Keijo Korhonen – isänmaan mies
Eilen saapui suruviesti Keijo Korhosen kuolemasta.
Se palautti mieleeni kohtaamisiamme vuosikymmenten varrella.
Tutustuin Keijoon 1970-luvun alussa, kun toimin pääministerin sihteerinä Ahti Karjalaisen johtamassa hallituksessa. Mieleeni on jäänyt erityisesti yhteinen matkamme Karjalaisen virallisella vierailulla Moskovaan ja Krimille keväällä 1971.
Tämän matkan yhdessä meillä oli tilaisuus mukavaan yhdessäoloon ja antoisiin keskusteluihin.
Keijo teki vakuuttavan vaikutuksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijana, joka otti terävästi kantaa asioihin.
Seuraavat muistot ovat ajalta, jolloin tulin toukokuussa 1977 ulkoministeriksi.
Keijo Korhonen oli edeltäjäni. Hänen oli vaikea luopua ulkoministerin virasta.
Ulkoministerikauteni alussa Keijo toimi ministeriön johtavana virkamiehenä. Yhteistyö ei ollut aivan helppoa.
Näiltä ajoilta ovat peräisin monet niistä Keijon lausunnoista, joita hän myöhemmin kertoi katuneensa.
x x x
Seuraavan kerran tiemme kohtasivat vuoden 1994 presidentinvaaleissa.
Niiden jälkeen emme olleet Keijon kanssa yhteyksissä vuosikausiin.
Vuoden 2013 alussa Keijo kuitenkin lähetti minulle kirjeen saatuaan entisten ulkoministereiden joululounaalta otetun valokuvan.
Keijo asui tuolloin Yhdysvalloissa eikä päässyt lounaille koskaan mukaan. Kuva allekirjoituksineen oli häntä kovasti ilahduttanut.
Keijo kirjoitti pitäneensä minua aina erinomaisen hyvänä poliitikkona. Hän totesi peruslinjamme vain eronneen toisistaan isoina ratkaisuaikoina.
Ehdokkuuttaan vuoden 1994 presidentinvaaleissa Keijo perusteli sillä, että minä en ollut hänen mielestään ottanut riittävän tiukkaa kantaa Suomen itsenäisyyden säilyttämisen puolesta ja EU-jäsenyyttämme vastaan.
Keijo kirjoitti ottaneensa vuosien mittaan eri yhteyksissä liian rajua kantaa minun henkilööni. Hän valitteli liioittelujaan ja mahdollista huonoa käytöstään.
Lopuksi Keijo totesi, että olisi joskus mukava tavata nokakkain ja setviä vanhoja asioita.
Vastasin kirjeeseen ja tapaamisehdotukseen myönteisesti. Toivoin, että hän ottaisi Suomessa käydessään yhteyttä.
Tämä toiveeni ei valitettavasti toteutunut.
x x x
Keijo Korhonen oli ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahva asiantuntija, joka oli loppuun saakka Kekkosen linjan tinkimätön toteuttaja.
Meidän kaikkien on syytä kiittää Keijo Korhosta hänen toiminnastaan isänmaan puolesta.
Ihanneyhteiskunnassaan USA:ssa Arizonassa poistui Manan majoille.
Ilmoita asiaton viesti
Keijo Korhonen ei liene ollut ihmistyyppinä myötäilijä, vaan paremminkin (puhekielisesti) ”särmä jätkä”, joka teki näkemyksensä tiettäviksi. Wikipedia tarjoaa Korhosesta pitkän ja kiinnostavan esittelyn, jossa juonitellaan, liittoudutaan, riidellään, vaihdetaan asemia, otetaan kantaa ja mainitaan muutamaan kertaan myös – Paavo Väyrynen.
Journalisti Johanna on pitänyt Korhosen suvun lippua korkealla ja nimeä esillä omilla ammatillisilla käänteillään, joista myös on riittänyt raportoitavaa. Missä määrin tämä mahtaa olla geneettistä ”särmää”?
Max Jakobson kirjoitti Keijo Korhosen todenneen, että ”Jakobsonille Suomi on liian pieni maa”. Kun Korhonen myöhemmin siirtyi Yhdysvaltoihin, sai Suomeen asettunut Jakobson ikään kuin viimeisen sanan, ja huomautti kriitikkonsa itse poistuneen tästä pienestä maasta.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, muistuu mieleen tuosta näkemyksien tiettäväksi tekemisestä, kun häneltä kysyttiin joskus vuonna 1994 kannanottoa joidenkin suomalaispoliitikkojen esittämään ajatukseen, että Suomi voisi hivuttautua EY:n sisään ”keittiöoven kautta”, niin Korhonen vastasi: ”Meidän ei pidä hivuttautua sinne keittiöoven kautta, eikä marssia etuovesta, meidän ei pidä mennä sinne lainkaan!”
Ilmoita asiaton viesti
Taisipa olla oikeassa, kun seuraa tätä EU-komentomenoa. Kohta ei saa pieraistakaan ilman komissaarien lupaa.
Ilmoita asiaton viesti
USA voittaa, tietää myös Oulun ex-piispan poika Mikko Salmi, yliopiston kouluttama pappi itsekin, jonka toimiessa Demari-lehden päätoimittajana, hymyiltiin hänen jutulle herätä aamuöisin poikansa kanssa seuraamaan maksukanavalta NHL:n matseja. No, nythän niitä tulee koko kansalle Yle:n kanavalta pyhäiltaisin. Se on meissä kristityissä halu olla johtamassa edestä, joskaan kaikki eivät voi olla valituista valituimpia.
Ilmoita asiaton viesti
Muistaakseni Keijo Korhonen lähetettiin ’pois silmistä, pois mielestä”.
Ilmoita asiaton viesti
Muistaakseni hänet ”lähetettiin” ensin Kajaaniin lehden päätoimittajaksi. Loka Laitinen kirjoitti jossain kolumnissaan, että Keijo tuntee itsensä siellä yksinäiseksi ilman keskustelukumppaneita.
Ilmoita asiaton viesti
Rauha hänen muistolleen, mutta puoliksi kainuulaisena muistelen edelleen Korhosen kirjan ”Meidän on uudesta luotava maa” jälkeisiä tapahtumia Nälkämaan laulun seuraavan säkeen osalta. En toki keksinyt tätä itse, sillä asiasta kirjoiteltiin silloin aikanaan kaikissa lehdissä.
Ilmoita asiaton viesti
”Keijo kirjoitti pitäneensä minua aina erinomaisen hyvänä poliitikkona.”
Tyylikkäästi tähän(kin) muistokirjoitukseen sisällytettiin itsekehua.
Ilmoita asiaton viesti
Tuollaisen lauseen voisi toimittaa hautajaisiin adressin tekstiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Se taitaa olla Paavon vouro lähteä”huipulta”montun pohjalle.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen itämaan asialla!
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen kunnioittaa Keijo Korhosen muistoa kirjoittamalla ylistyspuheen itselleen.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen muistopuhe, jonka Väyrynen kirjoittaa, on ylistyspuhe Väyryselle.
Ilmoita asiaton viesti
”Keijo kirjoitti pitäneensä minua aina erinomaisen hyvänä poliitikkona.”
Onkohan Keijon jälkeen enää jäljellä yhtäkään, joka olisi tuota mieltä, Väyrysen itsensä lisäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakaan Väyrynen ei tähän mennessä ole kertaakaan jäänyt täysin vaille ääniä niissä lukuisissa vaaleissa, joissa hän on ollut ehdolla. ”Hyvä poliitikko” ei määrittele, millaista linjaa henkilö politikoidessaan on edustanut. Myös vastustajasta voi kaikin mokomin sanoa niin.
Lappeenrannan puoluekokouksesta on luvassa, Mauno Koivistoa lainatakseni, ”huomattava mediatapahtuma”. Haastaja-Paavo ottaa matsin istuvan puheenjohtajan kanssa!
Ilmoita asiaton viesti
Joku saattaa Lappeenrannassakin äänestää Paavoa, en kuitenkaan usko niidenkään ajattelevan häntä ”erinomaisen hyvänä poliitikkona”:
Unohdit erinomaisen luonnehdinnastasi.
Ilmoita asiaton viesti
Keskinäisen taistelun tauottua Paavo Väyrynen ylistää Keijo Korhosta, maaseudun nuorten lakattua samaan aikaan vaikenemasta seurakunnassa liittouduttuaan vapaan maailman nuorison kanssa kevättalvella Vuokatissa pidetyissä nuorten MM-hiihdoissa.
Vahinko vain nuorten kannalta, että Annika Saarikko on samankoulun läpi vedetty kuten Katri Kulmunikin, molemmat politiikkaan kaksikielisen Helsingin Kirkkohallituksen toimistoapulaisen töistä, ihmekumma samaisen Paavo Väyrysen assistenteiksi. Yllättäen ja pyytämättä, nuorten luottaessa yhä enemmän ihmisjärkeen ja siihen perustavien tieteiden tuloksiin. Ja ennenkaikkea omien aistiensa havaintoihin.
Nälkämaan laulu on vaiennut museotavaraksi nuorten luottaessa omaan persoonaansa ja äidinkieleensä yhdistävänä liimana enemmän kuin isänmaahan. Turpeeseen sidonnan aika on ohi.
Ilmoita asiaton viesti