Miten Suomessa voi vaikuttaa?
Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun Vuokko joutui sairaalahoitoon. Hän oli kärsinyt kesän ja syksyn mittaan pahentuneista kivuista, joihin lääkärit eivät olleet löytäneet selitystä.
Lopulta Vuokon terveys romahti. Hän hakeutui terveyskeskukseen, mistä hänet ohjattiin Meilahden sairaalaan. Siellä pian todettiin, että Vuokko sairastaa myelooma-nimistä verisyöpää.
Aluksi tilanne tuntui toivottomalta, kun meille kerrottiin, että korkean iän vuoksi Vuokko ei pääsisi kantasoluhoitoihin. Myöhemmin kävi ilmi, että ikärajoja on tarkistettu ja hänellekin hoidot voitiin järjestää.
Helmikuussa omia kantasoluja kerättiin, ja huhtikuun lopulla ne palautettiin. Sairaus on ollut kaiken kaikkiaan rankka, mutta kantasolujen palautus oli sen pahin vaihe. Sitten alkoi työläs kuntoutuminen.
Viime viikolla saimme iloksemme kuulla, että hoidot ovat tehonneet. Luuydinnäytteessä ei ollut lainkaan syöpäsoluja. Kuntoutuminen jatkuu edelleen, mutta nyt meillä on näköpiirissä runsaasti hyviä yhteisiä elinvuosia.
Vuokon sairastumisella on ollut suotuisa vaikutus minun terveyteeni.
Omaishoitajana jouduin hoitamaan työni ohella kotiaskareita, toimittelemaan apteekki- ja kauppa-asioita ja kanniskelemaan rollaattoria. Kun ruoka maistui Vuokolle huonosti, minäkin tulin syöneeksi vähemmän. Painoni putosi ja kunto kohosi.
Kun tunsin kuitenkin kesän mittaan itseni väsyneeksi, käännyin lääkärin puoleen. Väsymyksen syynä oli ilmeisesti se, että painoni pudottua ja kuntoni kohennuttua verenpainelääkitykseni oli liian voimakas. Kun sitä reilusti vähennettiin, vointini on taas hyvä.
x x x
Kesän ja syksyn mittaan olen pohtinut, kuinka voisin vaikuttaa Suomen, Euroopan ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Tämä on minulle hyvin tärkeä kysymys, kun olen määritellyt yhteiskunnallisen vaikuttamisen suorastaan elämäntehtäväkseni.
Toisaalta aikaa on, jos terveys säilyy hyvänä. Jos saisin elää yhtä vanhaksi kuin isäni, elinajastani olisi jäljellä vielä yli neljäsosa ja aikuisiän työvuosista peräti runsas kolmannes.
Pohdintaani toi uusia aineksia Seppo Kääriäisen teos ”Aidan toiselta puolelta”.
Sepolla oli puoluetoimiston työntekijänä ja puoluesihteerinä keskeinen rooli siinä työssä, jolla Keskusta nostettiin vuoden 1970 romahdusvaalien jälkeen 1980-luvun lopulla maan suurimmaksi puolueeksi.
Meillä kahdella on ollut samankaltainen aatteellinen ja poliittinen linja, mutta valtapolitiikan ratkaisut ovat ajaneet meitä erilleen.
Valtapolitiikka vaikuttaa myös siihen, kuinka Seppo käsittelee kirjassaan viime vuosikymmenten ja vuosien tapahtumia.
Minun toimintaani Seppo selostaa ja arvioi jokseenkin asiallisesti vuoden 2012 presidentinvaaleihin saakka. Hän tunnustaa silloisen ehdokkuuteni suuren merkityksen siihen, että Keskusta nousi vuoden 2011 romahduksen jälkeen takaisin suurten puolueiden joukkoon.
”Edesottamuksiani” vuoden 2012 jälkeen Seppo rankasti arvostelee.
Mitä tein sen jälkeen?
Ensin tein mittavan työn puolueen menestyksen turvaamiseksi saman vuoden kuntavaaleissa.
Rovaniemen puoluekokouksessa olin ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. Voitin jäsenvaalin, mutta Juha Sipilä tuli – myös Sepon tuella – valituksi.
Vuonna 2014 olin ehdolla Euroopan parlamenttiin. Ehdokkuuteni turvasi sinne Keskustalle kolmannen paikan.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ehdokkuuteni turvasi Keskustalle Lapista neljännen paikan.
Vuoden 2015 hallitusratkaisu oli paha pettymys meille kummallekin. Näimme, että hallituspohja ja ministerivalinnat suistaisivat Keskustan perinteisiltä aatteellisilta ja poliittisiltaan raiteiltaan.
Seppo yritti vaikuttaa eduskuntaryhmän kautta. Sen valinnoissa häntä syrjittiin. Sepon keskusteluyhteys Sipilään katkesi lähes kokonaan, kuten hän kirjassaan kertoo.
Julkisuudessa Seppo oli puoluetta kohtaan lojaali, mutta syvä tyytymättömyys sen politiikkaan tuli lähipiirissä vahvasti kuulluksi.
Omalta osaltani yritin vaikuttaa puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan kautta, joiden jäsen europarlamenttivaltuuskunnan edustajana olin. Minua ei kuunneltu. Tärkeimmistä asioista ei edes keskusteltu.
Lisäksi pidin yhteyttä pääministeri/puheenjohtajaan. Tämä yhteys katkesi marraskuussa 2015.
Kaikesta tästä ja tämän jälkeen tapahtuneesta olen kertonut kolmessa teoksessani (”Eihän tässä näin pitänyt käydä”, ”Kukahan nämäkin sotkut selvittää?” ja” Terve Suomi”), jotka ovat ilmaiseksi luettavissa kotisivuni sähkökirja-arkistosta.
Teos ”Terve Suomi” sisältää olennaista tietoa kevätkauden 2018 tapahtumista. Silloin polkumme Sepon kanssa jälleen kohtasivat.
Helmikuun 22. päivänä 2018 tapasin Mauri Pekkarisen aloitteesta hänet, Seppo Kääriäisen ja Timo Kallin. He olivat liikkeellä selvittääkseen, löytyisikö minulle sellainen vaikutusvaltainen asema, että voisin palata mukaan Keskustan toimintaan. Sipilä oli tietoinen tapaamisesta. (s.164)
Seppo oli synkällä mielellä ja sanoi painokkaasti, että silloisella aluepolitiikalla Keskusta ei voinut mennä vaaleihin. Puolue meni, mutta Seppo ei.
Ilmoitin lopuksi olevani valmis ilman ennakkoehtoja tapaamaan Juha Sipilän. Jälkikäteen Mauri ilmoitti, että Juha ottaa minuun yhteyttä.
Maaliskuun lopulla tapasin Eero Lankian aloitteesta hänet ja Juhani Perttusen. Asia ja lopputulema olivat samat kuin Pekkarisen järjestämässä tapaamisessa. (s.168)
Jälleen luvattiin, että Sipilä ottaa yhteyttä. Ei ottanut.
Kun Juha Sipilä ei ottanut yhteyttä, tein aloitteen tapaamisen järjestämiseksi. Se toteutui 19.4.2018 Kesärannassa. Tarjouduin palaamaan Keskustan toimintaan, jos vaikutusmahdollisuuteni puolueen politiikkaan voitaisiin turvata. (ss. 174-192)
Sipilä ja hänen ”joukkueensa” torjuivat ehdotukseni. Juhan kertoman mukaan puolueen johdossa vain Katri Kulmuni oli sitä tukenut.
Tällä ratkaisulla sinetöitiin Keskustan murskatappio kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Olin saanut tammikuun presidentinvaaleissa yli 6 prosentin kannatuksen. Jos voimat olisi saatu tuolloin kootuiksi, Keskusta olisi voinut säilyttää asemansa Suomen suurimpana puolueena.
x x x
Viime eduskuntavaalikauden mittaan kävi ilmi, että puoluepolitiikan ja parlamentaarisen järjestelmän kautta minulla ei ollut ainakaan silloin mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen.
Kesän ja syksyn mittaan olen pohtinut, mitkä olisivat tulevaisuuden vaihtoehdot.
Viime kuukausina minua on kehotettu palaamaan mukaan Keskustan toimintaan. Tätä ovat suositelleet myös monet Tähtiliikkeen aktiivit.
Ainakaan toistaiseksi en aio sitä tehdä.
En usko, että Keskustassa edelleenkään olisi vaikuttamisen mahdollisuuksia meille, jotka emme hyväksyneet viime vaalikauden politiikkaa.
Toisaalta en usko siihen, että Keskusta voisi nykymenolla nousta takaisin suurten puolueiden joukkoon. Uuden puoluejohdon kannanotoissa ja toiminnassa on monia myönteisiä piirteitä, mutta tiliä menneeseen ei ole tehty. Tehdyt virheet on tunnustettava, että ne voitaisiin korjata.
Aion pysyttäytyä parin vuoden ajan puoluepolitiikan ulkopuolella. Tämän jälkeen arvioin tilannetta uudelleen.
Toimin kyllä mielelläni Keskustan puoluejohdon ja järjestöväen konsulttina, jos arvioitani ja mielipiteitäni halutaan kuulla.
Väyrynen on luopunut keskustan kunniapuheenjohtajuudeta ja eronnut puolueesta. Hän perusti ensin kansalaispuolueen, joka ei kantanut, sitten seitsemän tähden liikkeen ilman mainittavaa menestystä. Ja nyt hän itkee menetettyä menneisyyttään keskustavaikuttajana ja haluaa paluuta, jos ei muuten niin keskustan puoluejohdon ja järjestöväen konsulttina? Niinpä niin!
Ilmoita asiaton viesti
Olen seurannut keskustan perinteisen toiminnan murtumista. Juuri sen ja kannattajien etua Väyrynen kertoo ajaneensa ja ei tullut kuulluksi jota Kääriäinen ja Pekkarinen on harmitellut ,puolue ohjattiin kokoomuslaiselle linjalle. SIKSI nämä muut puolueratkaisut ja kommerventit Väyryseltä on tullut eikä Väyrysen itsensä vaan keskustalaisen perinteisen politiikan säilymiseksi. Yhdelle miehelle liian raskas taakka joten kaiken jälkeen Keskustasta on usea ohjautunut Perussuomalaisiin jotka pitää oman kansakunnan moninaisuuden puolesta parhaiten nykypäivänä kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Martti Kaisto? Anonyymi
Väyrynen kirjoitti, että hän tarjoutui 18.4.2018 Kesärannassa palaamaan keskustan toimintaan, jos hänen vaikutusvaltansa turvattaisiin. Keskustan pupoluejohdosta tuki häntä ainoastaan Katri Kulmuni? Miksi näin?
Väytynen perusti helmikuussa Kansalaispuolueen repimään keskustaa hajalle. 20128 heinäkuussa hän perusti seitasemän tähden liikkeen samassa tarkoituksessa. Kannatusta ei kuitenkaan löytynyt?
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa voi jossakin määrin myös kirjoittamalla. Ja niinhän juuri teit. Uusi kirja voisi olla tehokkaampi tapa.
Ilmoita asiaton viesti
Kerro meille mitä politiikkaa käytännössä ajaisit Paavo. Se on ainakin minulle epäselvää. Ei riitä, että sanot haluavasi aseman, jossa voit vaikuttaa. On tärkeämpää tietenkin tietää mihin ja miten vaikuttaisit.
Ilmoita asiaton viesti
Kukapa noita Väyrysen neuvoja tai apua kaipaa. Olen iloinen, että Paavo pysyy puoluepolitikoinnin ulkopuolella ainakin pari seuraavaa vuotta. Suomessa asiat ovat sen johdosta paljon paremmin.
Kun positiivinen vire syntyy, voitko Paavo harkita vielä politikoinnista sivussa pysymistä jatkaa tuon jakson jälkeenkin?
Ilmoita asiaton viesti
Ihan ensimmäisenä Paavo voisi ottaa konsultoitavakseen Antti Kurvisen. Perjantain 1.11. Sannikassa & Ukkolassa Antti jäi turkistarha-asiassa niin pahasti Animalian edustajan jalkoihin, että oikein säälitti.
Jo otsaluulla näki, keiden rahoilla ja edusmieheksi Antti on eduskuntaan mennyt: rikkaiden pohjalaisten turkistarhaajien rahoilla ja heidän etujaan ajamaan. Suomen 900 turkistarhaajalla näyttää nyt siis olevan peräti eduskuntaryhmän puheenjohtaja hyppysissään, mistä tarhaajia pitää tietysti onnitella.
Keskustan kannalta tilanne on täsmälleen toisinpäin. Alkiolaisuudesta ei ole jälkeäkään silloin, kun puolue lähtee valvomaan tuollaisen marginaaliryhmän erityisetuja eduskunnassa asti. Kyse ei todellakaan ole köyhän asian puolustamisesta vaan rikkaiden tarhaajien etuoikeuksien kiinnipitämisestä silloinkin, kun heidän elinkeinonsa on eettisesti vähintäänkin kyseenalainen.
Se, että Kurvinen ja sitä kautta koko puolue on tällä tavalla asettunut yleistä mielipidettä vastaan, rasittaa keskustaa kaikkialla muualla paitsi turkistarhaajien ydinalueilla Pohjanamaalla. Tällaisella menolla Paavon toteamus nyky-keskustan alamäestä vain pahenee, sillä 900 turkistarhaajan tuilla ei mitään puoluetta pitkään ylläpidetä.
Kun Animalian edustaja kylmän rauhallisesti kertoi häkkipohjaisten koppien epäeettisyydestä koiraeläimille ja kettu- ja supitarhauksen muualla Euroopassa saamasta kieltobuumista, Antti Kurvisella ei ollut muuta puolustusasetta kuin tarhauksen tuomat työpaikat.
Sama kuin puolustaisi huumeitten käyttöä niiden tuomilla runsailla työpaikoilla niin huumeiden tuotannossa kuin kaupassakin.
Kurvinen ja muut näkyvät ”turkistarhapoliitikot” ovat keskustalle selkeä rasite, jos puolue aikoo pysyä edes 10 prosentin puolueena.
Ilmoita asiaton viesti
Enpä usko keskustan hyötyvän mitään, jos ottaisi linjakseen turkistarhauksen vvastustamisen. Pikemmin päin vastoin.
Eläimet on tehty ihmisen hyödynnettäviksi. Ruokana, nahkana ja muuna raaka-aineena.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä taru on vain meidän ihmisten itse keksimä. Yhtä hyvin voimme sanoa, että luoja on luonut lapsesi susien ruoaksi.
Ihmisen tarve syödä eläimiä ja käyttää niiden nahat oli olemassa, kun emme osanneet ruokaamme ja vaatteitamme muulla tavoin tuottaa ja valita.
Nykyihmisellä on varaa ja kykyä antaa eläimille arvo ja toimia muutakin elämää kuin omaansa kunnioittaen. Mikään luonnonlaki ja välttämättömyys ei meille ole enää eläinten rääkkääminen ja hyväksikäyttö. Eläimen kärsimys ei ole yhtään lhmisen kärsimystä vähäpätöisempi asia.
Eettisesti oikeat valinnat ovat kiinni ihmisen omasta tahdosta ja henkisestä kehityksen asteesta.
Ilmoita asiaton viesti
Hämäläisen heitto, ”Eläimen kärsimys ei ole yhtään ihmisen kärsimystä vähäpätöisempi asia” liittyy etiikan perusteisiin liittyvään problematiikkaan. Siihen liittyy myös sellainen, että onko Hämäläinen siis ja nyt se maailmanvaltias, joka saa vaikka kymmenen käskyä julkaista.
Ilmoita asiaton viesti
Väyrysen väite, että mikäli hänet olisi otettu takaisin kepun johtopaikoille olisi kepu ollut suurin puolue -19 vaalissa, kuuluu samaan sarjaan kuin hänen väittämänsä, että mikäli Suomi olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle Ruotsi olisi toiminnut samoin. Jälkiviisutta, mitäpä muutakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Paavon ongelma on aina myöhempinä aikoina ollut minä-sanan eri deklinaatioiden runsas käyttö.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ainoastaan myöhempinä aikoina!
Ilmoita asiaton viesti
Moninkertaisen ministerin,” melkein” presidentin ja mepin pohdiskelusta ”vaikutusmahdollisuuksien vaikeuksista” tuli mieleeni näyttelijä Jukka Sipilän
laulu: ”Mitä voi syksyllä harrastaa, kun mikkään ei oo mittään…?”
– löytynee jostakin?
Ilmoita asiaton viesti
Joku addiktoituu valtaan, joku poliittiseen julkisuuteen, tai vain julkisuuteen.
Mahdollisimman suuri valta-asema paisuttaa egoa samanlailla kuin suuret tulot ja omaisuudet.
Valtaan addiktoitunut saattaa uskoa pystyvänsä pelastamaan jopa koko ihmiskunnan…?!
Ilmoita asiaton viesti