Jatkaako Keskusta Kiviniemen-Sipilän linjalla?

Toissapäiväisessä blogissani (Mikä muutti Annikan mielen?) esittämäni arviot näyttävät osuneen oikeaan.

Annika Saarikko aikaisti ilmoittautumistaan Keskustan puheenjohtajan vaaliin ainakin osittain sen vuoksi, että korona-viruksen tartuntojen lisääntyminen saattaa johtaa harkintaan puoluekokouksen siirtämisestä ensi kesään.

Eilen pidettiin mahdollisena, että kokousta joudutaan siirtämään ja korostettiin, että vastuu siitä kuuluu puolueen johdolle.

Demokraatti-lehden haastattelussa Matti Vanhanen toivoi, ettei kokousta olisi tarpeen siirtää. Puolueet ovat rekisteröityjä yhdistyksiä, ”joilla on omat säännöt ja puoluelaki ohjaa”.

”Säännöissä puoluekokoukset on määrätty pidettäviksi. Nyt on lykkäysvaihe käsillä. Jos niin kävisi, silloin täytyy taas jokin säännös tehdä, jolla oikeutetaan puolueet lykkäämään kokouksia.”

Tosiasiassa mitään ”uutta säännöstä” siirron oikeuttamiseksi ei tietenkään tarvita.

Puoluekokousta on jo lykätty sääntöjen määräämästä ajankohdasta touko-heinäkuusta syyskuun alkuun. Siirto syyskuusta eteenpäin ei olisi sääntöjen kannalta katsoen periaatteellisesti uusi ratkaisu.

Lykkäyksellä olisi sääntöjen kannalta se hyvä puoli, että puoluekokousedustajat voitaisiin valita ensi keväänä niiden ja yhdistyslain mukaisella tavalla. Nyt tätä ei ole voitu tehdä.

Jos korona-kriisi pahenee, Katri Kulmunilla ja muulla puoluejohdolla on kokouksen mahdollisen lykkäämisen suhteen hankala tilanne: teet niin tai näin, se on aina väärinpäin.

Arvelin edellisessä blogissani, että puheenjohtajan vaaliin pyritään saamaan useita ehdokkaita sillä perusteella, että vältettäisiin puoluetta jakava jyrkkä kahtiajako. Tähänkin arveluun on tullut vahvistusta.

Vaali pyritään käymään ehdokkaista syntyneiden julkisten mielikuvien perusteella. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että puoluekokouksessa vältettäisiin jälleen avoin keskustelu puolueen linjasta.

x  x  x

Puolueiden menestymiseen vaikuttavat sekä niiden johdossa olevien henkilöiden persoonat että niiden poliittinen linja. Tämä käy selvääkin selvemmin ilmi Keskustan viime vuosien kokemuksista.

Mari Kiviniemi ja Juha Sipilä olivat puheenjohtajaksi tullessaan hyvin suosittuja. He saivat osakseen valtavan myönteisen mediajulkisuuden.

Kummankin pääministeri- ja puheenjohtajakausi päätyi katastrofiin. Tämä ei johtunut heidän julkisuuskuvastaan, vaan siitä, että heidän toteuttamansa poliittinen linja ei saanut tuekseen äänestäjien luottamusta.

Mari Kiviniemen osalta pahimmat virheet olivat paska-asetus, kuntahallintoa keskittävä PARAS-hanke, keskittävää metropolipolitiikkaa myötäilevä aluepolitiikan linja, holtiton suhtautuminen euroalueen tukipolitiikkaan ja puheenjohtajan julkinen tuki samaa sukupuolta olevien avioliitoille.

Juha Sipilä jatkoi pääministerinä entistäkin kovemmin ottein sitä poliittista linjaa, jolla olimme kokeneet raskaan tappion vuoden 2011 vaaleissa.

Keskittävää metropolipolitiikkaa tehostettiin. Samaan aikaan ajettiin alas aluesairaaloita ja lakkautettiin käräjäoikeuksia.

Sote-uudistusta ajettiin tavalla, joka johti mm. Länsi-Pohjan keskussairaalan yksityistämiseen, kun kunnille ei ollut tulossa mahdollisuutta tuottaa terveyspalveluja.

Sote-hanke kariutui. Tämä johti hallituksen ennenaikaiseen eroon ja syvensi Keskustan vaalitappiota.

Anne Berner ajoi Keskustan tuella väkisin läpi taksiuudistuksen, joka yhdessä kela-kyyteihin tehtyjen muutosten kanssa johti maakunnissa suorastaan kaoottiseen tilanteeseen. Taksiuudistuksesta kärsitään edelleen sekä kaupungeissa maaseudulla.

Eurooppa-politiikassa jatkettiin perussopimuksen vastaista tukipolitiikkaa hyväksymällä Kreikan kolmas tukipaketti. Pääministeri ryhtyi Ranskan rinnalla ajamaan voimakkaasti EU:n muuttamista sotilasliitoksi. Suomeen tuli aikaisemmasta linjasta poiketen johtavien Nato-maiden joukkoja sotaharjoituksiin.

Räikeimmin Keskustan periaatteita rikkoi päätös leikata kansaneläkeindeksiä ja jäädyttää se pitkäksi aikaa. Tämä iski kipeästi pienituloisimpiin ihmisiin. Koskaan aikaisemmin Keskusta ei ollut suostunut leikkaamaan sosiaalista perusturvaa.

Ympäristöasioissa hallitus sitoutui Keskustan johdolla cityvihreään ilmastopolitiikkaan.

Kevään 2019 eduskuntavaaleissa koetun murskatappion jälkeen Keskustassa ei käyty keskustelua vaalitappion syistä. Puolue ryntäsi Juha Sipilän johdolla suin päin uuteen hallitukseen.

Jossakin suhteessa linja korjaantui, mutta pääosin jyrätään aikaisemmissa raiteissa. Alue- ja Eurooppa-politiikassa harhatiellä on menty entistä pidemmälle.

x  x  x

Keskustan puheenjohtajan vaaliin on ilmoittautunut kaksi viehättävää nuorta naista.

Katri Kulmunin julkisuuskuva on hieman kärsinyt koulutusjupakan vuoksi, mutta varsin hyvin hän siitä selviytyi.

Sitä emme vielä tiedä, miltä ryvettynyt Annika Saarikko näyttää.

Keskustan tulevaisuuden kuitenkin ratkaisee meidän aatteellinen ja poliittinen linjamme.

Linjakeskustelua on vaaliin ilmoittautuneiden kesken vaikea saada aikaan sen vuoksi, että molemmat olivat neuvottelemassa nykyisen hallituksen ohjelmasta ja ovat mukana sitä toteuttamassa. Kaikkea ohjelma ei toki sanele, ja monelta osin se on tulkinnanvarainen.

Keskustelu aikaisempien hallitusten edesottamuksista käy sen sijaan helpommin päinsä. Tässä suhteessa ehdokkaat ovat eri asemassa.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien edellä Annika Saarikko toimi Keskustan varapuheenjohtajana ja kuului avustajana pääministeri Mari Kiviniemen lähimpään esikuntaan.

Vuonna 2015 Saarikko oli varapuheenjohtajana mukana neuvottelemassa Sipilän hallituksen ohjelmasta ja kokoonpanosta. Hallituskauden loppupuolella hän oli perhe- ja peruspalveluministerinä vastuussa sote-hankkeesta ja ministeriryhmän puolesta myös sosiaalipolitiikasta.

Tuolla vaalikaudella Katri Kulmuni oli ensimmäisen kauden kansanedustaja. Eduskuntaryhmässä ei erilaisia mielipiteitä suvaittu.

Nyt tarvitaan avointa keskustelua sekä menneestä että Keskustan tulevaisuudesta.

Puolueen linja ratkaisee meidän menestymisemme ja mahdollisuutemme vaikuttaa Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen.

On ratkaistava, jatkammeko Mari Kiviniemen ja Juha Sipilän viitoittamalla linjalla, vai palaammeko puolueen aatteellisille ja poliittisille juurille.

x  x  x

Lisää tietoa Kiviniemen ja Sipilän hallitusten politiikasta on löydettävissä teoksistani Huonomminkin olisi voinut käydä ja Yhteinen vuosisatamme. Ne ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Olen ladannut sinne aikaisempaa helpommin luettavassa muodossa teokseni On totuuden aika 1-2, On muutoksen aika 1-2 sekä Itsenäisen Suomen puolesta. Uusina sieltä ovat luettavissa väitöskirjani suomennos Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka sekä dosentuuria varten kirjoittamani teos Suomen puolueettomuus uudessa Euroopassa.