Onko Suomi autoritaarinen vai demokraattinen maa? – Ryhdy ”demokratian ritariksi”!

Keskustelu valtioiden autoritaarisuudesta ja demokraattisuudesta käynnistyi, kun Yhdysvaltain uusi presidentti Joe Biden ryhtyi vuoden 2021 alussa toteuttamaan suunnitelmaansa ”uudesta kylmästä sodasta”.

Kiinan kasvavan vaikutusvallan patoamiseksi maailma piti jakaa sen ja Venäjän johtamiin autoritaarisiin maihin ja Yhdysvaltain itsensä johtamiin demokraattisiin valtioihin. 

Suomi ryhtyi innokkaasti tukemaan Bidenia, liittyi demokratioiden rintamaan ja asettui sen etulinjaan. 

Suomen innokkuuteen oli kaksi erityistä syytä.

Yhtäältä Suomessa oli vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen ryhdytty toteuttamaan ”ihmisoikeusperustaista” ulkopolitiikkaa. Tämä korosti Suomen kuulumista demokraattisten maiden joukkoon.

Toisaalta vahvat voimat olivat pian kylmän sodan kauden päätyttyä ryhtyneet pyrkimään siihen, että Suomi luopuisi puolueettomuusasemastaan ja liittyisi puolustusliitto Natoon joko suoraan tai sotilasliitoksi kehittyvän EU:n kautta.  

Nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuului alusta alkaen tähän joukkoon.

Joe Bidenin valinta Yhdysvaltain presidentiksi ja hänen toimintansa maailman jakamiseksi ”uuden kylmän sodan” rintamiin tarjosi Suomen Nato-jäsenyyden kannattajille mahdollisuuden toteuttaa haaveensa. 

Mutta onko Suomi demokraattinen maa?

Vastausta tähän kysymykseen voi hakea Wikipediasta:  

Demokratia (kreikan sanoista demos, ’tavallinen kansa’ ja kratos, ’valta, hallita’) eli kansanvalta on kansan valtaan perustuva valtiojärjestys. Demokratian perusajatuksena on, että hallintovallan edustajat nousevat kansan joukosta ja että hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa.

Tavallisena demokratian ominaispiirteenä pidetään sitä, että tärkeimmistä valtiollisista asioista päättää joko kansa itse tai kansan yleisillä vaaleilla kilpailevien ehdokkaiden joukosta valitsemiensa edustajien muodostama toimielin, parlamentti. 

Jotta kilpailulliset vaalit voisivat toteutua kunnolla, se edellyttää tavallisesti, että vallitsee ilmaisun- ja lehdistönvapaus ja jonkinasteinen oikeusturva. 

Autoritarismi on hallintotapa, joka perustuu auktoriteetin vallalle. Siinä hallitsee yksittäinen johtaja tai eliittiryhmä, ja siihen kuuluu rajoitettu poliittinen moniarvoisuus, keskitetty poliittinen hallinto, suvaitsemattomuus oppositiota kohtaan, olemattomat tai vilpilliset vaalit, sekä ihmisoikeusrikkomukset. 

Autoritarismi samastetaan yleisesti diktatuuriin. Autoritarismi on monelta osin epädemokraattista, mutta joidenkin maiden hallinnossa on sekä demokratian että autoritarismin piirteitä. 

Autoritarismin äärimmäinen muoto on totalitarismi. 

Onko Suomi näiden määritelmien valossa autoritaarinen maa vai demokratia? 

Eikö Suomen poliittisessa ja valtiollisessa järjestelmässä ole sekä demokratian että autoritarismin piirteitä?

Hallintovallan edustajat kyllä nousevat kansan joukosta ja hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa. Mutta onko meillä aitoa ilmaisun- ja lehdistönvapautta ja oikeusturvaa?

Eikö Suomea johda eliittiryhmä? Eikö meillä ole vallalla rajoitettu poliittinen moniarvoisuus ja suvaitsemattomuus oppositiota kohtaan?

Ensi vuoden alussa Suomeen valitaan toimeenpanovallan ylin johtaja, jonka erityinen tehtävä on johtaa maamme ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Mitä maamme demokraattisuudesta kertoo se, että kaikki vaaleihin toistaiseksi asetetut ehdokkaat edustavat samaa poliittista linjaa, jolla Suomen itsenäisyyttä on viime vuosikymmeninä askel askeleelta kavennettu?

Tämä näkyy erityisesti siinä, että kaikki ehdolle asetetut hyväksyivät sen, että Suomi kovalla kiireellä ilman avointa keskustelua ja ennalta luvattua kansanäänestystä vietiin sotilasliitto Naton jäseneksi.

Jokainen suomalainen voi itse tykönänsä pohtia, onko vaaleihin valmistautuminen sujunut demokratian periaatteita kunnioittaen.

Onko puolueiden ehdokasasettelussa toimittu sääntöjen ja yhdistyslain mukaisesti ja kansanvaltaisella tavalla? 

Onko ehdokkaita asettaneilla valitsijayhdistyksillä ollut tasavertaiset toimintaedellytykset?

Toimiko oikeuskansleri oikein, kun hän hyväksyi vaaliviranomaisten tulkinnan, jonka mukaan sähköisesti tehty ja lähetetty omakätinen allekirjoitus ei kelvannut kannattajakorttiin? Oliko oikein, että vastauksen antaminen asiasta tehtyyn kanteluun kesti neljä kuukautta tilanteessa, jossa korttien kerääminen oli käynnissä ja aikaa oli vähän käytettävissä?

Antoiko tämä oikeuskanslerin toiminta valitsijayhdistyksille oikeusturvaa niiden tärkeässä kansanvaltaisessa toiminnassa?

Onko lehdistössä tuotu avoimesti ja tasapuolisesti esille tarjolla olevat vaihtoehdot? 

Ryhdy ”demokratian ritariksi”!

Ehdokasasettelu on vielä meneillään.    

Valitsijayhdistyksillä on vajaat kaksi viikkoa aikaa kerätä puuttuvat kannattajakortit. Aikataulu on haastava, kun postin kulku on hidasta ja kun jakeluja on harvennettu.

Minun valitsijayhdistykselläni on koossa vasta alle puolet tarvittavasta määrästä. Taidan olla ainoa ehdokasehdokas, jolla on vielä mahdollisuus onnistua keräämään puuttuvat kortit. 

Kuusi vuotta sitten loppunousu onnistui. Vaaleihin saatiin todellinen vaihtoehto Sauli Niinistön poliittiselle linjalle. 

Niinistö valittiin jatkokaudelle, mutta kansanliikkeen ehdokkaana voitin Keskustan ja SDP:n asettamat ehdokkaat.  

Nyt tilanne on omituinen. Ehdokkaaksi pääsy on monesta syystä ollut vaikeampaa kuin kuusi vuotta sitten.

Jopa voittoon nouseminen näyttäisi olevan helpompaa, kuin ehdokkaaksi pääseminen! 

Kun olisin ainoa ehdokas, joka tarjoaisi vaihtoehdon jo asetetuille, minulla olisi loistavat mahdollisuudet päästä toiselle kierrokselle. Uskon, että voittaisin sillä kenet tahansa vastaehdokkaani.  

Korkein kynnys tiellä voittoon on siis saada kerätyksi riittävä määrä kannattajakortteja.

Vaaliviranomaisten tiedotustoiminta on ollut harhaanjohtavaa. On sanottu, että äänestäjä voi tukea vain yhtä ehdokasta.

Tämä rajoitus koskee kuitenkin vain sitä, että kahden vaaliviranomaiselle jätetyn kannattajakortin täyttäneiden molemmat kortit hylätään. Rajoitus koskee siis vain niitä äänestäjiä, jotka ovat allekirjoittaneet Mika Aaltolan, Pekka Haaviston tai Olli Rehnin kannattajakortin. 

Kun ollaan loppusuoralla, valitsijayhdistykseni hyväksyy allekirjoitukset myös niiltä, jotka ovat allekirjoittaneet muiden ehdokkaiden kortteja. Niitähän ei voida jättää vaaliviranomaiselle, jos 20 000 kortin määrä ei täyty.

Lisäksi kaikki muut suomalaiset voivat toimia ”demokratian ritareina” ja täyttää meidän korttimme. Tämä koskee siis kaikkia äänioikeutettuja suomalaisia – sekä sitoutumattomia että eri puolueiden jäseniä ja äänestäjiä.

Kortin täyttäminen ei velvoita mihinkään. Sillä vain turvataan kansanvallan toteutumista siten, että vaaleissa on tarjolla vaihtoehto.

Jotkut arkailevat sen vuoksi, että jonkun pelätään tutkivan ja jopa julkistavan allekirjoittajien nimiä. Tämä pelko on turha: 20 000 paperikortin tutkiminen ei ole käytännössä mahdollista.   

Kansanvallan puolustajaksi, demokratian ritariksi, ryhtyminen on kunniakas tehtävä!    

x  x  x

Postitse toimitettavat kannattajakortit on lähetettävä vielä tällä viikolla ja viimeistään tiistaina 5. joulukuuta. Sen jälkeen kortit on toimitettava kädestä käteen.

Ohjeet löytyvät ja kortteja voi tulostaa kotisivultani

Itsenäisyyspäivänä kortteja voi täyttää ja luovuttaa Helsingissä hotelli Arthurin Juhlasalissa (Vuorikatu 19) klo 13 alkavassa Itsenäisyyden puolustajien juhlassa. Kortteja kerätään myös Narinkkatorilla. 

Itsenäisyyspäivän jälkeen eri puolilla Suomea järjestetään vielä yleisötilaisuuksia, joissa kortteja voi täyttää ja luovuttaa. Näistä tapahtumista ja eri puolilla maata asuvista yhteyshenkilöistä tiedotetaan erikseen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu