Katri Kulmunin tulee jatkaa puheenjohtajana
Viime päivinä tiedotusvälineissä on julkaistu tuloksia puolue-eliitille tehdyistä kyselyistä, joiden mukaan enemmistö haluaa Oulun puoluekokoukseen haastajan puolueen nykyiselle puheenjohtajalle Katri Kulmunille. Niiden mukaan enemmistön enemmistö haluaa puheenjohtajaksi Annika Saarikon.
Tulokset ovat yhtä harhaanjohtavia kuin aikaisempien vastaavien tutkimusten. Kyselyihin vastasi vain noin puolet. Aktiivisimpia ovat ne, jotka haluavat vaihtaa puheenjohtajaa. Enemmistön enemmistö on siis tosiasiassa vähemmistö.
Puoluetta vuoden 2010 puoluekokouksesta johtanut ”joukkue” näyttää käyttävän myös kyselyiden tuloksia toteuttaakseen sen suunnitelman, josta 5.6. julkaisemassani blogissa ”Joukkueen” tulee kantaa vastuu kirjoitin.
Seuraavat askeleet ovat jo nähtävissä.
Elokuussa Annika Saarikko tulee valtioneuvoston jäseneksi. Hänet nimitetään myös pääministerin sijaiseksi ja ministeriryhmän vetäjäksi. ”Viisikko” palaa alkuperäiseen muottiinsa.
Perustelut tähän ovat painavat. Matti Vanhasen taakkaa on kevennettävä, ja hänen pitää voida keskittyä valtiovarainministerin tehtävään.
Sitten todistellaan, että puolueen puheenjohtajan pitää olla hallituksessa johtamassa Keskustan politiikkaa. Siksi Saarikko on valittava myös puheenjohtajaksi.
Perustelu puolueen puheenjohtajan vaihtamiseksi ei ole pitävä. Oma kokemukseni ja järjen ääni puhuvat päinvastaista kieltä.
Olin tullut valituksi puolueen puheenjohtajan tehtävään vuonna 1980 Turun puoluekokouksen tiukassa äänestyksessä.
Kun Suomeen muodostettiin vuoden 1982 presidentinvaalien jälkeen uutta Kalevi Sorsan johtamaa hallitusta, minut haluttiin syrjäyttää ulkoministerin paikalta. Tilalle tarjottiin kauppa- ja teollisuusministerin tehtävää.
Kieltäydyin tästä. Rankan presidentinvaalin jälkeen halusin keskittyä puolueen johtamiseen. Presidentinvaalien yhteydessä pahasti rikki revittyä puoluetta piti yhdistää ja heikentynyttä kannatusta kasvattaa. Keskustan tulevaisuus oli vakavasti vaakalaudalla.
Puoluetta johdin puoluehallituksen kautta ja etenkin sen työvaliokunnan viikoittain pidettyjen kokousten avulla. Ministerit osallistuivat säännönmukaisesti kokouksiin.
Kesällä Rovaniemellä pidetyssä puoluekokouksessa tulin yksimielisesti valituksi jatkokaudelle puolueen puheenjohtajana. Kevään 1983 eduskuntavaaleissa Keskusta pelastui ja sai tyydyttävän tuloksen. Uudessa hallituksessa palasin ulkoministerin virkaan.
Nyt tilanne on samankaltainen kuin neljä vuosikymmentä sitten, mutta puolue on pahemmassa vaarassa kuin silloin.
Puolue on pahasti rikki revitty. ”Joukkueen” toteuttama poliittinen linja ja sen kovaotteinen johtamistapa ovat karkottaneet Keskustan perinteistä kannattajakuntaa katsomoon ja muiden puolueiden kannattajiksi. Järjestötoiminta on pahasti laiminlyöty.
Näissä oloissa on järkevää, että puheenjohtaja keskittyy puolueen johtamiseen. Puoluetta on eheytettävä ja sen kannatusta kasvatettava. Ensi kevään kuntavaaleissa meillä ei ole varaa uuteen murskatappioon.
Puheenjohtajan tueksi on koottava vahva ja monipuolinen joukkue. Aisaparikseen Katri tarvitsee tarmokkaan puoluesihteerin, oman ”seppokääriäisensä”, joka yhdessä puheenjohtajan kanssa pystyy elvyttämään sekä järjestötyön että puolueen sisäisen aatteellisen ja poliittisen koulutustoiminnan.
Kuten 6.6. julkaisemassani blogissa kirjoitin, Kulmunin ero saattaa pelastaa Keskustan.
Nyt Katri voi keskittyä puolueen johtamiseen. Julkisuudessa hänen tulee voida ottaa etäisyyttä hallituspolitiikkaan. Puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan asema puolueen johtamisessa tulee palauttaa sääntöjen mukaiselle tolalle.
Katrin tulee päästä johtamaan sitä pitkäjänteistä aatteellista ja poliittista valmistelutyötä, jolla palautamme yhdessä Keskustan suurten puolueiden joukkoon.
Omalta osaltani olen mielelläni tässä työssä mukana.
Väyrynen, olisiko viimein aika vaihtaa levyä. Levyn sisältönä voisi olla onnelliset lapsuusvuotesi.
Ilmoita asiaton viesti
Oisko viimeinkin aika, jossa vaikeista asioista keskusteltaessa ei ilmene vinoilua?
Ilmoita asiaton viesti
Tätä minäkin kannatan ja toivon.
Menneisyydestä voi oppia, siksi sitäkin on tärkeää käsitellä.
Katseeni on kuitenkin tulevaisuudessa. Suomi tarvitsee vahvan Keskustan, joka noudattaa omia arvojaan ja toteuttaa omia tavoitteitaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Vahva” Keskusta olisi ehkä mahdollinen sitoutumalla jämäkästi vihreään liberalismiin.
Realismia on, että puolueen historia Ruotsissa ja Suomessa on melko samankaltainen. Ruotsissa kannatuksen lasku on pysähtynyt 8–9 %:n tasolle, mitä pidän varsin kunnioitettavana perinteiseen kannattajapohjaan verrattuna.
Jokainen keskustalainen löytäisi varmaan omat arvonsa demareista, vihreistä, kokkareista tai persuista. Henkilönnimillä on turha kikkailla, kun puhutaan arvoista.
Ilmoita asiaton viesti
Varsinainen kuolemansuudelma tämä avaus. Olematta sen kummemmin kiinnostunut keskustan sisäisistä asioista, yhteen jaksoon täytyy yhtyä:
”Elokuussa Annika Saarikko tulee valtioneuvoston jäseneksi. Hänet nimitetään myös pääministerin sijaiseksi ja ministeriryhmän vetäjäksi…
…Sitten todistellaan, että puolueen puheenjohtajan pitää olla hallituksessa johtamassa Keskustan politiikkaa. Siksi Saarikko on valittava myös puheenjohtajaksi.”
Henkilön ja puolueen nimi on tässä sivuseikka. Samalla logiikalla valitaan Marin demarien puheenjohtajaksi. Andersson, Ohisalo ja Henriksson ovat puheenjohtajia jo ennestään.
Ilmoita asiaton viesti
Puolueen puheenjohtajan ei tarvitse välttämättä olla hallituksessa.
Keskustan osalta on nyt viisasta jakaa tehtäviä. Ministeriryhmä vastaa hallituspolitiikasta. Puheenjohtaja voi keskittyä puolueen toiminnan kehittämiseen ja kannatuksen vahvistamiseen.
Puolueen järjestöväki on viime syksynä reilussa vaalissa valinnut puheenjohtajan. Sen käsissä tulee puheenjohtajan vaalin olla myös ensi syksynä.
Ilmoita asiaton viesti
Heiska, Väyrynen on kirjoittanut reilussa viidessä kuukaudessa yli 100 blogikirjoitusta Puheenvuoroon. Suurin osa käsittelee hänen muutama vuosi sitten hylkäämäänsä Keskustaa. Blogien sisällöt ovat lähes poikkeuksetta samojen asioiden toistamista ja omaa erinomaisuutta kehuvaa useiden vuosikymmenien ajalta.
Jos siitä huomauttaminen on vinoilua, sitä keskustan rivijäsenenä ja Paavo Väyrystä presidentinvaaleissa äänestäneenä en ymmärrä.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän hyvin, että monia keskustalaisia harmittaa lukea blogejani, joissa osoitan olleeni oikeassa viime vuosien politiikasta. Tätä monen ei ole helppo myöntää.
Kirjoituksiani ei kuitenkaan ole pakko lukea, saati sitten kommentoida.
Kommenteissa toivon otettavan kantaa esittämiini tosiasioihin ja mielipiteisiin. Keskustelu niistä on enemmän kuin tervetullutta.
Ilmoita asiaton viesti
Väyrynen, haluatte ettei kirjoituksianne kommentoida.
Kiitos rehellisestä toiveestanne. Lupaan lopettaa kommentointini ja toivon, että tekin lopetatte Keskustan ”joukkueen” jatkuvan arvostelun.
Ilmoita asiaton viesti
Minä nimenomaan pyysin, että kirjoituksiani kommentoidaan kriittisesti. Jos ollaan eri mieltä esittämistäni tosiasioista ja mielipiteistä, niitä saa ja pitää arvostella. Siitä syntyy keskustelua, johon olen valmis osallistumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Näyttää siltä, että Katri Kulmuni on haluttu taluttaa sivistyneesti pihalle. Se on ollut aistittavissa jo hallitusratkausun alusta lähtien. On menty hallitukseen, mutta heti kohta alettiin vääntäminen, että hallituksesta on lähdettävä. Ristiriidat näkyvät kaivolta kotiin. Kulmuni on ollut kentän suosikki. Nähtäväsi se ei sovi muutamille. Pitää saada paikalle mieluisampi. Näköjään mitään ei ole opittu, vaikka kaksi kolmesta äänestäjästä on lähtenyt. Seuraava etappi on sitten, että lähtijöitä on kolme neljästä. Mutta oma valinta, silloinhan se on niinkuin pitää…
Ilmoita asiaton viesti
No mikä on nyt se monimutkainen ajatusrakennelma, jota Väyrynen toistelee ja Tammela sanoo ei-ymmärtävänsä?
Ilmoita asiaton viesti