Mikä on Turkin rooli ”maailmojen sodassa”?

Tänään tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Azerbaidshan käynnisti Turkin tukemana hyökkäyksensä Nagorno-Karabahiin sijoitettuja Armenian joukkoja vastaan.

Tämä äskettäin käyty verinen sota on jäänyt julkisuudessa kokonaan Ukrainassa vuonna 2014 alkaneen sisällissodan ja Venäjän 24.2.2022 Ukrainaan käynnistämän hyökkäyksen varjoon.

Joulukuun 22. päivänä julkaisemassani blogissa Syttyykö jäätyneistä konflikteista kuuma sota?” kerroin, kuinka Nagorno-Karabahin kriisi oli syntynyt.

Se oli yksi Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä syntyneistä sodista, joka muuttui jäätyneeksi konfliktiksi. Aseellinen selkkaus alkoi jo vuonna 1988. Vuonna 1992 se kärjistyi sodaksi, joka päättyi vuonna 1994.

Blogissani kirjoitin:

Tällä Azerbaidshanin sisällä sijainneella alueella asunut armenialaisvähemmistö koki asemansa uhatuksi ja ryhtyi aseelliseen taisteluun saavuttaakseen itsenäisyyden ja voidakseen liittyä osaksi Armeniaa. Tässä kriisissä Nagorno-Karabahin armenialaisvähemmistö on tukeutunut Armeniaan ja Venäjään, Azerbaidshan Turkkiin.”

x x x

Sota käynnistyi 12.7.2020 Azerbaidshanin ja Turkin joukkojen aloittamalla hyökkäyksellä.

Sodan päättymisen yhteydessä Yle julkaisi 10.11.2020 uutisjutun otsikolla ”Vuoristo-Karabahin sota päättymässä Armenian tappioon – Suuri osa alueista Azerbaidžanille”:

Heti hyökkäyksen alettua sekä Azerbaidžanin että Turkin presidentit ilmoittivat, että hyökkäys jatkuu, kunnes Vuoristo-Karabah ja etenkin Šušin kaupunki on vallattu.”

Azerbaidžan on varustautunut öljy- ja kaasuvaroillaan. Se on hankkinut aseita ennen kaikkea Turkista, mutta myös esimerkiksi Venäjältä ja Israelista.

Azerbaidžanin modernit aseet, kuten taistelulennokit, vaikuttavat varmistaneen sotilaallisen ylivoiman.”

Tulitaukosopimuksen ehtoja Ylen jutussa kommentoidaan näin:

Pakon edessä sovitun tulitaukosopimuksen ehdot ovat Armenialle ankarat.

Venäjän, Azerbaidžanin ja Armenian neuvottelemassa sopimuksessa Armenia menettää Vuoristo-Karabahista kaikki Azerbaidžanin nyt valtaamat alueet.

Armenia menettää myös Vuoristo-Karabahin lähialueet, joita se on miehittänyt vuodesta 1994, kun Vuoristo-Karabahin edellinen sota päättyi.

Sopimuksessa on määritelty aikataulu alueluovutuksille. Ne on määrä toteuttaa marraskuun aikana.”

Venäläisjoukkoja on jo saapunut Vuoristo-Karabahiin turvaamaan haurasta sopua.

Venäjällä on joukkoja Armeniassa, ja Armenia on mukana Venäjän johtamassa monikansallisessa puolustusliitossa.

Puolustusyhteistyöstä huolimatta Venäjä ei suostunut puolustamaan Vuoristo-Karabahia. Venäjä ilmoitti, että puolustusyhteistyö rajoittuu Armenian virallisiin maarajoihin.”

Sopimuksen allekirjoittaminen johti Armeniassa väkivaltaisiin mellakoihin. Mielenosoittajat murtautuivat myös parlamenttitaloon.

Nagorno-Karabahissa käydyllä sodalla on mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä Ukrainan kriisin kanssa, kuten 5.7. julkaisemassani blogissa kirjoitin.

x x x

Turkin kaksi vuotta sitten Azerbaidshanin puolesta Nagarno-Karabahissa käymä sota kertoo osaltaan sen asemasta alueellisena suurvaltana.

Turkilla on läheiset suhteet moniin muihinkin entisiin neuvostotasavaltoihin, joissa puhutaan turkin kieltä tai sen sukulaiskieliä. Kielisukulaisuus ulottuu myös Iraniin.

Turkki on käyttänyt sotilaallista voimaansa myös Syyriassa ja Irakissa.

Turkki miehittää osaa EU-maa Kyproksesta. Toisen EU-maan Kreikan kanssa Turkin suhteet ovat viime aikoina kärjistyneet.

Suhteet Venäjään ja Kiinaan ovat Turkille hyvin tärkeät.

Ukrainassa riehuva sota koskettaa monin tavoin Turkin elintärkeitä kansallisia etuja. Ukraina ja Venäjä ovat Mustan meren rantavaltioita.

Sota vaarantaa Turkinkin turvallisuuden. Ukrainaan olisi hyvin tärkeää saada mahdollisimman pian aikaan tulitauko ja aselepo. Olisi saatava aikaan poliittiset neuvottelut rauhanomaisesta ratkaisusta, joka avaisi mahdollisuudet Turkkia hyödyttävän taloudellisen yhteistyön kehittämiseen.

Yhdysvaltain käynnistämä ”uusi kylmä sota” tähtää maailman uudelleenjakoon tavalla, joka on monin tavoin vastoin Turkin elintärkeitä kansallisia etuja.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys käynnistettiin osana uutta ”maailmojen sotaa” ja sen tueksi. Tämänkin vuoksi Turkin on vaikea jäsenyyksiämme tukea.

Maailmojen sota” on vastoin myös Suomen kansallisia etuja.

Siksi Sauli Niinistön olisi tullut viime vuodenvaihteessa torjua Joe Bidenin ajatus Suomen Nato-jäsenyydestä.

Olisi tullut ryhtyä toteuttamaan sitä vaihtoehtoa B, josta Niinistö maaliskuisen Washingtonin tapaamisen jälkeen julkisesti puhui.

Olisimme tiivistäneet yhteistyötämme Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa ja hankkineet erilliset Yhdysvaltain ja Britannian turvatakuut. Ehkä se vielä lopulta toteutuu.

 

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu