Pohjantähti nousee turvaamaan Suomen itsenäisyyttä
Eilen oli surun ja murheen päivä. Euroopan unionin elpymisvälineestä käyty eduskuntakeskustelu osoitti, kuinka välinpitämättömästi suurin osa kansanedustajista suhtautuu Suomen itsenäisyyteen.
Eilinen keskustelu toi elävästi mieleen tapahtumat syksyllä 1994.
Eduskunnassa käsiteltiin silloin sopimusta Suomen liittymiseksi Euroopan unioniin. Kansanäänestyksen jälkeen Esko Ahon johtama hallitus yritti ruhjoa sen läpi eduskunnan ennen Ruotsin kansanäänestystä. Jarrutuskeskustelun avulla saimme siirretyksi lopullisen äänestyksen sen yli.
Ruotsissa kansan enemmistö vastusti oman maansa jäsenyyttä. Siellä ei kuitenkaan kerrottu, että Suomessa odotettiin Ruotsin ratkaisua. Kansaa sumutettiin väittämällä, että Suomi joka tapauksessa liittyy. Tällä tavoin niukka enemmistö saatiin jäsenyyden kannalle.
Ruotsin sitovan kansanäänestyksen jälkeen eduskunta hyväksyi Suomen jäsenyyssopimuksen.
Ennen äänestystä minun oli määrä tehdä ehdotuksia perusteluja koskeviksi muutoksiksi. Kansanedustaja Juhani Alaranta oli luvannut niitä kannattaa. Viime hetkellä hän kuitenkin puolueen ja eduskuntaryhmän johdon painostuksen vuoksi perui lupauksensa.
Kerron tästä teokseni ”Itsenäisen Suomen puolesta” sivulla 216. Viereisellä sivulla on luettelo jäsenyyden puolesta ja sitä vastaan äänestäneistä Keskustan kansanedustajista. Kovasta painostuksesta huolimatta 24 puolueen 55 kansanedustajasta vastusti jäsenyyttä.
x x x
Kolme vuotta myöhemmin ratkaistiin Suomen liittyminen euroalueeseen. Siihen liittynyttä poliittista kamppailua kutsun teoksessani ”Jatkosodaksi” Suomen itsenäisyyden puolesta.
Euroon Suomen veivät perustuslakia rikkoen Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö. Ei järjestetty kansanäänestystä. Eduskunnalle ei annettu edes lakiehdotusta. Euroon mentiin tiedonantomenettelyä käyttäen. Kerron tästä mm. 12.4.2020 julkaisemassani blogissa ”Perustuslaki Suomen turvaksi”.
Eduskunnassa Keskusta vastusti euroon siirtymistä. Esko Aho kuitenkin keplotteli ja viivästytti Keskustan ylimääräisen puoluekokouksen järjestämistä niin pitkään, että Suomen euroon liittyminen oli siihen mennessä jo käytännössä ratkaistu. Tästäkin kerron teoksessani ”Itsenäisen Suomen puolesta”.
Teokseni viimeisessä luvussa ”Vaaran vuodet” kirjoitan siitä, että yhtenäisvaluutta euroon siirtyminen johtaa väistämättä EU:n kehittymiseen liittovaltioksi. Kirjoitan siitä, millaista Suomen EU-politiikan tulisi olla, jotta unioni ei kehittyisi keskittyneeksi ylikansalliseksi liittovaltioksi, vaan sellaiseksi hajautetuksi liittovaltioksi, jossa jäsenmaiden laaja itsenäisyys voisi säilyä.
Nyt olemme keskellä pahimpia vaaran vuosia. Monet asiantuntijat ovat arvioineet, että EU:n elvytysväline on pahin uhka jäsenmaiden itsenäisyydelle sen jälkeen, kun euroalue perustettiin. Jotkut ovat pitäneet sitä jopa saman veroisena.
Eilinen keskustelu osoitti, että suurin osa kansanedustajista ei tätä ymmärrä tai ei tästä välitä.
Eilisessä keskustelussa vain yksi Keskustan kansanedustaja, Hannu Hoskonen, ilmoitti vastustavansa elpymisvälinettä.
Puolueen johdon puolesta uusi varapuheenjohtaja Markus Lohi riensi elvytysvälinettä kannattamaan. Hän myönsi, että paketti ei mahdu perussopimukseen, mutta Suomi ei voinut sitä hänen mielestään kaataa. ”Ne, jotka vastuuta kantavat, tietävät, että me emme voi tuhota suomalaista vientiteollisuutta.” Perustelu ei ollut alkuunkaan kestävä.
Eilisen keskustelun pohjanoteeraus oli Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro. Se osoitti, että puolue on valmis myymään lopunkin Suomen itsenäisyyden ja tuhoamaan maamme talouden saadakseen EU:sta kuviteltua sotilaallista turvaa Venäjän muodostamaa kuviteltua uhkaa vastaan. Natoonkin pitäisi päästä.
Kokoomuksessa ei muisteta Juho Kusti Paasikiven geopoliittisia opetuksia eikä hänen neuvoaan, ”ettei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä”.
x x x
Mainitsen yllä nimeltä kolme Keskustan kansanedustajaa, joista kaksi – Juhani Alaranta ja Markus Lohi – kuuluvat suuresti arvostamaani lestadiolaiseen herätysliikkeeseen.
Näiden kahden henkilön kautta avautuu se perustavanlaatuinen muutos, joka tämän liikkeen yhteiskunnallisessa roolissa on tapahtunut.
Tätä kirjoittaessani korostan tietäväni, että lestadiolainen liike on puoluepoliittisesti sitoutumaton, eikä siihen lukeutuvilla poliitikoilla ole valtakirjaa toimia sen puolesta. Tosiasiassa heillä on kuitenkin ollut ja on suuri vaikutus Keskustan päätöksentekoon eri tasoilla.
Sotien jälkeen lestadiolaistaustaiset poliitikot olivat avainasemassa, kun Urho Kekkonen ensin johdatti puolueen Paasikiven linjalle ja taisteli sitten väsymättä Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden puolesta.
Lestadiolaisen liikkeen valtavirta tuki loppuun saakka Kekkosen työtä poliitikkona ja valtiomiehenä. Kysymys oli ulkopolitiikan lisäksi myös sisäpolitiikan linjasta: ”köyhän asian ” ajamisesta, maaseudun ja maakuntien puolustamisesta, yrittäjyydestä ja terveen talouspolitiikan toteuttamisesta.
Sain aikanaan lestadiolaistaustaisten poliitikkojen vahvaa tukea omalle nousulleni puolueen johtoon ja vaikealle työlleni sen palauttamisessa Suomen suurimmaksi puolueeksi. Tämä tuki jatkui senkin jälkeen, kun olin luopunut puheenjohtajan tehtävästä. Tämä näkyi sekä presidentinvaaleissa että euro- ja eduskuntavaaleissa.
Suomen jäsenyys Euroopan unionissa jakoi lestadiolaistaustaisten poliitikkojen rintamaa. Valtaosa jatkoi Juhani Alarannan tapaan Kekkosen linjalla ja puolusti Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta. Osa harhautui väitteisiin, että liittyminen oli tarpeen Suomen turvallisuuden vuoksi.
Lestadiolaistaustaisten poliitikkojen rooli muuttui ratkaisevalla tavalla vuoden 2010 Lahden puoluekokouksen yhteydessä. Silloin syntyi liittoutuma, joka avasi liberaalijoukkueelle tien yksinvaltaan. Johtoon nousivat Mari Kiviniemi, Annika Saarikko ja Timo Laaninen. Antti Rantakangas ja Jarmo Korhonen saivat väistyä. Tapani Tölli nousi Kiviniemen tilalle kuntaministerin tehtävään.
Jatkoa seurasi kaksi vuotta myöhemmin Rovaniemen puoluekokouksessa, kun Juha Sipilä nousi puheenjohtajaksi. Vuoden 2015 hallitusratkaisun yhteydessä kaikki valta siirtyi hänen johdollaan liberaalijoukkueen käsiin.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikankin linja muuttui. Juha Sipilä ryhtyi yhdessä Ranskan johdon kanssa ajamaan EU:n kehittämistä sotilasliitoksi.
Liittoutuman olemassaolo on pyritty kiistämään, mutta Oulun puoluekokouksessa se jälleen näytti voimansa, kun Annika Saarikko nousi puheenjohtajaksi ja Markus Lohi varapuheenjohtajaksi. (is.fi/kotimaa 9.9.2020)
x x x
Sen jälkeen, kun olin vuonna 1990 luopunut Keskustan puheenjohtajan tehtävästä, jouduin heti liberaalijoukkueen kampitettavaksi. Alkuvaiheista olen kertonut kirjassani ”On muutoksen aika 2”.
Sitten seurasi taistelu Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa ja euroalueessa. Näitä asioita käsittelen teoksessa ”Itsenäisen Suomen puolesta”.
Myöhemmistä vaiheista kerron mm. kirjoissani ”Huonomminkin olisi voinut käydä”, ”Suomen linja” ja ”Yhteinen vuosisatamme”.
1990-luvun lopulla jouduin toteamaan, että en pystynyt enää vaikuttamaan Keskustan politiikkaan.
Silloin ryhdyin toimintaan puoluepolitiikan ulkopuolella. Perustin Pohjantähti-opiston ja Politiikan korkeakoulun. Ryhdyin julkaisemaan Pohjantähti-lehteä.
Nyt on sama tilanne kuin runsaat kaksi vuosikymmentä sitten. En ole pystynyt enkä pysty vaikuttamaan Keskustan politiikkaan. Kaikkeni olen yrittänyt.
Niinpä palaan Pohjantähti-hankkeiden pariin. Avainasemassa on Pohjantähti-opiston kannatusyhdistys.
Yhdistys perustettiin alun perin ylläpitämään Pohjantähti -opisto -nimistä puoluepoliittisesti sitoutumatonta koulutus- ja kulttuurikeskusta Keminmaan Pohjanrannassa. Toimitiloiksi hankimme Vuokon kanssa omistukseemme Kemin kaupungin entisen vanhainkodin.
Kannatusyhdistys haki ylläpitolupaa kansanopistolle, joka antaisi kansainvälisyyskasvatusta ja Eurooppa-koulutusta. Hakemus hylättiin.
Pohjanrannan tilojen käytössä sen tilalle tuli lastensuojelutyö, aluksi vuokranantajana ja sitten oman yrityksen puitteissa.
Kun lastensuojelutyö oli saatu hyvään vauhtiin, yhdistys haki ylläpitolupaa kansanopistolle, joka antaa koulutusta sijaishuollossa oleville tai olleille ja muille erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. Tähän saatiin kokeilulupa vuonna 2007 ja pysyvä lupa vuonna 2010. Nykyään opetusta annetaan pääasiassa Kemin kaupungissa.
Viime syksynä opiston toiminta päätettiin jakaa kahtia.
Pohjantähti-kansanopistolle on nimetty erillinen johtokunta. Sen vt. rehtorina toimii taiteen maisteri Essi Ojanperä.
Yleissivistävää koulutus- ja kulttuuritoimintaa sekä Pohjanrannassa että koko maassa toteuttaa Pohjantähti-keskus. Keskuksen johtajana toimii yhteiskuntatieteiden ja kasvatustieteen maisteri Susanna Junttila.
Susanna Junttila on aikaisemmin avustanut minua Euroopan parlamentin työssäni. Viime vuosina hän on toiminut kansanedustajien avustajana. Susanna on Rovaniemen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.
Pohjantähti-keskus ryhtyy jatkamaan sitä työtä, joka opiston toiminnan vuonna 1998 alkaessa käynnistettiin. Tärkeintä on kansainvälisyyskasvatus ja Eurooppa-koulutus, toiminta Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden puolesta.
Pohjantähti nousee turvaamaan Suomen itsenäisyyttä.
Kirjoituksessa mainitut teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.
Totta kirjoitat Paavo. Kyllä minuakin oikein huvitti Kokoomuksen Satosen pitämä epäisänmaallinen puheenvuoro Suomen ja suomalaisten tuhoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Eurooppa-koulutusta antamalla tuetaan Suomen itsenäisyyttä?
Eli EU:n rahoilla EU:ta vastaan käsi ojossa;))))
Ilmoita asiaton viesti
”Ulko- ja turvallisuuspolitiikankin linja muuttui. Juha Sipilä ryhtyi yhdessä Ranskan johdon kanssa ajamaan EU:n kehittämistä sotilasliitoksi.”
EU:lla on jo käytössään puolustusliitto nimeltään Nato. Tämä riittänee. Unionin pitäisikin kuulua kokonaisuudessaan Natoon. Eurooppalaisten pitää ottaa nykyistä suurempi vastuu Naton toiminnasta ja siksi varsinkin Saksan on lisättävä puolustusmenojaan. Nykyään Saksa ei edes kykene puolustamaan itseään. Jopa Suomen tilanne taitaa olla Saksaa parempi. Naton on siis kyettävä tarvittaessa puolustamaan Euroopan kaikkia valtioita ja ulkorajoja.
Ilmoita asiaton viesti
Annika Saarikko kiinnostui politiikasta Matti Vanhasen esimerkin rohkaisemana Anneli Jäätteenmäen kaaduttua.
Vanhanen kirjoitti noihin aikoihin eduskunnan suuren valiokunnnan pj:nä yhdenmiehen muistion EU.n syntyhistoriasta todeten Suomen haluavan sitoa Saksan kädet koska se oli käyttäytynyt sotien melskeissä huonosti.
Seurakuntanuori Saarikko kuuluu niihin jotka haluavat pitää suomalaisten kädet selän taakse sidottuina koska 1918.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrysen tulisi tarttua Keskustan peruskannattajien isänmaalliseen rintamaan. Keskusta hajoaa joka tapauksessa tähän elvytyspakettiin. Tsemppiä vaan Paavo. Olet ainut valtiotason poliitikko joka pystyy nostamaan Suomen tästä korruptoituneesta EU-suosta tällä hetkellä. Etkä ole ennenkään antanut periksi..!!! 🇫🇮
Ilmoita asiaton viesti
Voi kun se olisi edes ”elvytysväline”, kuten vaikkapa defibrillaattori. Mutta ”elpymisväline”? Siis väline elpyy, potilaasta ei niin väliä?
Ilmoita asiaton viesti
EU:ssä meidän tulee ollakin. Samanmielisten joukossa. Onneksi tässä maassa oli viisaita ihmisiä jotka johdattivat meidät sinne. Eikä todellakaan vähiten turvallusuuspolitiittisessa mielessä. Vieressä on agressiivinen naapuri joka pitää naapurit pihdeissään. Mikäli emme olisi olleet EU:ssa, kasakka olisi kyllä tyhjiön käyttänyt. Ehkä se olisi Paavoa niin haitannut? Ehkä se presidentin paikka olisi sitä kautta auvennut…?
Ilmoita asiaton viesti
Suomelle olisi ollut parempi, että emme olisi liittyneet unioniin. Silloin emme olisi joutuneet myöskään euroalueeseen.
Jos Suomi ei olisi liittynyt, ei olisi Ruotsikaan. Olisimme voineet muodostaa Euroopan talousalueen (ETA) puitteissa yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa Pohjolan yhteisön.
Olisimme päässeet ETA:n kautta EU:n sisämarkkinoille, mutta säilyttäneet itsenäisyytemme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, kauppapolitiikassa, aluepolitiikkassa ja maatalouspolitiikassa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo Pohjolan Unioni -systeemi oli tuolloin ja on edelleen Väyrysen ikiomaa haaveilua. Kyseinen unioni ei olisi koskaan tullut valmiiksi, koska Ruotsi liittyi Euroopan Unioniin samoin kuin Tanskakin.
Minun mielestäni jarrutuskeskustelu ja siihen liittyvät tapahtumat olivat ikävä episodi suomalaisessa demokratiassa. Suomalaiset olivat ensi kertaa saaneet kertoa mielipiteensä tärkeässä asiassa. Jarrutuskeskusteluun osallistuneet eivät kunnioittaneet kansanäänestyksen tulosta ja näin halvensivat meitä äänestäneitä.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen kansanäänestystä kansan enemmistö Ruotsissa vastusti unioniin liittymistä. Vuosikausia sen jälkeenkin ruotsalaisten enemmistö oli jäsenyyttä vastaan.
Vuonna 2000 olin paikalla tilaisuudessa, jossa pääministeri Göran Persson totesi, ettei Ruotsin oikeastaan tulisi olla EU:ssa. Kansan enemmistö oli aina ollut jäsenyyttä vastaan. Vain kerran – siinä kansanäänestyksessä – enemmistö oli ollut sen kannalla.
Kun Suomen kansanäänestyksen tulos oli selvinnyt, pääministeri Ingvar Carlsson sanoi haastattelussa, että nyt voidaan vihdoinkin lopettaa keskustelu Pohjolan unionista. Tämä osoittaa, että ajatuksella Pohjolan yhteisöstä oli ollut Ruotsissa suuri kannatus.
Tanska olisi ajan oloon tullut mukaan. EU-jäsenyyden vastustus on siellä ollut aina vahvaa.
Valitettavasti tämä on kontrafaktuaalista pohdintaa, kun Suomi ja Ruotsi meidän perässämme vietiin iunioniin.
Ilmoita asiaton viesti
N-liiton sodanaikainen ulkoministeri V. Molotov totesi Kremlissä, kun olivat aikansa hakanneet päätään siihen ”Karjalan mäntyyn” että Suomi on sellainen maa jota mikään valtio maailmassa ei pysty miehittämään sotilaallisesti. Suomalaiset taistelevat aina loppuun saakka eivätkä ikinä anna periksi! Ainut millä Suomi voidaan valloittaa on taloudelliset tekijät, hän sanoi. Nyt tätä taloudellista valloittamista harjoittavat EU ja nämä globalistit..!!! V. Molotov oli viisas mies!
Ilmoita asiaton viesti
Kun olet päättänyt jatkaa tätä ristiretket keskustaa, liberaaleja ja lestadiolaisia vastaan, niin kopioin tähän Johanna Karhulan luvalla hänen vastauksensa Timo Haapalalle.
————————–
Tämän kyseisen tilaisuuden yhtenä järjestäjänä, vastine Haapalan perusteettomaan kirjoitukseen:
Hyvä Timo.
Väitteesi vanhempieni kotona järjestetystä tilaisuudesta on aivan perusteettomia. Yhtenä tilaisuuden järjestäjänä ja ohjelmasta vastaavana haluan kertoa sinulle totuuden. Kuten on varmasti hyvinkin ymmärrettävää, poliitikkoystävien tapaamisessa puhutaan politiikkaa. Käydään läpi mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta, annetaan kansanedustajille evästyksiä. Musiikki ihmisinä halusimme tuoda tilaisuuteen myös musiikkia siskoni, minun ja muutaman ystävämme toimesta. Kenenkään puheenjohtajaehdokkaan puolesta tai vastaan ei kyseisessä tilaisuudessa kampanjoitu tai pidetty puheita, ei pelkästään siksi että tilaisuuteen osallistui ainakin kolmen puheenjohtajaehdokkaan takana seisovia kannattajia, vaan siksi että tilaisuus haluttiin pitää mukavana yhdessäolon tapahtumana, ystävien kokoontumisena, hengen nostattajana. Sellaisena se jäi minun mieleeni.
Perinteinen keskustalainen tupailta ei oman käsitykseni mukaan ole lainkaan hengellinen tilaisuus, ainakaan sillä tapaa minkä itse miellän hengellisyydeksi. Saarnoja siellä ei ollut, eikä laulettu virsiä. Maakuntalauluja kylläkin, keskustalaisen perinteen mukaisesti. Ketään lestadiolaisjohtajia en kyllä tilaisuudessa nähnyt, en ole sitä itse, eikä kukaan tilaisuuteen osallistuneista politiikkaystävistäni sitä ole!
Kirsikkana kakun päällä, itse yhtenä tilaisuuden pääjärjestäjistä, olin Katrin tukijoissa ja luvannut oman nimeni myös käytettäväksi Katrin tukijalistalla. Sieltä nimeni löytyy edelleen. Samoin isäni kertoi olleensa Katrin valinnan takana. Varapuheenjohtajista tuin näkyvästi ystävääni Honkosen Petriä, Saarijärven kansanedustajaa, jonka kanssa olemme olleet yhdessä opiskelijapolitiikassa ja jonka kanssa kampanjoin viime eduskuntavaaleissa sulassa sovussa. Petri nosti profiiliaan koko kampanjan ajan. Ihailtava poliitikko. Tarina on siten tussaus tuoltakin osin, Annikan valintaa emme kumpikaan pääjärjestäjistä tukeneet!
Mitä tulee Lohen valintaan, Markus lähti ehdokkaaksi vasta, kun puheenjohtajavalinta oli selvä. Lapista Lohi sai äänistä 91/107 ja Kulmuni 77/113. On siis selvää, että täysin samat henkilöt ovat tukeneet niin Katrin kuin Markuksenkin valintaa. Itseni mukaan lukien.
Suoraan sanottuna käsittämätöntä, että tällaista ylipäänsä kirjoitetaan tai halutaan epäillä. Haluankin kysyä sinulta Timo, mihin sinä perustat tämän jutun tarinat. Täyttä satua ja ennakkoluuloa koko juttu. Ainut totuus on se että järjestin isäni ja muutaman muun kanssa tilaisuuden, jonne kutsuimme politiikkaystäviäni. Tämä lienee varsin ymmärrettävää, kun vietämme viikonloppua, pitkästä aikaa samalla paikkakunnalla, yhteisen intohimomme politiikan äärellä. Ei sen pitäisi olla minkään jutun arvoinen. Eikä olekaan, jos faktapohjalta mennään.
Ystävällisesti,
Johanna Karjula
——————————-
Perättömien väitteiden esittäminen ei ole kunniaksi kenellekään. Kummat ovat halveksittavampia, kepuliberaalit vai lestadiolaiset?
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitukseni on kokonaisuus. Se on syytä myös kokonaan lukea.
En ole esittänyt perättömiä väitteita.
Timo Haapala vastaa omasta kirjoituksestaan.
En halveksu ketään.
Toivon, että politiikka on avointa ja että jokainen vastaa tekemisistään ja sanomisistaan.
Omalta osaltani yritän näin toimia.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä esitit. Ei ole olemassa mitään liberaalien ja lestadiolaisten (epä)pyhää allianssia. Tai joukkuetta.
Itse olisin toivonut Katri Kulmunille jatkoaikaa ja nähnyt mielelläni Pasi Kivisaaren varapuheenjohtajana. Vaikka olenkin kai liberaali.
Annika on ihan hyvä vaihtoehto ja silloin on ymmärrettävää, että Lohi valittiin varapuheenjohtajistoon alueellisen tasapainon nimissä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että alueellisen tasapainon ei pitäisi olla erityisen merkittävä peruste.
Ilmoita asiaton viesti
Maailman on muuttunut minunkin elinaikanani. Sen ajan on kaiketikin Maalaisliitto/Keskusta määrännyt suurelta osalta tahdin maaseutupolitiikassa. Kuntatasolla Keskusta on ollut monessa maaseutupitäjässä yksin päättämässä, hallituksessa olessaan Keskustalla on aina maa- ja metsätalousministerin salkku jne.
Maaseutu on melko pitkälle autioitunut tänä aikana. Ei ole kyläkauppaa, ei kyläkoulua. Osa maaseutukunnista on mennyt ”konkurssiin”, eikä niiden entisissä kirkonkylissä enää ole välttämättä edes ruokatavarakauppaa. Autiossa maassa ei tietenkään ole monta äänestäjääkään, eikä vähistä kaikki Keskustaa äänestä.
Jos Keskusta aikoo olla edes keskisuuri puolue, sen on kyettävä saamaan maakuntakeskusten äänestäjät suosiollisiksi itselleen. Pääkaupungin valloitus tuskin enää onnistuu. Tässä siis on se ”liberaalijoukkueen” oletettu tarve puolueelle.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Risto maaseutu pysyy jatkossakin hengissä. Se on keskustan tehtävä,kun kaikki muut puolueet keskittyvät maakuntien halveeraamiseen.
Onko persut jotenkin muuten kuin keskustaa haukkumalla puolustaneet maaseudun pysyvyyttä? Poloiset.
Ilmoita asiaton viesti
Mitkäs nyt ovat kommentoija Känsälän vaatimukset elävälle kylälle?
Ilmoita asiaton viesti
Mikä vaikutus voi olla pienellä opistolla jossain männyn juurella kaukana kaikesta? Etäopetus netissä tavoittaisi laajemman yleisön.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kysymys.
”Valta on kielessä, sanoissa ja sanonnoissa.
Ylen aamu-TV:ssä keijukaiset lässyttää joka aamu vartin verran ennen kahdeksaa, väliin lässytetään säästä, Teemalla lässytetään herkkuja. Maikkarilla Pouta lässyttää ilmastosta koiran kanssa, Vartiainen lässyttää taloudesta. Runoilevan psykiatrian keksintöä lässyttää kansankielellä.
– Suuri taide eroaa arkipäiväisestä tekemällä näkymättömän näkyväksi, silloin olevaisen kätkeytymättömyys paljastuu, kirjoitti Heidegger
Yllytyshulluus on sekin mainio kansankielinen sana. Osoittaa ajattelun löysyyttä. Gramscin mukaan pitäisi löytää paljastavia ilmaisuja omasta kielestä. Kumpaakaan ei löydy ruotsista.”
Em. ilmestyi kirjallisuuden harrastaja K:n blogissa 28.7.20. Kahden päivän kuluttua Saarikko ilmoittautui kisaan pj.n paikasta.
Ilmoita asiaton viesti
Luentotilaisuuksia järjestetään eri puolilla Suomea. Etäopetustakin tulee.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjantähti opisto ei turvaa Suomen itsenäisyyttä, vaan se ohjaa Suomea kohti Venäjän valtapiiriä.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi hyvä, että Puheenvuoron kommenteissa edes pyrittäisiin jonkinlaiseen asiallisuuteen ja älyllisyyteen. Tämä voisi edesauttaa hyödyllistä keskustelua.
Ilmoita asiaton viesti
Arvostan suomalaista suoruutta. Asiat sanottava niin kuin ne ovat. Jo väite siitä, että Venäjä ei uhkaa Suomea mitenkään on jo sinänsä aivan asiallinen syy alkaa pohtia tällaisen väitteen esittäjän vaikuttumia.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin blogissani:
”Eilisen keskustelun pohjanoteeraus oli Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro. Se osoitti, että puolue on valmis myymään lopunkin Suomen itsenäisyyden ja tuhoamaan maamme talouden saadakseen EU:sta kuviteltua sotilaallista turvaa Venäjän muodostamaa kuviteltua uhkaa vastaan. Natoonkin pitäisi päästä.
Kokoomuksessa ei muisteta Juho Kusti Paasikiven geopoliittisia opetuksia eikä hänen neuvoaan, ”ettei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä”.”
Venäjän pelkoa lietsomalla on tuhottu Suomen itsenäisyyttä. Kun lähtee karhua pakoon, joutuu suden suuhun.
Omalta osaltani olen puolustaniut Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta sekä suhteessa Neuvostoliittoon ja Venäjään että suhteessa Euroopan unioniin.
Ilmoita asiaton viesti
Juho Kusti Paasikivi ja Urho Kaleva Kekkonen eivät olleet sinisilmäisiä mihinkään ilmansuuntaan päin.
Lähes kaikki Suomen nykyiset puolueet ovat vajonneet jonkinlaiseen idealismiin, mitä ns. länsimaiden syvimpiin ulkopoliittisiin motiiveihin tulee. Tämä ei tietenkään oikeuta olemaan sokea sille, mitä Suomen itärajan takana tapahtuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee perustua realismiin ja kansallisten etujen vaalimiseen. Kaikki sinisilmäisyys on vahingollista.
Suomen ulkopolitiikkaa uhkaa nyt väärin ymmärretty ihmisoikeusperusteisuus, kuten helmi-maaliskuun blogeissani kirjoitin:
https://www.paavovayrynen.fi/2020/02/21/onko-suomen-linja-muuttunut/ ja
https://www.paavovayrynen.fi/2020/03/03/miksi-ulkopoliittista-keskustelua-valtellaan/
Ilmoita asiaton viesti
En kirjoittanut niinkään Venäjän ihmisoikeustilanteesta kuin Putinin Venäjän ilmeisistä pyrkimyksestä rakentaa neuvostoimperiumi uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Edelle kopioimieni linkkien takana olevat blogit kannattaa lukea. Suomen ulkopolitiikasta tulisi keskustella.
Panen tähän vielä kaksi muuta linkkiä kansainvälistä politiikkaa käsitteleviin blogeihini.
Suomen valtamediassa on annettu hyvin yksipuolinen ja suorastaan harhaanjohtava kuva mm. Georgian ja Ukrainan tapahtumista.
Georgia aloitti vuoden 2008 sodan, ei Venäjä. Ukrainan kriisin puhkeamiseen vaikutti ratkaisevalla tavalla EU:n itäisen kumppanuuden ohjelma ja Naton laajentumispyrkimys.
Mm. Henry Kissinger oli sitä mieltä, että Ukrainan olisi pitänyt antaa olla puolueeton maa, eikä sitä olisi pitänyt pyrkiä saamaan Naton jäseneksi. Valitettavasti häntä ei kuunneltu.
Alla olevissa vuoden 2014 blogeissa käsittelin mm. Georgian ja Ukrainan kriisejä. Kannattaa lukea.
https://www.paavovayrynen.fi/2014/12/22/syttyyko-jaatyneista-konflikteista-kuuma-sota/
https://www.paavovayrynen.fi/2014/12/29/tosiasiat-on-tunnustettava-virheet-on-myonnettava/
Ilmoita asiaton viesti
En ole itse asiantuntija tässä, mutta kiinnitin huomioni, kun kirjoitit: ”Georgia aloitti vuoden 2008 sodan, ei Venäjä.”
Juhani Putkinen, joka on perehtynyt Venäjän asioihin, on eri mieltä. Blogissaan Mitä tapahtui ennen Georgian sodan 2008 syttymistä hän sanoo kommentissaan näin: ”Hyökkäsikö Georgia Venäjälle, vaiko Venäjä Georgiaan? Vastaus on, että imperialistinen Venäjä hyökkäsi Georgiaan, eikä Georgialla ole ollut minkäänlaista aikomusta hyökätä Venäjälle.
Hyökkäsikö Talvisodassa Suomi Venäjälle, vaiko Venäjä Suomeen? Oikea vastaus on, että imperialistinen Venäjä hyökkäsi Suomeen yrittäen valloittaa koko Suomen.” Putkisen kommentti
Ilmoita asiaton viesti