On velvollisuus olla käytettävissä

Eilen ja tänään tulee kuluneeksi 50 vuotta vuoden 1970 eduskuntavaaleista, joissa tulin ensimmäisen kerran valituksi kansanedustajaksi. Eilen julkaisin kirjoituksen ”50 vuotta voittoja ja tappioita”, jossa käsittelin syitä siihen, että Keskusta koki viime vuoden eduskuntavaaleissa historiansa pahimman vaalitappion ja syöksyi kuilun pohjalle. Tänään lupasin kertoa, kuinka sieltä ehkä noustaan.

Pahinta vaalitappion ja sen jälkeen koetun syöksykierteen jälkeen oli se, että puolueessa ei käyty avointa keskustelua.

Saadakseni keskustelua aikaan kirjoitin vuoden vaihteessa kirjan ”Yhteinen vuosisatamme”, jossa kerron oman käsitykseni siitä, millaisella aatteellisella otteella, poliittisella linjalla ja strategialla puolue voisi jälleen nousta Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Kun julkaisin teokseni 3. helmikuuta, kerroin palaavani Keskustan jäseneksi. Vajaat kaksi vuotta aikaisemmin olin eronnut puolueen jäsenyydestä. Olin ollut perin juurin tyytymätön Keskustan politiikkaan ja siihen, että en ollut kyennyt siihen mitenkään vaikuttamaan.

Paluutani perustelin sillä, että olin alkanut jälleen uskoa mahdollisuuksiin vaikuttaa Keskustan aatteelliseen ja poliittiseen linjaan. Kerroin uskovani, että katastrofaalisen tappion jälkeen puolueessa olisi pakko suorastaan rohkaista avointa aatteellista ja poliittista keskustelua. Arvelin, ettei yksinvaltaista johtamistapaa enää siedettäisi.

Petyin pahan kerran. Puolueen johto suhtautui paluuseeni suorastaan ynseästi. Kukaan ei ole ottanut yhteyttä. Mielipiteitäni ei ole haluttu kuulla.

Kirjaani en ole saanut minkäänlaista palautetta. Puolueen äänenkannattaja Suomenmaa ei ole sitä esitellyt. Lehden lukijat eivät ole saaneet tietää, miksi erosin puolueesta ja millä perusteella palasin. Viime viikkoina julkaisemistani lukuisista blogeista yksikään ei ole ylittänyt lehden uutiskynnystä.

x  x  x

Julkisuudessa pyritään ylläpitämään valheellista kuvaa, jonka mukaan Keskustan puolueväki olisi hyvin tyytyväistä puolueen politiikkaan.

Yle julkaisi 25.2. tulokset kyselystä, jonka se oli tehnyt eduskuntaryhmän, puoluehallituksen ja puoluevaltuuston jäsenille. Uutisjutussa (https://yle.fi/uutiset/3-11225294) tulkittiin suuren enemmistön keskustavaikuttajista antaneen tukensa hallitusratkaisulle ja puolueen puheenjohtajalle.

Tosiasiassa vain puolet näistä puolue-eliittiin kuuluvista vastasi kyselyyn. Aktiivisen tuen hallitusratkaisulle heistä antoi siis alle puolet. Vain kolmannes heistä ilmoitti olevansa sitä mieltä, että nykyiselle puheenjohtajalle ei pitäisi saada vastaehdokasta ensi kesäkuun puoluekokouksessa.

Puolueen jäsenten ja kannattajien keskuudessa mielialat ovat selvästi kielteisemmät.

Olen viime viikkoina keskustellut monien puolueen jäsenten – sekä nuorten että varttuneempien – kanssa. Kukaan heistä ei ole uskonut, että Keskusta voisi nykymenolla nousta kuilun pohjalta.

Kilpailijat ovat jo ryhtyneet ilkkumaan meille. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Riikka Purra sanoi äskettäin, että Keskustan ”ahdinko alkaa olla niin syvä, että ei siinä auta edes terva, turve tai Väyrynen”.

Olisiko tässä mukana pelkoa siitä, että Keskusta voisi Väyrysen avulla nousta jälleen esteeksi Perussuomalaisten kuningastielle, kuten tapahtui ensimmäisen ”jytkyn” jälkeen vuoden 2012 presidentinvaaleissa? Niiden tulokset heijastuivat ratkaisevalla tavalla vuoden 2015 eduskuntavaalien tulokseen.

Olisivatkohan Purran mielessä myös vuoden 2018 presidentinvaalien kokemukset?

x  x  x

Monet Keskustan jäsenet ja kannattajat uskovat, että Väyrynen voisi nytkin olla avuksi. He ovat toivoneet, että olisin käytettävissä, kun puoluekokous valitsee ensi kesäkuussa Keskustalle puheenjohtajan.

Jos voisin ehdokkuudellani pelastaa puolueen, minulla olisi tietysti suoranainen velvollisuus olla käytettävissä.

Meidän sukupolvemme on toiminnastaan vastuussa aikaisemmille sukupolville, jotka ovat tehneet uhrautuvaa työtä maan ja puolueen hyväksi. Vastuussa olemme myös nykyiselle ja tuleville nuorisopolville, jotka tarvitsevat tulevaisuutensa turvaksi vahvan alkiolaisen puolueen. Keskustalaista ihmisyysaatetta tarvitaan Suomen, Euroopan ja koko ihmiskunnan rakennustyössä kipeämmin kuin koskaan aikaisemmin.

Jos kannatusta riittää, olen siis valmis antamaan suostumukseni.

Mielipidemittauksethan sen pian kertovat, millaista luottamusta eri ehdokkaat nauttivat sekä Keskustan kannattajien että koko kansan keskuudessa.

Saattaahan olla, että Suomen poliittisessa elämässä voisi nyt olla tilaa myös jollekulle kokeneelle ja varttuneelle poliitikolle.

Jos tulisin valituksi, tekisin ”pekkahaavistot”. Vaikka olen vielä nuori mies, kovin kauan en puoluetta johtaisi.

Poliittisessa toiminnassa aion olla mukana vielä pitkään – niin kauan kun terveyttä ja kannatusta riittää.