Perustuslaki Suomen turvaksi
Valtamedia on jälleen vaiennut niistä ongelmista, joita Suomen jäsenyys euroalueessa on aiheuttanut ja aiheuttaa Suomen kansantaloudelle, yhteiskunnalle ja koko kansalle. Omalta osaltani olen tuonut ne esiin mm. 14.3. julkaisemassani blogissa ”Väärää politiikkaa meillä ei ole varaa jatkaa”.
Sosiaalisessa mediassa on kyselty, kuinka oli mahdollista, että Suomi vietiin euroalueeseen perustuslakia rikkoen. Tämä askarruttaa isänmaamme kohtaloista huolestuneita suomalaisia senkin vuoksi, että käsillä on jälleen ratkaisuja, joissa perustuslain rajoja koetellaan.
Julkisuudessa on riemuittu siitä, vältyimme ainakin tässä vaiheessa eurobondeilta. Tämä on peittänyt alleen 500 miljardin euron tukipaketin aiheuttamat taloudelliset ja myös oikeudelliset ongelmat. Yhteisvastuun lisäämisestä siinäkin on kysymys.
Huomiotta on jäänyt myös Suomen Pankin arveluttava rooli sekä EKP:n toiminnassa että kotimaan ratkaisuissa. Niihin eduskunnan perustusvaliokunta EMU-tiedonantoa käsitellessään aikanaan viittasi.
Suomessa eduskunnan perustusvaliokunta on viime vuosina terästäytynyt maamme sisäistä lainsäädäntöä käsiteltäessä. Nyt sen tulisi kantaa Saksan perustuslakituomioistuimen tapaan vastuunsa myös Euroopan unionia ja euroaluetta koskevissa ratkaisuissa. Perustuslaki voisi olla Suomen turva.
Kun menneisyyden virheistä tulisi voida oppia, kerron seuraavassa siitä, kuinka perustuslakivaliokunta toimi niissä ratkaisevissa vaiheissa, joissa Suomi liittyi Euroopan unioniin ja euroalueeseen. Blogi on tavanomaista pidempi sen vuoksi, että haluan dokumentoida päätöksenteon avainvaiheet.
x x x
Perustuslakivaliokunnan enemmistö hyväksyi poliittisin perustein kyseenalaisia perustuslain tulkintoja, joilla helpotettiin liittymisratkaisujen läpiviemistä. Vähemmistön oikeudellisesti vahvat näkemykset sivuutettiin. Lisäksi valiokunnan enemmistö siunasi jälkikäteen hallituksen ratkaisuja, jotka olivat vastoin sen omia aikaisempia kannanottoja.
Kun Sauli Niinistön johtama eduskunnan perustuslakivaliokunta käsitteli ulkoasiainvaliokunnalle antamaansa lausuntoa (14/1994) sopimuksesta Suomen liittymiseksi Euroopan unioniin, se katsoi, että sopimus voitiin käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla 2/3 enemmistöllä edellyttäen, että sitä ennen järjestetään neuvoa-antava kansanäänestys.
Eriävien mielipiteiden mukaan lakiehdotus olisi tullut käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Tällöin lakiehdotus olisi tullut jättää lepäämään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen pidettäville valtiopäiville, jolloin sen hyväksymiseen olisi tarvittu 2/3 enemmistö. Lakiehdotuksen kiireellinen käsitteleminen olisi edellyttänyt 5/6 enemmistöä.
Valiokunnan jäsenten kannanotot eivät noudattaneet hallitus/oppositio -jakautumaa. Keskustan edustajat olivat 67 §:n mukaisen käsittelyjärjestyksen kannalla.
Suomen liittymisestä Euroopan unioniin päätettiin siis perustuslain kannalta hyvin arveluttavalla tavalla. Tämän ratkaisun merkitys korostuu sen vuoksi, että jäsenyyspäätöksen katsottiin jälkikäteen tehdyllä tulkinnalla merkinneen Suomen liittymistä myös Euroopan talous- ja rahaliittoon.
x x x
Euroopan talous- ja rahaliiton jäseneksi Suomi vietiin suorastaan perustuslain vastaisesti ilman kansanäänestystä ja vain tiedonantomenettelyä käyttäen.
Ennen vuoden 1994 EU-kansanäänestystä valtioneuvosto lähetti kaikkiin kotitalouksiin siihen liittyneen virallisen tiedotteen, jossa talous- ja rahaliitto esitettiin vain etäisenä tulevaisuuden hankkeena: ”Tulevaisuuden tavoite on talous- ja rahaliitto. Sen on määrä johtaa yhteen sovitettuun talous- ja budjettipolitiikkaan, kiinteisiin valuuttakursseihin, yhteiseen rahapolitiikkaan ja keskuspankkiin sekä myöhemmin yhden, yhteisen valuutan käyttöönottoon.”
Kun eduskunta käsitteli liittymissopimusta, se nimenomaan totesi, että sopimus ei merkinnyt sitä, että Suomi olisi samalla päättänyt liittyä tai edes sitoutunut liittymään myös euroalueeseen.
Perustuslakivaliokunta totesi mietinnössään:
”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.”
Ulkoasiainvaliokunta puolestaan edellytti, että ”Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen pohjalta, jolloin hallituksen on arvioitava Suomen osallistumista mm. mietinnössä mainittujen seikkojen valossa.” Täysistunnossa koko eduskunta yhtyi tähän kannanottoon.
Kun päätöksenteon aika EMU:n kolmanteen vaiheeseen siirtymiseksi lähestyi, valtioneuvosto kuitenkin katsoi pääministeri Paavo Lipposen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistön johdolla, että EU-liittymissopimus sitoi Suomea liittymään euroalueeseen ja että liittyminen itse asiassa oli hyväksytty jo liittymissopimuksesta toteutetussa kansanäänestyksessä ja sen jälkeen suoritetussa eduskuntakäsittelyssä.
Tällä perusteella hallitus piti oikeudellisesti mahdollisena tehdä liittymispäätös eduskunnassa vain tiedonantomenettelyä käyttäen.
Ruotsissa ja Tanskassa Maastrichtin sopimusta tulkittiin toisin. Molemmissa maissa liittymisestä euroalueeseen järjestettiin erillinen kansanäänestys.
Vaikka Tanskalla oli sopimuksen nojalla mahdollisuus jäädä pysyvästi euroalueen ulkopuolelle, hallitus vei liittymisen kansanäänestykseen vuonna 2000. Selvä enemmistö hylkäsi jäsenyyden.
Ruotsissa kansanäänestys järjestettiin vuonna 2003. Sielläkin jäsenyys tuli selvin numeroin hylätyksi.
Mielipidemittausten perusteella oli selvää, että Suomessakin euroalueeseen liittyminen olisi hylätty, jos siitä olisi järjestetty kansanäänestys.
x x x
Kun Ville Itälän johtama perustuslakivaliokunta antoi suurelle valiokunnalle lausuntonsa (18/1997) valtioneuvoston selonteosta ”Talous- ja rahaliitto – Suomen vaihtoehdot ja kansallinen päätöksenteko” (4/1997), se katsoi, että liittymispäätös tulisi tehdä tiedonannon asemesta erillisen lakiehdotuksen pohjalta. Tämä vastaisi sen mukaan ”päätöksenteon merkittävyydelle ja legitimiteetille asetettuja odotuksia”.
Suuri valiokunta oli samalla kannalla.
Keskustan ja kristillisdemokraattien edustajien eriävissä mielipiteissä ja vastalauseissa katsottiin, että riittävän legitimiteetin saavuttamiseksi liittyminen tulee käsitellä lakiehdotuksen pohjalta ja että siitä tulee järjestää neuvoa-antava kansanäänestys, kuten Ruotsissa oli päätetty tehdä. Lisäksi vastalauseissa edellytettiin, että perustuslain 72 §:ää tulee muuttaa, koska sen mukaan Suomen rahayksikkö oli markka.
Valiokunnan mietinnössä ja vastalauseissa esitetyistä kannanotoista huolimatta valtioneuvosto antoi euroalueeseen liittymisestä eduskunnalle vain tiedonannon.
Tiedonantokäsittelyn yhteydessä suurelle valiokunnalle antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta totesi:
”Perustuslakivaliokunnan toimialan kannalta tiedonannon puutteena on, että euroalueeseen osallistumisen valtiosääntöoikeudelliset vaikutukset ovat jääneet lähemmin erittelemättä. Euroalueeseen osallistuminen ikään kuin aktivoi eräät merkittävät EY:n perustamissopimuksesta (esim. EKP:n asetuksenantovalta) sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä (esim. Suomen Pankin asema EKP:n määrittelemän rahapolitiikan täytäntöön panijana) seuraavat lakipoikkeukset, jotka sinänsä on jo saatettu voimaan valtionsisäisesti EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislailla.”
Eriävissä mielipiteissä tämä tuotiin esiin vielä selkeämmin. Keskustan edustajat totesivat, että
”Rahaliiton perustaminen puuttuu syvälti jäsenvaltioiden suvereenisuuteen. Oikeus määrätä valuutasta kuuluu valtion suvereenisuuden ydinalueeseen. Kun tästä määräysvallasta luovutaan, kajotaan taloudellisen itsenäisyyden perustaan.”
Keskustan edustajien eriävässä mielipiteessä katsottiin, että liittymispäätös tulisi tehdä lailla, joka pitäisi säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä tai alistaa se neuvoa-antavaan kansanäänestykseen. Lisäksi niissä edellytettiin perustuslain 72 §:n kumoamista.
x x x
Euroalueen perustamisen jälkeiset tapahtumat ovat osoittaneet, että perustuslakivaliokunnan lausunnoissa ja niihin liitetyissä eriävissä mielipiteissä esitetyt näkemykset olivat perusteltuja.
Euro ei ole muodostunut Maastrichtin sopimuksen tarkoittamaksi yhtenäisvaluutaksi.
Yhtenäisvaluuttaan siirryttäessä rikottiin Maastrichtin sopimusta. Enemmistö jäsenmaista ei täyttänyt konvergenssikriteerejä. Tehtiin poliittinen päätös, jolla mukaan otettiin kaikki halukkaat jäsenmaat Kreikkaa lukuun ottamatta.
Kreikkakin hyväksyttiin euroalueen jäseneksi ennen euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönottoa, vaikka se ei silloinkaan täyttänyt kriteerejä. Suomen hallitus teki lisäksi menettelytapavirheen, kun se ei tuonut Kreikan jäsenyyttä lainkaan eduskunnan käsiteltäväksi.
Toisen kerran EU:n perussopimusta rikottiin vuoden 2010 alussa, kun Kreikkaa ja muita kriisimaita ryhdyttiin tukemaan taloudellisesti. Tämä oli vastoin ”no bailout” -periaatetta. Nyt komissio pyrkii takausjärjestelyillä kiertämään periaatteen, jonka mukaan EU ei voi ottaa velkaa.
Jos perustuslakivaliokunta olisi pysynyt tiukasti omalla kannallaan ja jos eduskunta olisi ottanut asianmukaisella tavalla sen kannanotot huomioon, Suomi olisi välttynyt siltä onnettomuudelta, että maamme liittyi ainoana Pohjoismaana euroalueeseen.
Toivottavasti perustuslakivaliokunta pääsee ottamaan kantaa EU:ssa ja euroalueessa vireillä oleviin ratkaisuihin. Toivottavasti se toimii yhtä tiukasti kuin sisäpolitiikkaan liittyvissä ratkaisuissa. Ja toivottavasti eduskunta ottaa sen kannanotot huomioon.
Perustuslaki:
”2 §
Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.
Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
3 §
Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi
Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.[oma lisäys: myös koronakriisin ja valmiuslakien aikana]
Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.
Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.”
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Ilmoita asiaton viesti
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta: Tutkimus selvitti valmiuslain ja perustuslain suhdetta, Oikeusministeriö, Valtioneuvoston viestintäosasto 15.11.2018 12.55
– – ”Suomen perustuslain perusoikeuksia poikkeusoloissa koskeva sääntely on kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sidottua. Sidonnaisuus kansainväliseen normistoon vaikuttaa paljon siihen, minkä sisältöiseksi valmiuslakia voidaan muuttaa.” – –
https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/tutkimus-selvitti-valmiuslain-ja-perustuslain-suhdetta
—
Valmiuslaki ja perusoikeudet poikkeusoloissa:
Valtiosääntöoikeudellinen kokonaisarvio valmiuslain ja perustuslain 23 §:n suhteesta (s. 106 – ):
– -”Perustuslain 23 § pykälä edellyttää lailla säätämistä, mutta käytännössä valmislain 110 § ei aseta päätösvallalle muita pidäkkeitä kuin välttämättömyyden. Asetuksenantovaltuuksien tavoin päätösvalta jää monelta osin avoimeksi eikä siihen sisälly konkreettisia rajoituksia. 335 Kyse on perusoikeuteen käyvästä varsin avoimesta päätösvallasta. Ongelmia liittyy myös siihen, että missä menettelyssä ja minkä tahon päätöksellä asiasta voidaan päättää. Esimerkiksi nostetussa säännöksessä puolustusvoimien osalta viitataan vain puolustusvoimien päätökseen.” – –
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161153/64-2018-Valmiuslaki.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Perustuslaki 23 §:
”23 § (4.11.2011/1112)
Perusoikeudet poikkeusoloissa
Perusoikeuksista voidaan säätää lailla tai laissa erityisestä syystä säädetyn ja soveltamisalaltaan täsmällisesti rajatun valtuuden nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin muiden kansakuntaa vakavasti uhkaavien, laissa säädettyjen poikkeusolojen aikana ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia. Lailla on kuitenkin säädettävä tilapäisten poikkeusten perusteet.
Tilapäisiä poikkeuksia koskevat valtioneuvoston asetukset on saatettava viipymättä eduskunnan käsiteltäviksi. Eduskunta voi päättää asetusten voimassaolosta.”
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Ilmoita asiaton viesti
Saksan perustuslakituomioistuin on toistaiseksi nähnyt kaikki maan hallituksen EU- toimet perustuslain mukaisiksi.Vastakkaisessa tapauksessa tuomiona olisi ollut kehotus lainmuutokseen eli parempi onni seuraavalla kertaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitukseni koskee perustuslain 8. lukuun (93§ – 97§) sisältyviä määräyksiä siitä, millaisia sopimusvelvoitteita Suomi voi perustuslain nojalla omaksua ja kuinka niistä on päätettävä. On tarkasteltava sekä aikaisempia ratkaisuja että nyt vireillä olevia.
On huolestuttavaa, että ”asiantuntijat” todistelevat Suomelle olevan edullista, että otamme kantaaksemme uusia velvoitteita. Heitä ei näytä huolestuttavan se, olisivatko ne perustuslain vastaisia. Sitäkään ei ajatella, kuinka niistä olisi päätettävä.
Ilmoita asiaton viesti
Jostain syystä näistä muinaismuisteloista yleensä unohtuu Suomen uusi Perustuslaki, joka hyväksyttiin aivan aikaisemman perustuslainsäätämisjärjestyksen mukaisesti kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa 1998 ja 1999; ja jossa ei enää mainita Suomen valuutan nimeä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun eduskunnassa tehtiin euroalueeseen liittymistä koskeva päätös valtioneuvoston 24.2.1998 antaman tiedonannon pohjalta, silloin voimassa olleen perustuslain mukaan Suomen rahayksikkö oli markka. Siinä vaiheessa perustuslakia ei voitu muuttaa, koska eduskunnassa ei ollut tarvittavaa määräenemmistöä sen hyväksymiseksi. Siksi perustuslakia rikottiin ja sitä muutettiin vasta myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Päätös ei tietenkään olisi tullut voimaan, ellei perustuslakia olisi muutettu. Mutta se muutettiin, aikaisempaa perustuslakia rikkomatta.
Uusi perustuslaki tuli voimaan 1.3.2000 ja euro Suomen valuutaksi 1.1.2002.
Ilmoita asiaton viesti
Markka- tai kruunuintoilijat voivat tietenkin lohduttautua sillä, ettei Perustuslaki vieläkään mainitse valuutan nimestä mitään, vaikka unionin jäsenyyden nykyään toteaakin.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedonantomenettelyllä tehtiin sitova päätös euroalueeseen liittymisestä. Myöhemmässä perustuslain muutoksessa otettiin huomioon se tosiasia, ettei markka ollut enää Suomen rahayksikkö.
Olennaista on se, että perustuslain vastaisesti toteutettu Suomen jäsenyys euroalueessa on tuottanut meille suuren vahingon, kuten vertailu erityisesti Ruotsiin osoittaa. Tämän ekonomistit jo yleisesti myöntävät.
Nykyisessä kriisissä saatamme taas joutua tukemaan kriisimaita. Tämä täytyy perusteellisesti selvittää.
Lisäksi kärsimme siitä, että joudumme kilpailemaan heikentyvillä vientimarkkinoilla Ruotsin kanssa, jolla on oma raha- ja valuuttakurssipolitiikka.
Kehotan lukemaan blogiin linkkaamani aikaisemman kirjoitukseni ”Väärää politiikkaa meillä ei ole varaa jatkaa”.
Ilmoita asiaton viesti
Käytännössä tietysti sitouduttiin rahaliiton kolmanteen vaiheeseen keväällä 1998. Markka nyt oli sidottu milloin mihinkin: ruplaan, hopeaan, kultaan, Väyrysen ja minun kouluaikoina dollariin. Sittemmin hetkeksi ecuun ja lopulta euroon. Mutta markka oli Suomen rahayksikkö vuoden 2002 alkuun asti.
Poliittista keskustelua eurossa pysymisestä voisi käydä ilman näitä menneisyyden haamujakin.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus Paavo. Ja periksi ei itsenäisellä Suomella ole varaa antaa. Taistelu jatkuu!
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen #3157100 12.4.2020 17:34
”Tiedonantomenettelyllä tehtiin sitova päätös euroalueeseen liittymisestä. ”
Paavo Väyrynen #3157045 12.4.2020 16:29:
”Kun eduskunnassa tehtiin euroalueeseen liittymistä koskeva päätös valtioneuvoston 24.2.1998 antaman tiedonannon pohjalta, silloin voimassa olleen perustuslain mukaan Suomen rahayksikkö oli markka.”
Jari-Pekka Vuorela #3157122 12.4.2020 17:58:
”Käytännössä tietysti sitouduttiin rahaliiton kolmanteen vaiheeseen keväällä 1998.”
Kommentit yllä oleviin sitaatteihin:
Väyrynen on oikeasssa: Perustuslain säätämisjärjestyksen vastaisesti, Suomi todellakin sitoutettiin euroon vain tiedonantomenettelyllä.
Mutta molemmat, Väyrynen ja Vuorela, ovat ajankohdassa väärässä.
Milloin ja millaisella eduskunnan päätöksellä Hallitusmuodon vastainen EY- ja euro-jäsenyys eduskunnassa hyväksyttiin?
Vastaus on yllättävä.
Dokumentit kertovat, että Suomen euro-päätös tehtiin jo 18.3.1992 ja että päätöstä ei tehty edes eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä, vaan demareiden käsikirjoittamalla hallituksen luottamuslauseäänestysnäytelmällä hallituksen tiedonannosta eli EY-toimintalinjasta.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä oli tapahtunut ennen äänestystä 18.3.1992?
EY-jäsenyyshakemuksen jättämiselle oli tullut kiire.
Seuraavan poimin kotisivultani, osoitteen http://jormajaakkola.fi/Niinist%C3%B6n%20puheita%20eduskunnassa loppupuolelta:
”Koivisto taustaohjaajana
Valtiosääntöoikeuden professori Antero Jyränki kertoo julkaisussaan “Euroopan unioni ja Suomen valtiosääntö“, että presidentti Koivisto jätti tietoisesti EU-jäsenyyttä koskevan aloitteellisuuden ministeristölle ja keskittyi itse pitämään huolta siitä, että valtakunnan käytettävissä säilyisi useita integraatiovaihtoehtoja. Samalla presidentti-instituution profiili pidettiin matalana.
Jyränki kertoo, mitä presidentti Koivisto puhui pääministeri Aholle 20.12.1991.
Jyrängin kertomaa täydellisempi sitaatti löytyy Koiviston muistelmista “Historian tekijät Kaksi kautta II. Tässä ko. sitaatti Koiviston kirjasta sivulta 534 alkaen:
“ETA-neuvottelut saatiin ensimmäisen kerran päätökseen 22. lokakuuta 1991. Sittemmin EY-tuomioistuimen tulkinnan vuoksi neuvottelut jouduttiin vielä käynnistämään uudelleen. Tulokseen päästiin helmikuussa 1992. Tämäkin neuvottelutulos jouduttiin vielä käymään uudelleen läpi, kun Sveitsi hylkäsi ETA:n kansanäänestyksessään. Lopullisesti ETA-sopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 1993 ja ETA tuli voimaan vuoden 1994 alussa. EY päätti joulukuun 9. päivänä 1991 huippukokouksessaan Maastrichtissa asettaa yhteisön tavoitteeksi kiinteämmän raha- ja talous- sekä poliittisen unionin. Kokouksessa otettiin myös myönteinen kanta yhteisön laajentumiseen. Jäsenyysneuvottelut ilmoitettiin voitavan aloittaa seuraavana vuonna.
Joulukuun 20. päivänä keskustelin tilanteesta Ahon kanssa.
Sanoin: “Mitä olen omalta osaltani pyrkinyt aikaansaamaan, on se, ettei haaskattaisi vaihtoehtoja. Välillä oli vaara, että ETA-hommaan ei suhtauduttaisi vakavasti. Halusin korostaa sen merkitystä, sitä, että se kuitenkin on hyvin tärkeä aikaansaada. Se on turvallinen vaihtoehto siinä tapauksessa, että muut vaihtoehdot jäävät toteutumatta.
Toinen peruslähtökohta minulla on ollut pyrkiä kaikin keinoin välttämään sitä, ettei tasavallan presidentin asema ja päätöksenteko tulisi tarpeettomasti esille.
Asiaa pitäisi kaikin tavoin pyrkiä hoitamaan parlamentaarisesti sillä tavalla, että hallitus asiaa käsittelee. Tietysti on hyvä, että minäkin olen tietoinen, mitä tapahtuu. Jos näyttäisi siltä, että tapahtuisi jotakin, joka minusta olisi vähemmän perusteltua, niin sitten minä sanoisin.
Näkemykseni on, että ratkaisevat päätökset tehdään aika pian.”
Toinen kohta Koiviston muistelmista (sivu 435):
“Kun hallitus on ottanut kantaa, sen jälkeen minäkin voisin hallituksen kantaa tukea. Mutta en välittäisi antaa aihetta semmoiseen kuvaan, että meillä hoidettaisiin asiaa toisin kuin parlamentaarisessa järjestyksessä.”
Kyse on ollut kaikesta muusta kuin parlamentarismista. Hallitusko edustaisi parlamentarismia?
Paljastava sitaatti Koiviston muistelmat (24.2.1992) ”Historiantekijät” sivu 544:
“Helmikuun 24. päivänä kirjasin ajatuksiani:
“Hallituksen on koetettava sopia keskuudessaan.
Tiedonanto: luottamuskysymys hallitukselle eduskunnalta.
(Eduskunta ei voi antaa epäluottamuslausetta tasavallan presidentille.)
Pidätän itselläni tilaisuuden maan kansainvälispoliittisen aseman määrittelyyn. Teetän omia selvityksiäni. Käyn omia keskustelujani, myös siitä, miten päätöksentekojärjestelmäämme olisi tarkoituksenmukaista muuttaa.” ”
Kysymys olikin demokratianäytelmästä, jota presidentti Koivisto käsikirjoitti ja ohjasi.
Koivisto antoi pääministeri Aholle ohjeita. Koivisto kertoo muistelmissaan sivulla 540;
1) presidentinesittelyn yhteydessä 17. tammikuuta 1992:
”Sovimme Ahon kanssa, että hän puhuu ministereiden ja virkamiesten kanssa ja selvittää neuvottelujen lähtökohta-asetelmat ja että minä en puhuisi asiasta muiden kuin hänen kanssaan.”
2) tavatessaan Esko Ahon 30. tammikuuta 1992:
”Neuvoin, että viikon sisällä olisi hallituksen otettava asiaan kantaa, esimerkiksi niin, että hallitus ilmoittaisi antavansa asiasta eduskunnalle tiedonannon. ”Keskustelu ei enää tästä eteenpäin mentäessä mitään asiaa paranna.” Lupasin hallitusta tässä asiassa tukea puheessani valtiopäivien avajaisissa perjantaina, 7. helmikuuta. ”Minusta olisi kaikkein tyylikkäintä, että toteaisin, että hallitus on periaatteessa tällä linjalla.”
EY-jäsenyys muodosti valtiopäivien avajaisissa pitämäni puheen pääsisällön. Siteeraan puheeni tämän osan kokonaisuudessaan:
”Yhdentyminen etenee Länsi-Euroopassa ja meidänkin on tehtävä oma valintamme.
Hallitus antoi tammikuussa selonteon mahdollisen EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomen kannalta. Hallitus aikoo edelleen noudattaa nopeata aikataulua ja valmistelee tiedonantoa, jolloin eduskunta saisi tilaisuuden lausua käsityksensä jäsenanomuksen jättämisestä.” ”
Ilmoita asiaton viesti
EY-jäsenyyshakemuksen jättämiselle oli siis tullut kiire.
Presidentti Koiviston toivomuksesta hakemus oli jätetty erikoispostina salaa jo 27.2.1992, heti hallituksen iltakoulun kokouksen jälkeen. Koivisto oli halunnut parlamentarisoida tahtonsa siten, että hallitus antaa EY-toimintalinjasta eduskunnalle valtioneuvoston tiedonannon.
Iltakoulussa käsiteltiin UM:n salainen muistio, jonka olen saanut haltuuni. Pöytäkirjan kaikista sivuista en ole saanut kopioita, sillä pöytäkirja on osittain salainen.
Tiedonantokeskustelussa kaksi päivää ennen äänestystä, siis 16.3.1992, piti pääministeri Esko Aho eduskunnalle puheen, joka on dokumentoitu eduskunnan pöytäkirjan sivulle 480:
“Pyrkiessään EY:n jäseneksi Suomi on valmis hyväksymään yhteisön nykyisen säännöstön, Maastrichtin sopimuksen sisällön ja Euroopan unionin päämäärän.”
Siis jo 18.3.1992 äänestyksessä valtioneuvoston tiedonannosta Suomi sitoutui euroon.
Ilmoita asiaton viesti
Toinen dokumentti Esko Ahon puheesta 16.3.1992 on keskeisen EY-neuvottelija Antti Kuosmasen EU-kirjassa “Suomen tie EU:n jäseneksi”.
Sitaatti kirjan luvusta “1.5. Jäsenyys tavoitteeksi”, sivulla 16:
”Pääministeri Ahon puhe eduskunnalle 16.3.1992 tiedonannon johdosta käydyn keskustelun aluksi oli yksi jäsenyysprosessin virstanpylväitä. Sitä ei ollut suunnattu vain eduskunnalle, vaan mitä suurimmassa määrin myös tuleville neuvottelukumppaneille EY:ssä. Siinä viestittiin, että Suomi jäsenyyttä hakiessaan hyväksyi Maastrichtin sopimuksen samoin kuin EY:n “acquis’n” ja “finalite politique’n” (näiden termien sisällöstä tulee enemmän puhetta tuonnempana).”
EY:n “acquis’n” ja “finalite politique’n” Kuosmanen selittää kirjansa toisessa kohdassa. Ne tarkoittavat silloisen ja tulevan EY-säädöstön hyväksymistä jo 18.3.1992.
Siis eduskunta hyväksyi Suomen liittovaltiovelvoitteet jo jäsenyyshakemuksessa!
Ilmoita asiaton viesti
Suomen liittyminen Euroopan unioniin ratkaistiin kesällä ja syksyllä 1994.
Ensimmäinen ratkaiseva vaihe oli kesäkuussa Jyväskylässä järjestetty Keskustan puoluekokous. Siellä kokousedustajien enemmistö saatiin painostetuksi hyväksymään sopimuksen viemisen kansanäänestykseen.
Kansanäänestyksen jälkeen eduskunnassa käytiin jarrutuskeskustelu, jolla sopimuksen lopullinen hyväksyminen saatiin lykätyksi Ruotsin kansanäänestyksen yli. Siellä kansan enemmistö vastusti oman maansa jäsenyyttä.
Kansanäänestyksen edellä ruotsalaisille ei kerrottu, että Suomen jäsenyyspäätöstä oli eduskunnassa lykätty ja että täällä odotettiin Ruotsin ratkaisua. Äänestäjiä valistettiin sanomalla, että Ruotsin on liityttävä, kun Suomikin liittyy.
Kun ruotsalaisten niukka tilapäinen enemmistö oli hyväksynyt oman maansa jäsenyyden, eduskunta hyväksyi Suomen liittymissopimuksen. Näin täpärällä se oli.
Ja sitten Lipponen ja Niinistö veivät Suomen myös euroalueeseen siten kuin blogissani kerron.
Olen kirjoittanut näistä vaiheista mm. kirjoissani ”Itsenäisen Suomen puolesta” ja ”Suomen linja”. Molemmat ovat luettavissa kotisivuni paavovayrynen.fi sähkökirja-arkistosta.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen #3157615 13.4.2020 12:11:
”Suomen liittyminen Euroopan unioniin ratkaistiin kesällä ja syksyllä 1994.”
Kommenttini:
Pitää paikkansa.
Lisään vielä, että myös Hallitusmuodon 72 §:n kanssa ristiriidassa oleva liittyminen euroon ratkaistiin samassa yhteydessä.
Nimittäin kaikki Maastrichtin sopimuksen liittovaltioaiheet oli hyväksyttävä ja ratifioitava jo 31.12.1994 mennessä.
Suurimpana ongelmana liittymiselle oli nimenomaan Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitettu Suomen Markka. Nimittäin Markan poistamiseksi Hallitusmuodon 72 §:stä ei tulisi löytymään tarvittavaa eduskunnan 5/6 kiireellisyysenemmistöä.
Mitä Koivisto oli suunnitellut Hallitusmuodon 72 §:ään liittyvän ongelman ratkaisemiseksi?
Nimittäin presidentti Koivisto piti 28.10.1992 Bryggen yliopiston kansainvälisellä foorumilla valtiopetoksellisellisen puheen, jossa vakuutti:
”Olemme tutkineet huolellisesti EY- jäsenyyden velvoitteet. Hakiessamme jäsenyyttä hyväksymme acquis communautaire’n , Maastrichtin sopimuksen ja Euroopan Unionin finalite politique´n.
Olemme valmiit hyväksymään jäsenyydestä johtuvat velvoitteet ja myötävaikuttamaan niiden saavuttamiseen sovitulla tavalla.”
Koiviston puheessa on sama sisältö kuin Esko Ahon puheessa eduskunnassa 16.3.1992.
Siis mitä ulkopolitiikasta määrännyt presidentti Koivisto oli suunnitellut Hallitusmuodon 72 §:ään liittyvän ongelman ratkaisemiseksi?
Koivisto tiesi, että kansallinen päätöksenteko eli lakiesitys Hallitusmuodon 72 §:n muuttamiseksi, Markan poistamiseksi, oli hyväksyttävä 31.12.1994 mennessä.
Ilmoita asiaton viesti
Presidentti Koivisto tiesi, että kansallinen päätöksenteko eli lakiesitys Hallitusmuodon 72 §:n muuttamiseksi, Markan poistamiseksi, oli hyväksyttävä 31.12.1994 mennessä.
Mitä ulkopolitiikasta määrännyt presidentti Koivisto oli suunnitellut Hallitusmuodon 72 §:ään liittyvän ongelman ratkaisemiseksi?
Viides ministeritason kokous pidettiin Brysselissä 21.12.1993. Asialistana oli Maastricht-aiheiden hyväksyminen, myös euro.
Tässä ovat 21.12.1993 Brysselissä pidetyn kokouksen tulokset kirjattuna 29
eri neuvottelualueesta:
”Tilanne jäsenyysneuvotteluissa 22.12.1993
1. Tavaroiden vapaa liikkuminen. Neuvotteluluku on sovittu lukuun ottamatta kasvinsuojeluaineita ja eläinlääkintäjäämiä koskevia määräyksiä, joista neuvottelut jatkuvat.
2. Palveluiden vapaa liikkuminen. Neuvotteluluku on voitu sulkea.
3. Työntekijöiden vapaa liikkuminen. Kokonaisuudesta vallitsee sopimus.
4. Pääoman vapaa liikkuminen. Asiaan palataan.
5. Liikenne. Kokonaisuudesta vallitsee sopimus.
6. Kilpailu. Neuvotteluluku on voitu sulkea.
7. Kuluttajien ja terveyden suojelu. Kokonaisuudesta vallitsee sopimus.
8. Tutkimus ja informaatioteknologia. Kokonaisuudesta vallitsee sopimus.
9. Koulutus. Kokonaisuudesta vallitsee sopimus.
10. Tilastot. Neuvotteluluku on voitu sulkea.
11. Yhtiöoikeus. Vallitsee sopimus.
12. Sosiaalipolitiikka. Kokonaisuudesta vallitsee sopimus.
13. Ympäristö. Suljettu.
14. Energia. EU on hyväksynyt Suomen vaatimukset siirtymäajasta. Turvetta
koskeva kysymys avoinna.
15. Maatalous. Suomen vaatimukset esitetty EU:lle. Varsinaiset neuvottelut alkavat, kun EU-puolen vastaukset Suomen positioihin valmistuvat.
16. Kalastus. Vaatimukset esitetty EU:lle, vastausta odotetaan.
17. Tulliliitto. Suomi on ilmaissut valmiutensa sulkemiseen. EU katsoo, että maataloustuotteiden jalostus tulee tähän lukuun.
18. Taloudelliset ulkosuhteet. Suomen ja USA:n juustosopimukset estävät sulkemisen.
19. Rakennepoliittiset instrumentit. Käsitellään aluepolitiikan yhteydessä.
20. Aluepolitiikka. Vaatimuksia esitetty EU:lle.
21. Teollisuuspolitiikka. Vallitsee sopimus.
22. Verotus. Vaatii jatkokäsittelyä.
23. Talous- ja rahapolitiikka.
”Suomi on vahvistanut hyväksyvänsä talous- ja rahaliittoa koskevat
Maastrichtin sopimuksen määräykset. Suomi on todennut valmiutensa tämän luvun sulkemiseen.”
24. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Suljettu.
25. Sisä- ja oikeusasiat. Suljettu.
26. Muut Maastrichtin sopimuksen osat. Suljettu.
27. Rahoitus- ja budjettikysymykset. Käsitellään neuvottelujen
loppuvaiheessa.
28. Institutionaaliset kysymykset. Avoinna oleva kysymys määräenemmistöstä estää luvun sulkemisen.
29. Muut asiat. Ahvenanmaasta on vaatimukset. Myös kuljetuksista.”
Kyseiseen kokoukseen, jossa edellä olevat 29 aihetta olivat esillä, valmistauduttiin Suomessa niin, että virkamiesvalmistelun osalta on olemassa 19.12.1993 salainen muistio 1075/1993.
Kyseinen muistio oli seuraavana päivänä (20.12.1993) esillä EU-ministeriryhmän kokouksessa, jonka pöytäkirja 16/1993 määrättiin salaiseksi.
Pöytäkirjan kohtaan 6. kirjoitettiin tekaistu EMU-varauma, jonka tekstiä pääministeri Aho tulisi josssakin vaiheessa siteeraamaan eduskunnan harhauttamiseksi.
EMU-varauman perusteella eduskunta luulisi, että Markan poistamisesta Hallitusmuodon 72 §:stä eli markasta luopumisesta annettaisiin eduskunnalle lakiesitys silloin, kun euron tulo tulee ajankohtaiseksi.
Eduskunnan pöytäkirjaan on 13.06.1994 kirjattu pääministeri Ahon hallituksensa nimissä antama vastaus Claes Anderssonin EU-välikysymykseen.
Aho antoi eduskunnan ymmärtää neuvotellun EMU-varauman olemassaolon seuraavilla sanoilla:
”Kansalliset päätökset Suomen osallistumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän olemme neuvotteluissa Euroopan unionille ilmoittaneet.”
Silloinen perustuslakivaliokunnan jäsen Ensio Laine on minulle kertonut, että alivaltiosihteeri Veli Sundbäck oli perustuslakivaliokunnan kuultavana.
Sundbäck antoi lausuntonsa suullisena ja hänen lausuntonsa olennaisin kohta oli sama kuin Ahon 13. kesäkuuta antama ilmoitus, että EMU käsitellään aikanaan erikseen Suomen perustuslakien mukaan ja tämä on tehty neuvotteluissa selväksi.
Laine kertoi, että selvitystä ei kirjattu pöytäkirjaan. Valiokunta uskoi kuitenkin neuvoteltuun varaumaan päättää EMU:sta aikanaan.
Valiokunta teki puheenjohtaja Niinistön johdolla lausunnon PeVL 14/1994, jotka Paavo Väyrynen kirjoitti alustukseensa:
”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.”
Nuo Perustuslakivalivaliokunnan sanat olivat pääministeri Esko Ahon toivomat sanat, joiden mukaan lakiesitystä Markan poistamiseen Hallitusmuodon 72 §:stä tarvitse liittymislakiesityksen yhteydessä antaa.
Näin ongelma siirrettiin eduskuntaa harhauttamalla tulevaisuuden ongelmaksi seuraavalle hallitukselle.
Älkää enää syyttäkö Lipposta ja Niinistöä euroon viemisestä. Heidän tehtävänsä oli vain ratkaista tulevaisuuden ongelma jatkamalla presidentti Koiviston ja Esko Ahon käynnistämää valtiopetosta.
Ilmoita asiaton viesti
Niin Euroopan unioniin kuin euroalueeseen liittymisen prosessi olisi päättynyt, jos yhtenäkin päivänä vuosina 1994–2001 eduskunnasta olisi löytynyt edes kolmasosa prosessien vastustajia. Ei löytynyt. Sellaista on demokratia.
Ilmoita asiaton viesti
Se olisi pysähtynyt, jos Suomen perustuslakia olisi noudatettu. Tämä oli kirjoitukseni sanoma.
Toinen viestini liittyy tulevaisuuteen. Kysymys on myös siitä, noudatetaanko perustuslakia nyt käsillä olevissa ratkaisuissa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen eduskunnan euro-päätöksen määräaika umpeutui 31.12.1992. Silloin tulivat voimaan kaikki jäsenyyden velvoitteet.
Euro tuli voimaan asetuksella.
Suomen eduskunta ei voi mitään EY-asetukselle.
Väyrysen toisaalla kertoma Valtioneuvoston tiedonanto oli pelkkää demokratianäytelmää. Eli todellisuudessa Lipponen ja Niinistö eivät vieneet Suomea euroon.
Väyrynen kirjoittaa virheellistä tietoa:
”Lipponen ja Niinistö veivät Suomen myös euroalueeseen siten kuin blogissani kerron.”
Kyseessä siis oli pelkkä näytelmä, jolla ongelma ratkaistiin tilapäisesti.
Nimittäin ongelma tultaisiin ratkaisemaan Valtiosäännön kokonaisuudistuksessa, ns. Perustuslaki 2000:ssa.
Määräaika oli kuitenkin umpeutunut jo 31.12.1994.
Ilmoita asiaton viesti
Otetaanko taas se ohjelmanumero, jossa Jaakkola yrittää selittää, miksei Suomen eduskunta olisi voinut tehdä samoin kuin Ruotsin. Jos enemmistö olisi halunnut.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen Markka ei ollut mikään lastu laineilla, vaan talous- ja rahapolitiikan hoitoon tarkoitettu instrumentti.
Ydinkysymys kuuluu:
Minkä hallituksen esityksen hyväksyessään Suomen eduskunta päätti luovuttaa valtiontalouden hoitoon tarkoitetun instrumentin ja päätösvallan jäsenmaista riippumattoman EKP:n hallintaan ja hoitoon?
Tällaista lakiesitystä Suomen eduskunta ei ole koskaan saanut, sillä
1) lakiesityksen kiertäminen tapahtui salaiseen pöytäkirjaan tekaistulla EMU-varaumalla, jolla eduskuntaa harhautettiin kesällä ja syksyllä 1994;
2) kansallisen päätöksenteon määräaika umpeutui 31.12.1994.
Tätä instrumenttia ja päätösvaltaa olisi jo kokonaisen sukupolven ajan tarvittu, sillä Suomen valtio on ottanut ulkomaista velkaa sen sijaan, että Suomen Pankki olisi antanut keskuspankkirahoitusta.
Suomi on velkaannutettu presidentti Koiviston käynnistämillä toimilla.
Kuinka suuri on Suomen valktion ja kuntien velka?
Koronan hoitoon tuskin 20 miljardia euroa riittää.
Koska Suomen EU- ja euro-jäsenyydet on aikaansaatu valtiopetoksilla, on Suomi vain pelkkä valejäsen. Näin ollen Suomen Pankin keskuspankkirahoitus on mahdollista.
Suomen Pankin keskuspankkirahoitusta ei tarvitse koskaan maksaa takaisin.
Hyvät lukijat, joko nyt käsitätte, mitä vahinkoa valtiopetoksella aikaansaatu euro-jäsenyys on Suomelle aiheuttanut?
Ilmoita asiaton viesti