Joe Bidenin politiikasta Donald Trumpin strategiaan?

Suomessa käydyssä keskustelussa ei ole juuri lainkaan käsitelty Ukrainan kriisin kytköksiä suurvaltapolitiikkaan eikä Yhdysvaltain sisäiseen valtataisteluun.

Muuallakaan läntisessä Euroopassa ei näistä asioista ole juuri lainkaan puhuttu. Kuitenkin näillä kytköksillä on ollut ja on ratkaiseva vaikutus Euroopan asemaan ja tulevaisuuteen.

Ratkaiseva käännekohta Ukrainan kehityksessä oli helmikuussa 2014 toteutettu vallankumous. Se johti sisällissotaan ja Krimin valtaukseen.

Vuoden 2015 alussa Ukrainan sisällissota oli vaarallisella tavalla kiihtymässä. Tässä tilanteessa Yhdysvaltain ja Euroopan unionin jäsenmaiden välille syntyi kiistaa.

Yhdysvallat ja EU:n uudet jäsenmaat – Puola ja Baltian maat – halusivat lähettää Ukrainaan lisää aseita.

Taistelujen kiihtyminen saatiin estetyksi, kun EU:n vanhojen jäsenmaiden – Saksan ja Ranskan – johdolla saatiin aikaan Minsk II -sopimus. Kerroin tästä 27.2.2015 julkaisemassani blogissa ”Uusi ja vanha Eurooppa”.

Ukrainan kriisi puhkesi Barack Obaman presidenttikaudella. Varapresidenttinä toimi Joe Biden, jolla oli läheiset henkilökohtaiset suhteet Ukrainaan. Hänen pojallaan Hunter Bidenilla oli siellä liiketoimintaa.

Vuoden 2016 vaaleissa Yhdysvaltain presidentiksi valittiin Donald Trump. Hän pyrki parantamaan suhteita Venäjään ja muun muassa lieventämään sitä vastaan suunnattuja pakotteita. Tämän demokraatit kongressissa estivät.

x x x

Trumpin pyrkimykset parantaa suhteita Venäjään olivat osa hänen strategiaansa, jolla hän pyrki vahvistamaan Yhdysvaltain asemaa globaalissa kilpailussa Kiinan kanssa.

Suhtauduin hyvin myönteisesti Trumpin strategiaan senkin vuoksi, että se saattoi avata tietä suhteiden paranemiselle myös läntisen Euroopan ja Venäjän välillä.

Kirjoitin tästä 10.11.2016 julkaisemassani blogissa ”Donald Trumpin ”Big Deal”?.

”Ukrainan sisäinen kiista EU:n kanssa tehtävästä assosiaatiosopimuksesta johti vallanvaihdokseen, jota jotkut länsimaat Yhdysvaltain johdolla tukivat. Kiovan uudet vallanpitäjät ilmoittivat Ukrainan liittyvän Natoon ja määräsivät ukrainan kielen maan ainoaksi viralliseksi kieleksi. Sen jälkeiset tapahtumat jo tiedämme.

Länsimaiden ja Venäjän vastakkainasettelu tiukkoine pakotteineen on ajanut Venäjää yhä tiiviimpään yhteistyöhön nousevien BRICS-maiden – varsinkin Kiinan ja Intian – kanssa.

Länsimaiden kannalta katsoen tässä ei ole mitään järkeä. Ne ovat pyrkineet ulottamaan omaa geopoliittista reviiriään alueille, jotka ovat elintärkeitä Venäjälle, mutta joilla ei ole niiden kannalta katsoen olennaista merkitystä. Tämä on osaltaan synnyttänyt vastakkainasettelun, joka ajaa Venäjää tiiviiseen yhteistyöhön niiden kanssa, jotka haastavat länsimaiden globaalia johtoasemaa taloudellisesti, poliittisesti ja ajan oloon jopa sotilaallisesti.

Donald Trumpin suuri sopimus – ”Big Deal” – voisi olla Yhdysvaltain ja EU:n palaaminen yhteistyön tielle Venäjän kanssa. Yhdessä ne voivat rakentaa vastapainoa globaaleille kilpailijoille.

Suomelle olisi suuri helpotus, jos suurvaltasuhteet alkaisivat jälleen lientyä. Tämän hyväksi kannattaa tehdä työtä.”

x x x

Palasin asiaan 7. heinäkuuta 2018 kirjoittamassani blogissa ”Donald Trumpin ”Big Deal” etenee”.

Kirjoitus liittyi presidenttien Putin ja Trump tapaamiseen Helsingissä:

”Viime aikoihin saakka on näyttänyt siltä, että olin erehtynyt arviossani. Trump joutui sisäpoliittisten paineiden vuoksi hyväksymään jopa Venäjälle asetettujen pakotteiden tiukentamisen. Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat kauppasodan partaalla. Eurooppalaisia Nato-liittolaisia Trump on kovistellut kantamaan suurempaa taakkaa puolustusmenoista.

Vladimir Putinin ja Donald Trumpin tapaaminen Helsingissä aloittanee kehityksen, jonka kautta Yhdysvallat ja Venäjä palaavat yhteistyön tielle.

Turvallisuuspolitiikassa tämä merkinnee toisen osapuolten legitiimien turvallisuusetujen huomioon ottamista, mikä vahvistaisi kansainvälistä turvallisuutta. Osaltaan tämä saattaisi helpottaa myös EU:n ja Venäjän suhteiden normalisoitumista. Poliittisella tasolla ”Big Deal” alkaisi toteutua.”

Kirjoitukseeni sisältyi videotallenne puheesta, jonka olin pitänyt Turun yliopistolla 15.12.2017 vuoden 2018 presidentinvaaleihin liittyen. https://www.youtube.com/watch?v=uL7K-ms6ia4

x x x

Venäjä ja Ukraina olivat vahvasti esillä, kun Joe Biden ja Donald Trump kamppailivat vuoden 2020 presidentinvaaleissa.

Demokraatit syyttivät Trumpia liian läheisistä suhteista Venäjään. Esillä olivat myös syytökset, että Venäjä olisi ratkaisevasti vaikuttanut vuoden 2016 vaaleihin, joissa Hillary Clinton oli kokenut niukan tappion.

Trump puolestaan pyrki saamaan Ukrainasta tietoja, jotka olisivat saattaneet Hunter Bidenin liiketoimet epäilyttävään valoon.

Kun Joe Biden astui virkaansa, Yhdysvallat omaksui uuden strategian.

Yhdysvallat pyrkii kokoamaan kaikki ”läntiset” maat liittolaisikseen ”autoritaarisia” maita vastaan. Kysymys on arvoista: ihmisten ja talouden vapaudesta, ihmisoikeuksista ja demokratiasta. Poikkeuksiakin sallitaan, jos Yhdysvaltain omat kansalliset edut sitä edellyttävät.

Tulilinjalla on erityisesti Venäjä. Ukraina on palannut suureen suosioon.

Emme tiedä vielä kovin paljon siitä, millaiset tapahtumat edelsivät Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Sen tiedämme, että Saksa ja Ranska vetosivat vakavasti Ukrainaan Minsk II -sopimuksen toteuttamiseksi. Tämän avulla sota olisi ilmeisesti voitu välttää.

Kerrotaan, että Ukrainaa oli myös kehotettu peruuttamaan hakemuksensa tulla Naton jäseneksi. Tämähän ei kuitenkaan olisi ollut pitkään aikaan mahdollista. Jäsenyyttä olisi voinut hakea myöhemmin uudelleen.

Tätä minäkin esitin 23.2.2022 julkaisemassani blogissa ”Ukrainalla on oikeus myös puolueettomuuteen”.

Sitä emme tiedä, mikä oli Yhdysvaltain neuvo. Kehotettiinko Ukrainaa pysymään lujana? Luvattiinko sille antaa kaikkea mahdollista tukea?

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Joe Biden joka tapauksessa korotti Ukrainalle annettavan aseavun määrän aiemmin luvatusta 200 miljoonasta dollarista 1000 miljoonaan dollariin. Näillä varoilla on tarkoitus toimittaa Ukrainaan sekä panssari- ja ilmatorjuntaohjuksia että droneja.

Lisäksi Biden ilmoitti pitävänsä Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia sotarikollisena.

Yhdysvaltain politiikka on ollut hyvin vastuuntuntoista siinä, että Nato ei ole perustanut Ukrainaan sen valvomaa lentokieltoaluetta. Ilmatorjuntaohjuksilla ja doreneilla on sama vaikutus, mutta asetoimituksilla vältetään suora yhteenotto Venäjän joukkojen kanssa.

Yhdysvaltojen politiikka näyttää tähtäävän Venäjän tuhoamiseen ja sen johtajan tuomitsemiseen sotarikoksista. Esikuvana näyttää olevan Serbian ja sen johdon kohtalo Jugoslavian sisällissodan ja sen lopettaneiden Naton pommitusten jälkeen.

x x x

Joe Biden hyödyntää täysimääräisesti Ukrainan kriisiä oman globaalistrategiansa toteuttamiseen.

Venäjän hyökkäyksen synnyttämä suuttumus on yhdistänyt länsimaat ennen näkemättömällä tavalla. Tämä yksimielisyys saattaa kuitenkin murentua, kun sodan kaikki seuraukset tulevat esiin.

Ratkaisevassa asemassa on Ukrainan kohtalo.

Ukrainalla oli ja on ehkä vieläkin mahdollisuus pelastautua ja palautua suvereeniksi valtioksi, kunhan se sitoutuu puolueettomuuteen.

Mitä kauemmin taistelut jatkuvat, sitä ilmeisemmäksi käy, että Venäjä vie sodan loppuun asti, Ukrainan ehdottomaan antautumiseen saakka. Vasta sitten alkaisivat neuvottelut.

Jos näin käy, alkaa katkera keskustelu siitä, toimivatko länsimaat oikein ennen sodan puhkeamista ja sen aikana.

Erimielisyyksiä aiheuttaa myös se, että sodan ja siihen liittyneiden pakotteiden kielteiset vaikutukset kohdistuvat länsimaihin hyvin eri tavoin. Yhdysvalloissa niitä ei juuri huomatakaan.

Eurooppa pyritään jakamaan kahtia rakentamalla pysyvä ”rautaesirippu” Venäjän ja muun Euroopan välille. Se heikentäisi meitä ja meidän asemaamme globaalissa kilpailussa. Se vaikuttaisi hyvin eri tavoin yksittäisiin läntisen Euroopan maihin.

Suomelle se olisi paljon pahempi kuin kylmän sodan kausi. Silloin sentään lennettiin yli Siperian Aasiaan, tavarat kulkivat Saimaan kanavassa ja molemmille osapuolille hyödyllistä kauppaa käytiin.

Toistaiseksi EU on ollut yksimielinen, mutta ajan oloon erimielisyydet nousevat pintaan – etenkin sitten, kun sodan ja pakotteiden seuraukset tulevat eri maissa näkyviin ja kun aletaan keskustella EU:n tukipaketeista jäsenmaille.

Yksi pahimmista ongelmista on pakolaisten valtava määrä. Heidän tulisi voida mahdollisimman pian palata kotimaahansa.

Entä kuinka käy Joe Bidenin strategialle Kiinan suhteen?

Kyetäänkö Venäjä suistamaan hylkiövaltioksi ja eristämään se kanssakäymisestä muiden valtioiden kanssa? Hylkääkö Kiinakin Venäjän?

Kiina pysyttäytyy sivussa sodasta. Strateginen kumppanuus Venäjän kanssa säilyy.

Kiina saattaa nähdä itsellään ja omilla yrityksillään merkittävän roolin Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvässä toiminnassa.

Teollisuutta modernisoidaan. Suuret raaka-ainevarat ja kukoistava maataloustuotanto houkuttelevat investointeihin. Sodassa tuhottujen neuvostoaikaisten talojen tilalle on rakennettava nopeasti uusia nykyaikaisia asuntoja ja muita rakennuksia.

Kiinan osalta Joe Bidenin strategia saattaa siis johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin on tarkoitettu.

x x x

Entä mitä tapahtuu Yhdysvalloissa?

Joe Bidenin kannatus on ollut alamaissa, mutta Ukrainan kriisin vuoksi se on tilapäisesti vahvistunut. Kun sodan kaikki seuraukset tulevat esiin, hänen suosionsa jälleen alenee.

Bidenin asemaa heikentävät jo tämän vuoden lopulla pidettävien välivaalien tulokset. Seuraavissa presidentinvaaleissa politiikan suunta ilmeisesti muuttuu.

On mahdollista ja jopa todennäköistä, että Donald Trump valitaan vuoden 2024 vaaleissa uudelleen maan presidentiksi. Näköpiirissä ei ole varteenotettavaa kilpailijaa sen paremmin republikaanien kuin demokraattienkaan keskuudessa.

Donald Trump ehti jo antaa tukeaan Venäjän toiminnalle, mutta yleisen mielipiteen paineissa suhtautuminen on muuttunut. Myöhemmin hän hyödyntää sodan kielteiset seuraukset täysimääräisesti.

Donald Trumpin paluu muuttaisi ilmeisesti jälleen perusteellisesti Yhdysvaltain strategian. Tämä pitäisi Suomessa ja muuallakin Euroopassa ottaa huomioon.