Käydäänkö Ruotsissa ja Suomessa Nato-vaalit?

Pari viikkoa sitten Suomessa ja Ruotsissa tehtiin suuren innostuksen vallassa päätökset hakea jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.

Kaiken piti olla selvää.

Neuvottelut käytäisiin jo ennen Madridissa kesäkuun lopulla pidettävää Naton huippukokousta. Jäsenyys toteutuisi muutaman kuukauden kuluessa, todennäköisesti vuoden loppuun mennessä.

Neuvottelut jäsenyydestä olisi käyty hyvissä ajoin ennen syyskuussa pidettäviä Ruotsin valtiopäivävaaleja, ja jäsenyys olisi ollut selvä huhtikuussa 2023 järjestettäviin Suomen eduskuntavaaleihin mennessä.

Kuitenkin jo 13.5. – siis ennen päätöksentekoa – Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan antoi julkisuuteen Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä vastustavan lausunnon.

Saman päivän Iltalehdessä kerrottiin, että Turkin kielteinen kanta oli tullut ainakin ulkoministeri Pekka Haaviston tietoon jo aikaisemmin.

Kevään mittaan ulkoministerin lisäksi myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli ollut yhteydessä Turkin johtoon.

On outoa, ellei Turkin vähintäänkin varauksellinen suhtautuminen olisi tullut näissä keskusteluissa esille.

Ruotsin hallitukselle Turkin kanta tuli ilmeisesti täytenä yllätyksenä.

Luotettiinko tässäkin suhteessa Suomen ulkopoliittisen johdon asiantuntemukseen ja arvostelukykyyn?

x x x

Toukokuun 14. päivänä julkaisemassani blogissa ”Finland sak är vår” kerroin siitä, kuinka Suomen ulkopoliittinen johto ”narrasi” Ruotsin sosialidemokraatit ja hallituksen hakemaan Nato-jäsenyyttä.

Palautin mieleen 1990-luvun ratkaisut, joilla Suomi ja Ruotsi vietiin Euroopan unioniin. Tein tämän sen vuoksi, että nyt oltiin toistamassa samoja virheitä, joita silloin tehtiin.

EU-ratkaisun yhteydessä jäsenyyksiä kannattanut eliitti pelasi domino-peliä ja manipuloi julkisuutta. Samaa on koettu nyt.

Suomesta käsin on harhautettu Ruotsin poliittista ja valtiollista johtoa vetoamalla Suomen haavoittuvaan asemaan Venäjän naapurina.

Ruotsissa sosialidemokraatit harkitsevat luopumista vakaasta linjastaan, sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, jolla maa on pysyttäytynyt jo kahden vuosisadan ajan sotien ulkopuolella.

Kysymys on ruotsalaisten kansallisesta identiteetistä.

Tätä vakavaa askelta harkitaan sen vuoksi, että sisarpuolueen johto on heihin vedonnut.

Tosiasia kuitenkin on, ettei perusteita linjan muuttamiseen ole.

Pohjolan turvallisuuspoliittinen tilanne on säilynyt rauhallisena ja vakaana nimenomaan Ruotsin ja Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden ansiosta. Suomeenkaan ei kohdistu mitään sotilaallista uhkaa.

Molemmissa maissa poliittinen oikeisto on ideologisista ja poliittisista syistä vuosikausien ajan kannattanut maansa Nato-jäsenyyttä.

Sauli Niinistö on jo puoluepoliitikkona kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä ja ryhtynyt sitä nyt myös presidenttinä ajamaan, minkä viimeksi uusimmassa blogissani ja siihen liitetyissä linkeissä jälleen osoitin.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa pääministeri Sanna Marin kertoo, että hän on ollut jo vuosikausia Nato-jäsenyyden kannattaja.

Kysymys ei siis ole Venäjän hyökkäyksen aiheuttamasta hädästä, jolla ruotsalaisia puoluetovereita on maaniteltu tukemaan molempien maiden Nato-jäsenyyttä!”

x x x

Turkin vastarinnan vuoksi Ruotsi on joutunut hyvin hankalaan tilanteeseen.

Turkki on kohdistanut vaatimuksensa ensi sijassa Ruotsiin. Sen olisi muutettava suhtautumistaan kurdeihin.

Joukko Ruotsissa asuvia Turkin terroristeiksi määrittelemiä kurdeja vaaditaan palautettaviksi.

On ilmeistä, että Turkki estää neuvottelujen aloittamisen ainakin syyskuussa pidettävien Ruotsin parlamenttivaalien yli.

Ruotsissa Nato-jäsenyyden hakemisesta syntyi poliittisia ristiriitoja. Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue vastustivat. Sosialidemokraattien keskuudessa oli vahvaa vastustusta.

Nato-jäsenyyden hakemisesta tulee keskeinen ja repivä kysymys Ruotsin valtiopäivävaaleissa.

Jäsenyysneuvottelut alkavat siis ilmeisesti aikaisintaan syksyllä. Nekin saattavat viivästyä.

Jos jäsenyyssopimus saataisiin aikaan, on ilmeistä, että Turkki ei ratifioisi sitä ainakaan ennen maassa ensi vuoden kesällä käytäviä presidentin- ja parlamenttivaaleja.

Tällöin Nato-jäsenyydestä tulisi väistämässä keskeinen kysymys myös Suomessa huhtikuussa 2023 käytävissä eduskuntavaaleissa.

Uuden eduskunnan tulisi hyväksyä jäsenyyssopimus, jos sellainen saadaan aikaan.

Tämä otettiin huomioon siinä erikoisessa prosessissa, jolla jäsenyyshakemuksen jättämisestä päätettiin. Ratkaisuun sidottiin poliittiset puolueet ja lähes kaikki nykyiset kansanedustajat. Tällä haluttiin varmistaa jäsenyyssopimuksen hyväksyminen uudessakin eduskunnassa.

Kansanäänestystä ei järjestetty. Ratkaisu tehtiin mielipidetutkimusten perusteella ja niihin nojautuen.

Siinä ei kunnioitettu kansanvallan periaatteita eikä perustuslakia.

x x x

Suomen tilanne tuo mieleen vuoden 1995 eduskuntavaalit.

Päätös Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa kiirehdittiin tekemään muutamaa kuukautta ennen vaaleja sen vuoksi, että uudessa eduskunnassa sopimus ilmeisesti ei olisi tullut hyväksytyksi.

Perustuslain mukaan jäsenyyssopimus olisi pitänyt hyväksyä ensin silloisessa eduskunnassa, ja uudessa sen tueksi olisi tullut saada 2/3 enemmistö.

Säädetyllä poikkeuslailla sopimus hyväksyttiin 2/3 enemmistöllä ”vanhassa” eduskunnassa, kun kansan enemmistö oli sen ensin neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä hyväksynyt.

EU-jäsenyyden hyväksyminen vaikutti ratkaisevalla tavalla eduskuntavaalien tulokseen.

Keskusta oli pääministeripuolueena ajanut läpi jäsenyyden, vaikka oman kannattajakunnan selvä enemmistö oli sitä vastustanut. Puolue koki vaalitappion ja joutui oppositioon.

Moni jäsenyyttä kannattanut kansanedustaja menetti paikkansa eduskunnassa.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa ehdolla olevista nykyisistä kansanedustajista vain ani harva vastusti Nato-jäsenyyden hakemista.

Puolue-elinten päätöksenteossa jäsenyyttä tuki suuri joukko muita sellaisia poliitikkoja, jotka ovat asettumassa ehdolle eduskuntavaaleissa.

Ratkaisu tehtiin hyvin yksipuolisen informaation perusteella.

Ensi kevääseen mennessä myös kansalaisten mielialat saattavat muuttua. Samaa saatetaan vaatia kansan edustajilta.

Näköpiirissä on peräti omituinen vaalikeskustelu. Moni jäsenyyttä kannattanut saattaa tätä katua. Tarjolla on ehdokkaita, joilla on vapaat kädet poiketa nykyisen eduskunnan kannasta.

Eilisessä blogissani kysyin: ”Olisiko vastatuuleen joutunut Nato-hakemus peruutettava?.

Tämä saattaisi olla kaikin puolin viisasta sekä Suomelle että Ruotsille.

 

 

+9

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu