Kirsi Pihan vetäytyminen paljastaa ”Helsingin taudin”

Suomen vanha pääkaupunki Turku tuli aikanaan kuuluisaksi siitä, ettei sen päätöksenteossa kunnioitettu kansanvallan periaatteita. Siellä jopa rehotti laajamittainen korruptio. Puhuttiin ”Turun taudista”.

Kirsi Pihan vetäytyminen pormestariehdokkuudesta kertoo ehkä siitä, että Helsinkiä vaivaa nyt samankaltainen sairaus kuin Turkua aikanaan. Meillä on nyt vallalla ”Helsingin tauti”. Se vaivaa Kokoomuksen ohella useimpien muidenkin valtuustoryhmien toimintaa.

”Helsingin tauti” ulottaa vaikutuksensa myös valtioneuvoston ja eduskunnan päätöksentekoon.

Vaikuttamisen ytimessä ovat vuodesta 2012 alkaen solmitut ja toteutetut maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevat ns. MAL-sopimukset. Niissä valtiovalta on sitoutunut rahoittamaan kuntien mittavaa asuntotuotantoa ja siihen liittyviä suuria liikennehankkeita.

Sopimuksia on tehty muidenkin suurimpien kaupunkialueiden kanssa, mutta valtaosa rahoituksesta on käytetty ja käytetään pääkaupunkiseudulla.

Tätä keskittävää aluepolitiikkaa on ryhdytty kutsumaan ”metropolipolitiikaksi”.

x  x  x

Seurasin metropolipolitiikan käynnistymisvaihetta Vanhasen II hallituksen jäsenenä vuosina 2007-11. Edustin Keskustaa liikenneministeri Anu Vehviläisen johtamassa liikennehankkeita käsitelleessä ministeriryhmässä.

Hallitus toteutti edellisessä hallituksessa tehtyjä periaatepäätöksiä. Niiden perusteella päätettiin muun muassa Länsimetron jatkamisesta ja Kehäradan rakentamisesta.

Epäilin Länsimetron jatkamisen järkevyyttä. Hyväksyin sen kuitenkin, kun valtion rahoitusosuudelle asetettiin euromääräinen katto. Kaupungit hoitivat hankkeen kehnosti ja niille tuli siitä mittava lisälasku.

Kehäradan rakentamista vastustin. Sitä ajettiin ennen muuta sen vuoksi, että Marja-Vantaalle suunnitellulle työpaikka- ja asuntoalueelle saadaan raideyhteys. Ajoin rautatien rakentamista suoraan lentokentälle ja siitä edelleen pääradalle. Jäin yksin.

Silloinen asuntoministeri Jan Vapaavuorikin on Helsingin valtuuston kokouksessa myöntänyt, että Kehäradan rakentaminen oli virhe. Nyt suoraa yhteyttä suunnitellaan.

Lisäksi Vanhasen hallitus päätti pakkosiirtää Östersundomin alueen Sipoosta Helsinkiin. Sinne oli määrä rakentaa 100 000 asukkaan kaupunginosa ja metroyhteys. Äänestin vastaan.

Tämäkin päätös myönnetään nykyään virheeksi.

MAL-sopimuksia ei silloin vielä tehty, mutta solmittiin MA-sopimus. jolla tähdättiin asunnottomuuden poistamiseen. Liikennehankkeet kytkettiin mukaan, kun Jyrki Kataisen johtama sateenkaarihallitus solmi vuonna 2012 ensimmäisen, vuoteen 2015 ulottuvan MAL-sopimuksen.

Siinä valtio sitoutui muun muassa toteuttamaan Pisararadan rakentamisen vuosina 2016-2022 . Siihen sovittiin käytettäväksi 750 miljoonaa euroa.

Tätä osaa sopimuksesta ei ole onneksi toteutettu.

x  x  x

Miten tähän kaikkeen liittyy ”Helsingin tauti”?

Ensiksikin MAL-sopimuksilla sidotaan sekä valtio että kaupungit vuosikausiksi hyvin mittavaan asuntorakentamiseen.

Vielä vuosina 2004-07 Helsingin vuotuinen asuntotuotantotavoite oli 3500 asuntoa. Viime vuosina se on ollut 7000 ja vuoden 2023 tavoitteeksi on hyväksytty 8000 asuntoa.

Tämän vuosikymmenen aikana koko Helsingin seudulle pyritään aikaansaamaan 200 000 uutta asuntoa.

Mittavaan asuntorakentamiseen ovat liittyneet ja liittyvät honosti harkitut ja järjettömän kalliit liikennehankkeet, kuten Raide-Jokeri ja Kruunusillat. Niiden rahoittaminen nielee varoja, joita olisi voitu ja voitaisiin käyttää nykyisten asukkaiden hyvinvoinnin parantamiseen.

Ylimitoitettu asuntorakentaminen ja liikennehankkeet hävittävät elävää lähiluontoa ja arvokkaita kulttuuriympäristöjä. Tästä havainnollinen esimerkki on Malmin lentokentän kohtalo.

Valtuutettujen puheissa ja teoissa on räikeä ristiriita. Lähiluonnon ja arvokkaiden kulttuuriympäristöjen säilyttämistä pidetään tärkeänä, mutta kuitenkin tuetaan metropolipolitiikkaa, jolla niitä tuhotaan.

Valtuustoryhmät ovat sisäisesti jakautuneet, mutta päätökset tehdään yksimielisesti. Tähän Kirsi Piha on kai nyt Kokoomuksen osalta törmännyt.

MAL-sopimusten toteuttamiseen liittyvien ristiriitojen ohella erimielisyyksiä valtuustoryhmien sisällä aiheuttaa ilmasto- ja ympäristöpolitiikka.

Suuri osa valtuutetuista ymmärtää, että nykyään toteutettava cityvihreä politiikka on kestämätöntä sekä taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti, mutta myös ympäristöllisesti. Tehdyt ja suunnitteilla olevat energiaratkaisut ovat suorastaan järjettömiä.

Sekä aluekehityksessä että ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa Helsingin kaupungin ja valtiovallan päätöksenteko ovat kietoutuneet toisiinsa siten, että on ollut vaikea nähdä kumpi johtaa ja kumpi peesaa.

Joka tapauksessa kansanvalta ei toteudu kummankaan päätöksenteossa. Kaupunkilaisten ja kansalaisten enemmistön tahto ei toteudu.

x  x  x

”Turun tautiin” liittyi yleisesti tiedossa ollut korruptio.

Helsingissäkin oli aikoinaan räikeää korruptiota, mutta nykyään se on ollut hienovaraisempaa.

Kysymys korruptiosta liittyy olennaisella tavalla Helsingin kehittämiseen. Keskittävää metropolipolitiikkaa ajavat erityisesti ne rakennusliikkeet ja muut yritykset, jotka hyötyvät väestön keskittymisestä suurkaupunkeihin.

On ilmeistä, että yritykset tukevat niitä puolueita ja ehdokkaita, jotka metropolipolitiikkaa ajavat. Kunnallispolitiikassa mukana olevat poliitikot saattavat olla muullakin tavoin riippuvaisia näiden edunsaajien suosiosta.

Oikeusministeriössä oli edellisellä hallituskaudella vireillä korruption vastainen strategia. Sitä ei kuitenkaan saatu aikaan.

Viime keväänä nykyinen hallitus asetti taas työryhmän korruption vastaista strategiaa laatimaan. Määräaika ulottuu maaliskuuhun 2023 saakka. Kovin on hidasta, kun pohjatyötä on tehty jo edellisellä vaalikaudella.

Korruption keskeisiksi riskialueiksi on strategian valmistelun yhteydessä mainittu rakennusala, julkiset hankinnat, tarjouskilpailut ja yhdyskuntasuunnittelu.

Helsingille tulee laatia oma korruption vastainen ohjelma. Sillä olisi valtakunnallistakin merkitystä.

Helsingin kaupungin johdon ajama keskittämispolitiikka on vahingollista sen omille asukkaille. Lisäksi se uhkaa näivettää sekä maaseudun että seutukaupungit.

Aluekehityksen tavoitteet tulee asettaa koko kansan valitsemassa eduskunnassa.

Aluekehityksen perusteet ovat muuttumassa. Meidän on nojauduttava nykyistä enemmän omiin uusiutuviin luonnonvaroihimme. Uusi tekniikka suosii hajautusta ja monipaikkaisuutta. Korona-kriisi vaikuttaa pysyvästi ihmisten arvoihin ja käyttäytymiseen.

Suuntaa on muutettava!

 

 

 

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu