Nenäpäivän tuotot kaikille järjestöille
Eilen vietettiin jo perinteeksi muodostunutta Ylen Nenäpäivää. Teemaan liittyviä ohjelmia esitettiin TV:n lisäksi monissa radio-ohjelmissa. Nenäpäivä oli esillä Ylen ohjelmistossa laajalti jo ennakkoon.
Nenäpäivän järjestää Nenäpäivä-säätiö, joka kertoo verkkosivullaan sen historiasta ja nykypäivästä.
Juuret ovat Iso-Britanniassa, jossa perustettiin vuonna 1985 ”Comic Relief” -järjestö vastaamaan Etiopian nälänhätään.
Vuonna 1988 siellä järjestettiin ensimmäinen ”Red Nose Day” yhteistyössä BBC:n kanssa.
Vuonna 2004 perustettiin ”Ylen Hyvä Säätiö” auttamaan kehitysmaiden lapsia. Mukana oli Ylen lisäksi kolme kehitysyhteistyötä toteuttavaa järjestöä: Unifef, Suomen Punainen Risti ja Kirkon Ulkomaanapu.
Ensimmäinen Nenäpäivä järjestettiin Suomessa vuonna 2007 Comic Reliefin lisenssillä. Mukaan toimintaan tulivat edellä mainittujen järjestöjen lisäksi Pelastakaa Lapset, Plan Suomi, Suomen Lähetysseura, Fida International, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus (SASK) ja SDP:n aikanaan perustama Solidaarisuus -niminen järjestö.
x x x
Suomessa toimii noin 300 kehitysyhteistyötä toteuttavaa järjestöä. Jotkut niistä ovat pieniä. Toisten toiminta on hyvin mittavaa. Esimerkiksi lähinnä kummilapsitoiminnasta tunnettu World Vision ja MTK:n perustama Food and Forest Development (FFD) ovat rinnastettavissa Nenäpäivä-säätiön kautta tukea saaviin järjestöihin.
Järjestelmä toimii siten, että järjestöt hankkivat itse omarahoitusta suunnittelemiinsa ja toteuttamiinsa hankkeisiin. Hakemusten perusteella ulkoasiainministeriö myöntää niille valtion tukea. Julkista rahoitusta on mahdollista saada myös EU:n kautta.
Nenäpäivä-säätiö tekee arvokasta työtä, kun se auttaa järjestöjä keräämään omaa rahoitusosuuttaan. Lisäksi se jakaa suomalaisille laajemminkin tietoa kehitysyhteistyöstä ja vahvistaa yleisen mielipiteen tukea sille.
Nenäpäivän nykyinen toteutustapa herättää kuitenkin kysymyksiä.
Onko oikein, että keräyksen kautta hankitut varat suuntautuvat vain yhdeksälle järjestölle? Nehän saavat verovaroin rahoitetun Ylen toiminnan kautta varoja, joiden käyttöön ulkoministeriö myöntää vielä toisen mokoman verovaroja.
Täyttääkö tämä ne tasapuolisuuden vaatimukset, joista verovarojen käytössä tulisi olla?
Järjestelmää olisi muutettava siten, että kaikki kehitysyhteistyötä toteuttavat järjestöt saisivat tasapuolisesti tukea keräyksen tuotosta. Sekin varmaan olisi mahdollista, että lahjoittaja voisi ”korvamerkitä” tukensa jollekin tietylle järjestölle.
Olisi muuten mukava tietää, kuinka suuret menot Ylelle Nenäpäivän toteuttamiseksi aiheutuu.
Kuinka suuri on lisenssimaksu Comic Reliefille? Millaiset kustannukset ohjelma-ajan käyttö peruskustannuksina aiheuttaa? Paljonko ovat artistien ja muiden esiintyjien palkkiot? Mitä maksavat juttumatkat kohdemaihin, ja mistä varoista niiden rahoitus tulee?
x x x
Järjestöjen toteuttama kehitysyhteistyö on hyvin arvokasta.
Apu menee varmasti ja tehokkaasti perille. Järjestöjen tuen kautta vahvistetaan yleisen mielipiteen tukea myös varsinaiselle kehitysyhteistyölle ja laajemminkin kehityspolitiikalle.
Kansalaisjärjestöille osoitetaan Suomen valtion ensi vuoden tulo- ja menoarviossa 76 miljoonan euron suuruinen tuki. Kokonaisuudessaan kehitysyhteistyön menoihin suunnataan 1032 miljoonaa euroa.
Suomi osallistuu EU:n yhteiseen kehityspolitiikkaan, ja osoittaa siihen ensi vuonna 190 miljoonaa euroa. Monenkeskiseen yhteistyöhön käytetään 207 miljoonaa.
Kehityspolitiikan vaikuttavuutta ajatellen ratkaisevan tärkeää on maailmanlaajuinen yhteistyö.
Eilen julkaisemassani blogissa Suomi transatlanttisen yhteistyön kärkeen rohkaisin Sauli Niinistöä, Sanna Marinia ja Jutta Urpilaista toimintaan EU:n ja USA:n välisen kestävän kehityksen kumppanuuden vahvistamiseksi. Muistutin mieleen sen, että tämä toiminta käynnistyi nimenomaan Suomen aloitteesta runsas vuosikymmen sitten. Juttu kannattaa lukea.
Täällä ollaan yksisilmäisesti sitä mieltä, että kehitysyhteistyö on hienoa ja sitä kannattaa jatkaa ja rahaa syytää entistä enemmän, vaikka päättäjillämme ei ole tietoa, mitä koko termi tarkoittaa ja mitä rahojen perille meno tarkoittaa.
Ehkä kannattaisi kysyä arfikkalaisilta, mitä sillä on saatu aikaiseksi ja tullaan saamaan.
https://www.youtube.com/watch?v=aPEeiFBUwM4&feature=share&fbclid=IwAR1FRITTINSBO12Ag4JS2p9F3znyo871VQMIZT4JlDAN0fOdpqOfM2f0jNQ
Ilmoita asiaton viesti
Joitakin vuosia sitten mielenkiinnosta aloin tutkia tätä Nenäpäiväsäätiötä.
Silloin jo toiminta oli minunmielestä arvelluttavaa.
Nenäpäiväsäätiö ottaa itselleen keräyksillä saaduista varoista kulukorvauksina 30%
Jakaa loput 70% 7-9 eri järjestölle joista jokainen ottaa omat kulukorvauksensa.
Tuolloin kun tutkiskelin asiaa niin Punainenristi otti sen 15% minkä he ovat aina ilmoittaneetkin, mutta muilla järjestöillä kulukorvaukset vaihtelivat 25 – 30% välillä.
Mielestäni tämä on erittäin hyvää bisnestä joillekkin..
Vuonna 2019 säätiö keräsi varoja Nenäpäivä tempauksellaan, sekä muilla keräyksillä 2,3 miljoonaa euroa, tästä sitten he ottivat sen kolmekymmentä prosenttia joka on siis 161000€
Vuonna 2019 säätiössä työskenteli vakituisesti 6 henkilöä. Lisäksi syksyllä 2019 1 henkilö oli säätiössä harjoittelussa sekä 1 henkilö määräaikaisena työntekijänä.
Eli alle puolet kerätyistä varoista menee avuntarvitsijoille.
Ilmoita asiaton viesti
”Eli alle puolet kerätyistä varoista menee avuntarvitsijoille.”
Mahdatko tarkoittaa niitä, joilla on leopardihatut päissään?
Ilmoita asiaton viesti
Kirjailija Pentti Sainio on tutkinut jonkin verran suomalaista hyväntekeväisyysbisnestä. Yhteiskunnanhan pitäisi olla niin hyvä, että mitään ulkopuolista rahankeruuta hyväuskoisilta vanhuksilta ja köyhiltä ei tarvittaisi. Kun tuki esimerkiksi ulkomaisten lasten hyväksi kerättäisiin verotuksen kautta, niin oltaisiin reilummalla pohjalla. Toki keräysten suurin viehätys lieneekin siinä, että roposensa antanut ostaa itselleen hyvän mielen. Tyytyväisyys yhteiskunnassa lisääntyy, ja sehän tukee istuvaa hallitusta. Oman maan sisällä voidaan nähdä kuvio, että tehdään eriarvoinen yhteiskunta ja tyytymättömyyttä siihen vähennetään keräyksillä.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kun partiolaiset ovat poistaneet Jumalan ohjelmistaan, joudutaan Nenäkkäistä tietämättäkin, kysymään vieläkö ruotsalaisen raivaama vähemmistöasema, jonka kokemuksia parhaillaan jaetaan strategisesti naisten kanssa tukemalla näitä heikompina astioina julkisuuden etulinjaan, kestää päivän valoa?
Vai joudutaanko myöntämään kulttuurisen viehätysvoiman säteilevän yksilöistä, joten naisiakaan ei pidä kohdella laumasuojattuna massana, edes marimekko-ministereinä, vaan kutakin ainutkertaisena persoonana. Ihminen on kaikki.
Ehkä paljastavimiin valtaapitävän ikäpolven asennoitumisongelmaa kuvaa Tarja Halosen onnentunnustus hänen Anna-lapsensa asetuttua pysyvästi Englantiin.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä tämä episodi auttaa PV:tä tiellä turvaamaan vähemmistökielisiä palveluja kun ministerit Andersson ja Saarikko esiintyvät loppuvuoden ja kevään aikana kampanjan Facebook-sivuilla julkaistavilla videoilla lukemisen merkityksestä keskustellen ja lastenkirjallisuuden ammattilaisia haastatellen:
K koki itsensä melkoiseksi harvinaisuudeksi US:n palstoilla koska oli matkustellut idässä myös NL:n aikoina, ja käynyt uudella e-viisumilla kerran Pietarissa viime tammikuussa. Kaikki toimi soromnoo. Yhtään ruplaa ei tarvinnut vaihtaa, kaikki maksut toimi kortilla. Nätti Airbnb- yksiö keskikaupungilla maksoi 15€ yö. Vuokraemäntää kertaakaan näkemättä homma sujui whatsapp’lla. Luksusbussilla kuusi tuntia, mutta menetteli kunhan ei ota tavaksi.
NL:n aikana Eremitaasi- käynti oli sattunut samaan aikaan siellä olleen Suomi-teeman kanssa jolloin pysähtymätön väenpaljous ohitti Gallen-Kallelan Kullervon kirous-maalauksen ilman että kukaan olisi sitä vilkaissut edes K:n omaksi Leningradin oppaaksi junalla Moskovasta tulleen kuvankauniin opiskelijattaren vuoksi.
Siitä tuli maininta keskustelussa. Parin päivän kuluttua pääministeri Sanna Marin nähtiin Kalevala-korun mainoksissa.
Ilmoita asiaton viesti