Olemmeko ajautumassa suursotaan?

Ukrainan kriisi on vaarallisella tavalla kärjistymässä.

Yhä lähempänä on vaara, että Eurooppa on ajautumassa suursotaan.

Pahimmassa tapauksessa saattaa syttyä maailmansota kaikkine kauheuksineen, josta siitäkin 13.3.2022 julkaisemassani blogissa ”Poliittinen ratkaisu Ukrainan sotaan” varoitin.

Kirjoitukseni lopussa esitin, että nyt on pohdittava, kuinka sota saataisiin päättymään.

”Näköalat ovat pelottavat.

Osapuolet näyttävät tavoittelevan täydellistä voittoa, toisen kukistumista. Muut maat näyttävät odottavan sotilaallista ratkaisua. Jotkut ovat myös puuttuneet sodan kulkuun.

Näköpiirissä on suunnatonta tuhoa ja paljon kuolonuhreja – myös siviilejä, lapsiakin. Pahimmassa tapauksessa ajaudutaan maailmansotaan kaikkine kauheuksineen.

Sota ja sen käynnistämät pakotteet uhkaavat suistaa maailmantalouden syvään lamaan, josta kaikki kärsisivät. Nälänhätäkin saattaa meitä uhata.

Näissä oloissa olisi tehtävä vakava yritys tulitauon ja aselevon aikaansaamiseksi ja neuvottelujen käynnistämiseksi.

Kaikkien osapuolten tulisi tunnustaa tosiasiat, myöntää omat virheensä ja olla valmiita joustavuuteen, jolla rauhanomainen ratkaisu saataisiin aikaan.

Tarvitaan ennakkoluulottomia aloitteita ja toimintaa.”

x x x

Viime tiistaina julkaisemassani blogissa ”Ukrainan rauhansopimuksen suuntaviivat” tein ennakkoluulottoman aloitteen.

Esitin, että johtavien länsimaiden tulisi rohkaista Ukrainaa hyväksymään neuvottelujen pohjaksi ne Venäjän vaatimukset, jotka presidentti Vladimir Putin oli puhelinkeskustelussaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön kanssa esittänyt.

Arvioin, että tällöin olisi ilmeisesti mahdollista saada välittömästi aikaan tulitauko, joka koskisi koko maata.

Esitin, että johtavien länsimaiden tulisi antaa Ukrainalle takeet siitä, että ne painostavat Venäjän hyväksymään sille kohtuulliset rauhan ehdot. Venäjää voitaisiin myös houkutella myönnytyksiin lupaamalla niiden vastapainoksi lievennyksiä päätettyihin ja suunnitteilla oleviin pakotteisiin.

Kirjoitin, että johtavilla länsimailla tulisi olla rohkeutta tällaiseen toimintaan, jos ne todella uskovat pakotteiden tehoon.

x x x

Eilen julkisuuteen tulleet tiedot Ukrainan ja Venäjän neuvotteluista olivat rohkaisevia.

Ulkoministeri Sergei Lavrov kertoi, että neuvotteluissa Ukrainan kanssa ollaan sopimassa maan ”puolueettomasta asemasta” ja venäjän kielen aseman turvaamisesta Ukrainassa.

Nämä olivat erityisen mielenkiintoisia yksityiskohtia sen vuoksi, että Maidanin aukiolta käynnistyneen vallankaappauksen jälkeen muodostettu uusi hallitus teki ensi töikseen päätökset maan pyrkimisestä Natoon ja siitä, että venäjän kielen käyttäminen Ukrainassa kiellettiin.

Nämä päätökset johtivat Ukrainan sisällissotaan ja Krimin valtaukseen.

Myöhemmin julkisuudessa kerrottiin, että neuvotteluissa on syntynyt 15-kohtainen sopimusluonnos. Ukrainan puolelta tämä kiistettiin ja todettiin, että kysymys oli Venäjän luonnoksesta.

Yhtä kaikki: Venäjä on osoittanut valmiutensa suuriin myönnytyksiin.

x x x

Yhdysvalloista kuultu viesti osoitti, että ainakaan sieltä ei ole saatavissa tukea nopealle tulitauolle ja neuvotteluille.

Presidentti Joe Biden korotti Ukrainalle annettavan aseavun määrän 200 miljoonasta dollarista 1000 miljoonaan dollariin. Näillä varoilla on tarkoitus toimittaa Ukrainaan sekä panssari- ja ilmatorjuntaohjuksia että droneja.

Lisäksi Biden ilmoitti pitävänsä Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia sotarikollisena.

Yhdysvaltain politiikka on ollut hyvin vastuuntuntoista siinä, että Nato ei ole perustanut Ukrainaan sen valvomaa lentokieltoaluetta. Ilmatorjuntaohjuksilla ja doreneilla on sama vaikutus, mutta asetoimituksilla vältetään suora yhteenotto Venäjän joukkojen kanssa.

Yhdysvaltojen politiikka näyttää tähtäävän Venäjän tuhoamiseen ja sen johtajan tuomitsemiseen sotarikoksista. Esikuvana näyttää olevan Serbian ja sen johdon kohtalo maan sisällissodan ja sen lopettaneiden Naton pommitusten jälkeen.

Tämä on vaarallinen tie. Sota saattaa hallitsemattomasti laajentua. Väkivallan käyttö saattaa levitä muille kriisialueille.

Venäjä on ydinasevaltio.

Vielä nyt on mahdollisuus neuvotteluihin ja sopimiseen. Jos sota pitkittyy, ajaudutaan umpikujaan.

Venäjän käyttäytyminen voi muuttua entistä vaarallisemmaksi, jos sen johto kokee, että sillä ei ole enää mitään menetettävää.

Sotatoimet Ukrainassa käyvät entistä raaemmiksi. Läntisen Euroopan maihin Venäjä saattaa kohdistaa ennennäkemättömän kovia pakotteita. Kaikki keinot vihollisvaltioiksi määriteltyjä maita ja niiden kansalaisia kohtaan saattavat tulla käyttöön.

x x x

Tänään kerrottiin, että pääministeri Sanna Marin on Saksassa keskustellut mahdollisuudesta, että Venäjältä saattaisi Suomeen kohdistua mittava pakolaisten virta.

Tämä saattaisi olla yksi Venäjän vastatoimi niille pakotteille, joita sitä vastaan on suunnattu.

Marin puhui ”turvallisuusuhkasta”.

Tämä toi mieleeni sen, mitä presidenttiehdokas Martti Ahtisaari sanoi vuoden 1994 vaalien edellä.

Erkki Tuomioja kertoo muistelmateoksessaan ”Siinä syntyy vielä rumihia: Poliittiset päiväkirjat 1991-1994”, että Ahtisaari oli sanonut City-lehden haastattelussa, että presidenttinä hän antaisi luvan ampua Venäjältä Suomeen pyrkiviä pakolaisia.

Ahtisaari oli selitellyt lausuntoaan tavalla, joka teki Tuomiojan mielestä sen vielä pahemmaksi. Ahtisaari oli selittänyt, että pysäyttämisestä olisi vielä pitkä matka ampumiseen. Mutta jos voimakeinojen käyttö suljettaisiin pois, se olisi kuin avoin tervetulotoivotus. Ahtisaari oli perustellut, että tämmöisissä joukoissa saattoi olla myös aseistettuja miehiä.

Tuomioja kirjoitti: ”Väyrynenkin toteaa täysin selväjärkisesti, ettei pakolaisia voi missään olosuhteissa ruveta ampumaan vaan heidät on otettava vastan.”

Kuinkahan Sanna Marin torjuisi sitä turvallisuusuhkaa, jonka meille aiheuttaisi valtaisa pakolaistulva Venäjältä?

x x x

Suomessa näyttävät yleistyneen kannanotot ja kielenkäyttö, joilla edistetään kovinta linjaa suhtautumisessa Ukrainan kriisiin. Monet näyttävät pyrkivän jopa etulinjaan.

Sietäisi ajatella mihin tämä nimenomaan Suomen osalta saattaisi johtaa.

Juuri Suomen tulisi keskittyä toimintaan, jolla saataisiin aikaan tulitauko, aselepo ja neuvottelut Euroopan turvallisuuden palauttamiseksi ja sen vahvistamiseksi.