Kohti länsimaista tiedonvälitystä ja demokratiaa?
Katsoin maanantai-iltana Ylen ruotsinkieliseltä kanavalta mielenkiintoisen keskusteluohjelman ”Pohjolan vastaus Putinin sotaan” (Nordens svar på Putins krig).
Ohjelmassa esiintyivät ministerit ja ulkopolitiikan asiantuntijat neljästä Pohjoismaasta – Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Tanskasta.
Meille suomalaisille oli virkistävä kokemus saada puolueetonta tietoa ja erilaisia mielipiteitä muun muassa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä ja Ukrainan sodasta. Suomessa julkinen keskustelu on ollut hyvin yksipuolista. Olemme eläneet suoranaisen sotapropagandan oloissa.
Suomen edustajat – opetusministeri Anders Adlercreutz ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak – eivät suomalaisesta keskustelukulttuurista poikenneet.
Ohjelma on katsottavissa Ylen Areenasta, ja se uusitaan keskiviikkona TV1:ssä klo 22.01.
Maanantain keskustelu vahvisti toiveitani siitä, että Suomessakin poliittinen ilmapiiri on muuttumassa.
Merkkejä tästä on ollut nähtävissä jo loppukesästä alkaen.
Otinkin otsikon tähän kirjoitukseeni syyskuun alussa julkaisemastani kirjasta ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”.
x x x
Omalta osaltani olen viime vuosinakin antanut lukijoilleni puolueetonta tietoa ja perusteltuja näkemyksiäni kansainvälisestä tilanteesta ja Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.
Kun olen kirjani ilmestymisestä lähtien käynyt blogikirjoituksissani läpi viime vuosien tapahtumia, olen saanut vastaani runsaasti asiattomia kommentteja.
Totuus satuttaa. Ei ole helppo myöntää, että on ollut johdateltavissa harhaan.
Syyskuun kuluessa olen julkaissut peräti seitsemän blogikirjoitusta. Linkit niihin ovat tämän kirjoitukseni lopussa.
Blogeissani perustelen mielipiteeni, että Natoon pyrkiminen ja liittyminen oli virhe.
Ennen jäsenyysprosessin aloittamista sekä tasavallan presidentti että puolustusvoimien komentaja totesivat, että Suomeen ei kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa, eikä sellaista ollut näköpiirissäkään.
Uhkat Suomen turvallisuudelle syntyivät vasta sen jälkeen, kun Naton jäsenyyttä ryhdyttiin tavoittelemaan. Jäsenyys ei ole poistanut sotilaallisten iskujen uhkaa. Pahimmillaan saatamme joutua suursodan taistelutantereeksi.
Tästä saimme taas muistutuksen Charly Salonius-Pasternakin äskettäisestä kannanotosta:
Maanantain TV-keskustelussa Salonius-Pasternak toisti kantansa.
Jäsenyyden taloudellinen hinta on korkea. Se on jatkoa niille suurille taloudellisille menetyksille, jotka olemme kokeneet sen vuoksi, että Suomi on askel askeleelta menettänyt itsenäisyyttään. Pahimpia askeleita olivat ”vahvan markan” politiikka ja liittyminen sekä Euroopan unioniin että euroalueeseen.
Omalta osaltani olen koko poliittisen urani ajan puolustanut Suomen itsenäisyyttä – ensi suhteissa Neuvostoliittoon ja sitten läntiseen yhdentymiseen ja yhteistyöhön liittyneissä ratkaisuissa.
Nato-jäsenyyden inhimillinen hinta selviää aikanaan. Olisi ollut viisaampaa harjoittaa turvallisuuspolitiikkaa, jonka avulla olisimme voineet pysyttäytyä sotien ja sotilaallisten selkkausten ulkopuolella.
x x x
On ilmeistä, että Suomi olisi säilyttänyt asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana, jos Suomen perustuslakia olisi kaikissa vaiheissa tiukasti noudatettu.
Lauantaina 15.9. julkaisemassani blogissa esitän kolme perustuslakiimme liittyvää moitetta siihen tapaan, jolla Suomen Nato-jäsenyys toteutettiin. Syksyn 2021 mittaan ja vuodenvaihteessa käytyjä presidenttitason keskusteluja Yhdysvaltain kanssa ei ilmeisesti toteutettu ”yhteistoiminnassa” valtioneuvoston kanssa. Luvattua kansanäänestystä ei toteutettu, ja eduskunnan kädet sidottiin epävirallisen puolueiden puheenjohtajien muodostaman ”johtoryhmän” kautta.
Lauantain blogini lopussa totesin, että on myös neljäs päätöksentekoprosessiin kohdistuva moite, johon voidaan esittää perustuslakiin liittyviä perusteluja.
Kysymys on siitä, kuinka Nato-jäsenyyteen liittyvää päätöksentekoa vuosina 2023 ja 2024 toimeenpantujen valtiollisten vaalien vuoksi kiirehdittiin. Muutoinkin pyrittiin siihen, että Suomen Nato-jäsenyydestä ja Nato-Suomen politiikasta ei vaalien yhteydessä keskusteltaisi.
Kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan, yleinen käsitys tuntui olevan, ettei jäsenyyttä sotilasliitto Natossa voitu Ukrainassa käytävän sodan keskellä hakea. Tällä kannalla oli tuolloin myös nykyinen tasavallan presidentti.
Sitten kuitenkin mielet muuttuivat. Jäsenyyden hakemista kiirehdittiin, jotta se voitaisiin toteuttaa ennen keväällä 2023 käytäviä eduskuntavaaleja.
Aluksi sanottiin, että Suomi menisi Natoon ”käsi kädessä” Ruotsin kanssa. Kun Ruotsin jäsenyyden tielle nousi esteitä, Suomen liittymistä päätettiin kiirehtiä.
Aluksi oltiin sitä mieltä, että liittymissopimus voitaisiin käsitellä vasta uudessa eduskunnassa. Tätä korosti mm. eduskunnan puhemies Matti Vanhanen. Hän sanoi, ettei Suomessa voida lakeja säätää pöytälaatikkoon.
Sitten perustuslain tulkinta muuttui ja päätettiin, että silloinen eduskunta saattoikin sopimuksen hyväksyä. Estettä ei ollut myöskään sille, että tasavallan presidentti saattoi ennen kevään eduskuntavaaleja sopimuksen allekirjoituksellaan vahvistaa.
Eduskuntavaalien yhteydessä Nato-jäsenyydestä ei ollut mahdollista enää keskustella. Vähäiseksi jäi myös Nato-Suomen tulevan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käsitteleminen.
Monet mielellään unohtavat sen, mitä eduskuntavaalien edellä jäsenyyteen liittyvistä Suomen velvoitteista puhuttiin ja luvattiin.
Samankaltaista kiirehtimistä liittyi myös Suomen ja Yhdysvaltain välisen puolustussopimuksen (DCA) solmimiseen. Hallitus päätti sopimuksen allekirjoittamisesta väistyvän tasavallan presidentin Sauli Niinistön johdolla jo joulukuun puolivälissä.
Eduskunta pääsi käsittelemään sopimusta vasta kuluneena kesänä.
x x x
Presidentinvaaleissa oli ehdolla vain ehdokkaita, jotka olivat kannattaneet Suomen Nato-jäsenyyttä.
Joulukuun 22. päivänä julkaisemassani blogissa kommentoin edellisenä päivänä käytyä vaalikeskustelua. (Mitä Suomelle on tapahtunut? ss. 275-276)
Ensimmäinen kysymys koski sitä, uskoivatko ehdokkaat, että Venäjä voisi hyökätä Suomeen tai johonkin muuhun Nato-maahan. Vastaukset vaihtelivat, mutta yksikään ehdokas ei sulkenut tätä mahdollisuutta ulkopuolelle.
Kysymys oli aiheellinen sen vuoksi, että sekä Yhdysvalloissa että Suomessa tällaista hyökkäystä on pidetty mahdollisena ja jopa todennäköisenä. Meilläkin reserviläisiä on kehotettu pitämään huolta kunnostaan.
Vastaukset olisivat antaneet aiheen palata siihen keskusteluun, jota käytiin ennen Natoon liittymistä. Silloinhan sanottiin, että Nato-jäsenyys antaisi meille täydellisen turvan. Yhteenkään Nato-maahan ei ollut koskaan hyökätty.
Nyt onkin käynyt ilmi, että juuri Nato-jäsenyys saattaisi johtaa siihen, että joutuisimme sotilaallisten iskujen kohteeksi.
Jos Suomi ja Ruotsi olisivat säilyttäneet puolueettomuusasemansa, tällaista vaaraa ei olisi ollut, emmekä olisi kärsineet myöskään itärajalla nyt kokemistamme ”ilkeyksistä”.
Ennen jäsenyyden hakemista tasavallan presidentti ja puolustusvoimain komentaja totesivat, ettei Suomeen silloin eikä näköpiirissä olleessa tulevaisuudessakaan kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa.
Tämä keskustelu on tietysti turhaa nyt, kun Suomi on jo liittynyt Natoon.
Keskustelu olisi paikallaan kuitenkin sen vuoksi, että arvioisimme realistisesti tulevaa Nato-yhteistyötä ja tekisimme sen puitteissa kestäviä ratkaisuja.
Suomen tulisi tietysti rajata tiukasti velvoitteensa osallistua muiden jäsenmaiden puolustamiseen ja sotilasliiton yhteiseen kriisinhallintaan. Meillä on puutetta sekä väestä että varoista. Meille riittää taakkaa oman maamme puolustamisessa.
Suomen tulee tietysti harkita tarkkaan, millainen Yhdysvaltain ja muiden Nato-maiden sotilaallinen läsnäolo Suomessa palvelee parhaimmin maamme omia turvallisuustarpeita.
Naton jäsenenäkin Suomella tulee olla itsenäinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja, jota toteutamme läheisessä yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa.
Kaikessa toiminnassaan Suomen tulee tietysti ottaa huomioon suuret epävarmuudet kansainvälisessä toimintaympäristössä. Niihin kuuluvat myös Yhdysvaltain epävakaat sisäiset olot ja sen ulko- ja turvallisuuspoliittinen arvaamattomuus.
x x x
Tammikuun 17. päivänä julkaisemassani blogissa kirjoitin, että Suomen osallistuminen sijaissotaan Venäjää vastaan on vaikuttanut myös siihen, että meidän presidentinvaalejamme käydään täysimittaisen sotapropagandan oloissa. (mt. 306-309)
Kaikki yhdeksän presidenttiehdokasta tukivat kovalla kiireellä tehtyä päätöstä Suomen liittymiseksi Natoon. On luonnollista, että he tätä ratkaisua puolustivat.
Toisaalta he kaikki ovat omaksuneet sen ”tarinan”, että Suomi liittyi Natoon sen vuoksi, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tämä rajoittaa keskustelua sodan laajemmasta taustasta. Tämä rajoittaa keskustelua rauhan palauttamisesta Ukrainaan ja turvallisuuden takaamisesta omilla rajoillamme.
Presidentinvaaleihin propaganda on vaikuttanut siten, että ehdokkaat kilpailevat siitä, kuka esiintyy voimakkaimmin Venäjää vastaan. Toisaalta kilpaillaan siitä, kuka voimakkaimmin sitoutuu tukemaan Yhdysvaltain politiikkaa.
Tämä sitoutuminen ei koske vain puolustuspolitiikkaa ja puolustusta, vaan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä puolestaan on vienyt Suomea ”uuteen reunavaltiopolitiikkaan” yhdessä Baltian maiden ja Puolan kanssa.
Kun Natoon päätettiin liittyä, sanottiin, ettei Suomeen silloin eikä näköpiirissä olleessa tulevaisuudessakaan kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa. Lisäksi sanottiin, että jäsenyyden myötä saatavat turvatakuut estävät maamme joutumisen hyökkäyksen kohteeksi. Ainoa jäsenyyden haitta olivat Venäjän mahdolliset ”ilkeydet” meitä kohtaan.
Nyt kuitenkin sekä suomalaiset että amerikkalaiset asiantuntijat pitivät mahdollisena, että Venäjä kohdistaisi sotilaallisia iskuja johonkin Nato-maahan, myös Suomeen.
Venäjän ilkeyksien mittakaava on alkanut monia pelottaa.
Esitin, että presidenttiehdokkaiden pitäisi keskustella näistä Nato-Suomeen kohdistuvista uhkista ja kertoa, kuinka he osaltaan huolehtisivat Suomen turvallisuudesta.
Tällaista keskustelua ei käyty. Vaaraa maamme joutumisesta sotaan väheksyttiin. Ukrainan sodan ennustettiin ja toivottiin jatkuvan pitkään.
Vallalla olevan sotapropagandan vuoksi tilannearviot olivat hataralla pohjalla.
Lopuksi kirjoitin, että sodan poikkeusoloihin liittyi sekin, että ”valtavirrasta poikkeavan ehdokkaan osallistuminen presidentinvaaleihin voitiin rikollisin keinoin estää.” Tiivistelmä tästä asiasta löytyy teokseni sivuilta 310-313.
x x x
Kirjani lopussa suuntaan katseeni tulevaisuuteen.
Kirjoitan uskovani, että näköpiirissä oleva rauhan palaaminen Ukrainaan tervehdyttää Suomen poliittisen ilmapiirin.
Tämän ansiosta voimme ensiksikin palata länsimaiseen demokratiaan ja tiedonvälitykseen.
Toiseksi: tämän ansiosta voimme palata reunavaltiopolitiikasta pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Pohjoismailla on samankaltainen arvopohja ja yhteistä historiaa, jotka erottavat meidät selvästi Baltian maista.
Naton jäsenenäkin Suomella tulee olla itsenäinen ulkopoliittinen linja. Meidän on toteutettava omia arvojamme ja puolustettava omia kansallisia etujamme.
Tätä tulisi meidän ”arvopohjaisen realismimme” olla.
Kolmas myönteinen näköala on Suomen paluu itsenäisten kansakuntien joukkoon.
EU-jäsenyyttämme on arvioitava uudelleen.
Euroalueesta Suomen tulisi erota niin pian kuin se on mahdollista. Kansalliseen politiikkaan meidän tulee pyrkiä palaamaan myös alue-, maatalous- ja ympäristöpolitiikassa.
Laajentuvan EU:n tulee vihdoinkin sisäisesti eriytyä.
Tavoitteenamme tulee olla: itsenäinen Suomi kansakuntien Euroopassa.
x x x
Tässä linkit syyskuussa julkaisemiini blogikirjoituksiin:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/mita-suomelle-on-tapahtunut/
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/mika-on-suomen-nato-jasenyyden-taloudellinen-hinta/
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/mika-on-suomen-nato-jasenyyden-inhimillinen-hinta/
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/suomi-vietiin-natoon-luikerrellen/
Lisää tietoa löytyy kirjoistani ”Sota vai rauha Suomelle?” ja ”Mitä Suomelle on tapahtunut?”. Molemmat ovat nyt luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta (paavovayrynen.fi).
”Omalta osaltani olen viime vuosinakin antanut lukijoilleni puolueetonta tietoa ja perusteltuja näkemyksiäni kansainvälisestä tilanteesta ja Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.”
No et todellakaan ole, vaan ihan Kremlin narratiivin toistamista sinulta on tullut, vähän siistittynä. Väität proxy-sodaksi ja kaikkea muuta kahelia.
Ilmoita asiaton viesti
Tuota sitaattia pitemmälle en enää lukenut.
Ilmoita asiaton viesti
Salonius-Pasternak sen enempää kuin ohjelman keskustelijat eivät mitenkään vahvistaneet sinun aikaisempia sekoilujasi, ihan päin vastoin.
Tuo tapa heitellä nimiä ja linkkejä muka osoituksena oikeassa olostasi on äärimmäisen vastenmielinen. Esimerkkinä nyt tuo S-P:n haastattelu Tekniikka&Taloudessa, jonka väität olevan osoitus sinun höpinöidesi oikeellisuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Taattua Paavoa, ei mitään uutta.
Ilmoita asiaton viesti
Katsoin ohjelman ja vain yksi keskustelija kaikista, norjalainen tutkija, esitti edes jossain määrin Venäjän narratiivia myötäileviä näkemyksiä. Eikä hänkään sellaista kuin Väyrynen. Kaikki muut olivat selkeästi samaa mieltä kuin suomalaiset keskustelijat Adlercreutz ja Salonius-Pasternak, Ukrainaa tulee auttaa aseavulla saamaan hyvät neuvotteluasemat tulevassa rauhanteossa eikä sen yli tule tehdä mitään ”rauhanaloitteita”. Eli Väyrynen kirjoittaa potaskaa tuosta ohjelmasta.
Ilmoita asiaton viesti
”Omalta osaltani olen viime vuosinakin antanut lukijoilleni puolueetonta tietoa ja perusteltuja näkemyksiäni kansainvälisestä tilanteesta ja Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.”
Tuo on kyllä niin muunneltua totuutta kuin vain voi olla. Väyrynen itse ei ole missään tuominnut Venäjän rikollista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan, eikä hän ole missään tuominnut Venäjän Ukrainassa tekemiä sotarikoksia. Väyrysessä ei ole miestä siihen, vaan hänellä on vain oma päähänpiintymänsä inttää omaa muunneltua totuuttansa.
Kun lukee Väyrysen kirjoituksia, niin on myös hyvä kerrata YK:n keskeiset periaatteet sen peruskirjasta. Otan sen 1. luvusta koskien YK:n päämääriä ja tavoitteita pari lainausta tähän:
”1 artikla
Yhdistyneiden Kansakuntien päämäärät ovat:
1. ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ja siinä tarkoituksessa ryhtyä tehokkaisiin yhteisiin toimenpiteisiin rauhaa vaarantavan uhan poistamiseksi ja sen syntymisen ehkäisemiseksi sekä hyökkäystoimien tai muiden rauhanrikkomisten tukahduttamiseksi sekä rauhanomaisin keinoin sopusoinnussa oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen oikeuden kanssa sovittaa tai selvittää kansainväliset riidat ja tilanteet, jotka saattavat johtaa rauhan rikkoutumiseen;”
”2 artikla
Järjestön ja sen jäsenten on, pyrkiessään 1 artiklassa esitettyihin päämääriin, toimittava seuraavien periaatteiden mukaisesti:
3. Kaikkien jäsenten on selvitettävä kansainväliset riitansa rauhanomaisin keinoin siten, ettei kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta eikä oikeudenmukaisuutta vaaranneta.
4. Kaikkien jäsenten on pidätyttävä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai menettelemästä muulla tavalla, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden Kansakuntien päämäärien kanssa.”
Lähde: https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1956/19560001/19560001_2#idm46111191816976
Noiden lainauksien ja Venäjän toimien suhteen Ukrainassa tulee eteen muutama kysymys. Ensinnäkin miten Venäjän kaltainen roistovaltio voi edelleen olla YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen? Eikö etenkin Kiinalle merkitse mitään YK:n periaatteet? Millaiset ihmiset jättävät tuomitsematta tai ovat piittaamatta selkeistä YK:n peruskirjan periaatteiden loukkauksista, joita Venäjä on tehnyt Ukrainassa? Kun kyse on entisestä pitkäaikaisesta ulkoministeristä, niin toiminta ei voi olla tietämättömyyttä, vaan sen taustalla voi olla vain pahaenteisemmät tarkoitusperät.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti: ”…Syyskuun kuluessa olen julkaissut peräti seitsemän blogikirjoitusta. Linkit niihin ovat tämän kirjoitukseni lopussa…Blogeissani perustelen mielipiteeni, että Natoon pyrkiminen ja liittyminen oli virhe….”
Aivan. Tolkuton sivumäärä 70-luvun ”ystävyyspolitiikan” hevonhuttua, jossa palataan vähän väliä toistelemaan samoja paikkansapitämättömiä väitteitä ja tarjotaan hullunhauskoja perusteluja sille, että Suomen pitäisi taas palata leikkimään luottamusta itäisen naapurimaansa kanssa. Siis naapurin, joka käy jo kolmatta vuotta Euroopassa roistomaista hyökkäys- ja tuhoamissotaansa erästä toista naapuriaan vastaan, joka ei millään tavoin edes provosoinut Venäjää hyökkäämään. Tai itse asiassa sotahan alkoi jo vuonna 2014, kun kaksipäinen kalkkuna ryösti Ukrainalta itselleen Krimin niemimaan ja väittää sitä omakseen.
Kun suomalaiset huomasivat lopultakin runsaat kaksi vuotta sitten, että itäisen rajamme takana ei enää ole ihmisten tapoja noudattava valtio, vaan valtioksi naamioitunut imperialistinen ja laajentumishimoinen raakalaismafia, tapahtui Suomessa ennen näkemättömän nopea joukkojärkiintyminen. Blogistia se ei tietenkään koskenut, mutta n. 80% suomalaisista älysi, että oveen on nyt hankittava lukko, jonka nimi on Nato. Se oli ainoa varma proaktiivinen keino suojautua ammatti- ja taparikollista vastaan, jollainen tuo tohtori Väyrysen pitkäaikainen ja pysyvä halinalle eli Neuvostoliitto/Venäjä nyt on.
Sitkeän yrityksen puutteesta ei tohtori Väyrystä voi moittia. Vaikka hänen bloginsa ovat kommenteissa saaneet ansaittua runtua, ahkera mies ei lopeta yrittämistä. Suomen Stahanov. Mutta eipä siinä mitään, avoin keskustelufoorumihan tämä Puheenvuoro on, ja niin sen pitääkin olla.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi toivottavaa, että Väyrynen monen muun YYA-ajan politiikon tavoin myöntäisi jo sen, että tuohon, YYA-ajan Suomen ”Puoluettomuuteen” uskoimme vain me suomalaiset, muualla Länsi-Euroopassa Suomea pidettiin osana NL:n sateliittia. NL:n romahdus, YYA-sopimuksen mitätöinti, liittyminen EU:n oli ensiaskeleet Suomen matkaa länttä ja vahvempa itsenäisyyttä kohti ja irtautumaan Venäjän kahleista johon hävitty sota Suomen ajoi. Väyrynen haluaisi asemoida Suomi takaisin sinne mistä irti päästiin, harmaalle vyöhykkeelle Idän ja Lännen väliin, kiitos ei.
Ilmoita asiaton viesti
Vastustit Eu:hun liittymistä,mutta äänestit liittymisen puolesta.
Miksi?.
Ihan lyhyt vastaus kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
On surullista myöntää, että tällaisia pitkiä, aina samoja itsekehuja, sekavia väittämiä ja kyhäelmiä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen toistava jaarittelija on aikoinaan onnistunut hämäämään kansaa, eduskuntaa ja valtion johtavia piirejä jopa niin hyvin, että pääsi toimimaan jopa ministerinä ja presidenttiehdokkaana. No – lopulta tuli pää vetävän käteen, tuli lähtö valtapiireistä ja alkoi puolueiden perustelun ja sekavien tekstien ulostamisen aika, jona säälivien osanottajien pienenevä joukko vielä tukee jaarittelijan julkista häirintäraadantaa.
Ilmoita asiaton viesti
Blogissani kirjoitin: ”Totuus satuttaa. Ei ole helppo myöntää, että on ollut johdateltavissa harhaan.”
Tästä on saatu taas näyttöä.
Kukaan ei ole kyennyt osoittamaan, että blogeissani olisi ollut asiavirheitä tai perustelemattomia mielipiteitä.
Jäsenyyttä EU:ssa etulinjassa vastustin. Järjestin eduskunnassa 30 vuotta sitten jopa jarrutuskeskustelun jäsenyyshankkeen pysäyttämiseksi.
Tietoa löytyy kirjastani ”Itsenäisen Suomen puolesta”, äänestyksestä mm. sivulla 217.
Kirja on luettavissa ja kuunneltavissa äänikirjana kotisivuni kirja-arkistosta.
Ilmoita asiaton viesti
”Totuus satuttaa. Ei ole helppo myöntää, että on ollut johdateltavissa harhaan.”
Kukapa tuon paremmin tietäisi kuin blogisti. Ei ole helppo eikä varmaan ylipäätään mahdollista myöntää.
Ilmoita asiaton viesti
”Kukaan ei ole kyennyt osoittamaan, että blogeissani olisi ollut asiavirheitä tai perustelemattomia mielipiteitä.”
Voihan sitä kaikkea perustella vaikka millaisella hölynpölyllä, eikä sinua varmaan kukaan edes jaksa korjata, sitä on tehty 2½vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen: – ”Kukaan ei ole kyennyt osoittamaan, että blogeissani olisi ollut asiavirheitä tai perustelemattomia mielipiteitä.”
Asiavirheitäsi ja perustelemattomia mielipiteitäsi on ruodittu keskusteluosiossa vaikka kuinka monen keskustelija toimesta. Tässä muutama:
– ”Uhkat Suomen turvallisuudelle syntyivät vasta sen jälkeen, kun Naton jäsenyyttä ryhdyttiin tavoittelemaan.”
Eivät syntyneet. Niitä vain ryhdyttiin toteuttamaan.
– ”Pahimmillaan saatamme joutua suursodan taistelutantereeksi.”
Tämä sama vaara meillä olisi liittoutumattomanakin. Toistaiseksi kaikki Venäjän hyökkäysten kohteet ovat olleet liittoutumattomia valtioita.
– ”Olisi ollut viisaampaa harjoittaa turvallisuuspolitiikkaa, jonka avulla olisimme voineet pysyttäytyä sotien ja sotilaallisten selkkausten ulkopuolella.”
Käytät tätä argumenttina ikään kuin tämä olisi realistinen vaihtoehto, mutta et perustele realistisuutta millään tavalla.
– ”Silloinhan sanottiin, että Nato-jäsenyys antaisi meille täydellisen turvan.”
Ei sanottu. Sanottiin vain se tosiasia, että yhteenkään natomaahan ei toistaiseksi ole hyökätty. Täydellistä turvaa ei tarjoa mikään liittouma, eikä sellaista luvattu myöskään NATO-keskusteluissa, mutta parhaan tarjolla olevan turvan tarjoaa NATO.
– ”Nyt onkin käynyt ilmi, että juuri Nato-jäsenyys saattaisi johtaa siihen, että joutuisimme sotilaallisten iskujen kohteeksi.”
Missä tämä on käynyt ilmi, ja miten todistat, että vastaavaa uhkaa ei olisi, jos olisimme jääneet NATOn ulkopuolelle?
Ilmoita asiaton viesti
Väyrynen: ”Totuus satuttaa. Ei ole helppo myöntää, että on ollut johdateltavissa harhaan.”
Sanos muuta. Vielä tuskallisempaa näyttää olevan myöntää, että on itse ollut vaikutusvaltaisena poliitikkona ja pitkäaikaisena ministerinä vuosikymmenien ajan johdattelemassa suomalaisia harhaan. Ja kieltämättä tuloksekkaasti, koska vasta neuvostorussakkalan romahtaminen tervehdytti suomalaisten ulko- ja turvallisuuspoliittista ajattelua. Siis ainakin osittain, sillä Nato-järkihän tuli Suomenlahden pohjoispuolelle ratkaisevalla tavalla vasta keväällä 2022. Viiksettäähän se sellainen ketä vain, kun vuosikymmenten työ itänaapurin uskollisena renkinä romuttuu hetkessä.
Mutta ei viiksetykseen kuolla tarvitse, vaikka blogisti joskus aikoinaan sellaista taisi pelätäkin. Eteenpäin ottovillekuusisen viitoittamalla tiellä! Seuraavat presidentinvaalit ovat jo vuonna 2030. Sitä ennen ehtii perustaa parikin uutta putinistipuoluetta ja kerätä muutaman laatikollisen kannattajakortteja ’Postin hukattavaksi’.
Ilmoita asiaton viesti
”Kukaan ei ole kyennyt osoittamaan, että blogeissani olisi ollut asiavirheitä tai perustelemattomia mielipiteitä.”
Väyrynen, luitko Salosen kommentin #4217620?
Salonen osoitti kommentissaan mielipiteittesi perustelemattomuuden ja vääristelyn.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos Suomi ja Ruotsi olisivat säilyttäneet puolueettomuusasemansa, tällaista vaaraa ei olisi ollut, emmekä olisi kärsineet myöskään itärajalla nyt kokemistamme ”ilkeyksistä”.”
Miten voit sanoa vakaumuksen syvällä rintaäänellä jotain, mitä ei ole testattu?
Jos Suomi ei olisi liittynyt Natoon, niin Venäjä olisi voinut tehdä paljon muutakin kuin kepeätä häirintää siellä täällä. Halutessaan se olisi voinut tehdä myös aluevaatimuksia tai mitä tahansa. Ukraina ei ollut Nato-maa ja sinne hyökättiin. Suomi samanlaisena Venäjän rajamaana ymmärsi olevansa potentiaalisesti yhtä haavoittuvainen ja teki oman ratkaisunsa tältä pohjalta. Tämä on totuus, joka ei pala tulessakaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Tämä keskustelu on tietysti turhaa nyt, kun Suomi on jo liittynyt Natoon.”
Tismalleen. Miksi jaanata loputtomasti jo tapahtuneista ja peruuttamattomista asioista? Vainko herättääkseen edes jotakin epävarmuutta, epätietoisuutta, pelkoa tai edes jotakin ihmeellistä vipinää, muissakin kuin vain kestotykkääjä Tatussa?
Vanitas vanitatum et omnia vanitas. (Turhuuksien turhuus ja kaikki turhuus.)
Muilta osin: en kommentoi. Miksi kommentoisin? Miksi kukaan viitsii vaivautua kommentoimaan? Ikuisesti ja loputtomasti? Mikä hölmöilyssä viehättää näin monia näin kovin?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kommentointi on askarruttanut minuakin. Olen itse kommentoinut monta kertaa näitä Paavon näkemyksiä. Pikku hiljaa on herännyt kysymys, miksi? Paavo jatkaa valitsemallaan tiellä ja tynit tietenkin taikuroivat perässä voltteja heitellen, miksipä ei. Vouhakkeet hakevat huomiota mutta tällä kertaa selkänoja puuttuu, koska olemme siirtyneet länsimaiden joukkoon – Venäjä/Neuvostoliittokortti ei ole enää validi.
Olen jo aikaa sitten jättänyt erään Veijon hyvin tietämän tamperelaisen amatöörihistorioitsija- muinaistieteilijä-rajatieteilijä- putinisti yms. blogistin tekstit lukematta. Ehkäpä pitää jättää menneet menneiksi ja todeta, että sekä elämä että Paavon tekstintuotanto jatkavat, minusta riippumatta.
Ilmoita asiaton viesti