Mediapeliä
Kirjoitin 12.6. blogin ”Katri Kulmunin tulee jatkaa puheenjohtajana”.
Kimmokkeen siihen sain tiedotusvälineissä julkaistuista uutisista, joiden mukaan enemmistö haluaa Oulun puoluekokoukseen haastajan puolueen nykyiselle puheenjohtajalle Katri Kulmunille. Niiden mukaan enemmistön enemmistö haluaa puheenjohtajaksi Annika Saarikon.
Uutisointi perustui puolue-eliitille tehtyihin kyselyihin.
Kirjoitin, että tulokset ovat yhtä harhaanjohtavia kuin aikaisempien vastaavien tutkimusten. Kyselyihin vastasi vain noin puolet. Aktiivisimpia ovat ne, jotka haluavat vaihtaa puheenjohtajaa. Enemmistön enemmistö on siis tosiasiassa vähemmistö.
Eilen Yle tiesi kertoa, että Annika Saarikko on enemmistön suosikki Keskustan puheenjohtajaksi.
Yle oli tehnyt kyselyn 186 henkilölle, joista 95 eli 51 % oli siihen vastannut. Heistä 15 % ei ollut ottanut kantaa. Lopuista vastanneista 47 % oli kannattanut Annika Saarikkoa ja 38 % Katri Kulmunia.
Kun Ylen tutkimuksessa kantaa otti vain reilusti alle puolet kyselyn kohteena olleista, voidaan sanoa, että Saarikon takana ei tässä kyselyssä ollut edes enemmistön enemmistö, vaan vähemmistön enemmistö.
Tämänkin ”tutkimuksen” tuloksia arvioitaessa on muistettava, että aktiivisimpia ovat yleensä ne, jotka haluavat vaihtaa puheenjohtajaa.
Ylen toteuttama kysely ja sen markkinointi ovat tyypillistä mediapeliä, jolla pyritään ohjailemaan mielipiteitä. Äänestäjillä on taipumus tukea sitä ehdokasta, jonka uskotaan voittavan. Tutkijat puhuvat ”bandwagon” –ilmiöstä.
x x x
Rohkenin kirjoittaa tämän blogin otsikoksi ”Mediapeliä”. Tämä antaa minulle jälleen mahdollisuuden kertoa nuorille lukijoilleni Suomen poliittisen historian tapahtumista.
Samalla voin oikoa vanhemmille lukijoilleni julkisuuden kautta aikanaan syntyneitä vääriä käsityksiä. Tämä tosin näyttää monia ärsyttävän, kuten kommentointi Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla osoittaa. Vanhat väärät mielikuvat haluttaisiin säilyttää.
Sana ”mediapeli” tuli poliittiseen kielenkäyttöön vuoden 1994 presidentinvaalien yhteydessä.
Vaalien tulos ratkaistiin johtavissa tiedotusvälineissä pelatulla mediapelillä. Sen avulla toiselle kierrokselle nostettiin Elisabeth Rehn, jonka Martti Ahtisaari helposti voitti.
Vuoden 2012 presidentinvaaleissa ratkaisevaan rooliin nousi sosiaalinen media.
Nouseva Vihreiden poliitikko Touko Aalto nosti kampanjoinnin viime vaiheessa somessa kohun väittäen, että minun TV-mainokseni oli hyökkäys Pekka Haavistoa ja yleensäkin seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan. Mainoksessa oli mukana Vuokko&Paavo –muki. Sanoin siinä, että talossa pitää olla isäntä – niin ja emäntä.
Pekka Haavisto oli itsekin hämmästynyt ja hämmentynyt joutumisestaan toiselle kierrokselle. Sauli Niinistö sai hänestä helpon voiton.
En vaivaa lukijaani kertomalla tarkemmin, millaista mediapeliä näissä kaksissa vaaleissa pelattiin. Totuus löytyy muun muassa kirjastani ”Suomen linja”, joka on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
Löytyy tästä teoksesta tietoa myös vuoden 1988 presidentinvaaleista. Niitä ei ratkaissut mediapeli, vaan vuoden 1987 hallitusratkaisu, jolla Mauno Koivisto Harri Holkerin avulla hajotti Kokoomuksen ja hankki itselleen uudelleenvalintaan tarvitut valitsijamiesten äänet. Tähän liittyen on tullut esiin uutta mielenkiintoista tietoa, kun Mauno Koiviston arkisto on avautunut käytettäväksi.
x x x
Kun tämän blogini julkaisen, saan varmaankin jälleen moitteita siitä, että kirjoitan vanhoista asioista. Sekään ei monia miellytä, että nojaudun kirjoituksissani dokumentteihin ja ennen muuta kirjoittamiini kirjoihin.
En kuitenkaan kirjoita menneisyyden, vaan tulevaisuuden vuoksi. Toivon, että mahdollisimman moni oppisi havaitsemaan sekä valtamediassa että somessa pelattavan mediapelin.
Valistunut ja itsenäinen kansalaismielipide on kansanvallan vahva turva.
Mulla on sulle hyviä kirjoja aiheista. Gulps
Ilmoita asiaton viesti
Itse käyttäisin sanaa lööppimedia. Kiinnostaako niitä nyt pätkääkään kumpi valitaan tässä kohtaa, Kulmuni vai Saarikko? Tarkoitan termillä ’lööppimedia’ tässä kohtaa sitä, että puolueeton, neutraali journalismi ei kiinnosta mitään mediaa vaan näyttävät otsikot joilla some aikaan saa niitä kaivattuja klikkauksia. Se tuntuu riittävän, että ne ketkä ymmärtävät miten tämä toimii niin ymmärtävät ja muista sitten viis. Kaikkein kummallisin vastaava lähihistoriasta on joku nettikysely maahanmuttajille rasismista johon vastasi kourallinen ihmisiä ja josta karsittiin vastauksia trollauksina ja josta käytettiin silti termiä tutkimus ja revittiin otsikoita vaikka sen info- ja totuusarvo oli nolla.
Satunnais-gallup antaa jokseenkin luotettavia tuloksia vaikka nekin ohjaavat ihmisiä antamaan niitä tukea tuloksia. Sen sijaan joku toimittajan pikakysely nyt ei paljoa kerro tai toimittajan tulisi nyt edes korostaa sitä kuinka pieni ja epäluotettava otanta kulloinkin on koska aina jokaisen aiheen aktiivisimmat puolesta / vastaan ihmiset vastaavat ja se enemmistö fundeeraa …
Ilmoita asiaton viesti
Peliä on monenlaista, mutta poliittinen peli on samanlaista kuin ”Kauniita ja rohkeita” katselisi. Politiikassa vaan pelataan oikeiden ihmisten hyvinvoinnilla tai sanottaisiinko pahoinvoinnilla.
Poliittiset pelit kannattaisi jättää kokonaan ja pyrkiä avoimesti siihen tavoitteeseen, minkä on itselleen asettanut. Näin ulkopuolisen silmin nämä näyttäisivät olevan kohdallasi keskustan puheenjohtajuus, jonka jälkeen Suomen presidenttiys.
Erosit perustamastasi tähtiliikkeestä kesken kevään 2019 Eurovaalien ja se oli monelle ehdokkaalle karvas pettymys. Jokin asia siis taustalla täytyi olla, eli joko se, ettet uskonut menestykseen ja vedit maton muiden ehdokkaiden jalkojen alta tai sitten se, että varmistit että voit osallistua keskustan puheenjohtajan vaaliin vuonna 2020.
Katsoin säännöistänne, niin pykälässä 9 ”Puolue-elimet” sanotaan, että edellisen 12 kuukauden aikana ei saa olla muun puolueen jäsen. Nythän kohdallasi tämä aika on jo umpeutunut. https://keskusta.fi/jarjestoaineisto/
Mittauta nyt itse oma kannatuksesi ja jos ei tällä kertaa nappaa, niin aina tulee uusia kertoja, jos isäsi tapaan olet pitkäikäinen.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen, onko niin, että aina jos vapaissa vaaleissa tulee sellainen tulos, joka ei sinua miellytä, kyse on mediapelistä? Mutta jos tulee sellainen tulos, joka sinulle kelpaa, kyse ei olekaan mediapelistä?
Ilmoita asiaton viesti
”Enemmistön enemmistö on siis tosiasiassa vähemmistö”, ja ”ei tässä kyselyssä ollut edes enemmistön enemmistö, vaan vähemmistön enemmistö”.
Paavo Väyrysen teksteissä on nykyisin niin runsas viihdearvo, että lueskelen niitä – kirjaimellisesti – huvikseni.
Vuoden 1987 hallitusratkaisusta muistan Mauno Koiviston perustelut, joissa tuohtunut presidentti katsoi hänelle varatun vain pienen ja kovin nopeasti ohimenevän roolin. Taisi kepu-vetoinen ryhmittymä kuvitella, että Kekkosen jälkeen ei istuvaa presidenttiä kiinnostaisi puuttua hallituskoostumuksen kaltaisiin pikkuasioihin? Totta tietysti on, että nimittämällä Harri Holkerin pääministeriksi Koivisto samalla kesytti kokoomuspuolueen. Holkerihan oli ehtinyt viritellä vaalikampanjaansa vuodelle 1988 harmittelemalla Koiviston vasemmistolaisuutta, mutta se kritiikki vaimeni laakista!
En tiedä onko Harri Holkerin elämäntyötä tutkittu tai arvioitu perusteellisesti, mutta kokoomuslaisena poliitikkona hän on erityistapaus: 1970-luvulla Holkeri paimensi puoluettaan Kekkosen valitsemiseksi poikkeusteitse, ja 1980-luvulla hän oli jo demaripresidentin miehiä. Onko tällainen viisautta vai periaatteettomuutta?
Ilmoita asiaton viesti
Itselleni soitti aikanaan yksi gallupintekijä. Aikani vastattuani hän sanoi että meidän on turha jatkaa kysymyksiä. ”Ette selvästikään kuulu tähän meidän otantaan”, hän sanoi ja löi luurin korvaan..!!! Ei ole gallupin tekijöitä sen jälkeen näkynyt. Toisaalta media voisi ottaa esille Sauli Niinistön osuuden Suomen Markan lakkauttamisessa vastoin Perustuslakia..??? Sauli Niinistö oli Paavo Lipposen hallituksen ministerinä kun se lakkautti Markan pelkällä hallituksen Tiedonannolla Eduskunnalle kun lakkautuspäätös olisi vaatinut Eduskunnan 5/6 enemmistön..!!! Media saisi takuuvarmasti lööppiotsikoita ja lehdet vietäisi käsistä. Suomen valtamediat ovat puudeleita jotka syövät kiltisti poliitikkojen kädestä. Poliitikothan maksavat lehdille sekä MTV:lle ja YLE:lle huomattavia tukiaisia että pysyvät ylipäätään hengissä..!!! Sellaista tämä on. Kiitos Paavo Väyryselle että jaksaa tuoda esille näitä epäkohtia. Tarttuisi vielä tähän Markan hävittämiseen niin pisteet vaan nousisivat..!
Ilmoita asiaton viesti
Tämä tässä taas jotenkin jäytää, sana ja bandwagonilmiö nimeltä väyrynen. Tietyssä mielessä samantekevää on, haluaako Väyrynen poliittista valtaa. Se on olennaista, onko Väyrysen mutkikkailla ajatusrakennelmilla merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Tavallaanhan Väyrynen tuossa oikeassa on, että voittajan puolella on helppo olla. Jos oletetaan, että Kulmunin kannatus olisi tuo 38% ja väyrysläisiä 13% keskustan sisällä, niin silloin Väyrysen kannattajien äänien ohjaamisella Kulmunille tulisi 51% kannatus.
Siitä minulla ei sitten ole tietoa, että minkälainen Väyrysen todellinen kannatus keskustassa on. Jos hän itse asettuisi ehdokkaaksi, niin silloin Kulmuni todennäköisesti putoasi, kun äänet hajoaisivat.
Ilmoita asiaton viesti
Poliittista mediapeliä on ollut, on ja tulee aina olemaan. Ne, jotka sitä eniten harrastavat, sen kiivaimmin kiistävät, mutta fakta on, että esim. Yle harrasti 60-luvun lopulla ja 70-luvulla jopa törkeän selkeää mediapeliä SDP:n puolesta.
1980-luvulta lähtien Yle ja muu valtamedia on vähitellen siirtynyt yhä punavihreämpään suuntaan, mikä näkyy paitsi polititiikan asiaohjelmissa, myös ja ennen muuta poliittisissa satiiriohjelmissa.
Siinä, missä muualla lännessä media pilkkaa ja arvostelee ennen muuta maansa kulloistakin hallitusta ja hallituspuolueita, meillä pilkan ja arvostelun kohteina ovat vuodesta toiseen samat puolueet ja henkilöt – olivatpa ne hallituksessa tai oppositiossa. Yksi näistä median hampaissa ”aina” olleista on Paavo Väyrynen, mutta on niitä muitakin.
Kun jotkut puolueet ja henkilöt on jätetty kokonaan vinoilun ulkopuolelle, valtamedian luotettavuus on kärsinyt. Näin etenkin nyt, kun vallassa on punavihreä hallitus, jota punavihreä media vahtii kuin puudeli ikään.
Ilmoita asiaton viesti
Iltalehti käy tänään isosti mediapeliä Elisabeth Rehnin nimeen Srebrenican tapahtumien tiimoilta.
Serbian entinen presidentti Radovan Karadzic kärsii parhaillaan Haagin kansainvälisen oikeuden langettamaa elinkautista tuomiota Bosnian sodan aikaisista sotarikoksista mm. Srebrenicassa 25 vuotta sitten.
Hänen sanottiin suhtautuneen kirjaimellisesti vanhojen tekstien määräyksiin toisuskoisten vähemmistöjen hävittämisestä, ikäänkuin tekstit olisivat löytyneet kivien alta valmiina täytäntöönpantaviksi, ymmärtämättä että ne olivat syntyneet menneessä ajassa vastauksina silloisiin kysymyksiin.
Karadzic, joka on koulutukseltaan psykiatri, on julkaissut useita runoteoksia.
Vaclav Havel on kutsunut EU:ta historian vakavimmin otettavaksi rauhanliikkeeksi, koska se on kuninkaiden ja kirkon sotaisan liiton jälkeen syntynyt aivan uudenlainen, maallinen hallintotapa.
Vanhoihin teksteihin pitääkin suhtautua kuten mihin tahansa ihmiskäden ohjaaman kynän tuotoksiin ilman sen kummempaa pyhyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Antti Rinne puhkui joulukuisena sunnuntaina (8.12.) puolueväkeä tavattuaan taistelutahtoa pääministerin asemastaan, mutta heräsi maanantaina lampaana koska ilmasto!
HS: n hassuttelussa luvataan vastaisuudessakin puuttua peliin jos joku pilvi uhkaa Suomea.
Ilmoita asiaton viesti