyllä outo käsitys parlamentarismista jos hyväksyt tehdyn kassakaappisopimuksen ja pidät sitä parlamentarismiin sopivana toimintana. Asia olisi aivan eri jos tuo sopimus olisi tuotu julkisuuteen reilusti ennen vaaleja ja kerrottu mitkä kaikki tahot tuon sopimuksen takana ovat, politiikkojen lisäksi myös talouselämän vaikuttajat.
Ilmoita asiaton viesti
Parlamentarismilla tarkoitetaan, että valtioneuvoston eli hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta.
Suomessa hallituksen luottamus mitataan eduskunnassa välikysymyksellä.
Ilmoita asiaton viesti
”… sinipunahallituksen muodostamisesta. Se toteutettiin, vaikka SDP koki vaaleissa murskatappion.”
– Holkerin hallitus nojasi eduskunnan enemmistöön, kuten post-kekkoslaisella kaudella*) joka ikinen tämän maan hallitus on tehnyt. On tietenkin suomalaisen monipuoluedemokratian valuvika, että kansan vallankäyttö loppuu juuri siihen hetkeen jolloin vaalihuoneistot sulkeutuvat. Sen jälkeen on pelkästään poliitikkojen käsissä, millainen hallitus maahan muodostetaan.
*) Urkin aikana riitti, että hallitus nautti presidentin luottamusta.
Ilmoita asiaton viesti
Kun väitetysti ”Kalevi Sorsan johtamat sosialidemokraatit olivat sopineet hyvissä ajoin ennen vaaleja Harri Holkerin kanssa sinipunahallituksen muodostamisesta”, kyseessä on kansanvallan halveksiminen.
Kun Väyrynen, Suominen ja Taxell sekä yrityselämän johto sopivat ennen vaaleja hallituksesta jonka pääministeri on Väyrynen, kyse olisi ollut demokratiasta ja vaalituloksen kunnioittamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Ero on siinä, että Ilkka Suominen oli puolueensa puheenjohtaja, kun taas Holkeri toimi puolueensa johdon selän takana.
Puheenjohtajien aiesopimuksen ehtona oli, että heidän edustamansa puolueet saavat enemmistön eduskuntaan. Ensi sijassa pyrittiin laajapohjaiseen hallitukseen, jossa sosialidemokraatitkin olisivat mukana.
Lisää tietoa seuraavista blogeista:
https://www.paavovayrynen.fi/2022/02/19/ilkka-suominen-oli-koiviston-ja-holkerin-valtapelin-paauhri/,
https://www.paavovayrynen.fi/2020/10/09/mauno-koivisto-toimi-kuin-italialainen-taskuvaras/
ja
https://www.paavovayrynen.fi/2020/10/11/pelasivatko-mauno-koivisto-ja-harri-holkeri-moskovan-kortilla/.
Kannattaa myös katsoa Dissidentin jakso 11:
https://www.permanto.fi/player/vod?assetId=162604216.
Ilmoita asiaton viesti
Sekö se ero oli? Demokratian kannalta en näe olennaisena sitä, onko ennen vaaleja asioista sopimassa puolueen puheenjohtaja vai joku muu. Sitä paitsi Suominen toimi oman puolueensa etuja vastaan tavoittelemalla pääministerinpaikkaa Keskustalle, kun loppupeleissä se tuli Kokoomukselle.
Mukana suunnittelussa taisi olla myös Kairamo, Potila, Ahlström, Backman, Vainio ja Ehrnrooth eli silloisen elinkeinoelämän vaikuttavin johto. Mitä ei voi pitää ainakaan demokraattisena saatikka parlamentaarisena tapana muodostaa hallitusta.
Ilmoita asiaton viesti
Löytyihän se kun aikani surffailin: Mauno Koiviston (1923-2017) puhe tuoreelle sinipunahallitukselle 30.4.1987*)! Presidentti vaikuttaa kiireiseltä, ehkä suorastaan hätäiseltä perustellessaan ratkaisujaan. Juhlavaksi tarkoitettu nimitystilaisuus muodostui poliittisen taktikoinnin esittelyksi, mutta Koiviston luukutus on todella mielenkiintoista kuultavaa.
Tarmo Ropponen (s. 1942) kommentoi, ja valitut sanansa dokumentin päätteeksi lausuu myös Ilkka Suominen (1939-2022).
*) Toinen video-ote, kesto 6:23.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/10/30/vaalit-1987-oikeisto-ja-vasemmisto-liittoon
Ilmoita asiaton viesti
”Tosin Ilkka on itsekin katunut sitä ettei hyväksynyt ehdotustani sopimuksemme julkaisemisesta heti vaalien jälkeen” Hra. Väyrynen, jos olisitte arvostanut kansanvaltaa, parlamentarismia olisi tuo ”kassakaappisopimus” pitänyt julkaista ennen vaalia, ei vaalien jälkeen ja jos kansa olisi sille ollut suopea sillä olisi ollut kansan legitiimi. Tämä konna-kolmikko sitä vallankaappausta suunnitteli, yrittivät ohittaa Presidentin jonka valtaoikeuksiin silloin kuului hallituksen kokoajan nimittäminen.
Ilmoita asiaton viesti
”… yrittivät ohittaa Presidentin…”
– Sepä se. Koivisto ei suostunut ”pieneen ja nopeasti ohimenevään sivurooliin”, vaikka olikin rakentanut itselleen mainetta parlamentaristina.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö kassakaappisopimus ollutkaan virhe avoimeen demokratiaan pyrkivässä 1980-luvun Suomessa? Presidentti Koiviston tuohtumus vehkeilystä hänen selän takanaan oli ymmärrettävä asia, eikä Väyrynen voi pestä kassakaappisopimusta mitenkään puhtaaksi toiminnaksi demokraattisen valtion kärkipoliitikoilta ennen vaaleja.
Ilmoita asiaton viesti
Parlamentarismin ja demokratian kannalta aika surkeaa oli, että se kassakaappi oli Kymi-Strömbergin toimistohuoneessa ja varatoimitusjohtaja Vesa Vainion sekö toimitusjohtaja Casimir Ehrnroothin hallussa. Vuorineuvokset sopivat näiden veijareiden kanssa presidentin ja puolueiden selän takana ennen vaaleja, että Väyrysestä tulee pääministeri.
Siinä sitä demokratiaa.
Ilmoita asiaton viesti
En ole ennen tiennytkään, että myös elinkeinoelämä halusi jättää demarit pois hallituksesta. Presidentillä oli Koiviston kausilla vielä tosiaan oikeaa vaikutusvaltaa, vaikka nykyäänkin tuntuu presidentti Niinistö hyvin ohjailevan hallitusta mikäli hän on nähnyt siihen tarvetta.
Ilmoita asiaton viesti
Väyrynen unohtaa mainita, että se oli Kekkonen ja Keskusta joka Kokoomuksen piti hallitusten ulkopuolella ja voin vain kuvitella mikä meteli Kokoomuksessa olisi syntynyt jos kolmen kopla olisi julkaissut sopimuksensa ennen vaaleja ja siinä sopimuksessa olisi lukenut, että pääministeriksi nousee Paavo Väyrynen sillä niin huonossa huudossa kokoomuksessa oli Keskusta ja varsinkin Paavo Väyrynen, Johannes Virolaisesta puhumattakaan joka puh.joht. ollessaan ivasi Kokoomusta sen saamasta vaalivoitosta ”mitä te aiotte sillä vaalivoitolla tehdä” pilkkasi Virolainen tietäen, että Kokoomuksen hallitustie on tukittu Kekkosen toimesta.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta Koiviston toiminta oli epäeettistä ja se toimi parlamentarismia vastaan, mutta tarkoitus pyhittää keinot. Oli hienoa havaita, kuinka epätoivoiseksi Väyrynen muuttui kassakaappisopimuksen tultua julkiseksi. Parasta oli se, kun Väyrynen halusi sopimuksen voimaan niin, että Suomisesta olisi tullut pääministeri ja Väyrynen ehdotti jopa jättäytyvänsä itse sivuun. Epätoivo paistoi kauas.
Väyrynen tarinoi, että Keskusta sai revanssin presidentinvaalissa 1998. Ei hän kyllä Koivistoa haastanut missään vaiheessa. Esko Aho johti kyllä Keskustan vaalivoittoon seuraavissa eduskuntavaaleissa 1991, mutta ilman Väyrystä.
Ilmoita asiaton viesti
Esko Aho oli ilmiö politiikassa 1990-luvun alussa todellakin. Kannuksen Kenedystä voi sittemmin olla hieman erilainen käsitys kylläkin, kuten itsellänikin on.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä oliko se epäeettistä mutta presidentin valtaoikeuksien mukaista se oli. Jos jotain niin Suomen hallintosääntö oli silloin ”epäeettinen” tai ainakaan ei painottanut parlamentarismia kuten nykyään.
Eduskuntavaaleissa 1987 SDP sai 56 paikkaa, kokoomus otti suurvoiton 53:lla paikallaan ja keskusta sai 40 edustajaa. Vaalitulos ei mitenkään tukisi ajatusta Väyrysestä pääministerinä, nykykäytännön mukaan hallituksen tunnustelijana olisi toiminut Sorsa.
Ilmoita asiaton viesti
Koivisto totesi vaalien jälkeen aika lakonisesti, että vaalituloksella on suurempi paino kuin sitä ennen tehdyillä lehmänkaupoilla. Lisäksi hän mainitsi, että hallituksen työlle on parempi, että oppositio ei ole liian yhtenäinen.
Ilmoita asiaton viesti
Kovin kauas on taas kommentointi blogin sisällöstä loitontunut.
Olisi ollut mukava, että sitä olisi kommentoitu.
Blogin sisältö näyttää olevan monille kovin kiusallinen.
Ilmoita asiaton viesti
Hra. Väyrynen, on meitä muitakin jotka tuolla ajankohdalla oli mukana politiikassa ja paljon on tullut myös luettua muistelmia tuosta ajasta poliittisen kentän laidasta laitaan ja usein ne kyllä poikkeavat hra. väyrysen näkemyksistä.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno muistokirjoitus.
Sait siihen mukaan tungettua kassakaappisopimuksen ja roppakaupalla katkeruutta. Erittäin tyylikästä.
Ilmoita asiaton viesti
Väyrysen blogin keskeisin sisältö kulminoituu tähän: ”Harri Holkeri varasti Ilkka Suomisen puolueelleen hankkiman komean vaalivoiton ja häpäisi hänet.” Juuri näin tapahtui – ja Holkerin apuna tässä poliittisen lähihistoriamme masentavimmassa manööverissä hääri itse presidentti Koivisto. Hänen presidenttikautensa toiseksi kunniattomin operaationsa – heti Baltian itsenäisyyspyrkimyksille osoittamansa kylmäkiskoisuuden jälkeen. Mutta saatiinhan jotain historiallistakin: Holkerin sinipunahallitus, jota huonompaa Suomeen ei ole vielä tullut – tuskin tuleekaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jari Rusanen, kyllä Väyrynen, Taxell ja Suominen itse olivat se taho joka Suomiselta vaalivoiton ”varasti” On hyvin mahdollista, että ilman tuota sopimusta Suomisesta olisi saattanut tulla pääministeri, ulkoministeri vähintään. Koivisto kunnioitti parlamentarismia, mutta vehkeilyä hänen selkänsä takanaan ei. Suomisen pelisilmä petti pahasti lähtiessään Väyrysen kelkkaan ja pakotti Koiviston toimimaan niin kuin toimi, koska kansanvaltaan ei kuulu salaiset kassakaappisopimukset joilla jo etukäteen mitätöidään erilaiset hallitusvaihtoehdot.
Ilmoita asiaton viesti
Kassakaappisopimuksessa todettiin, että JOS vaalitulos niin edellyttää, ko. puolueet muodostavat enemmistöhallituksen. Kun vaalitulos sitten juuri tuollainen olikin, Väyrysen tai Suomisen hallitus olisi ilman Koiviston ja Holkerin suorittamaa vallankaappausta syntynytkin.
Näytelmän konna nro 1 on Holkeri, joka junaili vaalituloksen mahdollistaman pääministeriyden puolueen puheenjohtajan Suomisen sijasta itselleen – vain henkilökohtaisista ambitioistaan.
Konna nro 2 on Koivisto, joka koki tulleensa loukatuksi, kun pojat menivät pelaamaan parlamentarismia häneltä lupaa kysymättä. Oma närkästyminen meni tässä maan edun edelle – ja lopputulokseksi saimme talouskatastrofin lama-aikoineen.
Onneksi historiasta voi myös oppia, joten tämän Koiviston ala-arvoisen Holkeri-manööverin jälkeen presidentin valtaoikeuksien purkusuunnitelma kiihtyi. Niinpä jos presidentti nykyisin edes vihjaisisi, että hän ei hyväksy vaikkapa Sanna Marinin, Li Anderssonin, Maria Ohisalon ja Annika Saarikon vastaavanlaista kassakaappisopimusta ja yrittäisi syrjäyttää vaalivoittajapuolueen puheenjohtajan kannan, presidentti naurettaisiin suohon.
Onneksi parlamentarismi siis lopulta kuitenkin voitti ja Koiviston & Holkerin mallintama suhmurointipolitiikka jäi historiaan – molempien herrojen poliittisen uran suureksi häpeätahraksi.
Ilmoita asiaton viesti