Onko hulluudella mitään rajoja?’

Viime viikkojen julkisessa keskustelussa meitä on varoiteltu liiallisesta tviittailusta. Tässä nopeassa viestinnässä ei aina ehditä riittävästi ajattelemaan viestien sisältöä.

Omalta osaltani en ole tviittailuun ryhtynyt. Ehkä niin on hyvä – saattaisinhan minäkin joskus sortua liialliseen liipasinherkkyyteen.

Vaikka olen pitäytynyt blogien kirjoittamiseen, joskus syntyy tilanteita, joissa on pakko käyttää tavallista kovempaa kieltä.

Nyt on sellainen hetki. Joudun kysymään, onko hulluudella mitään rajoja.

Kysymys ei ole yksittäisten henkilöiden hulluudesta, vaan siitä, että ihmisten kollektiivinen toiminta on johtanut ja johtamassa elävässä elämässä suorastaan mielettömiin tuloksiin.

x  x  x

Tänään on kerrottu siitä, että Italiaan on syntymässä uusi hallitus.

Edellinen hallitus hajosi sen vuoksi, että sen keskuudessa syntyi kiistaa tarjolla olevan 200 miljardin euron elpymistuen jaosta. Kun tuli näköpiiriin mahdollisuus, että rahat menetettäisiin ja maa saattaisi jopa joutua velkasaneeraukseen, sopu syntyi.

Pääministeriksi on tulossa Mario Draghi. Mies, joka avasi Euroopan keskuspankin (EKP) hanat rajattomaan rahapoliittiseen elvyttämiseen. Hän vaati jo silloin, että euroalueelle tulee saada yhteinen finanssipolitiikka ja oma budjetti sitä toteuttamaan.

Nyt ”super-Mario” pääsee pääministerinä jakamaan elvytyspaketin varoja eli toteuttamaan EU:n yhteistä finanssipolitiikkaa. Taivas on auki etenemiselle kohti täydellistä yhteisvastuuta ja yhteisiä veroja.

Suomessa väitetään, että elpymispaketti on meidän etujemme mukainen ja että se on kertaluontoinen. Joutuu kysymään, eivätkö ministerit ymmärrä tosiasioita vai johtavatko he eduskuntaa tahallaan harhaan.

Samaa on kysyttävä niistä suomalaisista päättäjistä, jotka aikanaan ajoivat EU:n perussopimuksen vastaisesti laajan euroalueen muodostamista ja veivät Suomen perustuslakiamme rikkoen ainoana Pohjoismaana sen jäseneksi. Päävastuun tästä kantavat ”itsevaltiaat” Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö.

Suomen tulisi oman perustuslakinsa ja EU:n perussopimuksen perusteella jättäytyä elpymisvälineen ulkopuolelle. Tämä ei sopimusta kaataisi, eikä Suomea tämän perusteella unionista erotettaisi.

x  x  x

Toinen ärsytyskynnykseni ylittänyt päivän uutisaihe on ollut Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) piiristä tullut väite Suomen maantieliikenteen nopeasta sähköistymisestä ja polttomoottoriautojen käytön lopettamisesta.

Syynä tähän ärsyyntymiseen oli myös henkilökohtainen kokemus.

Jo nykyisten kohtuullisten pakkasten oloissa on ladattava hybridiautomme alkanut reistailla. Se latautuu heikosti ja kuluttaa paljon sähköä. Parina päivänä se ei ole kuitenkaan jostakin syystä suostunut käyttämään akkuihin kertynyttä sähköä ollenkaan. Olemme ajelleet bensalla.

Äskettäin pudotin latauspistokkeen lumeen. Sen kuivattamiseen tarvittiin hiustenkuivaajaa. Onneksi sellainen oli tarjolla.

Suomen liikenteen laajamittainen sähköistäminen olisi hyvin kallista ja sanalla sanoen järjetöntä myös ympäristöä ajatellen.

Suomessa on henkeä kohden laskien EU:n suurimmat uusiutuvat luonnonvarat. Jos YK:n, EU:n ja Suomen ilmasto- ja energiapolitiikka olisivat järkeviä, pysyisimme korvaamaan niiden avulla fossiiliset polttoaineet kokonaan sekä liikenteessä että lämpö- ja sähköenergian tuotannossa.

Turve on uusiutuva luonnonvara, toisin kuin Suomen cityvihreät ”asiantuntijat” ja poliitikot väittävät.

EU:n puitteissa Suomi on kaiken kaikkiaan valtava hiilinielu.

Syynä ongelmiin on cityvihreä ilmasto- ja ympäristöpolitiikka, joka on johtanut ajatukset harhaan. Se vahingoittaa ympäristöä ja on lisäksi ristiriidassa laajempien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.

Ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan on saatava suunnanmuutos sekä Suomessa, EU:ssa että YK:ssa.

Taidamme vaihtaa ladattavan hybridimme biodieseliin.

x  x  x

Niistä onnettomista vaiheista, joiden kautta euroon siirryttiin ja joilla Suomi euroalueeseen liitettiin, löytyy tarkkaa tietoa kirjastani ”Itsenäisen Suomen puolesta”. Ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta olen kirjoittanut mm. teoksessani ”Yhteinen vuosisatamme”.

Molemmat ovat luettavissa ja kuunneltavissa kotisivuni kirja-arkistosta. Siellä on tarjolla muutakin mielenkiintoista kirjallisuutta.