Paavo Väyrynen tasavallan presidentti Sauli Niinistön ”neuvonantajana”

Sain virikkeen uuden kirjani nimeen Ilta-Sanomien 8.1.2024 julkaisemasta jutusta, jossa säälitellen ihmeteltiin, mitä Paavo Väyryselle on tapahtunut.

”Paavo Väyrynen oli lahjakas poliitikko, mutta sittemmin hänen uransa käänteet ovat käyneet yhä oudommiksi. Se on koko Suomen kannalta harmi, asiantuntijat arvioivat.

Asiat olisivat hyvin voineet mennä myös toisin.

Silloin Paavo Väyrystä, 77, pidettäisiin nyt arvostettuna vanhempana valtiomiehenä, jonka mielipiteillä voisi olla suurta painoarvoa Suomessa.

Sille Väyryselle ei ihmetellen naureskeltaisi. Ei ainakaan niin paljon kuin nyt.

–Minua harmittaa, sekä Väyrysen itsensä että koko Suomen puolesta, huokaa pitkän linjan politiikan toimittaja Unto Hämäläinen puhelimessa.”

”Väyrysen erikoiset käänteet harmittavat Hämäläistä siksi, että hänestä Väyrysellä olisi voinut olla vielä annettavaa.

–Väyrysen mielipiteistä voi olla monta mieltä, mutta hänellä on oma linjansa, jota hän puolustaa, ja hän on edelleen terävä ja johdonmukainen argumentaatiossaan.

Hämäläinen muistuttaa, että ulkopoliittisen tilanteen takia seuraavasta presidenttikaudesta tulee haastava, valittiinpa tehtävään kuka hyvänsä. Uusi presidentti tulee tarvitsemaan keskustelukumppaneita. Väyrysen yli 50 vuoden poliittisella kokemuksella olisi voinut olla käyttöä tässäkin suhteessa.

–Meillä on kansakunnan reservissä tosi vähän sellaista vanhempaa poliitikkokuntaa, jonka näkemystä ja kokemusta voitaisiin hyödyntää. Ellei Väyrynen olisi alkanut töpeksiä, hän voisi ehdottomasti kuulua heihin. Nyt hän on menetetty mahdollisuus, Hämäläinen sanoo.”

x  x  x

Kirjassani vastaan, ettei minulle mitään sellaista ole tapahtunut, josta Ilta-Sanomissa kirjoitettiin. En minä ole muuttunut. Olen toteuttanut edelleen niitä arvoja ja tavoitteita, jotka yli 50 vuotta sitten omaksuin. 

Sen sijaan on syytä kysyä, mitä Suomelle on tapahtunut.

Suurin muutos on se, että Suomen itsenäisyys on 1980-luvun lopulta alkaen murentunut, ja olemme tämän vuoksi ajautuneet vakaviin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Siksi Suomessa on pienet palkat ja eläkkeet. Siksi meillä on ennätysmäisen korkea verorasitus, ja siitä huolimatta valtio on raskaasti velkaantunut. Nyt menoja joudutaan kovalla kädellä leikkaamaan ja veroja korottamaan. Tästä kirjoitin edellisessä blogissani.

Oudolta toimintani on joidenkin mielestä näyttänyt sen vuoksi, että olen koko poliittisen urani ajan puolustanut Suomen itsenäisyyttä ja kansallisia etuja.  

Unto Hämäläiselle vastaan kirjassani, että hänen ajatuksenjuoksuaan on vaikea ymmärtää. Historiaa tuntevana kokeneena toimittajana hän olisi voinut päätyä päinvastaiseen arvioon.

Hämäläisen omaa kielenkäyttöä mukaillen hän olisi voinut sanoa, että Väyrysellä saattaisi olla tulevaisuudessa käyttöä keskustelukumppanina nimenomaan sen vuoksi, että hänellä on ollut oma linjansa, jota hän on terävästi puolustanut ja jonka puolesta hän on johdonmukaisesti argumentoinut.

Kirjoitan tietysti toivovani, ettei sellaisia ”haasteita” tulevina vuosina koeta. Maan kannalta ne saattaisivat olla kohtalokkaita.

x  x  x

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön kanssa yhteydenpitoa oli.

Koko Niinistön presidenttikauden ajan lähetin hänelle tärkeimmät blogikirjoitukseni. 

Kirjoituksillani pyrin vaikuttamaan Sauli Niinistön ajatteluun ja hänen toimintaansa tasavallan presidenttinä.

Toimin omasta aloitteestani Niinistön ”neuvonantajana”. Viestini lähetin hänelle ”yllättäen ja pyytämättä”. 

Niinistön ensimmäisellä presidenttikaudella yhteyksiä oli melko paljon. Keskustelujakin käytiin. 

Tästä yhteydenpidosta kerroin vuoden 2018 presidentinvaalien edellä julkaisemassani kirjassa ”Suomen linja 2017”.

Niinistön toisella kaudella olen jatkanut tärkeimpien blogikirjoitusteni lähettämistä hänelle. Viimeisten kolmen vuoden aikana muuta yhteydenpitoa on ollut vähän.

Vuoden 2022 lopulla ilmestyneeseen teokseeni ”Sota vai rauha Suomelle?” sisältyvät tärkeimmät vuoden 2021 alusta siihen mennessä julkaisemani blogit. Myöhemmän kehityksen valossa niitä kirjassani kommentoin.

Maaliskuulle 2022 saakka uskoin, että Sauli Niinistö pyrkisi turvamaan Suomen aseman sotilaallisesti liittoutumattomana maana. Tässä hengessä kiittelin 5.3. julkaisemassani blogissa ”Niinistöläiseen vakauspolitiikkaan” hänen Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin kanssa käymiään keskusteluja. (ss. 106-108)   

Kirjassani kommentoin, että vasta myöhemmin olin saanut tietää, että jo 1.3. oli käynnistetty prosessi, jolla Suomea ryhdyttiin perustuslain kannalta arveluttavalla tavalla viemään sotilasliitto Naton jäseneksi. Vasta myöhemmin sain tietää, että presidentit Joe Biden ja Sauli Niinistö olivat jo joulukuussa 2021 panneet Suomen Nato-jäsenyyden vireille. Vasta myöhemmin sain tietää myös sen, että presidentit olivat jo syksyllä keskustelleet Suomen Nato-jäsenyydestä.

Julkisuuteen yhteydenpidostani Sauli Niinistön kanssa kerroin 20.4.2022 ilmestyneessä blogissani ”Haaviston, Halla-ahon, Niinistön linja?” (mt. ss. 190-197):

”Viime vuosina minulla on ollut hyvin vähän henkilökohtaista yhteydenpitoa Niinistön kanssa.

Oikeampaa on todeta, että se on ollut yksipuolista. Olen lähettänyt Niinistölle tärkeimpiä blogejani. Hän ei ole niihin mitenkään reagoinut. Olen kuitenkin huomannut, että niillä on ollut ainakin välillistä vaikutusta hänen kannanottoihinsa ja toimintaansa – suuntaan tai toiseen.”

x  x  x

Kerron blogissani, että maaliskuun 12. päivänä 2022 Sauli Niinistö yritti yllättäen soittaa minulle. Kun en vastannut, hän lähetti lyhyen viestin sähköpostitse. Soitin takaisin ja kävimme asiasta puhelinkeskustelun.

Niinistö halusi kommentoida samana päivänä julkaisemaani blogia ”Valta ja vastuu kuuluvat presidentille ja valtioneuvostolle”. (mt.113-117)

Kirjoituksessani arvostelin sitä prosessia, jolla Suomen Natojäsenyyshanketta vietiin eteenpäin:

”Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden käsittelemiseksi on synnytetty prosessi, jossa eduskuntapuolueet ja eduskunta muodostaisivat yhteisen kannan, johon nojautuen tasavallan presidentti ja valtioneuvosto tekisivät myöhemmin muodollisen esityksen eduskunnalle. Lopullisen päätöksen tekisi eduskunta.”

Kirjoitin, että Euroopan unioniin liittyminen on varoittava esimerkki sitä päätöksentekoa ajatellen, joka koskee meidän mahdollista Nato-jäsenyyttämme.

”Tarkoitan ensinnäkin sitä menettelyä, jota päätöksenteossa käytetään.

On toimittava perustuslain hengen ja kirjaimen mukaisesti.

Korkeimpiin valtioelimiin kuuluvien on otettava kanta esillä oleviin vaihtoehtoihin ja kannettava päätöksentekoon liittyvä vastuu. Eduskunnassa kunkin kansanedustajan on kannettava henkilökohtainen vastuunsa.

Toiseksi: päätöksenteossa tulee nojautua tosiasioihin ja siinä tulee noudattaa tiukasti Suomen kansallisia etuja. Ideologiset mieltymykset on jätettävä sivuun. Mielikuvien ei pidä antaa vaikuttaa päätöksentekoon.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on synnyttänyt tilanteen, jossa sympatiat ja antipatiat saavat hyvin helposti yliotteen.

Omalta osaltani en voi ymmärtää, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan antaisi meille perusteen luopua Mannerheimin, Paasikiven ja Kekkosen linjalta. Meidän on viisasta säilyttää puolueettomuutemme ydin, sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäinen, uskottava puolustus.

Tällä tavoin me voimme harjoittaa sitä vakauspolitiikkaa, joka on ollut tasavallan presidentti Sauli Niinistön johdonmukainen linja. Tällä tavoin me voimme parhaimmin pysyttäytyä sotien ja selkkausten ulkopuolella, ja vaikuttaa suotuisasti koko Euroopan turvallisuuteen.”

x  x  x

Sauli Niinistö vastasi sähköpostitse, ettei tarkoitus ole, että eduskunta selonteolla ottaisi kantaa, vaan saisi selvityksen vaihtoehdoista ja niihin liittyvistä riskeistä.

Mahdollinen kansainväliseen sopimukseen liittyminen käynnistyisi hänen mukaansa selkeällä tasavallan presidentin johtaman hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kannanotolla, etenisi eduskuntaan ja päätettäisiin sitten siellä asianmukaisessa järjestyksessä.

Kommentoin blogissani, ettei näin ollut kuitenkaan toimittu. 

Prosessin keskiöön oli otettu eduskuntapuolueiden puheenjohtajat.

On muodostettu ikään kuin tasavallan presidentin johtama puolueiden puheenjohtajien ”johtoryhmä” viemään jäsenyyshanketta eteenpäin.

Huomautin, että puolueiden puheenjohtajilla ei voi olla ratkaisevaa roolia jäsenyyshankkeen käsittelyssä. Perustuslaki ei edes tunne puolueita.

Tasavallan presidentin johdolla järjestetyillä tapaamisilla oli myös vaikutettu puolueiden kannanottoihin, kuten omat kokemukseni Keskustan osalta olivat osoittaneet. 

Tämän jälkeen yhteyksiä Sauli Niinistön kanssa ei ollut. Jatkoin blogikirjoitusteni lähettämistä. 

Tiedän, että Niinistö niitä luki. Ehkä niillä oli vaikutusta hänenkin kannanottoihinsa ja toimintaansa – ”suuntaan tai toiseen”.

x  x  x

Palasin kysymykseen perustuslain noudattamisesta 15.9.2023 julkaisemassani blogissa ”Painaako mieskohtainen vastuu Niinistöä?”. (Mitä Suomelle on tapahtunut? ss. 174-176)

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli hätkähdyttänyt politiikan toimittajia ja heidän kauttaan koko Suomen kansaa varoittamalla edellisen viikon torstaina pitämässään tiedotustilaisuudessa Ukrainan sodan laajentumisen vaarasta.

Romaniaan päätyneisiin ohjusten osiin viitaten Niinistö sanoi, että laajamittaiseen sodankäyntiin sisältyi suuria riskejä. Myös ydinaseiden käytön riskiin suhtauduttiin vakavasti.

”Se riski, että atomiaseet alkavat puhua, on aivan valtava. Kyllä se merkitsee loppua.”

Kysyin, onkohan Sauli Niinistöä alkanut painaa hänen mieskohtainen vastuunsa kaikesta tapahtuneesta ja tulevasta?

Tästä kaikesta varoitettiin, kun Suomessa ryhdyttiin valmistelemaan maamme liittymistä sotilasliitto Natoon.

Suomeen ei silloin, eikä edes näköpiirissä olleessa tulevaisuudessa, kohdistunut sotilaallista uhkaa. Tämän totesivat moneen kertaan sekä tasavallan presidentti että puolustusvoimien johto.

Suomi lähti mukaan suurvaltojen väliseen valtakilpailuun ja omalla toiminnallaan kärjisti sitä.

Esille nousi kysymys Niinistön toiminnan perustuslain mukaisuudesta.

Tasavallan presidentin tulisi perustuslain mukaan johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Ulkopoliittisesti merkittävien kannanottojen ilmoittamisesta muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille vastaa ministeri, jonka toimialaan kansainväliset suhteet kuuluvat.

Päätöksensä presidentti tekee valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta.

Sauli Niinistön antamat tiedot yhteydenpidosta Joe Bidenin kanssa syksyllä 2021 herättivät kysymyksen, perustuiko hänen toimintansa yhteistoimintaan valtioneuvoston kanssa. Sopiko presidentti asioista ulkoministerin ja muiden keskeisten valtioneuvoston jäsenten kanssa? Olivatko valtioneuvoston jäsenet edes tietoisia tästä toiminnasta?

Toinen perustuslakiin liittyvä kysymys koski Sauli Niinistön toimintaa siinä vaiheessa, kun päätöstä Nato-jäsenyyden hakemisesta alettiin panna täytäntöön.

Ratkaiseva merkitys oli tasavallan presidentin johtamilla kokouksilla, joissa mukana olivat kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Niissä puolueet, eduskuntaryhmät ja eduskunta sidottiin tukemaan jäsenyyshanketta.

Huomautin, että perustuslaki ei edes tunne poliittisia puolueita. Päätösten valmisteleminen kuuluu valtioneuvoston jäsenille.

Uuden kirjani sisältö koostuu blogikirjoituksista, joita julkaisin viime maaliskuuhun mennessä. 

Nykyisen tasavallan presidentin Alexander Stubbin toimintaa en ole kirjoituksissani kommentoinut. Hänen aikaisemmat edesottamuksensa ovat kuitenkin vahvasti esillä lukuisissa aiemmin julkaisemissani blogeissa.  

x  x  x

Teokseni ”Suomen linja 2017” ja ”Sota vai rauha Suomelle?” ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.