Jarrutuskeskustelut 1994 ja 2021

On ilmeistä, että EU:n elvytyspaketin vastustajat jarruttivat tahallaan sen hyväksymistä käyttämällä siitä runsaasti puheenvuoroja.

Keskustelu jatkui aamuyöhön puoli viiteen, jolloin jäljellä oli vielä runsaasti puheenvuoroja. Täksi iltapäiväksi suunniteltu äänestys on jouduttu lykkäämään tuonnemmaksi.

On ilmeistä, että paketin vastustajat eivät kykene jarrutuksellaan estämään sen hyväksymistä. Lykkäys kuitenkin lisää paineita niitä kansanedustajia kohtaan, joiden äänestäjäkunnassa vastarinta on voimakasta.

Perusteet paketin hyväksymiselle ovat heppoiset. Viime päivinä esiin vedetty turvallisuuspoliittinen korttikaan ei vedä.

Keskusteluun on tullut uusia painavia puheenvuoroja. Yksi niistä on Raimo Ilaskiven mielipidekirjoitus tämän päivän Helsingin Sanomissa. Hän vastaa keskusteluun Suomen luotettavuudesta kysymällä ”Voiko Suomi luottaa Euroopan unioniin?”.

x  x  x

Eduskunnan viimeöiset tapahtumat tuovat mieleen vuoden 1994 syksyllä käydyn jarrutuskeskustelun. Silloin käsiteltiin sopimusta Suomen liittymiseksi Euroopan unionin jäseneksi.

Silloisella jarrutuskeskustelulla ja nyt toteutetulla on vahva yhtymäkohta.

Elvytyspaketin kannattajat puolustavat tätä Suomelle taloudellisesti hyvin epäedullista sopimusta sillä, että olemme hyötyneet ja hyödymme kovasti EU:n sisämarkkinoista.

Puheenvuoroissa on jopa vertailtu sisämarkkinoiden euromääräisiä hyötyjä niihin taloudellisiin menetyksiin, jotka olemme EU:n jäsenmaana kokeneet ja joita olemme jälleen kokemassa. Tällä perusteella väitetään, että olemme EU-jäsenyydestä valtavasti hyötyneet.

Tällöin kokonaan unohdetaan se, että Suomi oli EU-liittymissopimusta syksyllä 1994 käsiteltäessä jo turvannut pääsynsä sisämarkkinoille.

Olimme neuvotelleet yhtenä Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenmaana EU:n kanssa sopimuksen Euroopan talousalueen (ETA) muodostamisesta. Sopimus oli astunut voimaan vuoden 1994 alussa. Tämä sopimus takasi pääsymme sisämarkkinoille.

Yhtä perusteeton ja suorastaan järjetön on väite, että Suomen jättäytyminen elvytysvälineen ulkopuolelle johtaisi meidän erottamiseemme EU:sta tai sen sisämarkkinoilta.

x  x  x

Mistä syksyn 1994 jarrutuskeskustelussa oli kysymys?

Kun Norjan, Ruotsin ja Suomen jäsenyysneuvottelut olivat keväällä päättyneet, kaikissa näissä maissa kansan keskuudessa oli vahva oppositio liittymistä vastaan.

Suomessa vastustus oli vähäisintä ja Norjassa voimakkainta. Tästä syystä sopimus päätettiin yrittää saada hyväksytyksi kaikkien maiden kansanäänestyksissä domino-vaikutusta käyttäen.

Suomalaiset pantiin äänestämään ensimmäiseksi, sitten ruotsalaiset ja lopuksi norjalaiset.

Syyskuussa 1994 suomalaistenkin enemmistö vastusti jäsenyyttä. Tällöin päätettiin ottaa käyttöön ulkopoliittinen kortti: suomalaisia ryhdyttiin pelottelemaan Venäjällä. Tällä tavoin enemmistö saatiin kansanäänestyksessä tukemaan liittymissopimuksen hyväksymistä.

Kansanäänestyksen jälkeen hallitus toi sopimuksen nopeasti eduskunnan käsiteltäväksi. Se yritettiin saada kovalla kiireellä hyväksytyksi ennen Ruotsin kansanäänestystä.

Tällä pyrittiin vaikuttamaan Ruotsin kansanäänestyksen tulokseen ja varmistamaan, että Suomi liittyisi unioniin siinäkin tapauksessa, että kansan enemmistö siellä hylkäisi sopimuksen.

Tämän me kykenimme jarrutuskeskustelun avulla estämään.

Meidät yritettiin nujertaa panemalla eduskunta istumaan yötä päivää useiden vuorokausien ajaksi. Pyhäinpäivänäkin istuttiin, mutta pidettiin sentään tauko jumalanpalveluksen ajaksi

Ruotsalaiset eivät kuitenkaan saaneet tietää, että Suomessa odotettiin heidän ratkaisuaan. Niukka tilapäinen enemmistö siellä kannatti sopimusta.

Tämän jälkeen eduskunta hyväksyi Suomen liittymissopimuksen.

X  X  X

Eduskuntakeskustelussa me jäsenyyden vastustajat pyrimme perustelemaan sitä, että jäsenyys Euroopan talousalueessa olisi Suomelle paljon edullisempi ratkaisu kuin liittyminen unioniin.

Olimme jo turvanneet pääsymme sisämarkkinoille.

EU:n ulkopuolella me säilyttäisimme sekä itsenäisen ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikkamme että kansallisen alue- ja maatalouspolitiikkamme. Ympäristöpolitiikkakin säilyisi omissa käsissämme.

Erityisesti painotimme sitä, että Euroopan talousalueessa emme joutuisi osaksi ylikansallista päätöksentekojärjestelmää.

Lisäksi korostimme sitä, että Euroopan talousalueessa voisimme tiivistää Pohjoismaista yhteistyötä ja muodostaa Pohjolan yhteisön. Islanti ja Norja olivat joka tapauksessa jäämässä ETA:n puitteisiin. Jos Suomi jäisi EU:n ulkopuolelle, ei siihen liittyisi Ruotsikaan.

Varoitimme siitä, että jäsenyys unionissa veisi meidät myös osaksi euroaluetta. Menettäisimme oman valuuttamme ja taloudellisen itsenäisyytemme.

Talous- ja rahaliiton (EMU) muodostaminen oli osa Maastrichtin sopimusta ja se puolestaan oli osa Suomen liittymissopimusta.

Kansanäänestyksen edellä kansalle ja eduskunnassa kansan edustajille vakuutettiin, että EU-sopimuksen hyväksyminen ei merkitse sitä, että Suomi menettäisi oman rahansa. Siitä päätettäisiin erikseen.

Kun päätöksenteon aika tuli, Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö kuitenkin veivät Suomen euroalueeseen ilman kansanäänestystä. He perustelivat tätä sillä, että jäsenyys rahaliitossa oli hyväksytty EU- kansanäänestyksessä.

Kuinka oikeassa olimmekaan. Kuinka paljolta pahalta olisimmekaan välttyneet, jos meitä olisi kuunneltu ja uskottu.

x  x  x

Raimo Ilaskivi kysyi tänään HS:ssa, voiko Suomi luottaa Euroopan unioniin.

Vastaus on: emme voi. Unioni on usein rikkonut omia perussopimuksiaan ja on niitä jälleen rikkomassa.

Vielä vähemmän voimme luottaa liittovaltio-uskontoon – federalistiseen aatteeseen – langenneihin omiin johtajiimme, jotka ovat siekailematta johtaneet kansaa ja kansanedustajia harhaan.

Tästä on jälleen kysymys, kun EU:n elvytyspakettia käsitellään.

Oman kantani olen kertonut Polaris-TV:n julkaisemassa videossa ”Suomen ei tule osallistua EU:n elpymispakettiin”.

Vuonna 1999 ilmestyneessä teoksessani ”Itsenäisen Suomen puolesta” kerron seikkaperäisesti siitä, kuinka Suomi vietiin EU:n ja euroalueen jäseneksi. Siinä on myös tarkka kuvaus eduskunnan jarrutuskeskustelusta. Teos on luettavissa ja kuunneltavissa äänikirjana kotisivuni kirja-arkistosta.

Halutessanne voitte tulla Polaris-TV:n tilaajiksi. Se ei maksa teille mitään. Videoiden alapuolella oikealla on punainen TILAA-painike, jota painamalla kanavan tilaajaksi pääsee.