Keskusta tarvitsee myös radikaalin aluepoliittisen ohjelman

Korona-kriisin yhteydessä yhteiskunnalliseen keskusteluun on noussut monipaikkaisuuden käsite. Sillä tarkoitetaan lähinnä ihmisten asumista kahdessa tai useammassa paikassa ja etätyön yleistymistä. Myös osa-aikainen asuminen kesämökillä on alettu määritellä osaksi monipaikkaisuutta.

Aivan uutta keskustelu monipaikkaisuudesta ei ole. Verkosta ensimmäiset dokumentit löytyvät vuodelta 2010. Viime ajoilta tarjonta on vähäistä. On mahdotonta löytää yleisesti hyväksyttyä määritelmää monipaikkaisuuden käsitteelle.

Jotakin kertoo sekin, ettei sanalle ”monipaikkaisuus” ole helppo löytää ruotsinnosta. Sanakirjoista sitä ei löydy. Keskustan vaaliohjelmaan on kehitetty sana ”multilokalitet”, joka on väännös englannin kielen sanasta ”multi-locality”, joka sekään ei näytä olevan kovin suuressa käytössä.

x  x  x

On tärkeää, että monipaikkaisuus otetaan huomioon yhteiskunnallisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Keskusta on tehnyt varapuheenjohtajansa Petri Honkosen johdolla ansiokasta tähän tähtäävää ohjelmatyötä.

Esimerkiksi hyvien laajakaistayhteyksien tarjoaminen kaikkialla maassa on tärkeää koko yhteiskunnan kannalta. Olisi vihdoinkin päästävä siihen, että kuntavero jaettaisiin kuntien kesken niissä tapauksissa, joissa ihmiset asuvat suuren osan vuodesta loma-asunnossaan. Pitäisi myös helpottaa mahdollisuuksia muuttaa kesämökki vakinaiseksi asunnoksi.

Keskustelu monipaikkaisuudesta saattaa kuitenkin hämärtää aluepoliittista ajattelua.

Keskusta on koko olemassaolonsa ajan pyrkinyt kaikin tavoin turvaamaan maaseudun ja maakuntien elinvoimaa. 1970-luvulta lähtien tätä tavoitetta on edistetty myös hillitsemällä pääkaupunkiseudun ja muiden suurimpien kaupunkien kasvua.

Aluepolitiikalla oli ratkaiseva vaikutus siihen, että Keskusta nousi vuosien 1970 ja 1972 romahduksen jälkeen 1980-luvun lopulla Suomen suurimmaksi puolueeksi. Suuruuden päivät jatkuivat vuoteen 2011 saakka.

2010-luvulla Suomessa on siirrytty sinipunan ja cityvihreiden johdolla keskittävään metropolipolitiikkaan, jota Keskustakin on myötäillyt ja tukenut.

Aluepoliittista keskustelua puolueessa ei ole vuosikausiin käyty. Sen on nyt korvannut puhe monipaikkaisuudesta.

x  x  x

Helsingin kaupunginvaltuusto on tarjonnut näköalapaikan harjoitettuun keskittämispolitiikkaan ja sen seurauksiin.

Vielä vuosina 2004-2007 Helsingin vuotuinen asuntotuotantotavoite oli 3500 asuntoa. Viime vuosina se on ollut 7000. Äskettäin hyväksytyssä ohjelmassa se nostettiin Kokoomuksen ja Vihreiden johdolla vuonna 2023 jo 8000:een. Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo on ilmoittanut pyrkivänsä yli 10 000 asunnon tavoitteeseen.

Helsingin valtuustossa tavoitteesta äänestettiin. Perussuomalaiset ehdottivat kaupunginhallituksen esityksen palauttamista uuteen valmisteluun. Kannatin tätä. Keskustan ryhmä tuki kaupunginhallituksen esitystä.

Muissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa tavoitteet ovat saman suuntaiset kuin Helsingissä. Myös Tampere ja Turku tavoittelevat samankaltaista asukasluvun kasvua.

Kaiken kaikkiaan niiden toteutuminen merkitsisi jo tällä vuosikymmenellä useiden satojen tuhansien ihmisten siirtymistä muualta maasta pääkaupunkiseudulle ja muihin suurkaupunkeihin.

Laajat maaseutualueet ja seutukaupungit näivettyisivät ja niiden palvelut heikkenisivät. Asuntojen ja kiinteistöjen arvo laskisi voimakkaasti.

x  x  x

Helsingissä voimakas asuntorakentaminen johtaa sekä vielä jäljellä olevan elävän luonnon että arvokkaiden kulttuuriympäristöjen tuhoutumiseen.

Valtavia summia käytetään kasvua tukevien investointien toteuttamiseen. Kun väestö lisääntyy, tarvitaan suuria investointeja myös palvelujen järjestämiseen. Rahaa ei sitten riitä käyttömenoihin. Jopa kotihoidontuen Helsinki-lisää päätettiin leikata.

Ja hallitus tukee tätä mielettömyyttä rahoittamalla ylimitoitettua asuntorakentamista ja paikallisen raideliikenteen investointeja. Valtavasti rahaa aiotaan sijoittaa myös ”kasvukolmion” välisiin tunnin rautateihin.

Tätä keskittämispolitiikkaa tuetaan maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevilla valtion ja kaupunkien välisillä MAL-sopimuksilla. Helsingin valtuustossakin saamme kuulla, että meillä on velvollisuus rakentaa valtion kanssa sovittu määrä asuntoja.

MAL-sopimusten tulevaisuuden tulisi olla keskeinen kysymys sekä kuntavaaleissa että seuraavissa eduskuntavaaleissa. Nykyisten sopimusten mukaiselle keskittämispolitiikalle ei kerta kaikkiaan ole perusteita.

Keskustan tulee selventää aluepoliittista linjaansa. Monipaikkaisuutta edistävän ohjelman rinnalle ja itse asiassa sen perustaksi tarvitaan radikaali aluepoliittinen ohjelma.

 

 

 

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu