Onko Brexit Suomen ja Ruotsin syytä?

Ylle kirjoittamani otsikko saattaa lukijaani hämmästyttää ja kummastuttaa. Kerronpa, miksi tuo kysymys on aiheellinen.

Vuonna 1994 Pohjoismaiden hallitukset pelasivat DOMINO-peliä. Kansalaisten enemmistö oli sekä Norjassa, Ruotsissa että Suomessa oman maansa EU-jäsenyyttä vastaan. Islanti ei ollut edes mukana neuvotteluissa.

Kun vastarinta oli Suomessa vähäisintä ja Norjassa voimakkainta, kansanäänestykset päätettiin aloittaa meidän maastamme. Seuraavaksi äänestettiin Ruotsissa. Järjestyksessä viimeiseksi jätettiin Norja, jonka osalta ei-tulos näytti ennakkoon selvältä.

Suomen kansanäänestyksen edellä syntyi ennennäkemätön mediakampanja jäsenyyden puolesta. Sen etuja paisuteltiin ja haittoja vähäteltiin.

Kansaa pidettiin pimennossa siitä, kuinka eri Pohjoismaiden kansanäänestysten tulokset vaikuttaisivat toisten maiden kansalaisten mielipiteisiin.

Kesällä Ruotsissa tehdyissä mielipidemittauksissa jäsenyyden vastustajilla oli selvä enemmistö. Kun kysyttiin suhtautumista Ruotsin jäsenyyteen, jos sekä Suomi että Norja liittyvät, kannattajilla oli enemmistö luvuin 49-27. Jos sekä Suomi että Norja olisivat olleet jäämässä ulkopuolelle, vastustajilla olisi ollut selvä enemmistö luvuin 44-29. Näitä lukuja ei Suomessa julkaistu.

Ainoa tämänkaltainen tutkimustulos julkaistiin Helsingin Sanomissa vasta 15.10. eli kansanäänestystä edeltäneenä päivänä. Siihen mennessä lähes puolet äänistä oli ennakkoäänestyksessä jo annettu.

Uutisessa kerrottiin edellisellä viikolla tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan 54 prosenttia ruotsalaisista ja 55 prosenttia norjalaisista äänestäisi oman maansa jäsenyyttä vastaan, jos kaksi muuta Pohjoismaata jää ulkopuolelle. Sitä uutisessa ei mainittu, että Ruotsissa vain 30 prosenttia ja Norjassa alle 30 prosenttia olisi äänestänyt oman maansa jäsenyyden puolesta, jos kaksi muuta olisivat jääneet ulkopuolelle. Suomen ei-tulos olisi siis johtanut ei-tulokseen myös Ruotsissa ja Norjassa.

Suomen kansanäänestyksessä enemmistö asettui jäsenyyden kannalle. Sen jälkeen hallitus yritti hyväksyttää liittymissopimuksen kovalla kiireellä eduskunnassa ennen Ruotsin kansanäänestystä.

Kokosin eduskunnassa kymmenen kansanedustajan joukon, joka sai jarrutuskeskustelulla siirretyksi lopullisen äänestyksen Ruotsin kansanäänestyksen yli.

Ruotsissa ei kansalle kuitenkaan kerrottu, että Suomessa liittymissopimus oli edelleen hyväksymättä. Siellä päinvastoin sanottiin, että Suomi on joka tapauksessa liittymässä unioniin ja Ruotsin tulee seurata perässä.

Ennen kansanäänestystä ruotsalaisten enemmistö vastusti jäsenyyttä. Kansanäänestyksessä hetkellinen niukka enemmistö sen kuitenkin hyväksyi. Tämän jälkeen eduskunta hyväksyi Suomen liittymissopimuksen. Norja jäi ulkopuolelle.

Kontrafaktuaalisuuden hengessä voimme kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos Suomi ja Ruotsi olisivat Norjan ja Islannin tapaan jääneet EU:n ulkopuolelle.

Nämä neljä maata kuuluivat Euroopan talousalueeseen (ETA), josta olisi tullut elinvoimainen yhdentymisratkaisu. Olisimme olleet mukana EU:n sisämarkkinoilla, mutta säilyttäneet itsenäisyytemme mm. ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, alue- ja maatalouspolitiikassa, talous- ja kauppapolitiikassa ja ympäristöpolitiikassa. Suomi olisi välttynyt virheeltään liittyä euroalueeseen.

Euroopan talousalueen puitteissa olisimme voineet syventää pohjoismaista yhteistyötä ja muodostaa Pohjolan yhteisön.

Entä Brexit?

Jos Norjan lisäksi myös Suomi ja Ruotsi olisivat jääneet EU:n ulkopuolelle, Baltian maat ja itäisen Keski-Euroopan maat olisivat ilmeisesti neuvotelleet omat ETA-sopimuksensa. Unionin itälaajentuminen olisi jäänyt toteutumatta ja Euroopan yhdentymisessä olisi toteutettu järkevää eriytymistä. Itävallan liityttyä EU:ssa olisi ollut kolmetoista jäsentä.

Keskeinen syy Brexitiin johtaneen prosessin käynnistymiseen oli unionin itälaajentuminen. Britanniaan suuntautui uusista jäsenmaista voimakas muuttoliike. ”Puolalainen putkimies” mainittiin tuohon aikaan usein brittien keskustellessa maansa EU-jäsenyydestä.

Ennen Brexit -kansanäänestystä pääministeri David Cameron teki EU:n uudistamiseksi järkeviä ehdotuksia, joilla oli vahvaa kannatusta myös Suomessa ja Ruotsissa. Brysselin federalistit kuitenkin torjuivat ne. Jos Suomi ja Ruotsi olisivat niitä tukeneet, neuvottelujen ja kansanäänestyksen tulos olisi saattanut olla toinen.

Ympäri on käyty ja yhteen tultu.

Jos Suomi ja Ruotsi olisivat pysyttäytyneet Euroopan talousalueessa ja muodostaneet Pohjolan yhteisön, Britannia olisi edelleen EU:n jäsen ja olisimme mukana samoilla sisämarkkinoilla.

Suomen EU-jäsenyyttä aikanaan innokkaimmin ajaneet perustelivat kantaansa muun muassa sillä, että Britannia oli meille tärkeä kauppa- ja yhteistyökumppani. Nyt he aivan oikein pahoittelevat sitä, että Britannian EU-ero saattaa vaikeuttaa kauppasuhteitamme ja että se lisäksi heikentää Suomen asemaa ja vaikutusvaltaa EU:ssa.

Kuinka paljon, sen aika näyttää.

 

paavovayrynen

Valtiotieteen tohtori <a href="http://www.paavovayrynen.fi" title="www.paavovayrynen.fi">www.paavovayrynen.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu