Sopimuksia on muutettava
Viime viikkoina on käyty kiivasta väittelyä siitä, kuinka kansainvälisiä sopimuksia olisi Kreikan ja Turkin välisessä rajakiistassa noudatettava. Toisaalta on keskusteltu siitä, miten EU:n perussopimusta tulee tässä tilanteessa tulkita.
Perusongelma näyttää olevan, että nykyiset sopimukset on laadittu toisenlaisissa oloissa kuin missä me nyt elämme.
Kuitenkin jotkut sopimukset ovat melko uusia. Vain runsas vuosi sitten, vuoden 2018 lopussa, YK:ssa vahvistettiin pakolais- ja siirtolaisuusasioita käsittelevä Global Compact on Migration (GCM). Sopimus suhtautuu siirtolaisuuteen ja muuttoliikkeisiin hyvin myönteisesti.
Sopimuksen puoltajat sanoivat, että sopimus ei ole sitova. Kuitenkin huomattava osa jäsenmaista vastusti sopimusta tai pidättyi ottamasta siihen kantaa.
Euroopan unioni ei ole sopimuksen osapuoli, mutta sen puitteissa jäsenvaltioiden kantoja sovitettiin yhteen. Osa jäsenmaista vastusti sopimusta, osa pidättäytyi. Suomi oli hyväksyjien joukossa.
Kun GCM-sopimusta keväällä 2018 käsiteltiin Euroopan parlamentissa, äänestin tyhjää. Vuoden lopulla kansanedustajana vastustin sopimuksen hyväksymistä.
Kun nykyiset kansainväliset sopimukset ovat ristiriidassa useimmissa EU-maissa ja myös monissa muissa kehittyneissä maissa nykyään vallalla olevan ajattelun kanssa, niitä olisi pyrittävä muuttamaan.
YK:ssa sopimusten muuttaminen ei ole helppoa sen vuoksi, että useimmat kehitysmaat pitävät siirtolaisuutta oikeutena ja saavat siitä tuntuvia tuloja. Osa kehitysmaistakin suhtautuu kuitenkin varauksellisesti tai kielteisesti laajoihin muuttoliikkeisiin.
Siirtolaisuuteen ja muuttoliikkeisiin liittyvät sopimukset on kytkettävä globaalineuvotteluissa muuhun toimintaan kestävän kehityksen edistämiseksi. Tässä yhteydessä voidaan kompromisseja etsiä ja löytää.
Toistaiseksi on tyydyttävä siihen, että kaikkia sopimuksia ei voida kirjaimellisesti noudattaa.
8.3. 11:04 ”Oikeusvaltion pitää noudattaa sitoumuksiaan (kansainvälisiä sopimuksia).
Jos sopimukset ovat jääneet ajasta jälkeen niin oikea tapa ei ole rikkoa sopimuksia, vaan pohtia miten niitä pitäisi muuttaa, ja pyrkiä sitten saamaan sopimuksiin tarpeelliset muutokset (riittävän nopeasti).
Sama mielestäni pätee niin kansallisesti kuin ylikansallisesti. Erityisen tärkeää on, että viranomainen toimii aina lain mukaisesti.”
Ilmoita asiaton viesti
Suomen höpöuutisista nyt ei saa mitään tietoa joten (kuten aina) itse lähteitä on hauska lukea.
https://www.dailysabah.com/politics/diplomacy/no-european-country-can-ignore-humanitarian-tragedy-in-syria-erdogan-says
On kuulema putinisteja joten meidän päättäjämme ovat sitten erdoganisteja ja kertovat meille samoja juttuja kuin Turkin propagandalähteet!
(Itse asia nyt lienee kaikille selnä eli ihmiset ovat jo turvallisessa maassa Turkissa, miksi ihmeessä vastuu on vain Euroopalla ja miten, miksi, koska, kun eikö maailmassa ole muita maita ja ilmansuuntia ?)
Ilmoita asiaton viesti
Pakkohan näissäkin asioissa on joku raja oltava vaikka itse laissa ei olisikaan. Mietitäänpä naiivisti näin, että jonkin alueen koko väki (vaikkapa 100 miljoonaa ihmistä) ryntäisi turvapaikanhakijoiksi rajallemme. Päästetäänkö kaikki Suomeen odottamaan asioiden käsittelyä? Miten sitten poistetaan nuo kielteisen päätöksen saaneet? Ennen rajoja ylitettiin sotatoimin, miten on nyt?
Ilmoita asiaton viesti
Hakkaraiselta hauska.” Kulkuriukkolaumat” näitä minuutin pätkiä jaksaa kuunnella
https://youtu.be/4B2RY9mu0vE
Ilmoita asiaton viesti
Tuo oli kyllä hyvä ! 👍
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa maailmaa syleilevät päättäjät, jotka eivät toimi Suomen etujen mukaisesti, ovat ensimmäisten joukoissa hyväksymässä järjettömiä sopimuksia, vaikka olisi tiedossa heti alkuun, että niitä on vaikeaa käytännössä toteuttaa…
Ja samaa mieltä siinä, että sopimuksia tulee muuttaa. Myös kehitysapumiljoonien osalta. Suomi tarvitsee omat verorahat Suomen ja suomalaisten tarpeisiin…
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka saat pakolaisia koskevat sopimukset sovitettua yhteen sen tosiasian kanssa, että Japani, Etelä-Korea tai Saudi-Arabia eivät ota pakolaisia käytännössä lainkaan? Kas siinä kysymys.
Samoin YK:n ihmisoikeuksia koskeva sopimuskin kärsii melkoista inflaatiota, kun ne valtiot ovat harvassa jotka sitä noudattavat kaikilta osin. Kuinka paljon pitäisi karsia, jotta jäisi jäljelle se mistä useimmat hallitukset ovat nykyaikana samaa mieltä?
Ilmoita asiaton viesti
Vaatimaton mielipiteeni, te tohtori Paavo Väyrynen ette ymmärrä koko kokonaisuutta ja lähinnä haittaatte kaikkea toimintaa.
Olin luullut Matti Putkosen ujuttautuneen PS:n toimistoon saadakseen jäsenrekisterit käyttöön oikeitten puoluesihteerien tapaan. Sitten Timo Soini syrjäytettiin hybridisodassa menemällä puoluekokousedustajien puheille suoraan nettiruudun kautta. Ehkä siinä käytettiin papillista arvovaltaa tehosteena jotta kukaan ei vuotaisi ulospäin, kuten luottamuksesta tiedetään katolisessa rippituoliperinteessä. Valituista valituimpia.
Mallia otettiin mafista. Jos kärähdät, et puhu. Omertan – vaikenemisen laki – on muita lakeja vahvempi. Totuus ei tule esiin, sillä se tekisi kipeää. Totuus voisi sattua politiikassa, sillä se liippaisi europarlamentaarikkoa, puolueen puheenjohtajaa, tulevia kansanedustajia. Totuus satuttaisi isoja taloudellisia arvoja. Vaikenemisesta on liian monille paljon enemmän hyötyä kuin totuudesta.
Tarvitaan menneessä ajassa täysin erilaisissa olosuhteissa ihmiskäden ohjaaman kynän synnyttämien tekstien kriittistä arviointia, haltuunoton ja suojauksen uudeksi kirjoittamista tässä ajassa. Muutos ei näy ensimmäisenä tv-studiossa, eikä iltapäivälehtien otsikoissa. Vallan porteilla liikkuva seurakuntanuorten sukupolvi, nuo politiikkaan valmistetut – Antti Lindtman, Osmo Soininvaara, Li Andersson, Timo Harakka, Erkki Tuomioja, Juha Sipilä, Hjallis Harkimo, Jyrki Katainen, Jussi Halla-aho, Juhana Vartiainen, Arto Luukkanen ym. – ei taida arvostaa muutakin kuin Senaatintoria kiertäneen ajatelmia.
Ilmoita asiaton viesti