Nato-jäsenyyden hakemiseen liittyisi suuria riskejä
Suomessa on meneillään ennen näkemätön kampanja sen puolesta, että hakisimme jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.
Tämän kampanjan rinnalla kerta kaikkiaan kalpenee se aivopesu, jota harjoitettiin maamme liittämiseksi Euroopan unioniin. Nyt mukana ovat myös vahvat ulkomaiset voimat.
Kampanjoinnissa on vedottu väkevästi tunteisiin. Aseena on ollut erityisesti se pelko, jonka Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut aikaan. Ihmisiä on peloteltu väittämällä, että Venäjä aikoisi hyökätä myös Suomeen.
Toinen ase on ollut mielikuvapolitiikka. Osa suomalaisista väheksyy omaa maatamme ja kulttuuriamme, meidän pohjoismaista arvomaailmaamme ja meidän tapaamme hoitaa yhteisiä asioitamme. Suurimpia länsimaita ihaillaan ja niihin halutaan samaistua.
Ollaksemme ”aito länsimaa” meidän tulisi kuulua kaikkiin lännen järjestöihin, kuten Martti Ahtisaari asian ilmaisi. Kuitenkin Pohjoismaat ovat edistyneimpiä länsimaita, joilla on myös paras kansainvälinen imago.
Suomalaisille ei ole kerrottu, mitä jäsenyys Natossa käytännössä merkitsisi. Ei ole kerrottu, mitä todellista hyötyä siitä voisi käytännössä olla. Vielä vähemmän on kerrottu jäsenyyteen liittyvistä kielteisistä puolista.
Näistä asioista esitin oman näkemykseni perjantaina julkaisemassani blogissa ”Suomen Nato-jäsenyydessä ei olisi mitään järkeä”.
Odotan, että Nato-jäsenyyden ajajat loan heiton sijaan osoittaisivat, missä olen heidän mielestään väärässä.
x x x
Nato-jäsenyyden kannattajat ovat ilmoittaneet luottavansa siihen, että Suomen jäsenyyshakemus hyväksyttäisiin. Tämä on perustunut johtavien jäsenmaiden edustajien ilmoituksiin, että he tukevat Suomen jäsenyyttä.
Toisaalta Nato-jäsenyyden kannattajatkin ovat myöntäneet, että jäsenyyden hakemiseen liittyy riskejä.
Suurin riski olisi tietysti se, että hakemusta ei hyväksyttäisi. Kelvoton yritys saattaisi pahasti heikentää Suomen asemaa sekä yleisesti että erityisesti suhteessa Venäjään.
Toinen riski liittyisi aikajaksoon hakemuksen jättämisestä sen hyväksymiseen.
Sinä aikana Suomen asema olisi samankaltainen kuin Ukrainan tilanne oli ennen Venäjän hyökkäystä. Olisimme ryhtyneet hakemaan Naton jäsenyyttä, jota Venäjä vastustaa.
Venäjä on ilmoittanut, että Suomen jäsenyydellä olisi sotilaallisia ja poliittisia seurauksia.
Niitä olisivat ainakin ne muutokset Venäjän sotilasstrategiassa, joista edellisessä blogissani kirjoitin.
Venäjä ilmeisesti lisäisi voimakkaasti Pietaria suojaavaa sotilaallista varustautumistaan. Muurmannin ratayhteyttä ryhdyttäisiin vahvistamaan ja senkin turvaksi sotilaallista voimaa lisättäisiin.
Sotilaalliset jännitteet Suomen lähialueilla kasvaisivat voimakkaasti. Meidän välillämme olisi Venäjän raskaimmin varustettu ulkoraja.
Siltä varalta, että Naton kanssa syntyisi sotilaallinen selkkaus, Venäjä varautuisi iskemään ensimmäiseksi ja kovaa nimenomaan Suomessa oleviin sotilaallisiin kohteisiin, joita se pitäisi välittömänä uhkana strategisesti tärkeiden kohteittensa turvallisuudelle.
Tämä olisi sitä ”turvaa”, jota Nato-jäsenyys meille ainakin toisi. Muu olisi arvailujen varassa sekä hakuajan osalta että jäsenyyden toteuduttua.
Jos hakemuksen käsittelyaika venyisi, epävarmuuden aika jatkuisi ja sen arvaamattomuus kasvaisi.
Samalla kasvaisivat ne riskit, että hakemusta ei kaikissa jäsenmaissa hyväksyttäisi.
x x x
Julkisuudessa on synnytetty mielikuva, että Nato on hyvin järkiperäisesti ja järjestyneesti toimiva järjestö. Omat kokemukseni kolmen vuosikymmenen takaa eivät tätä käsitystä aivan tue.
Kerron tästä kaksi esimerkkiä vuodelta 1992. Molemmista niistä kerron lähemmin teoksessani ”On muutoksen aika 2”.
Olin silloin ulkoministerinä aloittamassa Suomen yhteydenpitoa Naton kanssa.
Kylmän sodan päätyttyä ja Varsovan liiton hajottua muodostettiin Naton yhteistyöneuvosto, NACC. Tunsimme kiinnostusta sen toimintaan sen vuoksi, että siellä käsiteltiin muun ohella meidän lähialueittemme – Baltian maiden ja Venäjän – sotilaalliseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä.
Keväällä 1992 esitimme Naton sihteeristön kautta tiedustelun mahdollisuuksista tiedonsaantiin esimerkiksi osallistumalla tarkkailijana NACC:n kokouksiin.
Saimme vastauksen, että tarkkailijatoiminta ei ole ainakaan toistaiseksi mahdollista, mutta tietoa voisimme saada esimerkiksi isäntämaan – seuraavan kokouksen osalta Norjan – hallituksen kautta.
Hämmästyksemme oli suuri, kun saimme Oslosta kutsun osallistua ministerikokouksen työhön. Asia oli tullut esille ilman erityistä valmistelua Naton ministerineuvoston kokouksessa, jossa oli päätetty kutsun esittämisestä.
Tästä syntyi aikamoinen jälkiselvittely, sillä Naton piirissä oli epäselvyyttä siitä, mitä itse asiassa oli päätetty. Koskiko kutsu vain Oslon kokousta, vaiko myös tulevia ministerikokouksia? Koskiko se myös alemman tasoisia kokouksia?
Muutaman päivän kuluttua saimme vastauksen, että kutsu koski kaikkia ministerikokouksia, mutta ei alemman tasoisia. (OMA 2, ss. 88-89)
Toinen esimerkkini koskee Suomen neuvotteluja liittymisestä Euroopan unioniin. Tällä kokemuksella voi olla merkitystä, kun arvioimme mahdollisen Nato-hakemuksemme tulevaa käsittelyä.
x x x
Kun ulkoministerinä puolustin Suomen puolueettomuutta, jouduin käymään kahden rintaman ”sotaa”.
Suomessa vahvat voimat Mauno Koivistosta alkaen olivat sitä mieltä, että Euroopan yhteisöön liittyessään Suomen tulisi luopua puolueettomuudestaan. Tästä kerron seikkaperäisesti ”On muutoksen aika 2” –teoksessani (ss. 57-98).
Vielä alkuvuodesta 1992 useimmat EY-maiden ulkoministerit olivat sitä mieltä, etteivät jäsenyys ja Suomen puolueettomuusasema olleet sovitettavissa yhteen. (ss. 89-90)
Syksyllä 1992 EY-maiden käsitykset muuttuivat ja yhtenäistyivät. Tämä johtui keskustelusta, joka oli käyty Naton piirissä. Sen taustalla oli EY:n tuleva laajentuminen.
Kun EY:n edustajat alkuvuodesta vaativat Suomea luopumaan puolueettomuudesta, totesin, ettei EY voinut tarjota meille mitään vaihtoehtoa. Ei ollut edes olemassa puolustusyhteistyötä, johon olisimme voineet liittyä.
Jotkut sanoivat, että vaihtoehto olisi jäsenyys Länsi-Euroopan Unionissa (WEU), jonka säännöissä oli jäsenten keskinäinen puolustusvelvoite.
Naton piirissä tämä ajatus ei herättänyt ihastusta. Jos puolueettomat maat olisi painostettu liittymään WEU:n jäseniksi, Natolle olisi tullut tosiasiallinen velvoite huolehtia niiden puolustuksesta. Tätä ei Naton piirissä haluttu.
Toisena syynä pidättyvyyteen oli se, että puolueettomien maiden siirtyminen Naton sateenvarjon alle olisi lisännyt samansuuntaisia paineita Baltian maissa ja itäisessä Keski-Euroopassa.
Niinpä syksyllä 1992 EY:n kanta selkiintyi. Puolueeton Suomi saattoi tulla EY:n jäseneksi, eikä meidän tarvinnut sitoutua myöhemmin ehkä syntyvään yhteiseen puolustukseen.
Natoon kuuluvien EY-maiden perustelut olivat samat kuin ne, joilla me itse olimme puolueettomuutemme säilyttämistä perustelleet. Nekin vetosivat Pohjois-Euroopan yleistilanteeseen ja ennen muuta siihen, kuinka Venäjä reagoisi sen muutoksiin.
Mitä opimme tästä mahdollisen Nato-hakemuksemme käsittelyä ajatellen?
Naton sisäinen keskustelu ja päätöksenteko oli järjestäytymätöntä. Yhteinen suhtautuminen saattoi yllättäen muuttua.
Tilanne on tuskin korjaantunut, kun jäseniä on kolmekymmentä ja kun joukko on entistä kirjavampi.
x x x
Arvaamaton saattaa olla kannanmuodostus myös yksittäisissä jäsenmaissa. Vaaleja käydään ja hallitukset vaihtuvat. Tämä saattaa koskea jopa Yhdysvaltoja, kuten blogissani ”Joe Bidenin politiikasta Donald Trumpin strategiaan?” ounastelin.
Mahdollisen hakemuksemme käsittelyyn saattaa vaikuttaa ratkaisevalla tavalla se, milloin ja millä tavalla sota Ukrainassa päättyy. Rakennetaanko silloin ”rautaesirippua” vai pyritäänkö Venäjän kanssa edes jonkinlaiseen yhteistyöhön?
Omat epävarmuutensa ja riskinsä liittyvät myös Suomen sisäiseen päätöksentekoon sekä mahdollisen hakemuksen jättämisen yhteydessä että mahdollista liittymissopimusta käsiteltäessä.
Tässäkin suhteessa saattaisi kelvoton yritys meitä pahasti vahingoittaa.
Mahdollista hakemusta ajatellen on synnytetty prosessi, jossa selonteon avulla eduskunnalle annetaan tietoa eri vaihtoehdoista.
Tämä on erittäin tärkeää. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on korostanut, että kansanedustajien tulee saada perusteellista tietoa päätöksenteon pohjaksi.
Niinistö on pitänyt tärkeänä myös sitä, että tietoa saataisiin myös kansalaisille. Kuinkahan tämä voitaisiin käytännössä toteuttaa?
Minäkin olen selontekoa käsiteltäessä mielelläni eduskunnan käytettävissä sekä akateemisen yhteisön edustajana että käytännön kokemukseni perusteella.
Selonteolla näyttää olevan tarkoitus myös epävirallisesti selvittää kansanedustajien, eduskuntaryhmien ja puolueiden kantoja.
Esillä näyttää olevan mahdollisuus, että tasavallan presidentti ja valtioneuvosto voisivat hyvinkin nopeasti ehdottaa eduskunnalle hakemuksen jättämistä, jos tälle epävirallisessa prosessissa löytyisi riittävä kannatus.
Ajatuksena näyttää olevan, että päätöksenteossa voitaisiin poiketa puolueiden voimassa olevista virallisista päätöksistä.
Tähän on todettava, että mielestäni ainakaan Keskustan edustajat eivät voi näin toimia. Vain puoluekokouksella olisi oikeus muuttaa puolueen voimassa oleva vakiintunut kanta.
x x x
Toinen kysymys on mahdollisen liittymissopimuksen hyväksyminen. Siihenkin liittyisi riskejä.
Saisiko sopimus aikanaan eduskunnassa tuekseen 2/3 määräenemmistön?
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on edellyttänyt, että sopimuksen hyväksymisen yhteydessä on lisäksi varmistettava, että sillä on takanaan kansalaisten laajan enemmistön tuki.
Niinistö on puhunut kansanäänestyksestä tai laajoista mielipidetutkimuksista. Tässä yhteydessä hän on viitannut siihen kansanäänestykseen, joka toteutettiin EU:n jäsenyyssopimusta käsiteltäessä.
EU-sopimusta hyväksyttäessä poikettiin perustuslain säätämisen järjestyksestä. Sopimus voitiin käsitellä eduskunnassa kiireellisenä 2/3 enemmistöllä, kun se oli ennakkoon hyväksytty neuvoa antavassa kansanäänestyksessä.
Silloin saadun kokemuksen perusteella en pidä suotavana kansanäänestyksen järjestämistä mahdollista Nato-sopimusta käsiteltäessä.
EU-kansanäänestyksellä murrettiin eduskunnan määrävähemmistön suojaa painostamalla kansanedustajia vastoin omaa vakaumustaan äänestämään sopimuksen puolesta sillä perusteella, että kansan enemmistö oli sen kansanäänestyksessä hyväksynyt.
Nyt näyttäisi olevan mahdollista käsitellä mahdollinen Nato-sopimus normaalissa perustuslain säätämisen järjestyksessä. Jos sopimus voitaisiin tuoda eduskunnan käsiteltäväksi ennen ensi kevään eduskuntavaaleja, lopullinen käsittely voisi olla niiden jälkeen. Tällöin mahdollinen Nato-jäsenyys olisi keskeinen kysymys eduskuntavaaleissa.
Tämä kiinnostaisi minua henkilökohtaisestikin. Jos tulisin valituksi eduskuntaan vuoden 2023 vaaleissa, olisin mukana sopimusta käsittelemässä.
Nato-jäsenyyden hakemiseen, hakemuksen käsittelemiseen ja mahdollisen liittymissopimuksen hyväksymiseen liittyy siis riskejä, joita on vaikea ennakkoon arvioida.
Siksi herää kysymys, kannattaako tällaiseen seikkailupolitiikkaan ryhtyä, kun järkisyyt ja kansalliset etumme eivät jäsenyyttä puolla.
Kirjoituksessa mainittu teos on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
”Pohjoismaat…”
Argumentit menevät yhä oudommiksi kun pohjoismaista 3/5:stä kuuluu Natoon.
Ilmoita asiaton viesti
…ja lopuista 1/5:lla on Yhdysvaltojen turvatakuut. Kylmän sodan aikana Göteborgin edustan matalikolla päivysti yhdysvaltalainen atomisukellusvene ladattuna ydinohjuksilla. Että sellaiset turvatakuut. Tiedustelu- ja muu yhteistyö onkin tuttua vaikkapa Jan Guilloun kirjoista.
Suomi on yksin, täysin yksin näissä horinoissaan missä luotetaan häirikkö- ja rikollisvaltion ikuiseen suopeuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, ilmeisesti neljä viidesosaa pohjoismaista siis väheksyy heidän pohjoismaista arvomaailmaansa ja tapaansa hoitaa asioita. Kuka kertoisi tuon heille?
Ilmoita asiaton viesti
”…ja lopuista 1/5:lla on Yhdysvaltojen turvatakuut.”
– Ilmeisesti siis lopuista 1/2:lla, jos halusit verrata Ruotsia ja Suomea?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä huomio. Olisi pitänyt olla 5/5 osan joukosta 1/5 osalla, joista 3/5 osaa oli jo laskettu pois.
Joukko-oppi rulaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän tämä ole tässä:
Nato-jäsenyyttä kavahtava Väyrynen maalaa kuvaa Suomesta, jota ei enää ole https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/bca2ae48-41ce-4d66-8748-160d5e300f55
Ilmoita asiaton viesti
Turhan laimea analyysi ajatella Väyrystä vain menneisyyteen jumittuneena YYA-ajan jäänteenä..
Viimeistään siinä vaiheessa kun Väyrynen nosti puolueviritelmäänsä julkiputinisteja, hän paljasti todelliset putinistiset karvansa. ”Mainettaan parempi mies”.
https://yle.fi/uutiset/3-10663080
Ilmoita asiaton viesti
Koska nämä Bäckmanit ja muut Putinistit tukevat Väyrystä, niin moni muu häntä ennen tukenut ei enää tue…pysykööt pienissä porukoissaan pärevalossa. Ei jatkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista löytää Paavo Väyrysenkin sokea piste, Nato. Blogistin argumenteissa, toista blogia muotoillen, ei ole mitään järkeä.
Ukrainan sota on Venäjälle nöyryytys. Kuten vaikka historioitsija Keskisarja toteaa Venäjä oppii virheistään, sodistaan. Sotilaallinen uhka lisääntyy Suomen rajalla vääjäämättömästi lähivuosina kun Venäjä uudelleen varustautuu. Suomella ei ole mitään mahdollisuuksia (no, teoreettisia) tähän kunnolla reagoida. Rahaa ei näin pienellä maalla ole emme ole Israel tai siksi tule.
Suomen nyt on tässä poliittisessa tilanteessa pakko lisätä puolustusmenojaan ja pakko liittyä Natoon. Asiassa ei ole edes mitään miettimistä.
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan järkisyyt ja kansallinen etumme vaatii jäsenyyttä Natossa, toisin kuin Väyrynen loppukaneetissaan väittää.
Järkisyy on Putinin Venäjä, se on jo nyt osoittanut, ettei kunnioita naapurimaiden suvereenisuutta, mikäli niillä ei ole takanaan riittävää voimaa eli Natoa.
Ja meidän kansallinen etumme ei ole jäädä harmaalle vyöhykkeelle YYA-aikoja muistellen. Jos näin teemme, nykyinen Venäjä tulee tekemään kaiken sitoakseen meidät tiiviimmin omaan etupiiriinsä. Se toisi YYA-Suomen takaisin, ehkä aikaisempaa vieläkin sitovampana yhteytenä.
Ilmoita asiaton viesti
”Se toisi YYA-Suomen takaisin”
No nuohan ovat juuri aikoja joihin Väyrysellä tuntuu olevan kova kaipuu.
Ilmoita asiaton viesti
Väyrynen luulee saavansa jonkin prenikan varmaan Venäjältä kun se puhuu Venäjän diktaattorin puolesta…tiedä häntä?
Ilmoita asiaton viesti
Tietysti Paavo Väyrysellä on luvattu varma paikka Venäjän asettamassa nukke hallituksessa tulevan erikois operation jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Paavon pitkäaikainen haave päästä Suomen presidentiksi toteutuisi vihdoin😁
Ilmoita asiaton viesti
YYA aikoihin Paavo Värynen oli vallan ytimessä ja muistot vielä kultaavat noita aikoja.
Ei ihme että Paavo kaipaa akaisin noihin Kekkosen kulta aikoihin, eikä hän huomaa että aika on jo ajanut hänen ohitseen.
Aika entinen ei koskaan enää palaa!
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrysellä on ongelmia meidän suomalaisten kanssa. Suomalaisista vain vajaa 10 prosenttia haluaisi hänelle valtaa. Siksi Paavo kaipaa Venäjältä vetoapua, paluuta vanhaan hyvään YYA-aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pidä ystävät kaukana, viholliset lähellä on ’maalaisjärkeä’ parhaimmillaan. Tuolla (elämän)ohjeella kansakunta pärjää.
Ilmoita asiaton viesti
Niin kauan kuin Venäjä on naapurina se vihollisten lähellä pitäminen ei ole kovin haastavaa. Ystävää Venäjästä puolestaan ei pysty kukaan saamaan. Se on rosvokoplan hallitsema maaperä, jota tuskin enää edes valtioksi voi kutsua. Sen rosvokoplan kanssa ei ole syytä kenenkään neuvotella yhtään mitään. Siitä ei ole neuvottelukumppaniksi eikä kenenkään ystäväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon suurempi riski on olla hakematta NATO:on. Minä pidän natovastustajia Suomen turvallisuuden vaarantajina ja riskitekijöinä.
Ilmoita asiaton viesti
Kansanäänestystä ei pidä järjestää Nato-jäsenyydestä, koska kansan enemmistö kannattaa sitä.
En tiedä, oletko huomannut, että suomalaisten ylivoimainen enemmistö kannattaa myös jäsenyyttä Euroopan unionissa?
Ilmoita asiaton viesti
”Kampanjoinnissa on vedottu väkevästi tunteisiin. Aseena on ollut erityisesti se pelko, jonka Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut aikaan. Ihmisiä on peloteltu väittämällä, että Venäjä aikoisi hyökätä myös Suomeen.” Kertoo Väyrynen
On ihan julkinen asia että mm Venäjän Pihkovassa koulutetaan juuri Suomen valtausta varten erikoisjoukkoja ja Venäjällä on joka vuosi sotaharjoitukset jolla harjoitellaan mm Karjalan Kannaksen kautta sekä merivoimien harjoituksia jossa halutaan vallata Suomi. Väyrynen ei varmaan osaa lukea tai seurata mitä naapurissamme tapahtuu. Nykyään Venäjä on Tyrannia jota johtaa diktaattori, siellä ei ole kommunistit voitelemassa Suomen eliittiä, siellä on rosvojoukko sitä varten.
Tässä blogini viime vuodelta Pihkovan joukoista ja heidän tehtävästä:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/marko-suutari/venaja-valmistelee-suomen-valtaamista-silmiemme-edessa/
Ilmoita asiaton viesti
Helsingin rautatieasema on meille maalta muuttaneille melkein pyhä ensimuistojen paikka, muillekin kuin siitä kirjoittaneelle Seppo Kääriäiselle, joten tuntui omalla tavallaan charmantilta huomata italialaisen ravintola Olivian avanneen siellä uuden paikan.
Kun jatkoin kulkuani keskustassa laskin muutaman korttelin alueella kymmenkunta upottavien nahkatuolien Espresso House- kahvilaa. Niitähän on pulpahtanut myös lähiöiden ostoskeskuksiin.
Olivian takana onkin norjalainen yritys, Espresso Housen ruotsalainen, eri puolille nousevista uusista hotelleista suuri osa norjalaisia. Hidasta kansanmurhaa vai mitä tämä tarkoittaa?
Ilmoita asiaton viesti
Skandinaavinen raha kehittämässä Helsingin elinkeinoelämää – kansanmurha? Kommentti tuokin, joskin Nato-keskustelussa jokseenkin väärin sijoitettuna.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelin Seppo Kääriäisen nimen poliitikkoyhteydessä tärppäävän.
Jan Vapaavuori sanoo ettei presidentiksi pidä valita missikertoimella koska kysymys on Luottamuksesta. Sen paljastuminen tyhjäksi tynnyriksi puolestaan voisi vahingoittaa monia kavereita, päätoimittajia ja johtavia politiikkoja. Jospa Krista Kiuru määrää ehdokkaat pitämään maskia?
Kommenttini saattaa kuulostaa fiksulta, mutta niinpä ne ovatkin italialaisen kulttuurihegemoniakritiikin sovelluksia. Yhtenä ohjeena he esittivät jo ennen sotia taivaallisen auktoriteetin korvan ja silmän korvaamista ihmisyksilön omien aistien havainnoilla. Ilmiöt ovat universaaleja, mutta ilmentymät ja sanat paikallisia, he kirjoittivat.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä syystä Fazer lähti Venäjälle, koska ei pärjännyt mm. Kahviloiden kanssa muille pohjoismaille edes Helsingissä.
Ilmoita asiaton viesti
Lähtijöistä tunnetuin lienee Ukrainasta 1800-luvun alussa tullut Hartwall. Suku myi täällä menestyneen kaljafirmansa ja sijoitti pioneerihenkisenä ehkäpä itse Krimin viinitiloihin juuri silloin kun EU:n vokotteli Ukrainaa jäsenekseen. Sitten Putin tuli väliin ja Niinistö kävi hänen luonaan sijoitussalkku kainalossa missionäärinä. Miten kävi, ihmeen hiljaa media on vaiennut. Hartwall näkyy hissun kissun palailleen näille markkinoille.
Ilmoita asiaton viesti
Johan Bäckman on muuten Hartwallin omistajasuvun vesoja.
Ilmoita asiaton viesti
”Nato-jäsenyyden hakemiseen liittyisi suuria riskejä”, mutta riskinsä on myös jääräpäisessä pysymisessä Naton ulkopuolella. Venäjä on viime viikkoina – hyvästä syystä – torpattu ulos kansainvälisestä yhteistyöstä, joten raja railona aukeaa nimenomaan erottamaan itänaapurimme lännestä. Suomalaiseen spagaatiin venyminen tekee yhä kipeämpää!
En halua Imatralle tai Nuijamaalle Checkpoint Charlien tyyppistä tykinputkien tuijotuskilpailua, mutta en myöskään tahdo kotimaastani tulevan Vitivalko-Venäjää, joka hyväuskoisuuttaan huomaa kohta olevansa Kremlin yhä lyhyemmässä liekanarussa.
Eräs asia minua tämänkeväisessä Nato-virtauksessa kieltämättä häiritsee. ”Kansan mielipide” asiasta perustuu ns. gallup-kyselyihin, joista on vastuussa milloin mikäkin kaupallinen yritys. Pidän näiden firmojen osuutta poliittiseen keskusteluun tietynlaisena epäjatkuvuuskohtana. Miten tutkimuslaitos kerää tietonsa, miten se sitä käsittelee ja miten julkaisee – samalla tietysti valvoen omistajatahojensa etua? Onko esimerkiksi politiikan tutkijoilla asiaan mitään sanottavaa?
Oho; kuvat olivat unohtua! Checkpoint Charlie ja spagaati:
https://images.bonnier.cloud/files/his/production/2019/09/08213242/checkpoint-charlie-20xjd_cy0k9eaoena4xr7q-hf-hg-jw70pfijrjmkxxzw.jpg
https://cdn.jwplayer.com/v2/media/orRHy8av/poster.jpg?width=720
Ilmoita asiaton viesti
Riskejä on tosiaankin teimme sitä tai tätä. Pitää ajatella kymmeniä vuosia eteenpäin. Mikä venäjässä muuttuu? Hajoaako se, pyörittääkö sitä aina pieni piiri, jonka ensisijainen tehtävä on luoda lähipiirille valtaa ja varallisuutta tai nostaako demokratia siellä päätään? Itse en näe historian valossa muuta vaihtoehtoa, kuin sen, että kansa laitetaan edelleen palvelemaan johtoa, eikä johdon edellytetä palvelevan kansaa. Onko venäjä vaara Suomelle tulevaisuudessakin? Kyllä se on, otimmepa askelia tai jätämme ottamatta. Siirtymällä seuraavaan ruutuun, eli Natoon, emme kuitenkaan ole yksin tulevan kehityksen osalta.
Se minkä sota Ukrainassa osoittaa on, että edes suurehkot valtiot eivät pärjää yksin, kun suurvallat alkavat varmistamaan omia etujaan. Tämä sama seikka on ollut perimmäisenä syynä Euroopan Unionin synnyssä ja Suomen ajattelussa siitä. Kyllä meidän on pakko valita puolemme. Senhän olemme jo tehneetkin, joten kohti seuraavaa askelta.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän demokratisoitumiskehitys on toisaalta jo sukupolven päässä takana, toisaalta sateenkaaren tuolla puolen edessä. Putinin valtakautta on jäljellä 0…15 vuotta, ja hänen seuraajansa Kremlin ykkösenä on todennäköisesti viranomaistaustainen kovis. Tässä tilanteessa Suomen on turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa tehtävä, kun – aina yhtä ärsyttävästi – ”geografialle emme voi mitään”.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että otit esiin nämä gallupit. Otos on 1400 hlön luokkaa ja voitu suunnata väestöryhmään, jonka jo tiedetään olevan natomyönteisiä. Tulosta julistetaan pääuutisissa ja ajankohtaisohjelmissa varmana tietona ja jopa päättäjät nojaavat näin selvitettyyn kansan tahtoon. Kyseessä on enemmänkin kampanja kansan mielipiteeseen vaikuttamiseksi kuin sen selvittäminen tieteellisesti kestävällä tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Ja sitten todistat väitteesi.
Ilmoita asiaton viesti
Eijeijei. Eihän hänen nyt tässä tarvitse mitään todistaa. Hän esitti juuri väitteen, jolloin sinun kuuluu todistaa, että hän on väärässä. Jos et siihen pysty, niin sitten olet itse harhaanjohdettu tyhmä ja ennen kaikkea väärässä.
Näinhän tämä tässä nyt jo koko ajan rullaa…
Ilmoita asiaton viesti
”Kyseessä on enemmänkin kampanja kansan mielipiteeseen vaikuttamiseksi…”
– Mielipidetiedusteluissa on toisaalta käynyt ilmi, että ”kansan” mielipide Nato-jäsenyyden suhteen on muuttunut nopeasti kielteisestä myönteiseksi. Onko mielestäsi mahdollista, että gallup-firmat ovat tämän talven aikana muuttuneet kyyhkyistä haukoiksi, ja jatkavat nyt asiansa ajamista kääntymyksen koettuaan, edelleen kansan nimissä?
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisten poliitikkojen pitää esittää kantansa – milloin lännen ja Suomen mitta on täysi sen suhteen mitä Venäjä tekee.
Ja mitä Suomi edellyttää Venäjältä että Suomi voi hyväksyä Venäjän legitiimiksi naapuriksi ja sopimuskumppaniksi.
Se miten Venäjä on kuukauden murjonut kaikkea mahdollista kv arvossa pidettyä – on luonut käsityksen – että Venäjä ei tuota legitiimisyyttä täytä – vaan täyttää suorastaan isisin kaltaisen terroristin ja terroristivaltion tunnukset.
Vasta sitten kun on luotu käsitys mitä me voimme Venäjältä kohtuudella sietää voimme puhua yhtään mistään muusta mukaanlukien Nato.
Nyt linjan täytyy olla eettisesti ja loogisesti että käännämme muun lännen mukana Venäjälle terroristivaltiona kokonaan selkämme.
Ilmoita asiaton viesti
”Se miten Venäjä on kuukauden murjonut kaikkea mahdollista…”
– Alkutalvesta Kreml alkoi vihjailla ja oikeastaan uhkailla, miten Suomen Nato-ratkaisu voisi Venäjällä vaikuttaa. Sehän oli vasta alkua, mutta Ukrainan kohtelu ”riisui naamiot”. Alkaa todellakin olla arvovalinnan paikka: demokratia vai tyrannia, inhimillisyys vai säälimättömyys? Kymmenien miljoonien ihmisten elämä on jo nyt pelissä, joten mittasuhteet ovat valtaisat.
https://img.ilcdn.fi/AdKgWKLYnJN45dhJ55robsIFEpk=/full-fit-in/612×0/img-s3.ilcdn.fi/bd758fc584b5c78955645c30143db461dc55a48828d9d0daf010f2a66cea6e41.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Juuri noin
Ilmoita asiaton viesti
Logiikka tässä blogissa lienee se, että hakemisen suuret riskit ovat se, että NATO:on ei pääse ja että NATO:on pääsee. Molemmissa tapauksissa itänaapurissa suututaan. Etupäässä siitä että haettiin. Miten sitten muuten se oma turvallisuus taataan kuin liittymällä arvaamattomaksi osoittautuneen itänaapurin jengiin, jää hiukan avoimeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Edellisessä blogissa Väyrynen pohti entisen ulkoministerin hienotunteisuudella, kannattaako Suomen liittyä järjestöön, joka on huolinut Albanian jäsenekseen.
Mieleen tulee se Marx’in opinkappale, että kannattaako sellaiseen klubiin ylipäätänsä liittyä, joka hyväksyy hänet jäsenekseen?
Ilmoita asiaton viesti
Karlilla oli kyllä sana hallussaan.
Ilmoita asiaton viesti
Voi näitä Hyödyllisiä Idiootteja. Jaksavat vielä Neuvostoliiton puolesta visertää…. Joka päivä uusi yritys sodan syttymisen jälkeen. Ilmeisesti tullut käsky Venäjältä pelotella Suomalaiset takaisin Venäjän alamaisiksi kiltisti jonoon. Meillä on aika pieni jonotus numero jo….
Ilmoita asiaton viesti
Minä näen näin politiikan ulkopuolisena tarkkailijana natohakemukselle vielä suurempia ehkä teoreettisia riskejä: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ristosuvanto/vladimir-putin-taistelee-olemassaolostaan/
Ilmoita asiaton viesti
Jep. Ei ole mitään YYA aikaa, ei Kekkostelua eikä muitakaan höpö höpö juttuja. Naapurissa on Diktaattori johdossa, Venäjä on imperialistinen ja vähät välittää mistään sopimuksista. Kansa on sen takana.
Meidän PITÄÄ mennä puolustusliitto Natoon, ei ole muita vaihtoehtoja tässä maailman tilanteessa.
Väyrynen voi ottaa jalasmökkinsä ja siirtyä itärajan toiselle puolelle jos siellä kaikki olisi hänelle paremmin kun täällä ei tunnu meno hänelle kelpaavan. Kiitos ja heippa!
Ilmoita asiaton viesti
Persidentti Niinistö selvitti MTV:n haastattelussa turvallisuusselvityksen tarkoitusta. Koetin purkaa asiaa. Ehkä ymmärrykseni ei ihan riittänyt, kun sain kokoon seuraavia vihjeitä siitä, mistä on kysymys. Ei meille taida montaa vaihtoehtoa jäädä nyt, kun huolena on, että mukaan saadaan leimakirveen pelosta edes muutama Natoa vastustava ääni.
Näilläkö siis mennään:
1.Turvallisuustilanne muuttunut radikaalisti.
…mikä muuttunut? Natolla liian vähän kannattajia, nyt liian paljon uskottavuudenkin takia
2. Päätämme itse liittoutumisestamme.
…on vain yksi liitto, johon voimme hakea – liittoutumattomuudesta emme päätä
3. Laaja keskustelu turvallisuudesta käyntiin. …puhutaan muusta mutta Natosta päätetään
4. Natoon hakemuksen jättämisen aika selvitetään.
…on tärkeää tietää onko aika ennemmin vai myöhemmin, kunhan on…
5. Kansalaismielipide selvitetään luotettavasti.
…galluppeja tehdään tarpeeksi monta ja eri perustein oikean vastauksen saamiseksi
6. Tasavallan presidentin kanta, joka hänellä jo on, tulee julki jossain vaiheessa, mutta se ei saa johdatella yleistä kansalaismielipidettä eikä poliittisten päättäjien harkintaa – tai päinvastoin
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaahan tuosta kirjoituksesta ottaa monta hyvää pointtia eikä kirjoitella hoopoja kommentteja. Kaikkea ei tarvitse allekirjoittaa, mutta varovaisuuden periaatteen naapurin kanssa kyllä mitä vakavammin.
Ei se sokea Natokiimakaan mitään turvaa tuo. Järkeä sinäkin pitää käyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Lueppa Nato-kiimasta huuteleva ensi alkuun vaikkapa tämä:
”Tuulen mukana kulkeva mielipide…
Entinen kansanedustaja Pentti Kettunen kertoi Kainuun Sanomien mielipidepalstalla muuttaneensa mielipiteensä Natosta. Hänen silmänsä yhtäkkiä avautuivat näkemään mitä Venäjä voi tehdä. Hänen lisäksi on paljon muita, mutta hän toimii nyt tässä esimerkkinä.
Tunne tästä muutoksesta on hiukan outo. Olen ollut tästä asiasta hänen kanssaan eri mieltä. Ja hänen suhtautumisensa eri mieltä olevaan on ollut jäätävä. Hän ei ole arvostanut toisen perusteltujakaan näkemyksiä, vaan torjunut julkisuudessa ne lähinnä ”Natokiima” -leimakirveellä. Ainakin minua se oikeasti on loukannut…
Olen monesti miettinyt miksi kansakunnan turvallisuuden kysymyksissäkään ei voida keskustella asiapohjalta.
Hän sanoo huomanneensa asian (Venäjän agressivisuuden) vasta nyt. Miten se oikeasti voi olla mahdollista? Pelkään, että hän ei ole vain suostunut noteeraamaan selviä merkkejä, vuosituhannen alusta alkaen, millään tavalla. Jankuttanut vain Natokiimaisista, koska sitä räkytystä kansa haluaa kuulla…
Listaan tähän tapahtumia, joista hän esim. kansanedustajana on väkisellä saanut tietoonsa tässä asiassa:
– Mihail Hodorkovski
– Anna Politskovskaja
– Alexander Litvinenko
– Boris Nemtsov
– Aleksei Navalnyi jne…
– Venäjän aluehallituksien vaalien lakkautaminen ja siirtyminen yksinvaltaan nimityksissä, jotka johtivat sortovaltaan ihmisiä ja yrityksiä kohtaan.
– Lakien säätäminen niin, että muut kuin tyrannin mielipiteet säädettiin rikollisiksi
– ihmisten ja järjestöjen kirjaaminen vihollisen agenteiksi
– riippumattoman / vapaan lehdistön vainoaminen
– Itsenäisten naapurivaltioiden olemassaolon oikeutuksen kiistäminen
– Venäläisyyden nostaminen syyksi / työkaluksi uhata muita valtioita
– Naapurivaltioiden leimaaminen ystäviin ja vihollisiin.
– Tsetsenian erittäin verinen ja raaka sota sekä nukkehallituksen istuttaminen
– Georgian hyökkäyssota valmiine venäjän passeineen sekä maan osien (Etelä-Ossetia ja Abhasia) lohkominen Venäjän yhteyteen nukkehallituksineen
– 080808 -puhe
– Venäjä, Venäjä, Venäjä -puhe
– Syyrian diktaattorin avustaminen kansanmurhassa.
– Peitelty hyökkäys Ukrainaan 2015, Grimin valtaus ja osien (Donetski ja Luhansk) raaka ja 15 tuhatta ruumista tuottanut valtaussota.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin…
Nämä tapaukset hän on kuitannut lähinnä ”Natokiima” silmälappu silmillään. Muutoin hän kyllä on – ainakin omasta mielestään – tarkkanäköisesti pystynyt aina ”näkemään” maailman ja sen tulevaisuuden. Olisiko kyseessä kuitenkin opportunistinen – tuulen mukana kulkeva – mielipiteen muutos?”
Ilmoita asiaton viesti
Asiaa puhutaan monella suulla. Mutta se, että suin päin kielletään ja leimataan vaihtoehtoiset lähestymistavat vanhoiksi jorinoiksi ei kerro asiallisuudesta ja harkinnasta.
Minä luotan Niinistöön ja selonteon monipuoliseen analyysiin hakumenettelystä, ajankohdasta tai vaihtoehtoisesta mallista, en natofanaatkoiden yksioikoiseen tulkintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tiivistelmä: Venäjä muodostaa Suomelle sotilaallisen uhan, jota taitava poliitikko voi käyttää hyväkseen niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin. Nato-hakemukseen sisältyy riski, että tuo uhka poistuisi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei hassumpi kiteytys, mutta poliitikon taitojen on todellakin oltava paremmat kuin hänen venäläisillä kollegoillaan. Kuten kaikessa inhimillisessä toiminnassa, myös tulella leikkimisessä on mahdollisuus epäonnistua.
Ilmoita asiaton viesti
Kekkonen osasi, Halonen ei.
Ilmoita asiaton viesti
Onko niin että 80 vuoden yhteiselo Venäjän kanssa ei voi jatkua kun Suomen natotavoittelun kriittinen raja Venäjän silmissä on saavutettu.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan oikein Ukraina osoitti mitä seuraa kun kirjoittaa natotavoitteen perustuslakiin vaikka mahdollisuudet puuttuivat.
Suomi Venäjän tuntien ei ole koskaan näin avoimesti tavoitetta ilmoittanut.
Ilmoita asiaton viesti
Tällä grammarin soittajalla ei oo levykaapissaan kuin se yksi ainoa YYA-levy, ja sekin on jäänyt jurraamaan samaan uraansa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan vaan pätkähti päähäni, että voisiko kyse olla grammarin soittajan elämäntyöstä itse arvioituna. Siis Natoon liittyminen tuhoaisi sen? Eikä pelkästään veisi tulevaa presidentin virkaa?
Ilmoita asiaton viesti
Aivopesu Euroopan unioniin liittymiseksi?
Jos joskus on ollut aivopesua, niin se on liittynyt Neuvostoliittoon ja sen pysyvyyteen. Kuka ennusti, että se ei kaadu koskaan?
Ilmoita asiaton viesti
Mies joka epäili kerran olleensa väärässä, mutta huomasi erehtyneensä?
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa, tohtori Väyrynen!
Oli mukavaa lukea kerrankin osaltaan täysipainoista tekstiä Nato-kysymyksestä. Olet oikeassa, kuten presidenttimmekin Ylen aamussa totesi, että joudumme ankaran sotilaallisen ja poliittisen painostuksen kohteeksi, kun jätämme Nato-jäsenyyshakemuksen. Toit esiin monia hyviä argumentteja ja asioita, joita joudumme pohtimaan ja mihin varautua.
Esille nostamasi Naton organisaation ”puutteet” sen sijaan luovat itselleni turvallista henkeä. Nato ei ole tiukan muodollinen siviiliorganisaation osalta. Ministerineuvoston on hyvä olla vaatimuksiltaan väljempi, onhan se siviileille suunnattu.
Minä toivon, ettei tohtori Väyrynen ole kuultavien joukossa selontekoa käsiteltäessä. En pidä sinua akateemisen yhteisön jäsenä siinä mielessä, että ajattelusi ei edusta akateemista pohdintaa, vaan perustuu lähinnä Kekkosen ulkopoliittisten fraasien toistelemiseen ja pysähtyneisyyteen. On kyllä ollut tavallaan hyvää, että olet onnistunut ymmärtämään sen, että olemme jo liittoutuneet: olet hyväksynyt, että Suomi hakee kahdenvälisiä turvalausekkeita länneltä: USA, Ruotsi, Iso-Britannia. Turvalausekkeet tuskin ovat yhdensuuntaisia. Niissä velvotetaan Suomea vähintään ilmatilan osalta konfliktin sattuessa. Suomi ei siis ole puolueeton maa. Politiikkamme on kytköksissä läntiseen rakenteeseen.
Presidentti Niinistö totesi, ettei usko kaupankäyntimme olevan mahdollista Venäjän kanssa Putinin ollessa vallassa. Presidenttiä vaivaa mielestäni lapsen usko, että tämä hulluus naapurissa olisi vain yhden ihmisen päässä. En usko siihen.
Dosentti Luukkanen kirjoitti jo vuonna 2001 tutkimuksessaan, että Venäjä on siirtymässä ”sekurokratiaan”. Näyttää siltä, että turvallisuuspalvelut ovat todellakin ottaneet vallan ja esimerkiksi sotatoimet on suunnattu pelkästään FSB:n oppien mukaiseksi. Siviiliuhrien maksimointi ja totaalinen hävitys on koettu hyväksi tavaksi ”opettaa” alistettu kansa alamaiseksi. Lopulta lyödystä väestöstä löytyy ne opportunistit, joiden kanssa tullaan toimeen.
”Kun ulkoministerinä puolustin Suomen puolueettomuutta, jouduin käymään kahden rintaman ”sotaa”. ”
Tuo käymäsi sota on ollut uskoakseni Suomelle hyvin vahingollista. Olisi ollut parempi, että olisimme liittoutuneet myös sotilaallisesti samalla kun liittouduimme poliittisesti ja taloudellisesti. Olisimme nyt rintamassa, jota Venäjä ei voisi painostaa. Nyt olemme auttamattomasti myöhässä, mutta toivottavasti Ukraina pitää Venäjää kiireisenä, joten voimme korjata erehdyksiänne.
Mutta kuten sanoin: on hyvä, että avaat mieltäsi ja kerrot ajatuksistasi. Kun käsittelemme Nato-jäsenyyden hakemisen esteitä ja riskejä, niitä on hyvä tuoda esiin. Kun vielä käännät vähän katsantokantaasi tulevaisuuteen ja luovut periaatteellisesta Nato-vastaisuudestasi, pystyt rakentavampaankin keskusteluun. Besserwisser ei toimi.
Ilmoita asiaton viesti
*On kyllä ollut tavallaan hyvää, että olet onnistunut ymmärtämään sen, että olemme jo liittoutuneet: olet hyväksynyt, että
”Suomi hakee kahdenvälisiä turvalausekkeita länneltä: USA, Ruotsi, Iso-Britannia”.
Turvalausekkeet tuskin ovat yhdensuuntaisia. Niissä velvotetaan Suomea vähintään ilmatilan osalta konfliktin sattuessa. Suomi ei siis ole puolueeton maa. Politiikkamme on kytköksissä läntiseen rakenteeseen.*
Mitä hyötyä Ukrainalla oli ”turvalausekkeista” kun luopui ydinaseistaan? RAnska, Iso-Britannia, Kiina ja Venäjä antoivat turvatakuut, mutta kuinka sitten kävikään?
Tyhjää täynnä olivat kaikkien muiden maiden turvalausekkeet Ukrainalle kun Venäjä hyökkäsi. Luulisi että pukkaisi enemmänkin sanktioita sen päälle?
Turvatakuupapereilla ei tee yhtikäs mitään. Pitää mennä Natoon että on edes se turva takanamme.
Ilmoita asiaton viesti
Näin se on. Gallupit eivät päätä mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Huomasin juuri, että Paavo Väyrysen kannanotto on Iltalehden luetuimpia artikkeleita tällä hetkellä. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/bcfeb48a-454b-48f8-905b-de6267e95eac
Ilmoita asiaton viesti
Väyrynen, minusta yksi suurista riskeistä on Venäjän tapa vaikuttaa. Venäjällä lahjonta ja korruptio ovat käyttökelpoisimmat välineet vaikuttaa päättäjiin. Korruptio on maassa siksi yleistä, että laskentatavasta riippuen hävikin osuus on 40%, pahimmillaan jopa 60 % hankinnan arvosta.
Ukrainalaisten etu on toki se, että kaikista Venäjän puolustustarvikehankintaan kulutetuista varoista on noin puolet valunut muualle. Kun esimerkiksi maastokuorma-autojen rengashankintoja on tehty, rahat ovat kulutettu muualla ja hankinta on suunnattu romurenkaisiin. Nyt niillä nahkakaljuilla pyörillä ei oikein matka taitu savisessa ja osin jäisessä maassa Ukrainassa.
Mutta sitten näihin riskeihin. On selvää, että korruptoitunut maa pyrkii mielipidevaikuttamaan myös Suomessa. Päättäjien lahjonta on aivan vääjäämättä keinovalikoimassa.
Minusta on merkillistä, ettei menneinä vuosina ole tullut esille yhtään tapausta, jossa päättäjiämme olisi venäläisten toimijoiden taholta yritetty lahjoa. Kuten itse sanot, olet asiantuntija ulkopoliittisissa suhteissa, niin kysyn asiantuntijalta: Onko Venäjän harjoittamaa lahjontaa siis pyritty suomalaisten toimesta salaamaan, vai onko lahjonnalla saavutettu, mitä on tarkoitettukin.
Ilmoita asiaton viesti
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/pekkaskkinen/jos-joku-ei-suutu-niin-mikaan-ei-muutu/
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen, kaikkein suurin riski on jäädä Suomessa nykytilaan. Pelotella kyllä osaat, mikä tarkoittaa lopulta tilaa, joka ei ole puolueeton tai riippumaton, jota niin kaikissa yhteyksissä korostat. Sitä paitsi Suomi ei ole ollut enää pitkään aikaan (EU-jäsenyys ja Naton kumppanuus) puolueeton maa. Suomi on jo vahvasti sitoutunut Länteen ja niihin organisaatioihin, jotka ovat itseasiassa kaukana diktatuurivaltioista, kuten Venäjä on. Minusta on turha jatkuvasti jankuttaa puolueettomuudesta, jota meillä ei ole ollut runsas pariin kymmeneen vuoteen. Eikä todellisuudessa itseasiassa sitä ennenkään YYA-kaudella. Meidän tarvitsee enää ottaa yksi askel eli Nato-pilari johon liittyä. Sen jälkeen meillä on maailman parhaat turvatakuut, kuten presidentti Niinistökin sanoi lauantaiaamuna viimeksi. Suvereenivaltion ei tule olla turvallisuusrakenteita uudistaessa riippuvainen diktatuurinaapureista, mutta myös niin on viisasta toimia, ettei turhanpaiten meuskaa. Putin on sanonut vielä 2002, että jokainen maa saa järjestää turvallisuutensa ja tehdä siihen liittyvät ratkaisunsa kuten itse parhaaksi näkee. Valitettavasti hän on tämän jälkeen rakennellut Venäjästä gangsterivaltion ja oman päänsä sisällä itsestään teurastajan. Meidän ei tarvitse elää ikuisesti jonkun Putinin pelon alla ja tilassa, jonka Suomessa pelkurit (vähemmistö) määrittelevät, joihin valitettavasti Paavo Väyrynen sinutkin lasken.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Vayrynen, Keminmaan Tiltu, Moskovan luotto-mies:
Horiset Tehtaankadun puolesta samoja valheita.
Ilmoita asiaton viesti
”– Odotan, että Nato-jäsenyyden ajajat loan heiton sijaan osoittaisivat, missä olen heidän mielestään väärässä.”
En osaa sanoa, voidaanko vuosikymmeniä jatkunutta tietoista ”muunnellun totuuden” puhumista kutsua ”väärässä olemiseksi”.
Blogistilla on tapana puhua ”puolueettomuudesta” Suomen menestyksellisenä ulkopoliittisena linjana. Kuitenkin Suomi ei hänen oman elämänsä aikana juuri ole ollut ”puolueeton” siinä mielessä, kuin mitä termillä yleensä tarkoitetaan.
Kylmän sodan vuosina Suomi ei ollut puolueeton, koska meillä oli sotilaallisia velvoitteita sisältänyt YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa. Suomi tosin tuolloin selitti ”pyrkivänsä harjoittamaan puolueettomuuspolitiikkaa”, mutta tosipaikassa eivät sellaiset puheet olisi merivettä kestäneet, koska Suomella oli kirjallinen sopimus Neuvostoliiton kanssa.
Nykyään Suomi ei ole puolueeton, koska olemme jo EU-jäsenyyden kautta tiiviisti liittoutuneet länteen.
NATO-jäsenyys on vain viimeinen sinetti jo tapahtuneille tosiasioille. Toisaalta se on tarpeellinen jo senkin vuoksi, miten meidät maailmalla nähdään.
Ilmoita asiaton viesti
On se harmi että Allegro lakkasi kulkemasta. Paavo olisi voinut mennä junalla Pietariin ja pyrkiä Venäjän seuraavaksi presidentiksi. Siis jos Vladolf Putler joskus kutsuu koolle kansansa ja haluaa luopua vallasta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi ei ole ollut koskaan toisen maailman sodan jälkeen puolueeton maa, kuten kuvasin tuossa edellä. Lisään siihen vain ajan ennen Neuvostoliiton hajoamista ja Suomen liittymistä EU:hun ja Naton kumppanuutta. Puolueettomuushöpöttäminen on joutavanpoäiväistä Väyrystelyä. Paavo on todellakin jäänyt johonkin vanhaan lukkoon, josta ei pääse irti. Paavo on pimeässä aitassa ison säpin takana. Suomi on aina ollut ei puolueeton, vaan puolueellinen maa, pakotettuna. No oliko EU-jäsenyys pakotettua, sitä saa kukin pohtia omassa pääkopassaan. Mutta YYA kyllä oli.
Ilmoita asiaton viesti
– ”Suurin riski olisi tietysti se, että hakemusta ei hyväksyttäisi. Kelvoton yritys saattaisi pahasti heikentää Suomen asemaa sekä yleisesti että erityisesti suhteessa Venäjään.”
Miksi ihmeessä? Miksi Venäjä välittäisi siitä, ollaanko haettu vai ei? Kuvittelisin, että Venäjälle merkitystä olisi vain lopputuloksella eli ollaanko jäseniä vai ei. Tosin, ei oikeasti ole silläkään, koska Venäjähän on jo nyt toiminnallaan osoittanut, että ei se NATOa pelkää pätkääkään, vaan ihan huoletta siirtää joukkoja NATOmaiden rajoilta Ukrainaan.
Mutta jos siis Venäjän retoriikan mukaan mennään, niin ei sillä pitäisi olla niin suurta merkitystä, onko haettu jäseneksi vai ei vaan vain sillä, ollaanko jäseniä vai ei. Tuskin Venäjälle nytkään on epäselvää, että Suomen kansan enemmistö ja merkittävä osa päättävässä asemassa olevista poliitikoista haluaisi NATOn jäseneksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Venäjähän on jo nyt toiminnallaan osoittanut, että ei se NATOa pelkää pätkääkään, vaan ihan huoletta siirtää joukkoja NATOmaiden rajoilta Ukrainaan.”
Tuon lienet tarkoittanut provokatoriseksi johtopäätökseksi, sillä näinhän asia ei ole. NATO-rajat ovat edelleen ne ainoat rajat, joita Venäjä on kunnioittanut. Likipitäen puolustusvoimaton Viro esimerkiksi saa jäädä rauhaan, kun ilman NATO:a se olisi kahden päivän suupala.
Ilmoita asiaton viesti
Ja Putin jo kaapannut ennen Ukrainaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitin, että Venäjä ei pelkää, että NATO aloittaisi hyökkäystä. Sitä varmaan pelkääkin, miten NATO reagoisi, jos se itse hyökkäisi NATOmaahan.
Ilmoita asiaton viesti
Riski on myöskin jos emme hae jäsenyyttä, koska Venäjä pyyhkii sopimuksilla ahteriaan silloin kun tykkää. Se nähtiin tässäkin asiassa kun Ukraina luopui ydinaseistaan ja sai ”turvatakuut”. Kauankos nekin turvat olivat voimissaan? Ei olisi paljon kannattanut ydinaseesta luopua.
Meidän pitää hakea Natoon niin nopeasti kun kykenemme.
Vaikka toivonkin, että Venäjä häviäisi tämän sodan ja Eurooppa pystyy näyttämään sille vaihteeksi kaapin paikan sen omilla aseilla.
Paavo, voit ihan vapaasti matkustaa ja jäädä vaikka sinne Venäjälle jos siellä on niin hyvä olla ja ihmiset rehellisyyden perikuvia.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrysen esiintyminen täyttää hyvin tunnusmerkit Venäjän pyrkimyksistä informaatiovaikuttamiseen Suomen NATO-jäsenyyskeskustelussa, kuten Suojelupoliisi tämänpäiväisessä 29.3. tiedotustilaisuudessaan luonnehti.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008711456.html
Väyrysen poliittista toimintaa seuranneille tässä ei tietenkään ole mitään yllättävää, päin vastoin.
Ilmoita asiaton viesti