Oliko Väyrynen taas oikeassa?

Kuluneen kevään aikana olin ainoa poliitikko ja ulkopolitiikan asiantuntija, joka puolusti julkisuudessa Suomen asemaa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana.

Tätä suurin osa suomalaisista ei tosin tiedä sen vuoksi, että käytettävissäni on ollut vain Uuden Suomen Puheenvuoro-palsta. Valtamedian uutiskynnystä kannanottoni eivät ole ylittäneet, eikä minua ole kutsuttu mukaan valtakunnallisten TV-kanavien uutis- ja ajankohtaisohjelmiin.

Kevään mittaan korviini on kantautunut tieto, että monet valtavirrassa uineet poliitikot ja asiantuntijat ovat pelänneet, että olin taas ollut oikeassa.

Nyt alkaa olla aika todeta, että heidän pelkonsa oli perusteltu.

Kun kirjoitin, että minun pelättiin ”taas” olleen oikeassa, tarkoitin sitä, että olen ollut oikeassa monessa muussa ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikan ratkaisussa.

Yliluonnollisia kykyjä minulla ei ole ollut eikä ole. Olen osunut oikeaan sen vuoksi, että Suomen politiikassa on noudatettu poliittista linjaa, joka on johtanut onnettomuuksiin.

Päätöksenteon perustana ei ole ollut Suomen kansallinen etu. Ei ole puolustettu maamme itsenäisyyttä ja puolueettomuutta.

x x x

Ensimmäinen tapaus oli Suomen liittyminen Euroopan unionin jäseneksi.

Päätöstä tehtäessä Suomi oli jo turvannut itselleen EU-jäsenyyden tärkeimmät edut, kun olimme päässeet Euroopan talousalueen (ETA) kautta unionin sisämarkkinoille.

Jos Suomi ei olisi liittynyt EU:n jäseneksi, ei olisi Ruotsikaan. Tällöin olisimme voineet muodostaa ETA:n puitteisiin Pohjolan yhteisön.

Suomi olisi säilyttänyt itsenäisyytensä ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikassa. Meillä olisi ollut oma maatalous-, alue- ja ympäristöpolitiikka. Emme olisi joutuneet ylikansallisen päätöksenteon alaisiksi.

Näinä aikoina koemme karvaasti, mitä itsenäisyyden menettäminen käytännössä merkitsee.

Unionin jäsenenä olemme joutuneet mukaan EU:n pakotepolitiikkaan, josta olemme kärsineet enemmän kuin muut jäsenmaat. Olemme joutuneet tukemaan muiden jäsenmaiden taloutta.

EU:n ilmasto- ja ympäristöpolitiikka tuhoaa Suomen kansantalouden perustaa. Turpeen käyttö pyritään estämään. Biokaasun ja nyt jopa metsähakkeen käyttö ovat vastatuulessa.

EU-jäsenyys on jo tuhonnut Suomen maatalouden kannattavuuden. ETA:n jäsenenä olisimme säilyttäneet Norjan tapaan kansallisen maatalouspolitiikan ja mahdollisuuden käyttää rajasuojaa tuotannon kannattavuuden turvaamiseen.

Ongelmia pahentaa se, että Suomi alistuu hiljaisesti enemmistön tahtoon. Maatalouspolitiikan kansallistamista tai irrottautumista yhteisestä maatalouspolitiikasta ei rohjeta edes esittää.

Nyt yhä useampi alkaa ymmärtää, että Väyrynen oli oikeassa.

x x x

Toinen tapaus oli Suomen liittyminen ainoana Pohjoismaana euroalueeseen.

Olemme siitä kovasti kärsineet.

Takanamme on kansantaloutemme ”menetetty vuosikymmen”, joka alkoi kansainvälisen finanssikriisin puhkeamisesta vuonna 2008.

Tuona aikana taloutemme ei kasvanut ollenkaan. Samana aikana Ruotsin talous kasvoi neljänneksen verran.

Keskeinen syy Suomen ajautumiseen pitkän lamaan olivat holtittomat palkkaratkaisut.

Silloin kysymys oli ”Sari sairaanhoitajan” palkan kohentamisesta. Teollisuudessa toteutettiin kilpailukykyä heikentäneet korotukset. Kun Suomi oli euroalueessa, kilpailukykyä ei kyetty kohentamaan.

Pinnalle päästiin suurten menetysten jälkeen vasta kivuliaalla kiky-ratkaisulla.

Nyt saatetaan olla ajautumassa samankaltaiseen tilanteeseen kuin vuodesta 2008 alkaen. Inflaatio on nopeutunut ja uhkaa nopeutua edelleen. Saattaa olla syntymässä palkkainflaatio ja stagflaatio.

Korot nousevat. Ongelmiamme pahentaa valtion voimakkaasti kasvanut velkataakka.

Joudumme jälleen kärsimään jäsenyydestämme euroalueessa. Ruotsi pärjää jälleen paremmin.

Nykyään ekonomistit alkavat olla yksimielisiä siitä, että euroalueeseen liittyminen oli paha virhe. Sen korjaaminen on kuitenkin hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Väyrynen oli oikeassa.

x x x

Kevään mittaan varoitin lukuisissa kirjoituksissani Suomea hakemasta jäsenyyttä sotilasliitto Natosta.

Esimerkiksi 25. maalikuuta julkaisemassani blogissa kirjoitin, että Suomen Nato-jäsenyydessä ei olisi mitään järkeä.

Kaksi päivää myöhemmin varoitin siitä, että Nato-jäsenyyden hakemiseen liittyisi suuria riskejä.

Viime vaiheessa pyrin erityisesti siihen, että jäsenyyshakemuksen jättämistä lykättäisiin, jotta siitä voitaisiin käydä kunnollinen keskustelu ja jotta sitä voitaisiin vielä harkita.

Viimeisen vetoomukseni esitin 14.5. sen jälkeen, kun oli käynyt ilmi, että Turkki vastustaa Suomen jäsenyyttä.

Turkin eilinen kannanotto osoittaa, että on olemassa todellinen riski siihen, että Suomen ja Ruotsin hakemus johtaisi ”kelvottomaan yritykseen”. Muitakin kompastuskiviä Nato-tielle voi ilmaantua.

Tätä on tasavallan presidentti Sauli Niinistökin pitänyt pahimpana vaihtoehtona.

Vielä on mahdollisuus perääntyä. Kasvojen menettämiseltä voisi välttyä lykkäämällä hakemuksen jättämistä.”

Ei auttanut tämäkään. Olemme pahassa pulassa.

Pyrin viime vaiheessa vaikuttamaan myös oman puolueeni Keskustan edustajien toimintaan hallituksessa. Kannustin heitä toimimaan päätöksenteon lykkäämiseksi:

On muistettava, että Keskustan puoluevaltuusto ei päättänyt kannattaa Nato-jäsenyyden hakemista.

Puoluevaltuusto päätti ”antaa valtuutuksen puoluejohdolle ja Keskustan edustajille maan hallituksessa kaikkien Suomen turvallisuuden kannalta tarvittavien ratkaisujen tekemiseen, sisältäen Nato-jäsenyyden hakemisen”.

Puoluevaltuusto antoi valtuutuksen, mutta puoluejohto ja puolueen edustajat hallituksessa päättävät, kuinka sitä käytetään. Vastuu on valtuutetuilla.”

Nyt kun päätös on tehty, Nato-jäsenyyttä ei ole tarpeen käsitellä Keskustan puoluekokouksessa.

Keskustankin piirissä saatetaan nyt kysyä: ”Oliko Väyrynen taas oikeassa?”.

 

+12

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu