Luottamusta Keskustaan on vahvistettava

Julkaisin viime tiistaina blogin otsikolla ”Pahuuden voimille” ei saa antaa periksi.

Suomenmaan keskustelupalstalla vastasin niille, jotka olivat paheksuneet sitä, että kirjoitin ”pahuuden voimista”. Myönsin, että ilmaisu oli kieltämättä vahva.

Sanoilla ”pahuuden voimat” kerroin tarkoittaneeni samaa kuin sanalla ”joukkue”, jota olin aikaisemmissa blogeissani käyttänyt.

Sen olin määritellyt 13.9.2020 julkaisemassani blogissa ”Vihervasemmisto”, ”punavihreä”, ”joukkue” ja ”kummisedät”.

Kehotin lukemaan tämänkin blogin.

x  x  x

Tiistain blogissani kerroin kaksikielisen piirin aloitteesta puolueen Keski-Pohjanmaan piirin erottamiseksi ja lakkauttamiseksi, ja sen jäsenjärjestöjen liittämiseksi Etelä-Pohjanmaan piiriin. Lisäksi kerroin piirimme hakemuksesta taloudellisen tuen saamiseksi toimintaamme.

Viime torstaina pidetyssä puoluehallituksen kokouksessa aloitteemme oli esityslistalla, mutta pyynnöstäni huolimatta siitä ei vielä pyydetty vastinetta Keski-Pohjanmaan piiriltä.

Harmittelin sitä, että kiistojen selvittäminen tämän vuoksi lykkääntyi. Siihen tosin oli jo jouduttu myös sen vuoksi, että Keski-Pohjanmaan piiri oli tahallaan viivytellyt omaan aloitteeseensa liittyvien perustelujen esittämisessä.

Kiistat olisi ollut hyvä ratkaista ennen kuntavaaleja. Tämä olisi vahvistanut äänestäjien luottamusta puolueeseen.

Puheenjohtajan ehdotuksesta kuitenkin päätettiin, että molempien aloitteiden käsittely siirtyy kuntavaalien yli.

Myös rahahakemuksemme käsittely siirrettiin myöhempään kokoukseen. Näin ollen emme voi mitenkään edesauttaa kaksikielisten alueiden ehdokashankintaa.

Minun on vaikea siihen muullakaan tavoin vaikuttaa, kun minua itseäni ei hyväksytty puolueen pormestariehdokkaaksi eikä edes ehdokkaaksi Helsingin kuntavaaleissa.

x  x  x

Viime tiistaina saimme vihdoin käsiimme Keski-Pohjanmaan piirin perustelut meidän piirimme erottamiselle. Köykäiset olivat.

Ainoa konkreettinen peruste oli piirin kehotus vaaliboikottiin vuoden eduskuntavaalien 2019 edellä.

Toinen perustelu oli väite, että piirimme toiminta oli johtanut puolueen jäsenten eroamisiin. Todisteeksi esitettiin puoluetoimistosta 1.12.2020 piiritoimistolle lähetetty sähköpostiviesti, jota emme kuitenkaan ole useista pyynnöistämme huolimatta saaneet käyttöömme.

Piirin aikaisempi puheenjohtaja Peter Knuts vastaa aikanaan Keski-Pohjanmaan piirin aloitteeseen.

Olen kuitenkin piirin nykyisenä puheenjohtajana ryhtynyt jo perehtymään esitettyihin syytöksiin.

Sen voin jo tässä todeta, että kiistat ovat todellakin johtaneet jäsenkatoon, mutta tämä on johtunut pääasiassa siitä syystä, että kaksikielisen piirin jäsenet ovat väsyneet siihen, että he ovat joutuneet puolueen johdon, puoluetoimiston ja Suomenmaa-lehden harjoittaman julkisen ajojahdin kohteeksi.

Vielä painavampi syy jäsenkatoon on ollut se, että piirin jäsenet ovat olleet perin juurin tyytymättömiä siihen poliittiseen linjaan, jota puolue on vuodesta 2010 lähtien toteuttanut.

Kaksikielisen piirin kehotus vaaliboikottiin keväällä 2019 näyttää olleen lähinnä viimeinen protesti ja hätähuuto, jolla pyrittiin vaikuttamaan puolueen linjaan vielä aivan vaalikampanjan loppuvaiheeseen.

x  x  x

Kaksikielisen piirin kehotusta vaaliboikottiin ei tietenkään voida puolustella, mutta se tulee ymmärrettäväksi, kun se kytketään laajempaan kokonaisuuteen puolueen viime vuosien toiminnassa. Kerron siitä kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme”.

Keskustassa on käyty ajoittain rajuakin valtataistelua alkiolaisen ihmisyysaatteen ja liberalismin kannattajien välillä. Se alkoi 1980-luvun lopulla, jolloin mukaan tuli nuorten uusi sukupolvi, joka kutsui itseään keskustaliberaaleiksi ja ilmoitti tavoitteekseen Keskustan muuttamisen liberaalipuolueeksi.

Kahden vuosikymmenen ajan puolueessa oli tilaa molemmille, mutta vuoden 2010 Lahden puoluekokouksessa liberaalit kaappasivat kaiken vallan itselleen. Tämä johti romahdukseen vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

Vuoden 2012 presidentinvaaleissa luottamus palautettiin.

Vuosien 2011-2015 oppositiokauden ohjelmatyössä korostuivat jälleen perinteisen keskusta-aatteen arvot ja tavoitteet. Kun vielä Kataisen/Stubbin hallitus pahan kerran kompuroi, Keskusta nousi jälleen suurimmaksi puolueeksi.

Vuoden 2015 hallitusratkaisu muutti kaiken. Juha Sipilän johdolla Keskusta palasi sille poliittiselle linjalle, jolla olimme kokeneet romahdustappion neljä vuotta aikaisemmin.

Alusta alkaen oli nähtävissä, että valitulla linjalla Keskusta on ajautumassa vielä pahempaan tappioon.

x  x  x

Näköpiirissä ollut romahdus johti kolmenlaisiin yrityksiin puolueen pelastamiseksi.

Ensiksikin, eduskuntaryhmän kautta puolueen linjaan yrittivät vaikuttaa sen kokeneimmat jäsenet. Vaikuttaminen oli kuitenkin mahdotonta sen vuoksi, että vuonna 2010 valtaan noussut ”joukkue” oli synnyttänyt keskustelukulttuurin, jossa hyväksyttiin vain puolueen johtoa tukevat puheenvuorot.

Vallanjaossa veteraanit alistuivat – Mauri Pekkarista lukuunottamatta – ”joukkueen” saneluun. Mauri haastoi vallanpitäjät jopa vaalissa, jossa valittiin elinkeinoministeri Olli Rehnin jälkeen. Tässä yhteydessä käydystä keskustelusta poimin sanan ”joukkue”, jota olen julkisuudessa sittemmin usein käyttänyt. Keski-Pohjanmaan ydinjoukko piti pintansa.

Vuoden 2019 eduskuntavaalien yhteydessä veteraanit vetäytyivät, eivätkä asettuneet enää ehdolle. Mauri siirtyi Euroopan parlamenttiin.

Toiseksi: puoluehallituksen ja työvaliokunnan toiminnassa koin itse saman kohtalon kuin kansanedustajat eduskunnassa. Osallistuin näiden puolue-elinten työhön puolueen kunniapuheenjohtajana ja europarlamentaarikkojen edustajana. Minkäänlaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia näiden puolue-elinten kautta ei ollut.

Niinpä ryhdyin toimintaan alkiolaisen aatteen kannattajien kokoamiseksi yhteen yli puoluerajojen ja sitoutumattomien suomalaisten keskuudessa. Onnistuin tässä hyvin, kuten vuoden 2018 presidentinvaalien tulos osoitti.

Vaalien jälkeen tarjosin Juha Sipilälle yhteistyötä voimien kokoamiseksi. Tämän puolueen johto torjui. Samalla sinetöitiin puolueen murskatappio vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Tästä kerron kirjassani ”Terve Suomi” (ss. 174-190).

Kolmanneksi: kaksikielinen piiri koki saman kohtalon kuin me kansanedustajien kanssa. Piiri pyrki toiminnanjohtajansa Peter Albäckin johdolla vaikuttamaan puolueen linjaan, mutta kaikki yritykset olivat turhia.

Viime hetken herätyshuutokin – vaaliboikottiin kehottaminen – tuli julkisuudessa torjutuksi. Puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen vakuutti Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että puolue oli yhtenäisesti johdon valitsemalla linjalla.

Sillä linjalla se koki haaksirikon.

x  x  x

Kaksikielinen piiri on joutunut puoluetta johtavan ”joukkueen” hampaisiin siksi, että sen johto on rohkeasti puolustanut jäsentensä edustamaa poliittista linjaa.

Ensimmäinen suuri ”synti” oli, että piiri kannatti minua puolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 vaaleissa. Puolueen johto oli jo pitkään valmistellut Olli Rehnin ehdokkuutta.

Toista kamppailua seurasin puoluehallituksen jäsenenä aitiopaikalta. Vuoden 2014 eurovaalien edellä ”joukkue” ryhtyi ajamaan vaaliliiton solmimista RKP:n kanssa.

Keskustelin asiasta keväällä 2013 Juha Sipilän kanssa. Vastustin vaaliliittoa jyrkästi. En nähnyt siinä Keskustan kannalta mitään järkeä. Olisimme lahjoittaneet yhden omista paikoistamme RKP:lle. Keskusta olisi ajautunut taktikoitiin, mikä olisi vaikeuttanut vaalityötämme.

Juha oli kanssani samaa mieltä. Myöhemmin hän ryhtyi vaaliliittoa ajamaan. Puoluehallituksessa tämä hanke kuitenkin torjuttiin. Kerron tästä teoksessani ”Eihän tässä näin pitänyt käydä” (ss. 32-34).

Kaksikielisen piirin toinen suuri synti oli, että vaaliliittohankkeen taustat tulivat sen kautta julkisiksi.

Vaaliliitolla Keskustan ja RKP:n johto pyrkivät yksissä tuumin pudottamaan parlamentista Nils Torvaldsin ja nostamaan hänen tilalleen Olav Jernin. RKP lupasi tukea Keskustan vaalityötä 600 000 eurolla, jos vaaliliitto hyväksytään.

Yksi hankkeen ”sylttytehtaista” oli Brysselissä, missä Jernin entinen puoliso työskenteli Olli Rehnin kabinetissa.

Keskustan oman kaksikielisen toiminnan kannalta vaaliliittohanke oli hyvin vahingollinen. Sen ajaminen osoittaa kouriintuntuvasti ”joukkueen” kielteisen suhtautumisen Keskustan omaan ruotsinkieliseen toimintaan.

x  x  x

Sipilän hallituksen muodostamisesta alkaen kaksikielinen piiri teki omalta osaltaan kaikkensa vaikuttaakseen Keskustan poliittiseen linjaan.

Seinäjoen vuoden 2016 puoluekokouksen edellä piiri lähetti puoluevaltuustolle kirjeen, jossa vaadittiin, että myös perinteisen keskustapolitiikan kannattajille olisi puolueessa annettava tilaa. Kirjeessä ennustettiin, että silloisella menolla Keskusta uhkaa kokea saman kohtalon kuin Ruotsin Keskustapuolue ja kutistua pienpuolueeksi.

Vuoden lopulla toiminnanjohtaja Peter Albäck lähetti puoluejohdolle kirjeen, jonka hän otsikoi ”Keskustan kenttätyöntekijän nöyrä ehdotus pääministeri Juha Sipilälle”.

Albäck totesi, että Keskustassa oli laajaa tyytymättömyyttä muutamaan ministeriin. ”Nämä ovat Anne Berner ja Kimmo Tiilikainen. Kenttäväki haluaa selvästi vaihtaa kasvoja hallituksessa. Vaihtopäivät voisivat olla nyt, kun hallituskaudesta on kulunut puolet.” Albäck kannatti Jari Leppää maatalousministeriksi ja Anne Kalmaria ympäristöministeriksi.

Albäck arvioi, että näillä ratkaisuilla Keskustalla olisi ollut hyvät edellytykset menestyä kevään 2017 kuntavaaleissa. Jos näitä välttämättömiä muutoksia ei tehtäisi, puoluejohto joutuisi taas huomaamaan, että kenttää olisi sittenkin kannattanut kuunnella. Oikeassa hän oli.

Albäckin aktiivinen toiminta johti siihen, että puoluehallitus ajoi syksyllä 2017 puoluevaltuustossa läpi päätöksen, jolla kaksikielisen piirin puoluetuki lakkautettiin.

Näyttää siltä, että taloudellisiin laiminlyönteihin ja väärinkäytöksiin liittyneet perustelut olivat suurimmaksi osaksi tekaistuja. Ne on tarkoitus Annika Saarikon kanssa sopimallamme tavalla puolueettomasti selvittää.

Perimmäinen syy puoluetuen lakkauttamiseen oli poliittinen: puolueen johto halusi vaientaa piirijärjestön, jonka toimintaa ja poliittista sanomaa se piti itselleen kiusallisena.

Kuntavaalien lähestyessä ollaan jälleen samankaltaisessa tilanteessa kuin neljä vuotta sitten. Luottamus Keskustaan on romahtanut, ja kannatus on noin kolme prosenttiyksikköä pienempi kuin eduskuntavaaleissa.

Tähän mennessä kuntavaalien valmistelut on pahan kerran tyritty. Gallupit osoittavat, että kannatuksemme on surkealla tasolla myös kuntavaaleissa. Ero viime vaalien tulokseen on jopa 4.5 prosenttiyksikön luokkaa.

Nyt tarvittaisiin jälleen luottamusta lisääviä toimenpiteitä, joilla puolueen kannatusta voitaisiin viime hetkellä nostaa.

Mitähän ne voisivat olla?

x  x  x

Tässä kirjoituksessa mainitut teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. Teokseni ”Yhteinen vuosisatamme” on myös kuunneltavissa äänikirjana. Kaikkia teoksia voi hankkia Pohjanrannan verkkokaupan kautta.