”Pohjola vuonna 2030” – utopia vuodelta 1982

Eilen julkaisemassani blogissa kerroin Ylen julkaisemasta dokumenttiohjelmasta ”Aikamatkaaja” (Tidsresenären). Sen on tuottanut Anna-Karin Grönroos.

Aikamatkaaja kertoo Suomessa syntyneestä, mutta elämäntyönsä pääosin Ruotsissa tehneestä Henrik Wahlforssista (1939-2005). Hän oli teollinen muotoilija, joka menestyi urallaan loistavasti. Hän kuitenkin jättäytyi sivuun työelämästä ja ryhtyi parantamaan maailmaa.

Yhdessä huippuvalokuvaaja Leif O. Pehrsonin kanssa Wahlforss julkaisi vuonna 1982 kuvateoksen ”Norden år 2030” (Pohjola vuonna 2030). Siinä he hahmottelivat sitä tulevaisuutta, joka meillä voisi pohjoismaisen arvomaailman pohjalta vuonna 2030 olla.

Teoksessa kerrotaan, että tuohon vuoteen mennessä oli syntynyt itsenäinen Pohjolan yhteisö, ”Förenade Norden”, jolla oli omat sisämarkkinat. Se oli sisäisesti hajautettu sekä alueellisesti että päätöksenteon osalta. Talous perustui pienyrittäjyyteen ja luonnontaloudelliseen kestävyyteen.

Elokuvassa esiintyy myös Eric Wahlforss, Henrikin poika. Hänet tunnetaan siitä, että hän oli yksi SoundCloudin perustajista. Hän näyttää seuraavan isänsä jalanjälkiä siinä, että hän on jättäytynyt sivuun yrityksen toiminnasta ja haluaa parantaa maailmaa.

Eric Wahlforssia kuvataan kahdessa tilaisuudessa. Yhdessä esiintyy Greta Thunberg. Toisessa luodaan hurjia visioita sähköistetystä ja digitalisoidusta maailmasta. Julistetaan, että meneillään on neljäs teollinen vallankumous.

Eric Wahlforss tuntuu olevan ymmällään sen suhteen, kuinka suhtautua tähän tulevaisuudenkuvaan. Hän haluaisi vaikuttaa uuteen teolliseen vallankumoukseen. Eric pahoittelee sitä, ettei voi keskustella asiasta isänsä Henrikin kanssa.

Otin blogissani esille myös toisen dokumenttiohjelman, Ylen tuottaman ”Politiikka-Suomen”.

Ohjelmasarjan 6. osassa, kohdassa 38.00-39.05, Pekka Perttula kertoo vuonna 1983 Helsingin Sanomissa julkaisemastani yliökirjoituksesta, jossa hahmottelin ajatusta hajautetusta ja luonnonmukaisesta tietoyhteiskunnasta.

Ajatukseni olivat silloin ja ovat edelleen lähellä sitä, mitä Wahlforss ja Pehrson edellisenä vuonna ilmestyneessä teoksessaan ”Norden år 2030” esittivät.

x x x

Kerroin blogissani, että olen hankkinut käsiini tuon teoksen ja lupasin lähipäivinä kertoa lähemmin sen sisällöstä.

Norden år 2030” on Wahlforssin ja Pehrsonin utopia siitä, millaisessa Pohjolassa tulisimme vuonna 2030 elämään.

Tiivistettynä kirjan sanoma on esitettynä vuonna 2030 Pohjolan yhteisön (Förenade Norden) presidenttinä toimineen Rikke Lepänoksan kuvitteellisessa haastattelussa.

Presidentin maailmankatsomus ei ole punainen, vihreä tai sininen – se on valkoinen, siinä yhdistyvät kaikkien aatesuuntien parhaat puolet.

Lepänoksa sanoo, että Pohjoismaat muodostavat unionin, joka on saavuttanut poliittisesti ja taloudellisesti riippumattoman aseman suurvaltoihin ja ylikansallisiin yrityksiin nähden.

Presidentti kertoo, että 1980- ja 1990-luvuilla omaksuttiin yhä laajemmin ajatus, että Pohjoismaiden tulisi olla mahdollisimman omavaraisia. Energian ja resurssien käyttöä piti vähentää. Kunnat esimerkiksi halusivat kantaa vastuuta sähkö- ja polttoainehuollosta ja kaukolämmön tuottamisesta. Tuli tavoitella luonnontaloudellista tasapainoa.

Lepänoksa katsoi, että meillä on kaikki syy olla ylpeitä pohjoismaisista perinteistä, joiden mukaan meillä on maataloudessa ja teollisuudessa pieniä hajautettuja tuotantoyksiköitä. Jos keskittyminen olisi jatkunut, olisimme joutuneet pamppuvaltaan ja uusien vallankäyttäjien alle, kuten sosialistisissa maissa.

Väliotsikon ”Kilpailuyhteiskunnasta pohjoismaiseen elämäntapaan” alla Lepänoksa sanoo:

Olemme saavuttaneet laadullisesti korkeamman elintason kuin 1900-luvun poliitikot uskalsivat unelmoida. Monia sen ajan sosiaalisia ongelmia ei ylipäätään enää ole meidän aktiivisessa yhteiskunnassamme.”

x x x

Wahlforss ja Pehrson olivat melkoisia visionäärejä.

Heidän mukaansa tietotekniikassa oli vuonna 2030 yleisessä käytössä Teda, joka oli yhdistelmä 3-ulotteisesta TV:sta, puhelimesta ja tietokoneesta. Optiset monikaistaiset lasikuitukaapelit olivat tehneet mahdolliseksi Tedan leviämisen kaikille työpaikoille ja kaikkiin koteihin syrjäseutuja myöten.

Teda teki mahdolliseksi yhteispäätösmenettelyn työpaikoilla ja yhteydenpidon etänä. Tedan avulla jokaisella oli mahdollisuus saavuttaa sellaista tietoa, joka täydensi TV:n yksipuolista sisältöä.

Ilmaliikenteessä lentokoneiden käyttö oli vähentynyt, ja käytössä oli keveitä ja vähän energiaa käyttäviä ilma-aluksia. Raskaassa maantieliikenteessä käytettiin biokaasua. Suurkaupungeissa oli siirrytty ”Hyrr”-nimisiin kevyisiin vuokra-autoihin, jotka olivat niissä korvanneet yksityisautot.

Energiataloudessa oli siirrytty uusiutuviin lähteisiin. Tuulivoiman ja aurinkovoiman ohella keskeinen asema oli turpeella ja maa- ja metsätalouden tuottamilla biopolttoaineilla.

Teoksessa on radikaaleja ajatuksia lasten kasvatuksesta. Nuoret ovat aktiivisesti mukana käytännön työssä kestävän kehityksen edistämiseksi kehittyvissä maissa.

Wahlforssin ja Pehrsonin visio Pohjolasta vuonna 2030 on lähellä sitä luonnonmukaista ja hajautettua tieto- ja sivistysyhteiskuntaa, jollaisesta omalla tahollani samaan aikaan kirjoitin.

Tämän päivän todellisuus on kaukana siitä, mitä tavoittelimme, eikä kehityksen suunta ole sinne päinkään.

Melkoinen taka-askel otettiin vuonna 1995, jolloin Ruotsi ja Suomi liittyivät Euroopan unioniin. Silloin meille oli tarjolla mahdollisuus muodostaa yhdessä Norjan ja Islannin kanssa Euroopan talousalueen (ETA) puitteisiin Pohjolan yhteisö. Olisimme olleet ETA:n kautta EU:n sisämarkkinoilla, mutta meillä olisi säilynyt itsenäinen ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikka ja oma alue-, maatalous- ja ympäristöpolitiikka, emmekä olisi joutuneet mukaan ylikansalliseen päätöksentekoon.

Suomessa järjestettiin syksyllä 1994 kansanäänestys liittymisestä Euroopan unioniin. Osana kansanäänestyskampanjaa kirjoitin Nordisk Kontakt -lehteen artikkelin nimellä ”Euroopan unioniin vai Pohjolan yhteisöön?”. Julkaisin sen uudelleen blogina 15.10 2014. Kannattaa lukea.

Nyt Pohjoismailla tulisi olla rohkeutta katsoa viidenkymmenen vuoden päähän. Ruotsin ja Suomen osalta se merkitsisi paluuta Norjan ja Islannin rinnalle Euroopan talousalueeseen. Tanska varmaankin seuraisi halukkaasti meidän esimerkkiämme.

Unelma itsenäisten jäsenmaiden muodostamasta Pohjolan yhteisöstä voisi näin toteutua.

Kirjoituksessa mainitut dokumentit ovat katsottavissa Ylen Areenasta.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu