Sauli Niinistön Suomi Kaarle XII:n tiellä

Eilen julkaisemani blogin ”Kekkosen ja Koiviston linjalta Kaarle XII:n tielle” synnyttämä kommentointi osoittaa, kuinka heikosti Suomen historiaa tunnetaan.

Kuten Mauno Koivisto vuonna 2000 ilmestyneessä teoksessaan ”Venäjän idea” kirjoitti, Ruotsin kuningas Kaarle XII (1682-1718) kävi raskaita sotia ulkomailla, eikä kyennyt lopulta omaa maataan puolustamaan.

Venäjälle suuntautunut Kaarle XII:n sotaretki johti Pultavaan, nykyisen Ukrainan alueelle, mistä hän haki tukea Venäjän keisaria Pietari Suurta vastaan taistelleelta kasakkapäällikkö Ivan Mazepalta. Pultavan taistelussa Ruotsin armeija tuhoutui, ja Kaarle XII pakeni hakemaan turvaa Turkista.

Suuren Pohjan sodan loppuvaiheessa Venäjän armeija valloitti Suomen ja toteutti täällä Isoksi vihaksi kutsutun raa´an hävityssodan. Ruotsi ei kyennyt meitä suojelemaan.

Tälle tielle astumisesta Mauno Koivisto kirjassaan meitä varoitti.

Eilisessä blogissani kirjoitin niistä karvaista kokemuksista, jotka me kaksi vuosikymmentä kestäneestä sotaretkestämme Afganistaniin olemme saaneet ja edelleen saamme.

Kirjoitin, ettei siitä näköjään ole mitään opittu. Kirjoitin, että Kaarle XII:n tiellä aiotaan näköjään jatkaa. Tämä käsitys syntyi muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistön haastattelusta lauantain Ykkösaamussa.

Onnittelut muuten Jyri Häkämiehelle 60-vuotispäivän johdosta. Muistelmissaan hän näkyy ylpeilevän niillä askeleillaan Kaarle XII:n tiellä, joista kirjassani ”Huonomminkin olisi voinut käydä” kerron (ss. 194-195).

x  x  x

Suomi on kulkenut Kaarle XII:n tiellä myös Ukrainan kriisin synnyttämisessä ja sitä käsiteltäessä. Kirjoitin tästä 15.4.2021 julkaisemassani blogissa ”Suomikin on osavastuussa Ukrainan kriisistä”.

Kirjoitin EU:n Itäisen kumppanuuden ohjelmasta, jonka osana EU:n ja Ukrainan välille neuvoteltiin assosiaatiosopimus. Sen synnyttämä sisäinen kiista johti osaltaan vallankumoukseen ja sisällissotaan.

Kun Itäisen kumppanuuden ohjelmaa käsiteltiin Vanhasen II hallituksen EU-ministerivaliokunnassa, ehdotin, että Venäjä olisi otettava mukaan ainakin tarkkailijana.

Ulkoministeri Stubbin vastustuksesta huolimatta teimme Matti Vanhasen johdolla ehdottamani päätöksen. Ulkoministeri ei kuitenkaan esittänyt meidän kantaamme EU:n ministerineuvoston kokouksessa.

Suomikin on tästä syystä osavastuussa Ukrainan kriisin kärjistymisestä ja maan ajautumisesta sisällissotaan. Tästäkin kerron edellä mainitussa teoksessani. (ss. 192-193)

Tämä blogini liittyi siihen, että olin lukenut Erkki Tuomiojan teoksen ”Tulevaisuuden varjossa”. Hän toimi ulkoministerinä seuraavassa Jyrki Kataisen johtamassa hallituksessa. Tuomioja todistaa myöhemmistä vaiheista Itäisen kumppanuuden ohjelman käsittelemisessä.

Tuomioja kirjoitti (s. 77):

”Venäjän ja lännen vastakkainasettelun kärjistymiseen ovat vaikuttaneet myös lännen eräät toimet ja virheet kylmän sodan päättymisen jälkeen. Muistan hyvin, miten vajaa kymmenen vuotta sitten ennen Ukrainan kriisin kärjistymistä ja Krimin valtausta EU-ulkoministerikokouksen lounasvieraana oli Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov.

Pitkässä puheenvuorossaan hän muun muassa totesi, että kun EU vuonna 2008 perusti itäisen kumppanuuden EU:n ja kuuden entisen neuvostotasavallan – Ukraina, Valko-Venäjä, Moldova, Georgia, Azerbaidzhan ja Armenia – kanssa, Venäjä ehdotti komissiolle, että se voisi tulla tähän mukaan tarkkailijana, mutta ei saanut mitään vastausta.

Yksikään läsnäolleista EU:n 28 ulkoministeristä, ulkosuhdekomissaari tai korkea edustaja ei kommentoinut tätä Lavrovin toteamusta. Pidin tätä sen verran kummallisena, että muutaman viikon päästä seuraavan EU-ulkoministerikokouksen lounaskeskustelussa kiinnitin huomiota siihen, ettei kukaan vastannut Lavroville. Niin kävi nytkin, sillä kukaan ei kommentoinut tätä asiaa.”

Tässä historia toisti itseään. Itäisen kumppanuuden ohjelman keskeinen arkkitehti oli Ruotsin silloinen ulkoministeri Carl Bildt. Hän oli Alexander Stubbille esikuva ja isähahmo, jonka jäljessä Alex kernaasti asteli Kaarle XII:n tielle ja kohti Ukrainan sisällissotaa.

x  x  x

Kaarle XII:n henki näyttää vaikuttavan taustalla myös vireillä olevaan Suomen hävittäjähankintaan.

Tammikuussa 2021 tasavallan presidentti Sauli Niinistö antoi Iltalehdelle ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyneen haastattelun. Käsittelin sitä kahdessa blogissani: ”Sauli Niinistön outo haastattelu” (18.1.) ja ”Sauli Niinistö uhmaa eduskunnan tahtoa” (29.1.).

Viimeksi mainitussa kirjoitin:

”Niinistö näyttää ajattelevan, että Suomi ei pyrkisi pysyttäytymään kaikkien sotien ja selkkausten ulkopuolella. Hän spekuloi Suomen osallistumisella niihin.”

Oudoimpana kohtana haastattelussa pidin kannanottoa vireillä olevaan hävittäjähankintaan. Sen perusteena ei hänen mukaansa näytä olevankaan Suomen ilmatilan valvonta ja puolustaminen, vaan Suomen mukanaolo ”uhkatasapainossa”:

”Suomi aseistautuu siksi, että meilläkin on jotakin, joka muodostaa vastauhkaa eli samaa uhkan tasapainoa. Ei meillä ole semmoisia aseita kuin supervalloilla, mutta on esimerkiksi sellaisia kuin HX-hankinnan hävittäjät.

Miksi sitten tehdään HX-hankinta, jos kerran sotiminen ei ole välttämättä niin suuri pelkokuva? Siksi juuri, että mekin olemme omalta osaltamme mukana uhkatasapainossa. Meilläkin on aseistusta, jolla pystyy synnyttämään sen ajatuksen, että voi käydä kalliiksi. Kynnys on korkealla, Niinistö avaa ajatteluaan.”

Kehotin blogissani eduskuntaa paneutumaan tarkkaan vireillä olevan hävittäjähankinnan turvallisuuspoliittisiin perusteisiin. Ollaanko hankkimassa koneita, jotka soveltuvat parhaimmin Suomen oman ilmatilan valvontaan ja puolustamiseen vaiko maamme mukanaoloon ”uhkatasapainossa”?

x  x  x

Helmikuun 27. päivänä 2021 julkaisin blogin ”Hävittäjähankinnan lykkäämistä on harkittava”.

”Suomen valtiontalouden tila on vakava. Kansantalouden kasvu ja työllisyysasteen nousu tuskin yltävät lukuihin, joihin suunnitelmat valtiontalouden tasapainottamiseksi perustuvat. Pysyviä menoja ollaan tuntuvasti lisäämässä. Valtion velkaantuminen uhkaa jälleen nopeutua.

Tässä tilanteessa hävittäjähankinnan lykkääminen olisi viisas ratkaisu. Jatkamalla Hornet-koneiden elinkaarta, hankkimalla niitä lisää ja kehittämällä ohjusilmatorjuntaa voimme kohtuullisin kustannuksin ja nopeasti jopa vahvistaa ilmapuolustustamme. Myöhemmin päätettävällä punnitulla hävittäjähankinnalla voimme vahvistaa ilmapuolustustamme myös pidemmälle tulevaisuuteen.

Samalla syntyy kipeästi tarvittavaa liikkumatilaa myös maa- ja merivoimien kehittämiselle.”

Tuon kirjoituksen jälkeen valtiontalouden tila on käynyt entistä vakavammaksi. Toisaalta Suomikin on julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan alkanut perehtyä miehittämättömiin hävittäjiin, lennokkeihin. Maailmalla niitä näköjään jo laajalti ja menestyksellisesti käytetään.

Onko rutiköyhä ja velkaantuva Suomi tekemässä kautta aikojen suurimman julkisten hankintojensa munauksen käyttämällä 10 miljardia euroa pian vanhenevan kaluston hankkimiseen ja sitoutumalla sen moninkertaisiin elinkaarikustannuksiin yli 30 vuoden ajaksi?

Nyt olisi viisasta lykätä hankintapäätöstä parilla vuodella edessä olevien valtiollisten vaalien yli. Jos silloin ollaan vielä samalla kannalla, päätös voidaan tehdä nyt toteutetun valmistelun pohjalta.

Palaan vielä Mauno Koiviston ja Kaarle XII:n meille antamaan opetukseen.

Onko todellakin 10 miljardin euron ja mittavien elinkaarikustannusten sijoittaminen pelkkään hävittäjähankintaan oikeaa rahankäyttöä Suomen puolustamiseen? Eikö maavoimiin, merivoimiin ja ohjusilmatorjuntaan olisi viisasta käyttää enemmän?

Vai onko hävittäjähankkeen ajajilla mielessä entistä mittavampi satsaus Kaarle XII tielle? Onko tarkoitus, että Suomi olisi mukana laajemmassa ”uhkan tasapainossa”?

Muistakaamme, että Alexander Stubb oli vuonna 2011 lähettämässä Suomen hävittäjiä tukemaan Naton pommituksia Libyassa. Jälkikäteen hän kiukutteli siitä, ettei hänen tahtomallaan tavalla toimittu.

x  x  x

Blogissa mainitut kirjoitukset ovat luettavissa kotisivuni blogiarkistosta. Kirja on puolestaan luettavissa ja kuunneltavissa sen kirja-arkistosta.

Kommenttini Sauli Niinistön tammikuussa antamasta haastattelusta on katsottavissa PolarisTV:sta (Sauli Niinistön erikoiset turvallisuuspoliittiset lausunnot)

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu